Kukin taaplaa tyylillään, niin minäkin

Edellinen Seuraava

Ainakaan meidän "aikuiskurssimme" ohjelmaan ammattikorkeakoulussa ei - luojan kiitos - kuulu pakollista liikuntaa. Jonkinlainen voikkasali Vähärauman kampuksella kuitenkin on. Arvattavasti korikselle ja sählylle on valmiuksia ihan zuluna ja stetsonina.

Kuvasin voikkasalista ovensuusta eräänlaisen panoraamakuvan kun hoksasin ja honasin oven olevan auki. Käyhän siellä kyllä iltaisin populaa harrastamassa liikunnallisesti muualtakin kuin SAMK:in piiristä.

Muistot omasta koululiikunnasta vuosikymmenten takaa ovat voittopuolisesti kielteisiä. Pahimmillaan koulun pakkoliikunta oli jopa epäasiallista. Puuduttavan tylsää, äärimmäisen heikosti motivoivaa pakkolentopalloa. Minun jäsenistäni ei löydy sellaista herkkyyttä ja taipuisuutta mitä lentopallossa vaaditaan, joten olen kokenut lentiksen pelkkänä turhana nöyryytyksenä. Koripallo oli enemmän minun makuuni, mutta siihen oli harvoin mahdollisuuksia, jostakin ainakin korvakuulolta mielenkiintoisesta tenniksestä tai squashista puhumattakaan.

Pesäpalloonkaan en ole ihastunut, sillä en koskaan oppinut osumaan palloon mailalla. Sikäli olen kokenut pesiksen kovin turhauttavaksi kun olen äheltäen koettanut toimia lyöjänä Ilmajoen Koskenkorvalta kotoisin olevan Hannes Rajalan toimiessa lukkarina. Hän lie pesäpallokuvioissa esiintynyt Ilmajoen edustajana enemmänkin. "Hänk" Rajalan syötöt olivat kauheita paaluja joihin meikäläisellä nakkisormella ei ollut mitään saumaa osua.

Jotkut ovat liikunnallisesti lahjakkaita ja toiset sitten taas eivät. Ihmisiä ei saa sopimaan samaan muottiin pakottamalla heidät pelaamaan yhdessä. Se vaan korostaa yksilöiden välisiä eroja. Yksilön huono menestyshän kostautuu joukkueelle. Pitäisikö kokea kalvavaa syyllisyyttä kun ei menestynyt pakollisissa palloilulajeissa ja joukkuepeleissä? Saako siitä Jeesukselta synnit anteeksi jos hakkaa päätään seinään riittävän kauan?

Romahtaako Suomen puolustuksen uskottavuus jos kaikki eivät osaa donkata koriksessa tai ovat huonoja jääkiekossa? Menetetäänkö Ahvenanmaa venäläisille jos jokainen tampio ei osaa tehdä kieppiä rekillä? No toivottavasti kyllä, sillä sehän on meille pelkkä turha kustannus, heh heh.

Viimeksi olen kylläkin kunnostautunut sellaisessa yksilölajissa kuin kirjojen keräily. Se tosin ei ole ihan olympialaji.

Ihan kiitettävästi olen kantanut kasseittain käytöstä poistettuja kirjoja koulun kirjastosta, vain vähäistä syyllisyyttä ahneudestani tuntien. Yllättäen Vähärauman kirjastosta löytyi jopa jokunen "jännityskirja" kaiken sen asiapitoisen kirjallisen massan joukosta. Suomalainen James Bond! Eipä vaan ole sitä filmatisoitu ja tuskin koskaan filmatisoidaankaan.

Koulun kirjaston viimeisimpiä antimia olen esitellyt myös amcim-saitillani Juhannuksen jutussa 23.06.2015. Käykää nyt hyvät ihmiset hakemassa pois ne ilmaiset Fessenden-Fessenden yli tuhatsivuiset ja värikkäät orgaanisen kemian oppikirjat. Minun tekee aivan häjyä katsella miten ne lojuvat hylättyinä ja onnettomina poistettujen kirjojen hyllyssä. Mitä minä monella samanlaisella kirjalla tekisin? Hyvällä onnella kirjan takakannessa on vielä romppukin jäljellä.

Porin kaupunginkirjaston "Kirjakirpussa" on vanhaa proosaa enemmänkin tarjolla pienellä rahalla.

