Kihiniänkylän mattojen ja muiren roitien ulukoolupäivät

Edellinen Seuraava

Helluntai-viikonlopun sää oli melko pilvinen ja tuulinen, mutta Aurinkokin näyttäytyi. Hyvä ilma mattojen tuuletukseen ja pihan villin kasvillisuuden kurittamiseen Peräseinäjoen Kihniänkylässä.

Jos ei ole heilaa Helluntaina (tuvan matoilla pöllytettäväksi) niin ainakin on pöllytettävä mattoja ulkona.

Harvoin lie tässä talossa ollut näin paljon mattoja ulkoilemassa samanaikaisesti. Isän sisaren Sanelman peruiksi nuo pitkät matot kai on laskettava, liekö Veikko paljon matoista perustanut. Niin pitkää huonetta talossa ei ole ettäkö pitkät matot saisi sisällä suoraksi. Tuvassakin pisimmät matot täytyy asetella kaksin kerroin.

Eräät näistä roiteista ovat äidiltä peräisin. Paksu tumman punainen karvalankamatto on nuoruudessaan palvellut asunnossamme Alavallin koululla 1970-luvulta lähtien.

Äitin kiiltävä raskas ruskea täkki ja kukallinen tumma huopa ovat lapsuudestani tuttuja, lienevät olleet äitin ensimmäisiä hankintoja Alavallissa. Huovan reunat ovat ilmeisesti alkaneet pärvötä, koska äiti on neulonut niihin kangasta.

Eräät James Bondin Autokokoelman malleista on kuvattu tuon kiiltävän ruskean/punaisen täkin päällä. Se on rakas lapsuusmuisto. Onhan se kyllä jo aika kulunut, mutta niin olen minäkin.

Hyönteisiä ja hämähäkkejä on jo. Ne pitävät Auringon lämmittämillä matoilla notkumisesta. Solakkavartaloinen sisilisko kävi moikkaamassa. Pääskysiä näin myös lentelevän. Fasaani karjui jossakin piilossa karmealla äänellään. Ziljoona pientä muurahaista rapsutteli muniaan kukkaruukkujen luona, siis sellaisia pieniä vaaleita pallukoita joita ne jemmailevat salaisiin paikkoihin. Eräät äitin vanhat keraamiset ruukut eivät olleet kestäneet talven yli ulkona lumihangessa vaan murentuivat käsiin.

Vain yksi hiiri oli jäänyt rotanloukkuun sitten maaliskuun. Johtuneeko siitä että harvensin syksyllä jyrsijäkantaa voimaperäisesti, vai onko unohtunut tiputella loukkuihin ruokaöljyä syötiksi?

Tontin villiä kasvillisuutta tulee kurittaa ja herättää siinä herran pelko. Mattojen levittely ruohon päälle ja ajoittainen kääntely sekä pöllyyttäminen motivoi myös nitistämään liian sinnikkäitä rikkakasveja.

Omaa kasvillisuutta taasen kuuluu suosia. Kolme kaktusta olivat säilyneet elävän näköisinä sisällä 2½ kuukautta kastelematta. Lämpö ei ollut sisällä mennyt pakkaselle. Nyt alkaa "Kolmen Muskettisoturin" ulkoilukausi.

Eipä kaktusten tulevaisuudesta voi sen enempää luvata näillä näkymin. Urhoolliset autiomaan kasvit kovettakoot luontonsa ja selviytykööt kuin miehet. Päivä kerrallaan eteenpäin. Markinatalous ei tarjoa sen parempaa.

Neljä ruokasipulia menivät maahan kasvamaan. Ehkä ne vielä kukkivat? Eipä niistä muutakaan iloa ole.

Syksyllä istutetut sipulikukat eivät olleet menestyneet aivan odotusten mukaisesti. Kevät ehkä on hiukan myöhässä? Suurin osa tulppaaneista ei ollut vielä ehtinyt kunnolla kukkaan. Aika huolimatontahan tämä minun kukkaviljelyni on, ei mitään mallikelpoista.

Joitakin kesäkukkien siemeniä heittelin mäkeen ja myös pikkulinnuilta syömättä jääneitä auringonkukan siemeniä kätkin maan poveen kai liki litran verran toivorikkaana loppukesää odottamaan. Jos olisi mahdollista niin voisin kylvää vaikka kaikki peltomaani auringonkukalle. Tosin peltomaata on vain joitakin hehtaarin kymmenesosia, mutta käsinkylvönä sekin olisi iso urakka. Vanhan sitkeäjuurisen kasvillisuuden päälle ei nimittäin kannata kylvää.

Viileähköllä ilmalla auringonkukan siemenet tuntuvat vielä kelpaavan linnuillekin. Vanhasta muistista muutama lintu kävi ruokintapaikalla vaikka siellä ei enää paljon mitään ollutkaan. Vanhin ruokinta-automaatti oli hajonnut ja pudonnut maahan navetan suuaukossa. Muovinarut eivät ole kovinkaan kestäviä. Tuulet ehkä olivat riepoitelleet narut poikki.

