Edellinen Seuraava

Elokuvien dinosauruksista eri lähteistä

Tapasin Porin Anttilan DVD-elokuvien laarin äärellä vanhoja tuttavia. Tämä oli pakko-ostos, for old times sake. Hinta taisi olla 9,99€, ellei sitten kassa antanut alennusta merkitystä hinnasta, joka ei sekään ole mitenkään paha käyttämättömistä levyistä.

Heikko on muistini, raihnaisen äijäpahan. Niitä vanhempia dinosaurus-elokuvia oli peräti kolme kappaletta:

  1. Jurassic Park, kesto 2h 1min, v. 1993? (vaikka DVD-kotelo väittää 1997)
  2. The Lost World: Jurassic Park, kesto 2h 3min, v.1997
  3. Jurassic Park III, kesto 1h 28m, v.2001

Ei näitä nyt huomiottakaan voi jättää kun kerran on tällainen merkittävä investointi tullut tehtyä. Nostalgian voimin sitten vaan eteenpäin, köyryselkäisenä seniorikansalaisena vaikka kepin varassa konkaten kuin John Hammond.

Niin ja sitäpaitsi onhan ilmestynyt myös se tuore elokuva Jurassic World jonka mukaan korttien keräilysarja on nimetty. Sen leffan katsottuaan alkaa meikäläinenkin kalkkis tajuta ettei kyse ole pelkästään vanhojen elokuvien lämmittelystä, vaan on uutta viiniä vanhoissa leileissä, tai jotain.

Uuden elokuvan kautta saavat eräät kortit mielekkään sisällön ja tätä aihepiiriä on tässä tarkoitus vähitellen ruveta kirjoittamaan auki. Keräilykorttien liskoja pystyy nimeämään mm. elokuvien avulla.

Liskot nousevat henkiin! Dinot tulevat muotiin! Liskonvihreä olkoon suosikkivärimme. Tai noh, eipä nistä väreistä oikeasti kukaan mitään tiedä ja monet ulkonäön yksityiskohdat ovat taiteellisen vapauden temmellyskenttää, paremman tiedon puutteessa. Jos liskosta ei ole jäljellä kuin muutama hassu fossiili, niin jättäähän se mielikuvitukselle aika paljon liikkumavaraa.

Vuosiluvun vaihduttua lukemiin 2016 on todettava että liskot ovat jo aikapäiviä sitten häipyneet kioskien hyllyiltä. Ei vaikuta siltä että saisin kaikkia Crystal Relif -kortteja kasaan vaikka korttien kokonaismäärä on noussut yli tuhannen. Kun kuitenkin vaikuttaa että näiden elokuvien oheismateriaalin perusteella pystyisi nimeämään saurukset tarkasti niin ehkäpä palaan astialle paremmin tiedoin varustettuna. Korttien laskenta on edelleen kesken...

Tähän on siis tultu. Saurusten tietoja ja keräilykorttien yhteyttä elokuviin täytyy alkaa etsiä. Jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään.

Toki tämä täytyy olla melko alhaisen prioriteetin projekti, sillä elämässä täytyy kamppailla eteenpäin muillakin sektoreilla. Toivon kuitenkin että keräilykorttien liskoasioihin vähitellen alkaa tulla parempaa selkoa. Netistäkin löytyy yhtä ja toista tiedon murua.

Kolmannen liskoelokuvan dinoja


Stegosaurus, selkeä kasvissyöjä.

Velociraptor on se perinteinen verenhimoinen ihmisen kokoinen ja (elokuvan mukaan) älykäs lisko. Käsitys sen ulkonäöstä on kylläkin elokuvien välillä ehtinyt hiukan muuttua.

Elokuvan mukaan hänen vahvuutensa on siisnä että hän saalistaa yhdessä tovereidensa kanssa.

Corythosaurus lie kasviravinnolla elävä laumaeläin.

Spinosaurus on kolmannen elokuvan pahin lisko. Se on vieläkin suurempi kuin T.Rex. Ulkonäkö on krokotiilimainen, mutta elokuvan mukaan se on ollut myös kuivalla maalla kova tekijä.

Erään asiantuntijan mukaan Spinosaurus oli todellinen Peto isolla Peellä. Tyrannosaurusta arveli enemmänkin raadonsyöjäksi joka ei ollut varsinainen tappaja. Tiedä sitten ketä uskoa.

Composognathus on aika pieni kaveri. Näissä kuvissa liskojen kokosuhteet eivät käy selvästi esiin.

Ankylosaurus jykevine häntineen oli kolmannen elokuvan uutuus.

Tämä vaisu kasvissyöjä-jättiläinen Brontosaurus ei taida esiintyä keräilykorteissa. Elokuvassa se tallustelee kuivalla maalla, vaikka perinteinen käsitys lie ollut että valtava ruho ei pääse oikeuksiinsa ilman hydrostaattista nostetta.

Iso lentolisko Pteranodon pistäisi lintubongarin puntit tutisemaan.

Tämä ei olekaan mikä tahansa lintulaudan pikku tirpuunen.

Triceratops on sekin kasvissyöjä.

Tyrannosaurus näyttää tästä kuvakulmasta aika vaisulta, suorastaan nöyrältä, mutta neljännessä elokuvassa se nousee jälleen kukkulan kingiksi, tosin vedessä elävän Mosasauruksen avustuksella.




Pääjuttu