Erikoisesti minua miellyttävät Mämmilä-sarjakuvat. Mämmilä-sarja on kuvannut ansiokkaasti suomalaista arkitodellisuutta (no joo ehkä hiukan kärjistettynä ja huumorin pilke silmäkulmassa).

Uskon lujasti että Mämmilä on sarjakuvien kotimainen klassikko johon köyhän opiskelijankin kannattaa sijoittaa 0,50€ sarjakuvakirjalta.

Mämmilän pohjalta on aikoinaan esitetty jopa hulppea miljoonan markan korvausvaatimus muka prostituution harjoittamisen vihjailun vuoksi. Että onpa sitä osattu ennen nykyaikaakin jolloin tuntematon vastaantulija voi motata kadulla turpaan jos katsoo että on tullut nettikirjoittelussa kohdelluksi väärin. Kaikenlaisia herkkähipiäisiä primadonnia tuntuu olevan yhä lisääntyvä määrä.

Noh, minkäs sille auttaa voi. Oman elämänsä kukin joutuu elämään itse ja tekemään itse omat erehdyksensä. Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus.

Kirjoittelussa on aina oma problematiikkansa. Tätä olen tullut miettineeksi mm. amcim-saitin vuoksi. En voi kirjoittaa nettijuttujani kuin jotakin oppikirjaa. Että voisin kirjoittaa oppikirjan, olisi tiedettävä tarkkaan kokonaisuus ja loppukin. En voi tietää lopputulosta koska en tiedä tarkalleen edes sitä minne olen menossa.

Nämä kirjoittelut ovat vaan tällaisia sirpaleita jotka - toivon mukaan - vähitellen muodostavat jonkinlaisen mielekkään kokonaisuuden. Vain pientä osaa pystyy tekemään kerrallaan. Ehkä siitä aikaa voittaen kehittyy kokonaisuus jonka kehtaa tunnustaa kättensä työksi, mutta mitään takeita ei ole.

Työnjako amcim-saitin ja tämän NEWGAL-projektin välillä ei ehkä ole ollut täysin selkeä. Olen tavallaan kuvitellut että tämä kepeämpi kirjoittelu loppuisi ja muuttuisi asiapitoisemmaksi amcim-kirjoitteluksi, mutta niin ei ole käynyt ja ovat ne kieltämättä hiukan menneet sekaisinkin. En aio korjata asiantilaa. Je ne regrette rien, vai miten se ranskalainen tyttö lauloi. Jatkan mahdollisuuksieni mukaan. Tiedä vaikka huomenna jo kuolisin. Ei tässä enää mitään parannuksia tehdä, tällä ikää ja tässä vaiheessa. En elä suunnitelmataloudessa, vaan päivä kerrallaan eteenpäin taloudessa.

Olenpa muuten voimieni tunnossa ostanut bussimatkoja "ilmaiseen" korttiin jonka sain kaupungilta lahjaksi Poriin muutettuani. Aiemmin jutussa #307 kuvasin tuota ulkonäöltään vaatimatonta älyläpyskää joka on kuin ruskea pahvinpala.

Läpyskä on alkuinnostuksen jälkeen rahan puutteessa roikkunut naulassa toimettomana, mutta nyt se tekee come-bäckin kaupunkiliikenteessä. Tarjolla korttiin oli kahden euron hintaisia bussimatkoja ja ostin niitä miehekkäästi peräti 20 kpl 90 päivän ajalle. Ymmärtääkseni niistä saa vaihtolipun joten kortin kanssa reissu keskikaupungille tulee 90 minuuutin vaihtoajan puitteissa maksamaan vain sen 2€. Siinä ajassa ehtii hyvin asioida ja laittautua paluumatkaa varten. Täältä ajaa bussilla keskikaupungille noin varttitunnissa.

Käteisellä bussimatkan maksaessa saa paperikuitin joka käy vaihtolippuna 1½ tuntia. Älyläpyskän käytöstä ei saa mitään kuittia, mutta tieto vaihtolipusta jää kortin muistiin. Bussin rahastuslaitteen näytöstä voi koettaa seurata älyläpyskän tilannetta, jos muistaa kaikessa kiireessä.

Porin kaupungin bussien aikataulut ovat kesäksi hiukan muuttuneet ja niinpä olen joutunut opettelemaan mm. seiskalinjan käytön. Täytyy kävellä eri pysäkille omakotitaloalueelle hiukan pitemmälle. Siellä 7-linjalla ajoi ensin Sundell ja nyttemmin Lyttylän Liikenne keltaisilla busseillaan. Useimmat kaupungin bussilinjat toki ovat Porin Linjojen hallussa.