Herran haltuunhan ne siemenet jäävät. Aika hankalaa niitä pienen pieniä siemeniä on kovassa tuulessa kylvää maahan tasaisesti. Oikeastaan niitä pitäisi kastella kunnes ne itävät, mutta siihen ei minulla ole mahdollisuutta. Tuurilla niistä voi heinäkuuksi nousta maasta jotakin komeaa. Tai sitten ei. Mahdollisuuden haluan niille antaa. Riskeiltä ei kukaan voi välttyä.

Kihniänjoen Hiirikoski voi aivan hyvin. Se on pakko kuvata joka kerta. Luulenpa että se on jonkin verran erilainen aamun ja illan valossa, kotirannasta kuvattuna. Taivaan pilvisyys vaikuttaa tietysti myös vesipinnan ulkonäköön. Pilvisellä ilmalla vesi näyttää harmaalta, aurinkoisella siniseltä.

Kyläkauppa oli vielä toiminnassa, joten saunamakkaraa löytyi sieltäkin. Uhkakuvana toki on jo jonkin aikaa ollut että lappu tulee lafkan luukulle. Voittopuolisesti surullinen on haja-asutusalueen tulevaisuus. Jos kohta ei kaupungeissakaan enää lie hymy kovin herkässä. Suomen talous sukeltaa. Voisiko Kreikka jelppiä meitä köyhiä ja tarjota hiukan vippiä hyvillä ehdoilla? Jos vaikka niillä kuuluisilla virallisesti sokeilla kreikkalaisilla taksikuskeilla olisi jäänyt jotakin sukan varteen?

Vain kuukausi Juhannukseen. Aurinko porottaa ajoittain varsin tenhoisasti. Aurinkotalot tulevat väkisinkin mieleen aurinkoisella kevätsäällä.

Salamonin, Sanelman ja Veikon kotina tuntemani Kihniänkylän talo ei todellakaan ole mikään aurinkotalo. Talon pääty on suunnattu kohti etelää eikä Aurinko keskipäivällä paljoakaan lämmitä varsinaisia asumistiloja. Toisaalta helteellä melko miellyttävä ja helposti tuulettuva talo.

Kuva on otettu paikallisen keskipäivän lähestyessä. Isän vanhassa vinttikamarissa kyllä kesällä tarkenee. Se on tuo ikkuna toisessa kerroksessa. Eipä isä tosin työikäisenä lie paljon joutanut aurinkoisia kesäpäiviä vinttikamarissaan makoilla. Hän oli liikkeellä aamusta iltaan työn merkeissä. Hänen ikäluokkansa elämä maaseudulla oli lähes pelkkää raskaan ruumiillisen työn tekemistä.

Kelloradioista kun edellä jotakin raapustelin, niin vedetäänpä esiin myös kolme vanhaa kelloradiota hyvine ja huonoine puolineen.

Radiotekniikka ja sähkömagneettinen kenttäteoria saavat valitettavasti edelleen vartoa parempia aikoja. Nyt täytyy koettaa keskittyä ihan muihin asioihin, kuten fluidin virtaus ja lämmön siirtyminen. Haaveilen että voisin vielä joskus niiden alueella saada jotakin todellista aikaan.

Philips-kelloradio on varmaan noin 30-vuotias. Vanha luotettava työhevoinen, paitsi ettei enää ole kovin luotettava. Se palvelee Kihniänkylässä vanhan putkiradion päällä. Kellonajan digitaalinen sevensegmenttinäyttö (7-segmentti) sekoilee ajoittain, näyttää mahdottomia aikoja. Salamakuvassa ja suorassa auringonvalossa kellonaika näkyy heikosti, mutta pimeässä hyvin. Näppäinten toiminnassa on esiintynyt puutteita.

Pieni erikoisuus tässä mallissa on oma pieni lamppu jota ohjaa hämäräkytkin. Toteutus ei kylläkään ole kovin onnistunut. Vaikea kuvitella valaistusolosuhteita joissa häräräkytkimen ja valon yhdistelmä toimisi järkevästi.

Myös valkoinen kelloradio on oikeastaan aika vanha "keittiöradio". Sen ulkonäössä näkyy käytön jäljet, pinnoite on herkkä. Siinä on 4 pikavalintaa ULA-alueella ja jokaisessa punainen merkkiledi. Lisäksi on isommalla säätimellä säädettävä kanava. Pikavalinnoille on takana omat pienet säätönsä jotka eivät kylläkään ole kovin tarkkoja. Aika hyvä kokonaisuus silti. Radio käynnistyy suoraan pikavalintanapista. Äänenvoimakkuuden säätöpotikka rahisee ankarasti.

Periaatteessa näissä kelloradioissa on paristovarmennus jonka pitäisi säilyttää asetukset lyhyessä sähkökatkossa, mutta luulenpa ettei se ole koskaan oikein toiminut, uudellakaan paristolla. Sähkökatkon jälkeen laite sentään näyttää miten kauan sitten (viimeisin) sähkökatko oli. Ehkä se hiukan lohduttaa?

