Edellinen | Seuraava |
Meikäläinen myöhäisteini täyttää syyskuun lopussa 57 vuotta, mutta niinpä on vaan nöyrästi koulutielle kiirehtäminen syksyn tullen kun kolmas vuosi kone- ja tuotantotekniikan opiskelua käynnistyy Porin Vähäraumassa.
Valikossa yritin erityisen vitsikkäästi perustella koulunkäyntiä Siriuksen Kyberneettisellä Kauppakomppanialla, mutta oikeastaan se tarkemmin muistellen taisi olla Douglas Adamsin kieli poskessa laatimassa teoksessa "Linnunradan Käsikirja Liftareille" niin että markkinatalouden ihmeplaneetta Markratea oli vanhemmille vastaansanomaton perustelu miksi kakaroiden täytyy mennä kauppaopistoon, varma vetonaula.
Markratea se vasta oli Planeetta isolla peellä, varsinkin meidän hiiriä vihaavien ja mielestään tietokonetta näpyttelevien maapallon apinamiesten kannalta, "luomakunnan kruunujen" näkövinkkelistä. Siis sikäli kun että elämme hiirien tilaamalla, Markratea:lla valmistetulla planeetalla ja toimimme tietämättämme orgaanisen tietokoneen osasina, osasina joiden ainoa varsinainen tehtävä on tuottaa se perimmäinen kysymys, josta monet usein puhuvat, ikäänkuin tietäisivät mikä se on.
Perimmäisen kysymyksen vastaushan on jo tiedossa, se on ihan sika-helppo, 42. Filosofiaan taipuvaisia hyperälykkäitä ylidimensionaalisia hiiriä (tjsp) vaivaamaan vaan on jäänyt että mikäs se perimmäinen kysymys nyt sitten oikeastaan oli, ihan yksityiskohtaisesti ja yleispätevästi. Kaikki luulevat tietävänsä sen, kunnes heidän täytyisi esittää se rautalangasta vääntäen, aivan täsmällisesti ja vieläpä päästä yhteisymmärrykseen keskenään.
Ei siis kuitenkaan kannata turhaan yrittää etsiä elämästämme kokonaisuutena mitään järkeä, koska ei siinä sellaista voi olla. Olemme vaan tietokoneen tahdottomia pelinappuloita maapallo-nimisellä pelilaudalla. Kaikki on etukäteen ohjelmoitua. Otetaan siis ihan rauhallisesti vaan ja pidetään kylpypyyhe siistinä. Enempää emme asialle mahda. Mietipä tätä kun seuraavan kerran virittelet hiirenloukkuja. Onko sinulla oikeus loukuttaa työnantajaasi/omistajaasi? Toisaalta jos ylidimensionaalinen hyperälykäs olento nimenomaan haluaa mennä loukkuusi, niin voiko sinua siitä syyttää! Mielenkiintoinen problematiikka kertakaikkiaan. Laboratoriohiiret tarkkailevat ihmisiä labyrintistään kylmän rauhallisesti, vaikka tiedemiehet kuvittelevat testaavansa hiirien älykkyyttä. Hmmm, hmmm, hmmm. Olemme maapallon kolmanneksi älykkäin laji, sillä myös delfiinit ovat kuulemma meitä älykkäämpiä. Ne ymmärtävät ottaa hatkat jos alkaa näyttää pahalta (Vogonit ja rakennustyöt), mutta kiittävät kyllä kaloista.
Koulun biljardipöytä ruokalan lähistöllä esittää keksimäni uuden hauskan kuvion. Siinä ovat kaikki pallot jonossa. Kevyt tönäisy kepillä valkoiseen palloon niin että se törmää muiden pallojen jonoon ja jonon loppupäästä viimeinen pallo putoaa nätisti pussiin. Muut pallot eivät paljoakaan liikahda.
Tämä ilmiö lujittaa uskoamme matemaattis-fysikaalisen maailmankuvan ihmeellisyyteen. En usko että biljardin pelaaja pystyisi olemaan mystikko. Hän saa liikaa palautetta kovasta fysikaalisesta todellisuudesta.
Koululle on muuten kesällä tullut uusia komeita biljardikeppejä. Kyllä nyt kelpaa tökkiä.