Bussien keväinen kahden euron "happy hours"-kampanja ei ole enää kesällä ollut voimassa käteisellä maksaen, vaan normihinta tänne Vähäraumaan on 3,30€. Mäntyluotoon ja Reposaareen hinta varmaankin on jonkin verran korkeampi. Reposaari olisi muuten mukavalta kuulostava paikka asua. Se on periaatteessa saari, mutta lupaan etten yrittäisi muuttaa sitä itsenäiseksi saarivaltioksi jos joskus rikastuisin niin että pystyisin hankkimaan sieltä kiinteistön.

Korttini roikkuu SAMK-tunnarilla varustetussa vetoketjussa jonka voi ripustaa kaulaansa ja kulkea kaupungilla nokka pystyssä "firman värejä" kantaen. Vetoketju maksoi koulun kirjastossa 2,70€ ja siinä todella on vetoketju. Tosin se on lähes pelkkä irrallinen vetoketju joka ei esimerkiksi sulje "sukukalleuksien aarrekammiota" eli "tallin ovea", joten kaupungillakin voi kuljeskella tämä eräänlainen vetoketju auki ilman että vastaantulijat huutelevat kuin "julppi" auki kulkevalle että "Poika hei, hevoses karkaa!".

Elämän Eliksiiri ry on aiemmin mainittu mm. jutussa #307. Itä-Porissa toimivalla yhdistyksellä on myös oma vaakuna. Tuo vaakuna on ainakin yhden heidän tavarankuljetuksiaan hoitavan pakettiauton ovissa. Oheinen kuva tosin on otettu heidän (arvatenkin) päämajansa ovesta joka on hiukan eri osoitteessa kuin elintarvikejakelu. Purjelaivoista en tiedä miten ne liittyvät yhdistyksen toimintaan.

Yhdistys jakelee vaakunansa mukaisesti leipää ja sanaa. Kesäaikaan tosin ei lie ollut ohjelmallisia tilaisuuksia, vaan pelkkää ideologisesti neutraalia ruokajakelua asiakkaiden omiin kasseihin kahdesti viikossa, pääsääntöisesti tiistaina ja perjantaina. Eikä se nyt ihan pelkkää leipää ole vaikka vaakuna niin vihjaileekin. Jonojen pituudet ovat olleet aika vaihtelevia. Puolen tunnin jonotuksella kuitenkin on yleensä pärjännyt. Onhan hyvä että edes jotakin apua saa kun sosiaaliviranomaisenkin asenne elämää kohtaan on niin kielteinen.

Vähärauman kampuksella Länsi-Porissa on ainakin liiketalouspuolella tehty kesällä ikkunaremonttia. Tiedepuisto B:n puolella tehtiin vessaremonttia jo talvella ja keväällä. Vessaremontille tuli kai akuutti tarve, joten se tehtiin suunniteltua aiemmin. Ainakin koulun vanhemmassa osassa lie käytetty asbestia lämpöeristeenä koska siellä on keväällä tehty asbestitöitä. On kai asbesti hyvä lämpöeriste, mutta muuten ei kovin mukava aine pölynä ilmassa, joten se vaatii erikoisjärjestelyjä.

Kipin kapin koulutielle kesän lopulla

Uusi lukuvuosikalenteri 2015-2016 on ilmestynyt jo kesäkuun lopussa vaikka vanhassa kalenterissa 2014-2015 on vielä heinäkuu jäljellä. Lukuvuosikalenteri kattaa kokonaisen vuoden elokuusta seuraavan vuoden heinäkuuhun. Näitä on vapaassa jakelussa pöydällä koulun opintotoimiston edustalla, muiden broshyyrien joukossa.

Lukuvuosikalenteriin on havainnollisesti merkitty mm. yleiset uusintatenttipäivät sekä syys-, joulu- ja talvilomat. Näyttää siltä että syyslukukausi alkaisi maanantaina 24.08.2015, mutta en vielä tiedä että milloin esim. meidän ryhmän AME13SP lähiopetus oikeasti käynnistyy. Lukujärjestys tulee nettiin ja kursseille ilmoittaudutaan netissä. Lähiopetuksen luokkien numerot näkee lukujärjestyksestä oman ryhmän mukaan. Jos jokin kurssi ei kuulu oman ryhmän normaaliin ohjelmaan (esim. "ylimääräiset" kielet kuten saksa, ranska, venäjä, espanja), niin lähiopetuksen ajat ja paikat täytyy kaivaa esiin lukujärjestyksestä ko. opettajan nimen mukaan. No joo, kyllähän eräät opettajat lähettävät myös sähköpostia kurssilleen ilmoittautuneille ja ilmoittavat millaista ohjelmaa seurataan.

