Edellinen | Seuraava |
|
Automatiikka ja robotit ovat sinänsä aivan jees teknisesti. Niillä on oma roolinsa tässä materiaalisessa ja (sanan laajassa merkityksessä) mekaanisessa maailmassa. Riskinä voi olla että roboteista tulee itsetarkoitus, ihminen voi joutua palvelemaan robotteja vaikka tarkoitus kai pitäisi olla päinvastainen. Parhaimmillaan robotit olisivat kansalaisten apuna, osana jokaisen arkipäiväistä elämää. Esimerkiksi älytalossa luulisin olevan automatiikalle paljon käyttöä.
Mielestäni tulisi kuitenkin aina hyvin tarkkaan miettiä kokonaisuutta yhteiskunnalliselta kannalta. Pankeille ja isolle rahalle voi sopia että robotti painaa duunia pajalla ympärivuorokautisesti samalla kun toimeentulo on sidottu palkkatyöhön ja köyhä kansa nöyrtyy työttömänä leipäjonoissa. Äänioikeutta roboteille ei tule antaa. Poliitikot ja AY-politrukit pystyvät muutenkin manipuloimaan ja kusettamaan kansaa miten tahtovat.
Irvokasta että median mukaan ainoa vaihtoehto, mielenosoitus maan hallitusta vastaan onkin eräänlainen opposition AY-politrukkien masinoima hyväosaisten kapina. Todellisilla köyhillä ei ole sitä työpaikkaa. Näinä aikoina täytyy hyvin tarkkaan laskea että montako niitä valtiomahteja taas olikaan. Toimeentulo halutaan sitoa erittäin kiinteästi työhön ikäänkuin maassa olisi ankara puute työvoimasta. Sen vaan sanon että jos Suomessa on jokin yritys jossa on työvoimasta todellinen pula, niin siellä olisi syytä katsoa tarkasti peiliin, syyllinen löytyy sieltä. Jos yrityksellä on tällaisina aikoina puute tekijöistä niin epäilemättä kuuluukin olla.
Toki hallitustakin voi syyttää henkisestä epärehellisyydestä. Hallitus väittää nostavansa kissan pöydälle, mutta todellisuudessa pöytälevylle materialisoituukin vain pieni viaton hiirulainen. Vientiteollisuuden kilpailukyky ei ole riippuvainen jostakin sunnuntaipalkoista tai tyypillisesti paikallisista työsuorituksista. Emme voi myydä Suomessa tehtävää yösiivousta ulkomaille. Vaikka paikallista duunia puskevien matalapalkka-alojen työ olisi ilmaista, se ei parantaisi viennin kilpailukykyä. Hallituksen rohkeus ei riitä tämän enempään, mutta tämä on vain eräänlaista varjonyrkkeilyä. Vientiteollisuuden AY-politrukit halusivat näyttää varoittavalla esimerkillä hyvin selvästi hallitukselle että heidän tontilleen tunkeutumisella olisi isot seuraukset. Ja heikommin palkatut lähtivät nöyrästi vedätykseen mukaan ajamaan runsain mitoin palkattujen AY-politrukkien asiaa.
|
Hullua hommaa. Tällaista on se paljon puhuttu demokratia käytännössä, varsinaista järjen juhlaa? No toisaalta, on kai kaunista että työntekijät lahjoittivat yhden päivän palkan pois aivan mukisematta. Ehkä heillä oli liikaa rahaa? Eihän raha tee onnelliseksi! Mielenosoitukseen varattu päivä ei tietenkään ole mitään vapaa-aikaa, eikä siitä kuulu saada palkkaa. Mielen osoittaminen ei ole työsopimuksen mukaista työtä vaikka sitä ei lakoksi saakaan kutsua.
Mutta niin vaan on että kansa pysyy, hallitukset vaihtuvat. Pitemmän päälle maan hallitus ei voi toimia täysin kansan tahdon vastaisesti. Me voitamme vielä. Virkamiehet joutuvat ottamaan virkavelvollisuutensa kauniisti siloisiin ja todellisen työn kovettamattomiin pikku kätösiinsä. Hallitsematon maahanmuutto saadaan vielä kuriin. Ilmeisen hyvissä varoissa ovat nämä pakolaiset kun on varaa matkustella monen maan läpi hakemaan poliittista turvapaikkaa kaukaa omasta maasta, monen sellaisen maan läpi jossa heitä ei vainottaisi. Itselläni ei ole ollut varaa käydä kotona koko kesänä.