Opiskelijan työpiste on kovassa kunnossa täällä Tekunkorvessa, aina teemukia myöten. Aamulla sopii juoda English Breakfast teetä ja illemmalla sitten siirtyä parempiin laatuihin, kuten Russian Earl Grey ja Indian Spice. Tuon pöydän ääressä hion älynystyröitäni ja kehittelen uusia ilkitöitä. Se toimii samalla opiskelun ohella myös mikrovaltio Myllynsaaren suurlähetystönä.
Heinäkuussa jätin koulun kirjaston poistokirjat rauhaan koska koulun kirjasto oli suljettuna, mutta nyt on taas alkanut armoton rumba.
Kemian kirjoja on oikein tyydyttävästi. Pahoin kuitenkin pelkään että minulle on jo liian myöhäistä haikailla syvällisemmästä opiskelusta tai käytännön toiminnasta esim. orgaanisen kemian alalla. Olisi pitänyt palata nuoruudenihastukseni pariin parikymmentä vuotta aiemmin. Minä tyhmä vaan odotin että koska se elämä oikeasti alkaa. Nyt elo alkaa jo olla ehtoopuolella, mutta aina minä vielä kymmenen vuotta jaksan sätkytellä kohti insinöörin ilmettä.
|
Jos Vähärauman koulun kirjastoa jostakin puutteesta uskaltaisi arvostella, niin minusta optiikka on siellä hiukkasen laiminlyöty alue. "Ray-tracing" on minusta tärkeä tietokoneavusteinen menetelmä optisten laitteiden suunnittelussa, mutta siitä en ole löytänyt koulun kirjastosta oikein mitään. Toki Vähärauman kampuksen kirjasto on silti tekniikan osalta huomattavasti parempi kuin Porin kaupunginkirjasto. Ja tokihan on myös totta ettei ainakaan Vähäraumassa koulutettane mitään optiikan suunnittelijoita. Suomessa ei edes pahemmin lie sellaista omaa ammatillista tuotantoperinnettä kuten kiikareiden ja kaukoputkien valmistusta sarjatuotantona teollisessa mittakaavassa.
Koneinsinöörin sielunmaisemaa lähempänä olevalta mekaniikan, statiikan ja lujuusopin alalta on myös kertynyt ilmaista aineistoa aika lupaavasti. En ole heittänyt pyyhettä kehään lujuusopissa. Vielä minä lasken matriiseilla lujuusopin tehtäviä niin että otsa kuumottaa ja höyry nousee korvista.
Päättötyö vaan on suuri arvoitus. Jos päättötyö täytyy välttämättä tehdä jonkin yrityksen puitteissa, niin vaikeaksihan se sitten menee. Aiheista, taidoista ja motivaatiosta ei ole pulaa, mutta työpaikka epäilemättä on kiven alla, joten ehkä täytyisi kuitenkin yrittää kaiken uhallakin päättötyötä työpaikan ulkopuolella, ettei mene neljän vuoden opiskelu hukkaan? Jos 4½ vuottakin hankaa takalistoaan koulunpenkillä, niin kenties siitä olisi mukavaa jäädä edes jonkinlainen paperi käteen? On kyseenalaista voiko aitoa täydellisen virheetöntä insinöörin ilmettä saavuttaa ilman hyväksyttyä päättötyötä.
Opiskelijan ei lie ihan helppo löytää sellaista työpaikkaa jonka puitteissa voisi tehdä todella hyvän "insinöörityön". Oman yrityksen perustaminen on tietysti vaihtoehto jos yrityksen puitteissa toimiminen on aivan pakollista. Minulle onnistuisi korkeintaan toiminimi ja viranomaiset sekä verottaja epäilemättä rokottaisivat jos löytäisivät hiukankin jotakin mistä rankaista. Toimeentulo kävisi entistäkin vaikeammaksi. Verottaja kaataa pienyrityksiä oikein mielellään, paremman tekemisen puutteessa. Henkilöyhtiössä sellainen merkitsee henkilökohtaisia ongelmia, sillä toiminimen haltija on vastuussa yrityksestä myös henkilökohtaisella omaisuudellaan. Kun menee firma niin menee kaikki, toisin kuin osakeyhtiössä.