Vain jotkut harvat kurssit kuitenkin ovat kokonaan netissä, yleensä on myös lähiopetusta. Oppimisjärjestelmä Moodle on kovassa käytössä ja jotkut kurssit pyörivät täysin sen puitteissa, ilman lähiopetusta. Kun lisätään Moodleen opiskelijalle uusi kurssi, tarvitaan yleensä kurssiavain opettajalta, mutta onpa joku ope itsekin lisännyt kurssilleen ilmoittautuneet Moodle-ryhmäänsä. Yleensä kurssiin sisältyy myös tentti jota ei yleensä voi tehdä netissä.

Myös eräänlainen tosiaikainen videoneuvottelujärjestelmä "Hill" on ollut käytössä kursseilla ja esim. meille AME13SP ryhmässä on tarkoitus toteuttaa työelämän ja tekniikan enkun toinen osa netin kautta Hill:illä. Hill-sessioita on tarkoitus seurata lähinnä netin kautta jossa on yleensä näkynyt esim. eräänlainen piirtotaulu, mutta jos haluaa kurkata miltä Hill-istunto näyttää paikan päällä Tiedepuisto B:n Hill-luokassa josta sitä nettiin lähetetään, niin siihen tarjoaa jonkinlaisen tilaisuuden syksyllä 2013 mekaniikan Hill-istunnoista vanhalla digipokkarilla vallitsevassa valossa ottamani kohinaiset kuvat tässä.

En tosin ole mikään nettiopetuksen innokas kannattaja, mutta Hill-järjestelmässä on kieltämättä mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Hyvän nettiyhteyden se kyllä vaatii kotikoneesta, eikä ole ollut aivan ilman ongelmia. Kamera omassa tietsikassa ei ole välttämätön, mutta ääni olisi hyvä saada kulkemaan mielellään molempiin suuntiin. Java on syytä olla ajan tasalla. Yleensä istunnot on tarkoitus nauhoittaa jolloin ne ovat myöhemminkin katseltavissa.

Opettaja voi Hill:issä halutessaan antaa "pallon" myös oppilaalle netin kautta niin että oppilas pystyy pitämään esim. esitelmän ja näyttämään muille osallistujille työpöydällään olevan tiedoston sisältöä (esim. PowerPoint-esitys). "Pallo" näkyy värillisenä ympyränä käyttöliittymässä normaalisti opettajan nimen kohdalla, mutta istunnon "haltija" voi halutessaan siirtää tuon ympyrän hiirellä jollekin muulle osallistujan nimen kohdalle osallistujien listassa. Tuolloin oppilas jakaa työpöytänsä niin että työpöydän sisältö näkyy muille nettiin. Täytyy vaan lopuksi muistaa palauttaa "pallo" opettajalle.

Olen Kihniänkylästä Seinäjoen haja-asutusalueelta käsin Hill:in kautta pitänyt syksyllä 2014 lyhyen esitelmän Vanhan Venäjän historiasta Venäjän perusteet 2 -kurssilla. Ei se tosin ollut kummoinenkaan, mutta tässä on linkki siihen web-sivuun josta koetin pitää esitelmän. Se oli enimmäkseen ihan selkeää suomea. Jutussa #254 on myös hiukkasen juttua koneinsinöörin ekan vuoden statiikan palkkitehtävän Hill/Webex-istunnoista keväältä 2014.

Eri opettajilla voi olla erilainen tyyli käyttää tuota systeemiä. Joku suosii dokumenttikameraa. Joku edellyttää että oppilas avaa itselleen päivän tekstiin liittyvän tiedoston Moodlesta. Taululle piirtely ei yleensä ole kovin tarpeellista kielten opetuksessa. Tosin venäjän ope piirteli taululle Hillissä mm. kyrillisiä kaunokirjoituskirjaimia. Kevyemmälläkin kalustuksella istunnon järjestäminen on mahdollista. Luulenpa että ope voisi hoitaa Hill-istuntoa myös matkan päältä läppärillä kunhan siinä on mikrofoni, mutta silloin ei esim. piirtelytaulu lie käytettävissä? Kaikki opet eivät odota oppilailta juuri mitään palautetta Hill/Webex-istunnossa, mutta kielissä suullinen esitys on aika oleellista. Jos tietsikassa on kamera niin oman naamansa kuvan voi lähettää nettiin tai olla lähettämättä. Mielestäni kuva näkyy muille osallistujille silloin kun puhuu mikrofoniin (ja mikrofoni on päällä) eli puheyhteys toimii siihen suuntaan, mutta voihan olla että systeemissä on ziljoona vipua ja säätöä jotka vaikuttavat asiaan?