Suomi tulee vielä kuulumaan suomalaisille, niin pahalta kuin se tsaristisesta virkakoneistosta voikin tuntua. Virkamiehet haluavat ylläpitää näyteikkunayhteiskuntaa joka näyttää hyvältä ulospäin, riippumatta siitä miltä kansan syvissä riveissä tuntuu. Mediaa he tarvitsevat manipuloimaan ja ohjailemaan kansaa haluamaansa suuntaan. Kunnes eräänä päivänä siat kieltäytyvätkin tulemasta ruuhelle. Enemmistölläkin täytyy olla oikeutensa. Suomessa täytyy voida olla suomalainen vaikka ei olekaan neekeri, homo, feministi, pakolainen, elämäntapaintiaani, rantaruotsalainen tai muu vähemmistöjen edustaja.
On se vaan hurjan paljon fiksumpaa opiskella tekniikkaa kuin vaikkapa valtio-oppia, psykologiaa tai sosiaalipolitiikkaa. Tekniikan avulla kansa voi todella tehdä jotakin. Tekniikka ei ole virkamiesten lähtökohdista harjoitettua mielivaltaa. Tekniikka ei ole kansan kurissapitoa ja ihmisten valjastamista palvelemaan virkamiesten etua, tekemään ilmaiseksi virkamiesten töitä joista virkamiehet nostavat palkkaa verovaroista. Olen oppinut syvästi inhoamaan kansalle tuputettavaa virkamieslähtöistä ajattelutapaa. Miksi kaiken muun lisäksi ajattelisimme virkamiesten ajatuksia ja jopa tekisimme virkamiesten puolesta ne työt joista heille palkkaa maksamme!
Töihin tuskin tulen enää pääsemään, ainakaan jonkun toisen yritykseen, mutta koetan keskittyä opiskeluun. Se on kuitenkin elämän suola ja maustepippuri, vähintäänkin pitemmässä juoksussa. Mekaaninen maailma on ihmeellinen. Robotti Ruttunen selättää AY-politrukit kuusi - nolla, suvereenein murskavoitoin. Uskon että lahjakkaille ihmisille on runsaasti mahdollisuuksia aivan perinteisten insinööritietotaitojen kuten konetekniikan piirissä. Sähkö ja elektroniikka voi olla siistiä, mutta materiaaliset ja mekaaniset aspektit eivät ole vähäpätöisiä tai alkeellisia. Vääntöä löytyy, vaikka ei edes kysyttäisi että onko se taloudellisesti kannattavaa.
Elementtimenetelmä on ältsin mielenkiintoinen jopa statiikassa ja lujuusopissa, vaikka koenkin sen parhaiden sovellusalueiden olevan lämmön ja aineen virtaus.
Astronomia-harrasteen tiimoilta minulle on jäänyt sitkeä himo rakentaa kupoleita ja avattavia kattorakenteita. Tokihan on muistettava ettei pitäisi mennä syyhyttä saunaan. Avattavalle kattorakenteelle tarvitaan selkeä tarve ja tilaus ennenkuin sellaiseen kannattaa ryhtyä. Lumi- ja tuulikuorma eivät ole väheksyttäviä vastustajia. Elementtien raivo halutaan kuitenkin pääsääntöisesti pitää turvallisesti ulkopuolella. Ei riitä että rakennelma kestää kauniin kesäpäivän rasitukset.
|
Mutta niin, elementtimenetelmä. Ehkäpä pystyn vielä toteuttamaan huikeiden avaruusristikoiden ja avaruuskehien lujuuslaskentaa omalla ohjelmalla. Meneillään koulussa on vasta alkeellinen tasoristikko (luentomonisteen esimerkki FES09E1) joka on periaatteessa 2-ulotteinen sauvoista koostuva rakennelma. Ei sitä tokikaan omilla ohjelmilla työstetä edes elementtimenetelmän perusteiden teoreettisessa osassa, vaan apuna on Excel-taulukkolaskenta. Opiskeluaikaisesti tuosta MikkiHiiriSoftan viritelmästä voi käyttää ilmaista versiota, kunhan lataa sen koneelleen omalla kustannuksellaan. En ole mikään Excel-fani, mutta harjoituksia täytyy tehdä sillä. Minä olen kunniallinen ohjelmoija, joten minä ohjelmoin.
Ongelmien ratkaisu on perustunut käänteismatriiseihin yksinkertaisissa tapauksissa. Luentomoniste kylläkin turvautuu erilaiseen ratkaisutekniikkaan, yhtälöryhmien ratkaisuun. Lämpöjännityksiä emme ole toistaiseksi tässä yhteydessä käsitelleet, vaan olemme keskittyneet kuormien solmuissa aihettamiin siirtymiin ja elementteihin tästä syntyviin jännityksiin.