Jollakin tavalla elämä tulee kuitenkin jatkumaan. Syömänkin pitää vaikka ei työpaikkaa olekaan. Virkamiehet ja AY-politrukit ovat kansan vihollisia, mutta paha saa vielä palkkansa. Minua ei tapa pirukaan. Jään henkiin kiusallanikin.
Edellisen jutun dinosaurus-korttien keräilystä olen ajatellut että jos saan kokoon ainakin kaksi kappaletta kaikista korteista, poislukien harvinaiset Crystal Relief -kortit, niin ehkä voisin käynnistää sivun joka esittää niiden kuvat ja omiin havaintoihini perustuvat löytämisen todennäköisyydet, poislukien Crystal Relief -kortit. Ainakin samaan comboon kuuluvia kortteja pitäisi mielestäni olla jokseenkin yhtä paljon pitemmässä juoksussa. Se on mielestäni kohtuullinen vaatimus. Yksittäisten korttien yleisyydellä ei oikeastaan niin suurta väliä ole, nehän ovat täydellisiä sellaisenaankin.
En usko että Crystal Relief -korttien suhteen voisi soveltaa samoja vaihtoarvon sääntöjä kuin muille korteille. Yhtä uutta Crystal Relief -korttia kohti joutuu keräämään valtavan määrän yleisempien korttien dubletteja. Ja silloinkin on mahdollista että se on vaan jonkin toisen jo löytyneen kortin dubletti. Viimeistä puuttuvaa korttia voi olla kovin tuskallista etsiä. Muista Crystal Relief -korteista on niistäkin jo luultavasti useita dubletteja ennenkuin se viimeinen puuttuva löytyy. Ihan puistattaa ajatellakin.
Aika iso epävarmuushan siihen jäänee että miten tasainen korttien jakautuma todellisuudessa on, mutta minkäs sille tekee. Ihmisen täytyy seurata viettejään. Luulenpa että joudun hankkimaan kolmannenkin keräilykansion, sillä dubletteja niitä vaan kertyy vaikka 5 Crystal Relief -korttia puuttuu. Kaikkia dubletteja alkaa olla vaikea säilöä järkevästi samaan kansioon. Yhteen kansioon tulee eniten arvostamani pimeässä hohtavien ja metallikorttien dubletit. Metallinhohtoisista korteista taitaa olla aika vaikea ottaa hyviä kuvia ainakaan salamavalossa kun niiden pinta on niin heijastava. Toiseen kansioon tulee comboihin kuuluvien korttien dubletit ja kolmanteen kansioon tavallisten yksittäiskorttien dubletit. Olen säilyttänyt myös kaikki pakkausten kääreet, niistä on helpompi laskea paljonko kortteja on yhteensä.
|
Eräästä seikasta täytyy kuitenkin valittaa. Kirja esittää aivan väärin käsitteen Kuun neljännes. Kuun ensimmäinen neljännes on oikeasti se kun Kuun pinnasta näkyy illan taivaalla puolet valaistuna. Koko Kuun pintaahan me emme näe ja Kuun pinnasta on koko ajan puolet valaistuna. Näemme periaatteessa pallon pinnasta vain puolet ja tämän meille näkyvän puoliskon pinnan valaistuksesta on kysymys Kuun vaiheessa. Kun meille näkyvästä pinnasta näkyy puolet valaistuna, niin se meidän puolikkaamme tasan puolikas on oikeasti vain neljäsosa Kuun koko pinnasta, siitä nimitys neljännes. Viimeinen neljännes on sitten taas vastaavasti täydenkuun jälkeen aamun taivaalla kun Kuun näkyvästä pinnan puolikkaasta tasan puolet näkyy valaistuna. Lapsille ei pitäisi opettaa asiaa väärin.
Englanninkielinen nimitys näille ohessa kuvatuille Kuun vaiheille on tietääkseni "waxing gibbous" (ennen täysikuuta) ja "waning gibbous" (täydenkuun jälkeen). Tämä lasten kirja nimittää Kuun neljänneksiä "puolikuuksi". Onhan Kuun vaihe neljänneksissä 50% mutta nämä kuvatut täysikuuta lähempänä olevat vaiheet eivät todellakaan ole mitään neljänneksiä edes Elon vanhan laskuopin mukaan.