Uudet opiskelijat saanevat kotiin kirjeessä tiedon koulun aloituksesta. Kaksi vuotta meidän kone- ja tuotantotekniikan "aikuis"-ryhmämme AME13SP jälkeen tulevana syksynä Porissa aloittanee uusi vastaava ryhmä AME15SP ilta- ja viikonloppuopiskelun. He saanevat ensimmäisellä oppitunnillaan käyttäjätunnukset ja salasanat joilla pääsevät esim. koulun sähköpostiin, TimeEdit -lukujärjestykseen, oppimisjärjestelmä Moodleen ja HOPS:iin. Heillä lie aluksi HOPS:issa jonkinlainen kurssirunko valmiina. Periaatteessa heidän tulee ilmoittautua kaikille HOPS:iin merkityille kursseille, ellei ole erityistä syytä olla ilmoittautumatta. Voi ehkä saada jonkin kurssin hyväksiluetuksikin aiempien suoritusten perusteella, jolloin siihen ei todellisuudessa tarvitse osallistua. Varmaankin uusille tuleville insinööreille järjestetään harjoittelua tietokoneilla, jossa yhteydessä on mahdollisuus opetella tietojärjestelmän käyttöä.

Koulutukseen haettaessa käytetyt koulu- ja työtodistukset otetaan uusilta opiskelijoilta syynättäviksi - nimenomaan alkuperäiset todistukset, kopiot eivät kelpaa - ja ne palautetaan kunhan ne on selvitetty. Valinta perustuu osittain todistuksiin eikä niiden aitoutta ole tarkistettu valintakokeessa. Opiskelijoiden tulee ehkä myös varautua todistamaan henkilöllisyytensä sillä eihän opettajat heitä tunne. Kuka tahansa voi sanoa olevansa Matti Möttönen Takahikiältä.

Jos työtön haluaa omaehtoisen koulutuksen työttömyysetuudella tukemisen piiriin (korkeintaan 2 vuotta) niin hänen on syytä pyrkiä työkkärissä saamaan itselleen työllistymissuunnitelma johon sisältyy ko. opiskelu. Tätä ei tietenkään voi (ainakaan lopullisesti) tehdä ennenkuin on pyrkinyt ja tullut valituksi ko. koulutukseen. Eikä työkkäri niitä hakemuksia ja pääsykokeita kenenkään puolesta täyttele. Jos voi esim. taloudellisten takaiskujen vuoksi tulla eteen sosiaalitoimistossa asiointi, niin käytännöllisen kokemukseni mukaan siellä suhtaudutaan työttömyysetuudella tuettuna opiskeluun varsin kielteisesti. On turha luulla että sossu makselisi pois valkoihoisen miehen veroja, velkoja tai ulosottoa.

Työttömyysetuudella tuettuna opiskelevaa ei pidetä varsinaisena opiskelijana. Työttömyysetuudella tuettu ei ole opintotukikelpoinen, ei voi saada opintotukea, ei voi saada opintolainaa. Opiskelijakortin voi ostaa ja maksaa siitä parikymppiä vuodessa, mutta luulenpa että työttömyysetuudella tuettu ei voi oikeasti saada opiskelija-alennuksia. Niitä kortteja on erilaisia ja ainoastaan varsinainen opiskelija voi saada alennusta esim. julkisissa kulkuneuvoissa.

Autoilijat epäilemättä voivat hyötyä pysäköintiluvasta koulun parkkipaikalle, sillä verenhimoiset pysäköinninvalvojat kuulemma järjestävät toisinaan tarkkailuiskuja ja jakavat negatiivisia pikavoittoja tuulilaseille ellei ole lupalappua. Ateriakortilla saa KELAn ateriatuen lounaalle, jolloin aterian hinta on vain 2€, mutta illalla ei ole ruokailua. Kirjastokortti täytyy hommata itse. Kampustoimiston sijainti on hyvä opetella, sieltä voi saada hyödyllisiä papereita kuten esim. koulun leimalla varustetun opintosuoritusotteen sitten kun joitakin suorituksia jo alkaa olla vyön alla, ikäänkuin kalpeanaamojen päänahkoja inkkarilla.