Laskenta ei suoraan tuota tietoa siitä kestääkö rakenne vai ei. Laskennassa oletetaan että toimitaan sillä turvallisella lineaarisella aluella jossa materiaalin kimmomoduli on voimassa. Laskennallisesti rakennetta voi kuormittaa miten paljon tahansa, se ei hajoa. Mutta ratsastusmaneesin tai urheiluhallin katto voi hajota ja pudota ihmisten niskaan.
Insinööri ei voi jättää aivojaan narikkaan. Se että on laskettu jotakin, ei todista että olisi laskettu oikein, vaikka laskelma olisi mitenkäkin vaikuttavan näköinen. Laskelmilla voi tuottaa myös aivan täyttä soopaa. Järki täytyy pitää mukana. Virheitä on äärimäisen helppo tehdä ja omille virheilleen ihminen on sokea.
Kyllähän esim. tasostatiikan ajattelumallia voisi sinänsä kritisoida vaikka mistä. Vaikka se onkin hyödyllinen omalla tavallaan. Se on pitkälle idealisoitu, vaatii oman ajattelutapansa. Materiaali on massatonta mutta kestää ihan mitä vaan. Valitettavasti tuota statiikan ihmemateriaalia ei ole missään myytävänä. Sitä kuormitetaan mm. "pistevoimin", pistemäiseen alaan kohdistuvin voimin joita mikään todellinen materiaali ei kestäisi. Timanttikin hajoaisi pienenkin sananmukaisesti pistemäisen kuormituksen alla - pistehän on geometrisesti äärettömän pieni, joten pienikin kuorma aiheuttaisi siinä äärettömän pintakuorman. Jopa 2-ulotteisilla palkeilla ja sauvoilla on poikkipinta-ala, eli ne sitten kuitenkin ajatellaan osittain 3-ulotteisiksi.
Ristikkorakenteet ovat sinänsä aivan kivoja. Todellisuudessa ne yleensä kootaan tangoista hitsaamalla ja siten rakennetta tulisi oikeastaan tarkastella palkkien ryhmänä. Elementtimenetelmässä katsotaan kuitenkin että tukimomentit tankojen liitoskohdissa ovat niin pieniä että ne voidaan jättää huomiotta ja elementit voidaan mallintaa sauvoina, joissa on ainoastaan veto-/puristuskuorma. Tämä toimii käytännössä kuulemma riittävän hyvin. Rakennettahan ei ole tarkoitus mitoittaa riskirajoille saakka. Liitoskohtien tukimomentit lienevät käytännössä merkityksettömän pieniä kun ollaan tarkoitetulla käyttöalueella. Hitsaus tuskin tekee rakenteesta kokonaisuutena kestävämpää. Jos solmuissa on pieni tukimomentti niin ei kai se tulosta ainakaan vaaralliseen suuntaan vie. Ilman tukimomentteja laskenta on jonkin verran helpompaa.
Mutta ne kupolit, avattavat kattorakenteet, Pyhä FinnHenge-vuori, iso astronominen kello ja muut astronomia-vaikutteiset haavekuvat, ne eivät pois mielestä haihdu konsanaan. Jos olisin äärimmäisen äveriäs niin rakennuttaisin maailman parhaan planetaarion ja pitäisin siellä näytäntöjä. Sen ei tarvitsisi olla taloudellisesti kannattavaa. Kun olisi millä mällätä. Kehittäisin oman ohjelmarungon tähti- ja planeettataivaan esittelyyn. Sitä voisi varioida tarpeen mukaan, yleisöstä riippuen. Planetaarion ei tarvitsisi olla äärimmäisen iso eikä sitä ahdettaisi täyteen ihmisiä. Keskityttäisiin simuloimaan pilvetöntä taivasta.
Uskonnollisiin näkökohtiin törmää väkisinkin aina kun mainitsee tähtitieteen. Ristiriitoja syntyy takuuvarmasti jos uskonnollisia lähteitä, pyhiä kirjoja halutaan pitää luonnontieteiden käsikirjoina. Oma linjani planetaarionäytäntöjen pitäjänä olisi ehdottoman neutraali uskonnollisesti. Minä en selittäisi, minä vain kuvailisin miltä taivas näyttää. En antaisi malleja kuten aurinkokuntamalli, kuvaisin vain miten planeetat käytännössä liikkuvat taivaalla tähtien suhteen. En ottaisi kantaa maailmankaikkeuden rakenteeseen tai alkuperään. En vaivautuisi tuomitsemaan maakeskistä maailmankuvaa, niin rakas ja keskeinen aihe kuin se tuntuukin ammattilaisille olevan. Yleisön mielipiteiden manipulointi ei ole planetaarionäytöksen tehtävä. Asiakkaan maailmankuvan kyseenalaistaminen ei ole tarpeellista.