Ansiokas herättäjän ura näillä kahdella kuitenkin on takanaan. Ne ovat vuosikymmenten ajan tehneet kiitettävää herättäjän työtä tehokkaammin kuin Jehowat konsanaan. Nyt ne lepäilevät laakereillaan. Musiikkiin tai ihmisen puheeseen on huomattavan paljon mukavampaa herätä kuin summerin kiljuntaan. Heräämisen ei pidä olla kansallinen hätätila, vaan miellyttävä persoonallinen aamuelämys, uuden päivän alku, toivon ja onnen airut, diskreetisti ja pieteetillä.

Kolmas kelloradio on radiona aika pirun onneton, mutta kellona ja herätyskellona käypä kampe paremman puutteessa. Radion taajuussäätö on ärsyttävän vaikea. Pitäisikö siinä olla mikrometri? Erikoisen herkäksi radiota ei myöskään voi mainita.

Tämä tuli repussa Poriin. Ulkonäkö on ehkä nätti, mutta käyttöominaisuudet jättävät toivomisen varaa. Jos radion täytyy olla pieni, niin jostakin täytyy tinkiä. Tämä kolmas ei tarjoa lainkaan käyttöä paristolle. Vihreästä kellonajan näytöstä sille kuitenkin pisteitä.

Lanka-antenni ULA:lle löytyy kaikista ja sisällä on varmaan KA-alueelle pieni ferriittiantenni? Eipä kyllä tosin ole paljon näillä tullut keskipitkiä kuunneltua.

Nämä vanhat kelloradiot eivät lukkiudu aseman taajuudelle eikä niissä ole tarkkaa taajuuden näyttöä.



Muista ottaa mukaan avaimet!

Entisen porilaisen naapurin ovesta kopioin oheisen hyvän idean.

Ovenkahvassa narusta roikkuvat vanhat avaimet muistuttavat siitä että oven avaimet on syytä olla mukana kun astuu ovesta ulos.

Näille vanhantyylisille avaimille en ole Kihniänkylässä keksinyt lukkoa johon ne sopisivat.



Takaisin koulun penkille

Helposti ehdin espanjan kesäkurssille illaksi maanantaina kun lähdin Kihniänkylästä "ennen pirun kenkimää", eli sitä varhaista kellonaikaa kun virkatehtäviinsä kuin henkilökohtaisina asioinaan sitoutunut Piru eli Belsebuubi pistää kengät jalkaansa ja lähtee pahantekoon. Evankelis-luterilaisen aivopesun pohjalta voitte arvata että se on TOSI aikaisin. Heikohkot ovat kylläkin yhteydet Poriin.

Tampereen rautatieasemalla oli muuten pulu sisätiloissa kun kävin siellä välipalalla maanantaina aamulla. Pulu näytti kuin se asuisi siellä. Toivottavasti se ei levitä papukaijakuumetta.

Uusien opiskelijoiden valintahaastattelut ovat olleet menossa koululla ainakin liiketalouspuolella. Meidän tekniikan puolen aikuiskurssille ei onneksi ollut mitään haastattelua. Olen aina kokenut sellaiset äärimmäiseksi typeryydeksi. Asiat asioina ja turhat pölinät pois. Jos on haettu jonnekin niin ilmeisesti henkilö haluaisi tulla sinne valituksi, ei sitä tarvitse enää erikseen kysyä.

Inhokkitöitäni varmaankin olisivat puhelinmyyjä, haastattelija, työhönottaja ja Helvetin alakerran lämmittäjä sekä ikuisen tulen ylläpitäjä.

Pistetäänpä lopuksi yksityiskohtia ryhmätyönä tehdystä liiketalouspuolen taideteoksesta jota olen edellä kuvannut. Saahan siitä meikäläinenkin sentään jotakin selkoa. Ei täysin abstraktinen. Siinä on helppotajuisia osia.

No kun ne minulle tärkeät linja-autot lakkaavat kulkemasta niin täytyy kai päätellä että ensi viikolla se kesä alkaa. Kesäkuu ainakin alkaa.

Shortsit ja sandaalit toin Kihniänkylästä mukanani, joten eiköhän täällä pärjäillä elokuuhun saakka. Heinäkuussa monet tärkeät paikat ovat kiinni, mutta minä olen aina auki, PA.

Vanhan pokkarin akut ovat jo pahuksen epäluotettavia. Niiden kanssa joutuu temppuilemaan ylen aikaa.

Noh, ehkä kesällä ei niin paljon kuvattavaa olekaan?

Yritän suuntautua tulevaisuuteen ja vihdoin päästä käsiksi itse asiaan, insinöörin ydinosaamiseen.

Suomi on tietysti täysin hunningolla kaikin puolin. Ellei joku demareiden talousnero tee vaikkapa kreikkalaisten kanssa jotakin ihmeellistä sopimusta joka muuttaa mustan valkoiseksi.


Galleria