Ensimmäinen mahdollisuus ansaita opintopisteitä meillä 2 vuotta sitten oli JIM-kurssi eli "Johdatus InsinööriMatematiikkaan" jonka moniste tuli kotiin postissa jo aikaisessa vaiheessa. Sen kurssin luentoihin ja tenttiin voi olla ihan hyvä osallistua, vaikkakin luulen että ne voivat osittain mennä päällekkäin iltaryhmän muun opetuksen kanssa.

Suotta vihataan hämäreitä

Porin kaupunginkirjastossa oli pieni valokuvanäyttely käsitellen hämähäkkejä. Ehkä se liittyy tuohon "Hämikki ja seitsemän seittiä" -nimiseen kirjaan joka oli pöydällä esillä, en tunne tarkemmin.

Hämärit ovat pääsääntöisesti aivan siedettäviä olentoja. Kyllähän niitä täälläkin toisinaan keekoilee sisätiloissa. En aktiivisesti niitä vainoa, mutta toisaalta en myöskään voi tarjota hämärille mitään takeita turvallisuudesta jos se luvatta metsästää pölypunkkeja minun makuupaikassani. Se voi epähuomiossa liiskautua kuoliaaksi minun kääntäessäni kylkeä nukkuessani.

Tuollaista veden pinnan päällä kulkevaa 8-jalkaista hämäriä olisi äitini kotiseudulla Ilmajoen Koskenkorvalla ehkä nimitetty "vesihevooseksi"? Tai kenties se Karjalankylän "vesihevoonen" oli pitkäjalkainen vesimittari, joka on 6-jalkainen hyönteinen. Tuo hämäri näyttää kuvassa isolta melkein kuin Harry Potter -elokuvan HÄMÄKÄK ja melkoisia lähikuvia ovat näyttelyn kuvat muutenkin. Hämähäkin "kasvot" ja silmätkin näkyvät hyvin eräässä kuvassa.

Vähärauman kuntopolun varrella sijaitseva neuvostosotilaiden hautausmaa (kuvattu aiemmin mm. jutussa #322 ja talvella jutussa #305) on ihan siistissä kunnossa. Luulenpa että kaupungin jengi on käynyt sitä siistimässä.

Se pölöhö pelekuri-haikara on välillä näkynyt lentelevän lammella, mutta en yritä sitä kuvata. Se siipipeilillä varustettu pitkäkaulainen jänishousu-arkapersehän vapisee ja hytisee pelosta kuin hyytelö jo sellaista kauheaa mahdollisuutta ajatelessaankin. Lammessa on joitakin sorsia ja lokkeja. Uiminen siellä on kielletty mutta onpa siellä palokunta näköjään käynyt testailemassa kelluntapukujaan.

Niinpä niin. Näännyttävä heinäkuu on edessä.

Henkilökohtaisesti näkisin heinäkuun haasteena mm. monipuolisen 3D-grafiikan. Varsinaisena Gordionin solmuna tällä alueella pidän 3D-mallien automaattista jakamista säännöllisiin monikulmioihin. Tästä tulee amcim -saitin eli mikrovaltion suurlähetystön kamaa, "köyhän insinööriopiskelijan hyötygrafiikkapaketin" perusteita.

Malli täytyisi voida tarvittaessa esittää yksinkertaisten muotojen yhdistelmänä. Malli voisi muodostua esim. pallosta ja kuutiosta jotka liittyvät toisiinsa tietyllä tavalla. Mallia ei kuitenkaan voida käytännössä järkevästi esittää pintoina suoraan sillä tavalla, vaan siitä on muodostettava monikulmioverkko.

Kolmio on yleiskäyttöinen tasokuvio pinnaltaan kaarevien 3D-kappaleiden likimääräiseen esittämiseen, koska avaruuden kolmen pisteen mukaan voidaan aina muodostaa kolmio. Eräitä pintoja pystyy kuitenkin paremmin approksimoimaan nelikulmiolla. Luultavasti kappaleen pintoja täytyy voida muodostaa myös eräiden hienojen tasaisesti muuttuvien funktioiden avulla, kuten splinit ja Bézier. Näkymät edessä ovat avarat ja haasteelliset ja hyvä niin. Ainakaan minun maailmani ei ole vielä valmis.





Galleria