Planetaarion pitäjä ei ole vastuussa tiedemiesten teoretisoinnista ja toilailuista. Tiedemiehille rakas "musta aukko" kiinnostaa yhtä vähän kuin heidän hanurinsa ruskea aukko. En ryhtyisi puolustamaan ns. tieteellistä maailmankuvaa koska en saa siitä palkkaa enkä provikkaa. En vaivautuisi edes ottamaan kantaa siihen pyöriikö maapallo vai pyöriikö taivas maapallon ympärillä. Havaintojen kannalta oleellista on vain se että tähtinen taivas näyttää pyörivän meidän ympärillämme ja se miltä näyttää, se juurikin on se pointti.
No joo, eurojaskassa (EuroJackpot) ei kuitenkaan ollut kuin muutama numero oikein, eri riveillä. Niinpä veret seisauttava planetaario jää tällä tietoa sinne haaveiden tynnyriin hautumaan ja odottamaan parempia aikoja. Paheksun kuitenkin ihan täydeltä laidalta sellaista trendiä että planetaarioissa halutaan näyttää kaikkea muuta paitsi simuloitua tähtitaivasta. Rockvideoita on aivan tarpeeksi muutenkin, planetaario ei ole disko. Ihan kirkkona en sitä myöskään pitäisi, vaikka mummani Tyyne Kalliokoski olikin Ilmajoen Koskenkorvan Karjalankylässä sillä linjalla että sauna on niinkuin kirkko. Tarpeeton huutaminen on kuitenkin tarpeetonta.
Nyt kolmantena insinööriopintojen vuonna olen ollut varsinainen päätoiminen opiskelija ja siten opintotukikelpoinen ja jopa oikeutettu kympin suuruista korvausta vastaan hankkimaan opiskelijakortin jolla voi saada alennusta joukkoliikennevälineissä. Kenties pystyn vielä käymään kotona Etelä-Pohjanmaalla ennen pakkasia, koulupäivien puitteissa jolloin linkkarin pitäisi ajaa Kihniänkylästä. Tästä rohkaistuneena hain jopa valtiontakausta opintolainalle ja suureksi hämmästyksekseni, kotini ulosotosta ja siitä johtuvasta maksuhäiriöstä huolimatta, sellaisen jopa onnistuin saamaan.
Vaihtoehto olisi luultavasti ollut yrittää hakea työkkäristä työttömyysetuutta tueksi "sivutoimiseen" opiskeluun. Opintotukikelpoisuuden olisi samalla menettänyt jos sellaista opiskelun työttömyysetuudella tukea olisi saanut ja rahojen takaisinperintää KELA harjoittaa ihan mielikseen. Aivan mahdotonta se ei ehkä olisi ollut, mutta enpä paljon pistäisi likoon sen hevosen puolesta. Pelkällä opintorahalla ja aneemisella opiskelijan asumistuella olisi kuitenkin todella vaikea elää ja maksella vuokraa sekä maksuja. Varsinkin kun KELA on innostunut perimään jo maksettua asumistukea takaisin. Ja veronpalautuksen sieppaa ulosottomies. Elämäntapaintiaaniksi telttamajoitukseen en mielelläni talveksi lähtisi, eikä siihen varmaankaan mitään asumistukea voisi saada. KELA katsoo ettei asumisesta koidu mitään kustannuksia ellei asu vuokralla. Vuokranantajien taloudellinen etu on tässä yhteiskunnassa priorisoitu varsin korkealle.
No sittenhän oli pakko anoa pankilta opintolainaa kun se valtiontakaus kerran on luvattu, palkasta ei ole mitään tietoa ja median kertoman mukaan opintolaina pitäisi saada "automaattisesti" jos on sille valtiolta takaus. Huonosti lähti se reki liikkeelle, "automatiikka" ei oikein pelaa, vaan pankki tekee myös omaa harkintaa, joten kielteinen päätös vaikutti hyvinkin mahdolliselta. Niinpä onnekkaasti kuitenkin kävi että Osuuspankki maksoi lainarahaa tilille. En vielä jaksa murehtia miten sen takaisin pystyisi maksamaan, näiden edessä olevien vuosien aikana ehtii kuollakin moneen kertaan ennenkuin opintolainan takaisinmaksu on ajankohtaista. Tekemisestä minulla ei ole koskaan ollut pulaa, mutta palkkaa on nykyisin kovasti vaikea hankkia.
