Eipä ole ajopuupolitiikan voittanutta

Edellinen Seuraava

Ajopuupolitiikka on alan vallitseva standardi. Hallitus on heikko. Maata hallitsevat virkamiehet, AY-politrukit ja media. George Orwell oli pelkkä höpsön-pöpsöttelijä, unelmien pumpulipilvissä jalat tukevasti ilmassa leijaileva optimisti.

Onneksi maassa on sentään jotakin kunnossakin. Ohessa on kuva koirien uintipaikasta lammen rannalla Porin Vähäraumassa kuntoilupolun varrella. Siitä ajetaan ruohot ja heinät lyhyiksi niin että pienetkin koirat pääsevät helposti matalaan hiekkaiseen rantaan. Ainakin hauveli voi siinä kastella kuumat tassunsa. Kalojakin siellä joskus näkyy. Ihmisille uiminen ei tuossa ole sallittua. Aiemmin dokumentoimani venäläisten sotilaiden hautausmaa on aivan lähellä.

Vähärauman SAMK:in ja Tekunkorven vuokrakasarmin läheinen alue on ollut pohjavesialuetta. Niinpä tänne ei varmaankaan ihan niin vaan ole voinut rakentaa. Vähärauman vedenottamo jää nyt kuitenkin kuulemma pois käytöstä tarpeettomana. Vesi tuodaan jatkossa muualta putkea pitkin. Mikä lie koulun nykyisen alueen kohtalo kun sen korvaava uusi SAMKin kampus valmistuu keskikaupungille parin vuoden kuluttua? Teroittelevatko grynderit jo kynsiään ja hampaitaan rahankuvat silmistään kuvastellen?

Koulu alkaa ihan näillä näppylöillä. Varmaankin tuolit on oheisessa kuvassa aseteltu voikkasaliin jotakin tähän liittyvää juhlaa tai kissanristiäisiä varten.

Oma henkilökohtainen ammatillinen tähtäin täytyy asettaa ainakin viiden vuoden päähän ja luullakseni Tampereen kaupunkiin. Voipa olla ettei Porista koskaan löydy sitä mehevistä hedelmistä taipuvaa aurinkoista oksaa jossa voisi varsinaisen pesänsä perustaa. Tämä porilainen kone- ja tuotantotekniikan insinöörin tie on kuitenkin kuljettava, vaikka se sinänsä ei mihinkään johtaisikaan. Aihepiiri sinänsä on tärkeä mutta ihmettelen vaan saanko siitä oikeasti mitään irti.

Näkisin todellista työmaata lähinnä "Köyhän insinööriopiskelijan Hyötygrafiikkapaketin" rakentamisessa. Mikrovaltio Myllynsaari (Insulo de Muelejo) on siihen aivan hyvä viitekehys. Materiaalit, rakenteet, mekanismit, elementtimenetelmä, 3D-mallit, graafinen esitys, numeerinen matematiikka, aineen ja lämmön siirtyminen, optiikka, siinä joitakin sydäntä sykähdyttäviä ja elämää elähdyttäviä aiheita.

Työelämään lie vaikea päästä, mutta teoreettisesti mielenkiintoisista aiheista ei ole suurempaa pulaa. Mekaniikka sanan laajassa merkityksessä on erittäin kova juttu. Käytäntöön on vaikea päästä kiinni mutta teoriaa piisaa vaikka hevosille syöttää.

Toisaalta teoriaa myös puuttuu. Fyysikot paasaavat paatoksella jostakin hyvin abstraktisesta kaiken teoriasta, mutta mistä löytyy teoria joka kertoisi yksityiskohtaisesti miltä kuulostaa jos 100 kilon elopainoinen insinööriopiskelija askeltaa uusissa sandaaleissaan pitkin rakennuksen käytävää? Tai miltä kuulostaa niinkin yksinkertainen juttu kuin ison vesilinnun lentoonlähtö tai veteen laskeutuminen?

Porin kaupunginkirjastossa oli taas eräs näyttely. Sällin nimi on Rudolf Koivu. En oikein tiedä miten häntä tulisi tituleerata. Hän kuitenkin on aikoinaan - rauha hänen sielulleen - tehnyt kuvitusta moniin kirjoihin. Tekstiä löytyy sieltä kirjaston seiniltä.

Hänen kuvittamiaan kirjoja oli näytteillä, mutta näistä en tunnistanut kovin montaa lapsuuteni tuttavuuksiksi. Koivu lie kunnostautunut erikoisesti satukirjojen kuvittajana, mutta toki hän on tehnyt muutakin. Romanttisia maalauksia kieltämättä.