Alkuteos on nimeltään "Pop-Up Facts, Space", kirjoittanut Peter Bond. Olisi hauska tietää onko "neljännes" väärin jo siinä originaalissa vai onko se suomentajan älynväläys. Neljännes on englanniksi "quarter", eka neljännes = first quarter, viimeinen neljännes = last quarter.
Muutakin valittamisen aihetta yhteiskunnasta löytyy.
Olen aiemmin kehaissut Juhana Herttuan kadun varrella olevassa puistossa sijaitsevaa ekvatoriaalista aurinkokelloa muistuttavaa rakennelmaa. Arvelin että ei se nyt ainakaan aivan päin helvettiä ole pystytetty. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin paljastuu että se näyttäisi havaittavassa määrin väärin - jos se nimittäin olisi aika-asteikolla varustettu. Kello on suunnattu hiukan väärin.
Oheisessa kuvassa näkyy Auringon heittämä varjo 10.08.2015 noin kello 09:50. Todellinen paikallinen aurinkoaika olisi noin 08:20, mutta normaali asteikko tuskin näyttäisi ihan sellaista aikaa. Tuo kello näyttäisi näin äkkipäätä arvioiden suunnilleen puolta kahdeksaa eli tunnilla liian vähän. Voihan ekvatoriaalisen kellon näyttämiä aikoja säätää ekvaattorirengasta akselin ympäri pyörittämällä, mutta se ei korjaa asennuksen perusvirhettä. Kello ei ole suunnattu suoraan etelään, ainakin 10° virhe, varjosauva ei ole tarkasti maapallon pyörimisakselin suuntainen. Aija-paija!
No joo, myönnetään ettei rakennelmassa ole aika-asteikkoa, eikä sikäli ole aivan reilua arvostella sitä kellona.
Jos virhe on tahallinen ja tavoite on ollut jonkinlainen kesäajan ja paikallisajan eron kompensointi, niin rakennelmaa on käännetty se ainakin 10° väärään suuntaan. Eikä akselin suunnan virhe missään nimessä ole hyväksyttävissä. Ajan korjaukset tulee tehdä ainoastaan ekvaattorirengasta kiertäen.
Bussiaikataulut ovat siirtyneet pois kesästä. Sikäli hyvä että meikäläinenkin voisi ehkä päästä käymään kotona kun ainoastaan kouluvuoden aikana liikkuvat linkkarit alkavat taas kulkea Kihniänkylässä. Ainakin isommalle näytölle voisi olla käyttöä, sillä esim. SolidWorks ei suostu asentumaan minun vanhahkojen läppäreitteni oman näytön mukaan. CAD-ohjelmia läppäri jaksaa pyörittää ja näytönohjain sinänsä riittää, mutta täytyy olla isompiresoluutioinen ulkoinen näyttö kytkettynä ennenkuin AutoCAD ja muut tietokoneavusteisen suunnittelun ohjelmat suostuvat edes harkitsemaan asentuvansa normaalisti.
Kirjaksi painettua aikataulukirjaa "Turistia" ei ole ilmestynyt enää pitkään aikaan. Aikataulut on nykyisin lähes pakko katsoa netistä.
Porin Linjojen nettisivut ovat oikein hyvät, kunhan oppii käyttämään. Sieltä löytyy kepeästi esim. ohjeet miten pääsee Pihlavan terveysasemalle jolla on niinkin eksoottinen osoite kuin Päretie 2. Länsi-Porin lääkärin ajat ovat näin kesällä Pihlavan terkkarissa, eivät pääterveysasemalla Maantiekadulla. Täytyy koettaa saada lisää lääkkeitä. Verensokeriarvoja ja verenpaineita en ole kylläkään viitsinyt mittailla ja kaikki lääkärin paperit ovat tietysti Kihniänkylässä 200 kilometrin päässä.