Mutta kun ajattelen sitä että miten poliitikot tahtovat jättää kansa täysin pankkien armoille, niin kyllä pistää kylmimään selkäpiissä. Käteinen raha halutaan kokonaan pois liikenteestä. Eipä kauaakaan kun pankki päättää voitko ostaa kortillasi kaupasta lenkkimakkaraa ja lämpimiä kengänpohjallisia. Pankki päättää saatko olla yhteiskunnan jäsen, onko sinulla oikeus selviytyä, raha ratkaisee. Suurpääoma ottaa selkävoiton kansanvallasta. Demokratiasta jää vain haalea muisto kun iso raha kuitenkin oikeasti päättää kaikesta. Demokraatit voivat varmaan sinänsä edelleen tehdä kaikenlaisia päätöksiä, mutta raha kuitenkin lopulta ratkaisee. Raha voi sanoa demokraatille että haista huilu.
Taustaa pelkooni löydän viljalti, suuremmitta ponnisteluitta. Rauman kaupungin sosiaalipalveluiden johtaja Leena Kivimäki perusteli Rauman sosiaali- ja terveyslautakunnalle miksi minulle ei voinut edes harkita myöntävänsä sosiaalista luottoa. Hän lausahti mm. ettei ole selvitetty normaalin pankkilainan mahdollisuutta. Ettei siis muka ole selvitetty voinko saada lainarahaa pankista, vapailta markkinoilta. Voi hellanduudeli sentään, olenpa kyllä sitä selvitellyt jo erinäisiä vuosia. Pitkäaikaistyöttömyyteni oli varsin hyvin Rauman sosiaalitoimiston tiedossa koska olin jo asioinut siellä useasti (tai noh, ainakin parhaani mukaan yrittänyt asioida). Jokainen kadun tallaaja tietää ettei pankista voi saada normaalia lainaa ellei ole säännöllisiä työtuloja.
Rauman kaupungin sosiaalipalveluiden johtajako ei tiedä ettei vuokrarästien vuoksi häädön edessä oleva pitkäaikaistyötön saa uutta pankkilainaa? Esimiestehtävissä sosiaalialalla työskenteleväkö ei tiedä sitä minkä jokainen kadun tallaaja on jo oppinut oman kokemuksen kautta? Vai onko Rauman sosiaali- ja terveyslautakunta niin yksinkertaista ja helposti johdateltavaa porukkaa, että mikä tahansa perustelu menee läpi ihan sukkana? Vai eivätkö nämä kunnallisvaaleissa valtuustoon valitut kansankynttilät vaan välitä? Hehän saavat kokouspalkkionsa muutenkin.
Olkoon selitys mikä tahansa, kokonaisuus on huolestuttava. Sosiaalitoimiston virkailijoiden kaltaiset ihmiset ovat niitä virkamiehiä jotka suojatyöpaikoistaan käsin voivat ilmeisesti tehdä jokseenkin mitä tahansa tai jättää tekemättä, kaikki kelpaa. Lautakuntien jäsenet edustavat niitä poliittisia vaikuttajia jotka eivät näe vikaa virkamiehissä, vaan tahtovat olla näiden kavereita. He ovat valmiita luovuttamaan pankeille totaalisen yhteiskunnan jäsenten elämän kontrollin. Hyvästi kansanvalta, tai sen rippeet mitä nyt tsaristisen virkamiesvallan alta ehkä on päässyt pursuilemaan. Pankkivalta voittaa.
Minua ei pelota miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan. Järkeä ei tarvita erikoisen paljon. Asenne pelottaa, pelottaa millaisella asenteella ja millaisella työmoraalilla tätä maailmaa voi hallita. Rauman ongelmat eivät enää ole vuoteen olleet minun ongelmiani, mutta vähintäänkin olisi raumalaisten etu suhtautua edustajiinsa ja virkamiehiinsä hyvän joukon kriittisemmin. Näkisin raumalaisilla veronmaksajilla olevan huomattavasti huolestumisen aihetta sen johdosta että kaupungin virkamiehet asettavat virkakunnan edun kaupunkilaisten edun edelle. Sellaisesta tulee rankaista, niin kauan kuin se vielä on mahdollista, niin kauan kuin pankit eivät vielä suoraan päätä ihan kaikesta. Virkakoneiston täytyy olla vastuussa tekemisistään. Äänestäjien on vaadittava että edustajat suhtautuvat virkamiehiin kriittisesti. Mätäpaiseet on puhkottava, suojatyöpaikkoja ei enää voi olla julkisella sektorillakaan. Nouskaa barrikaadeille raumalaiset, älkää alistuko hallintoalamaisiksi, antakaa palautetta poliitikoillenne.