Tottahan toki vanhat kirjat - ja varsinkin kuvitetut sellaiset - ovat viehättäviä. Harvoin noita enää kohtaa.

Esimerkiksi kirjaston poistokirjoista löytyy tuon ikäisiä (yli 50 vuotta vanhoja) kirjoja enää varsin harvoin. Poistetut nuorten ja lasten kirjat ovat yleensä niin uusia etten mitenkään voi mieltää niitä oman lapsuuteni kirjoiksi, korkeintaan parikymmentä vuotta vanhoja.

Koulun kirjastossa Vähäraumassa jotkut ovat kesällä heittäytyneet vallattomiksi.

Vanhoja lehtiä on rullattu kokoon ja koostettu rakennelmiksi jotka päällisin puolin muistuttavat istuimia, mutta enpä luottaisi tuollaisten kyhäelmien lujuusopillisiin ominaisuuksiin.

Eräästä vanhasta saksankielisestä matematiikan kirjasta oli myös taiteltu koriste hyllyyn. Ai-jai, se vuosikymmeniä vanha saksalaisviha saisi jo vähitellen talttua. Ja matikan kirjojen taittelu on pyhäinhäväistystä.

Mutta annetaan virran viedä vaan, meitä avuttomia ajopuita. Vastuu kuuluu virralle, ei ajopuille.

Vanhat kuolleet miehet ovat toinen ehdokas vastuunkantajaksi, esimerkiksi antiikin viisaat kreikkalaiset filosofit. Mitäs ne sällit näkivät muka kaikenlaista sumuisissa suonsilmäkkeissä ja sen sellaisissa. Johtivat meitä harhaan.

Me kädettömät olemme täysin syyttömiä. Olemme vain kulkeneet niitä raiteita pitkin joille platonit, aristoteleet ja pythagoraat meidät asettelivat. Mitäs pistivät meidät väärille raiteille. Meillä on aihetta katkeruuteen. Siinäpä hyvä peruste evätä Kreikan valtiolta seuraava lainaerä.

Uusia lääkkeitä on nyt kolmeksi kuukaudeksi. Kolesterolilääkettäkin on uutena rohtona, vaikka en ole pitänyt sitä tilannetta pahana. Diabetes on mennyt huonompaan suuntaan, täytyy ottaa enemmän ja vahvempia metformiinitabletteja, kauppanimeltään Diformin. Lie aihetta mainita ettei se ole mitään huumetta jolla on hiukan samantapainen nimi ("amfetamiini").

Elämä kuitenkin jatkuu kunnes toisin todistetaan. Ja kummittelen aivan varmasti grynderille jos tämä raiskaa Tekunkorven ympäristön luonnon, siis sen mitä täkäläisiltä on jäänyt raiskaamatta. Eipä täällä kyllä aiemminkaan ole oltu turhan siistejä.

Valitettavaksi koen sen ettei kansan tahto toteudu pakolaiskysymyksessä, vaan näyteikkunayhteiskuntaa esittelevät ja pönkittävät poliitikot ja virkamiehet saavat vapaasti jaella vähiä verovarojamme ulkomaalaisille sekä pokkuroida Brysselin herrojen suuntaan esiintyen mallikelpoisena EU-alusmaana.

Pakolaiset kuuluvat sen maan kontolle joka heidät kotomaastaan ottaa vastaan. Jos esim. Kreikka katsoo että he tarvitsevat lisää pakolaisia niin huolehtikoot niistä sitten myös itse. Me Suomen kansa kuitenkin lopulta olemme täällä se varsinainen valtio ja meidän tahtomme kuuluu toteutua myös pakolaisasioissa. Vähemmistön ehdoilla yhteiskunta ei voi toimia.

On valitettavaa että poliitikot päästävät asian luisumaan henkilökohtaiselle tasolle. Mehän emme varsinaisesti halua tappaa tai vahingoittaa näitä ulkomaalaisia, kunhan pysyvät omalla maallaan tai siinä naapurimaassa johon ovat paenneet. Monen maan rajojen yli pakeneminen ei käy laatuun.

Kysehän ei varsinaisesti ole henkilökohtaisesta vastenmielisyydestä, vaan ns. yhteisistä asioista, politiikan linjasta. Virkamiesdiktatuuri ei käy päinsä. Kansa on se varsinainen valtio ja kansanvallan täytyy toimia. Media ja poliitikot eivät voi meidän puolestamme päättää mitä mieltä me voimme asioista olla. Päinvastoin, median ja verovaroin ylläpidettyjen sinänsä jokseenkin tarpeettomien sukankuluttajien tulisi kuunnella herkällä korvalla kansan syvien rivien mielipiteitä.


Pahviopiskelijat



Galleria