Nettiaikataulut ovat aika hyviä, juu, mutta sensijaan vieressä kuvattua modernia hökötystä en voi kiittää. Sen funktio tulisi olla kaupunkibussien aikataulujen esittäminen, mutta käyttöominaisuudet jättävät runsaasti toivomisen varaa. Onhan se teknisesti hieno sikäli että se tunnistaa ihmisen ja käsien liikkeet, mutta aikataulujen selailu sen kanssa on täyttä tuskaa. Olen sen kanssa leikkinyt erinäisiä kertoja, mutta en ole oikein mitään hyödyllistä saanut ulos. Molempien käsien liikkeitä se kyllä osaa seurata ja mallintaa hämmästyttävän hyvin vaikka miten niveliään pyörittelisi ja kekkuloitsisi sen kameran linssin edessä. Voi olla ihan hyvää taukovoimistelua, mutta aikataulujen lukeminen vaatii Jedi-ritarin tapahtumien ennakoltanäkemisen taitoja. Ergonomia ei toteudu ihan loppuun saakka.
|
Vanhasta fysiologian kirjasta olen löytänyt lisävalaistusta lisämunuaisesta johtuvaan Ka / Na -ongelmaan johon olen edellä viitannut mm. hyperaldosteronismi-termin mainitsevassa jutussa #266.
Uusia lääkkeitä yritän hankkia vanhentuneiden reseptien vuoksi, mutta hidasta sekin on. Myöhässähän tämä kontrolli on, koska en pystynyt silloin asunnon puutteessa muuttamaan Poriin enkä uskonut että olisin Peräseinäjoelta oikeasti saanut mitään terveyspalveluita.
Kilpirauhaskokeen valmistuminen kesti joskus kaksi viikkoa, mutta nyt sellainen luvataan 1 - 4 päivässä. Kilpirauhaskoe johtunee siitä että kurkkuni on saanut sädehoitoa Hodgkin-taudin vuoksi. Sädehoito voi haitata kilpirauhasen toimintaa. Tuskin se minuun kuitenkaan on sanottavasti vaikuttanut. Paitsi että toinen korvannipukka tuli Turun U-sairaalassa aivan punaiseksi kun sitä grillattiin molemmilta puolilta. Niin ja olihan kurkku kyllä aika arka sädehoidon aikana. Kamomillatee auttoi paljon. Suolavedestäkin oli suun sädehoito-ongelmiin apua vaikka en olisi ikinä uskonut.
Vai olisiko minulla kenties Conn-syndrooma? Ymmärsinkö oikein kun päättelin että kyse lie jonkinlaisesta hormonitoiminnan häiriöstä?
On joka tapauksessa hauska tietää mitä sisälläni tapahtuu. En ole ulkopuolinen omaa terveyttäni koskevista seikoista, vaikka minusta ei sairaanhoitajaa voikaan tulla.
Kotona en ole pystynyt kesällä käymään, mutta kenties pystyn sitten syksyllä jos saan opiskelijakortin ja alennusta matkakuluista sen myötä?
Luonnon tapahtumia pystyy kuitenkin seuraamaan oikein hyvin Porin Tekniikantiellä kävellessäänkin. Elokuussa korennot parveilevat metsän reunassa asfalttitien tuntumassa lämpimässä auringonpaisteessa. Niillä on varsinaiset karkelot meneillään.
Puolukat jo punertavat tienreunassa vaikka täällä taitaa olla enemmänkin mustikkametsää. Muutamat kasvit ovat tulleet tutuiksi Tekunkorven tietä tallatessa. Hermoheikko arkaperse-jänishousu-pelkuri-haikara on toisinaan näkynyt lammella istuskelemassa veteen kaatuneen harmaan kuusen rangalla, mutta ei siitä kuvaa minun kalustollani saa.
Vektorianalyysin käytännöllisen oppimisen ja harjoittamisen suhteen olen toiveikas. Uskon että "Advanced Engineering Mathematics" voisi vihdoinkin auttaa minut siinä alkuun. Harjoittelu- ja sovellusmahdollisuuksia näkisin lähinnä lämmön siirtymisen simuloinnissa. Kenties joskus vielä tahkoan vektorianalyysin menetelmin sähkömagnetismiin liittyviä Maxwellin yhtälöitä parta paukahdellen?
Kyllä minä ne kaikki tarunhohtoiset Fourier-analyysit ja Laplace-muunnokset haluan vielä ihan oikeasti hanskata todellisessa käytännön numeerisessa käytössä. Pelkät periaatteet eivät riitä. Vaikka en mitään työtä siitä koskaan saisikaan. Olkoon sitten vaikka viimeinen tekoni, mutta laskennalliset ympyrät aion vielä joskus hanskata. En voi väittää olevani matemaattisesti lahjakas, mutta olen intohimoinen ohjelmoija, koodinvääntäjä eksterordinaire. Armoton rynnäkkö kovankin onnen voittaa.
Elementtimenetelmä ja hydrodynamiikka ovat nekin mielenkiintoisia aiheita, mutta niihin eivät siipeni taida ihan vielä kantaa tai ei ole aikaa ja energiaa riittävästi.
Koulun kirjaston poistot ovat kesällä olleet kovasti anteliaita. Se mikä muille on toivottomasti vanhentunutta kamaa, voi minulle olla varsinainen aarre, herkkupala haarukassa.
Koulun alkuun on vielä runsas viikko aikaa. Pian täytyy alkaa vakoilla lukujärjestystä netistä, ilmoittautua kursseille ja hankkia oppikirjoja jos mahdollista, jos löytyy maininta opintojaksoselosteesta. Ranskaa voi nyt aloitella vasta tammikuussa eikä Espanjakaan ole syksyllä mahdollista. Kylläpä minulla tekemistä sinänsä ihan tarpeeksi on. Ainakin puolet jää jatkuvasti tekemättä vaikka virallisesti olen "lomalla".
Eihän siellä koulussa taida ihan sitä oppia olla minulle tarjolla mitä oikeasti kaipaisin, mutta niinpä vaan yritän taaplata siellä muiden joukossa. Katsotaan nyt kuinka äijän käy, yritetään ankarasti ja toivotaan että tekniikan tohtoruus vielä joskus somistaa hautakiveä. Työeläkettä olisi näillä näppylöillä luvassa hiukan runsaat tonni kuussa, mutta hallitus varmaan nostaa eläkeikärajaa samaa tahtia kuin minulle kertyy vuosia, "työuran" pidentämisen nimissä. Työttömyysuran pidentäminen ei tunnu kivalta työelämän ulkopuolella olevasta. Eläkkeelle voin päästä vasta kun Helvetti jäätyy, mutta enpä minä mitään eläkepäiviä kaipailekaan. Minulla on kunnianhimoa opiskelun alueella vaikka muille jakaa ja vaikka hevoset söis. Taloudellisesti ei näytä hyvältä, mutta minua ei tapa pirukaan. Kosto elää, pahantahtoiset virkamiehet pierevät vielä verta.
Mikähän minusta tulee isona? Mietin tätä pian 57 ajastaikaa täyttävänä ukonrahjuksena, kuitenkin mieleltään nuorena. En vaan suostu hellittämään elämästä ja kuolemaan pois, vaikka demari-sosiaalityöntekijä miten sinnikkäästi kertoilisi millainen luuseri ja demareiden AY-politrukkien yhteiskunnan vihollinen olen. Ettäkö "mene töihin", sitä samaa toivotan sinne sosiaalitoimistoonkin, menkää töihin, tarkoitan siis että ihan OIKEISIIN töihin! Tai siis yrittäkää sitä edes niin näette miten marjat maassa makaa. Saatte hiukan todellisuusterapiaa norsunluutornienne vastapainoksi.
Suomi on taloudellisesti täysin kusessa. Eipä siinä kansantaloustieteessä yleinen viranomaislähtöinen tarkastelutapa paljon auta. Ei ole sossuilla lääkkeitä tähän tautiin, varsinkaan AY-politrukeilla. Suotta räksyttävät anttirinteet siellä oppositiossa. Joku koksu-poliitikko itkeskeli mediassa että kun yhteiskunta on muuttumassa niin kovaksi. No tervetuloa vaan vallitsevaan arkitodellisuuteen siellä kokkareidenkin parissa. Me "luuserit" täällä norsunluutornien ulkopuolella olemme saaneet tottua tähän tilanteeseen jo erinäisten vuosien ajan. Ei heru sympatiaa tältä suunnalta. Josko vaikka kokeilisitte pääruokana silakoita puoluetoverinne Harri Holkerin tapaan!