 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
|
Myöhästyin lauantaina aamulla Porin Vähäraumalla bussilta aavistuksen verran. Näin sen menevän Pripolin luona metsästä ulos tultuani, mutta en vaivautunut juoksemaan. Meikäläisen vanhemman henkilön tulee säilyttää tietty arvokkuus yllättävissä elämäntilanteissa. Seuraavaa bussia olisi joutunut odottamaan tunnin verran, joten kävelin keskikaupungille. Pikku juttu, paitsi että kävellessä tulee hiki.
Tässä insidenssissä on se hyvä puoli että sain vihdoin kuvattua pari komeaa vanhaa kilpeä Maantiekadun varrella, Käppärän hautausmaan ja kaupunginsairaalan toisella puolella. Kilvissä on mm. venäjänkielistä tekstiä. Nämä saattavat hyvinkin olla sata vuotta vanhoja, sillä tokkopa vaan Suomeen olisi enää vuoden 1918 jälkeen tällätty venäjänkielisiä katukylttejä?
Nykyisen Maantiekadun kohta lie ennen ollut sikäli merkittävä että sitä kautta on mennyt maantie Turkuun. Ennen ei ollut kaupunkien ympärillä mitään ohitusteitä tai ohikulkuteitä, vaan matkalla oli kuljettava kaikkien taajamien keskustan kautta.
|
Porin kaupunginkirjastossa tunsin itseni onnenmyyräksi. Aivan kuin hempeisiin hääasusteisiin verhoutunut hehkeä espanjatar olisi alttarilla kihkeää suutelmaa [©®™V-M.Loiri] odotellen kosteat punahuulet väristen lausahtanut että Si quiero!
Löysin nimittäin hyllystä uuden espanjan alkeiden oppikirjan jota käytetään koulun espanjan kesäkurssilla. Olin jo lähes heittänyt toivoni löytää tämä opus ja saada se käsiini sitä ostamatta.
Espanjan kesäkurssilla on uuveli kurssikirjasta, mutta koulun kirjasto ei tilaa näitä kirjoja lisää koska espanjan kurssikirja saattaa muuttua syksyllä. Sitten olisi uusia mutta entisiä kurssikirjoja seisomassa toimettomina hyllyssä. Tilannetta on keväällä hankaloittanut se että meneillään on ollut useampia espanjan kursseja osittain samanaikaisesti. Ymmärtääkseni kakkoskurssikin käyttää tätä samaa kirjaa koska ainakin kielen perusteiden ykköskurssin kesäversiolla edetään vain 5 ekaa kappaletta. Kaikkiaan oppikirjasta löytyy 20 kappaletta.
Oppikirjoista tuppaa yleensäkin olemaan pulaa kun kurssi on meneillään. Kurssikirjojen laina-aika on vain yksi viikko ja kyllähän sellaisen voisi varata, mutta eipä se kokonaisuutta korjaa. Se puuttuisi sitten vaan joltakin toiselta ja varauksen vuoksi viikon mittaista lainaa ei pystyisi uusimaan.
Espanjan kirjoittaminen tietsikalla asettaa uuden problematiikan eteen, nimittäin kirjainten painomerkit ja muut espanjalaiset erikoisuudet ovat osa normaalia tekstiä. Aion kuitenkin kesällä yrittää espanjankielistä runoa joka perustuu kirjan oppimateriaaliin. Siitä tulee epäilemättä sisällöltään täyttä käsittämätöntä sillisalaattia, mutta yritän saada sen kieliopillisesti oikein. Mitäpä runot koskaan ovat merkinneet, nehän ovat pelkkiä sanaleikkejä!
Kaupunginkirjaston kirjaa voi luvallisesti pitää neljä viikkoa ja se riittää vaikka siihen tulisi rasitteeksi varauskin, koska kurssin tenttikin mahtuu jo sen aikataulun sisään.
Aion kyllä vielä ihan poroporvarilliseen tyyliin ostaa tuollaisen kirjan omaksikin, mutta se ei juuri nyt onnistu. Ensin pitää rikastua. Rikastua kuin Forrest Gump?
|
Forrest Gump antaa kaikille hölmöille toivoa. Hölmökin voi menestyä elämässään ja rikastua. Amerikan historia on hölmöyden historiaa. Tom Hanksin tähdittämä leffahan on suunnattoman tunnettu. Tosin kirjan eräänlainen jatko-osa ei ehkä ole aivan niin optimistinen kuin filmatisoitu alkuperäinen tarina. "Gump ja kumppani" löytyi kaupunginkirjaston poistokirjoista. Anttilan DVD:n hinta oli 4,99€ ja kirjaston poistokirja maksoi 1,00€.
En haluaisi olla hölmö. Haluaisin pystyä oppimaan termodynamiikkaa niin paljon että pystyisin rakentamaan hyödyllisiä lämmön siirtymistä simuloivia ohjelmia. Se ei lie aivan yksinkertaista. Jotakin tässä elämässä kuitenkin on yritettävä. Jotakin oikeaa osaamista insinöörillä on oltava.
|
Jos olisin suunnattoman rikas, voittaisin esim 90.000.000 euroa EuroJackPotissa eli EuroJaskassa, niin voisin tehdä mitä lystää. Voisin vaikkapa kehitellä täydellistä aurinkokelloa ja huippu-upeaa astrolabia ja jättikokoista astronomista kelloa koko loppuikäni. Voisin rakentaa Pyhän FinnHenge vuoren ja sen laelle Stonehengen kivikehän häpeään jättävät kivipaadet.
Sikarikkaana voisin kehittää kotimaisen luonnonuskonnon huippuunsa ja täten korjata sen epäkohdan että ulkomaiset vihamieliset tahot aikoinaan tuhosivat meikäläisen rauhanomaisen luonnonuskonnon pyhät paikat, uhrilehdot. Juutalaisten uskontoon pohjautuvalle ulkomaiselle sodan uskonnolle, jenkki-imperialistien uskonnolle vihkiytyneet murhamiehet tappoivat meikäläiset luonnonuskonnon papit. Vain rippeet jäivät alkuperäisestä suomalaisesta uskonnosta jäljelle.
Mutta kun en ole suunnattoman rikas ja EuroJackPot-hakemukset tuntuvat vetävän heikosti.
Täytyy sitten ottaa käyttöön suunnitelma B.
Suunnitelma B voisi olla termodynamiikka ja nimenomaan ohjelmallisesti toteutettuna. Sellainen periaatteessa sopii koneinsinöörille aivan hyvin. Se on erinomainen osoitus siitä että koneet ovat ihmisiä varten. Koneet ovat meidän ystäviämme. Lämpö on eittämättä perustavanlaatuisen tärkeä suure elämässämme. Asunnon lämmityksellä ja ilmanvaihdolla on suuri merkitys kaikille ihmisille meikäläisissä oloissa. Olisi tärkeää osata mallintaa lämmön siirtymistä ja ilman ominaisuuksia. Talonrakennustekniikkaan minulla ei taida enää olla mahdollisuuksia, mutta suoran aurinkolämmityksen simuloiminen saattaisi silti onnistua?
Kun en ole rahamiehiä niin en pysty oikeasti rakentamaan. Tahdon kuitenkin kokeilla siipieni kantavuutta termodynamiikan alueella. Matematiikka saattaa olla hankalaa, mutta etelä-pohjalainen ei pelkää mitään. Tai ei ainakaan sitä tunnusta.
Sillä varmuudella, jonka ainoastaan täydellinen tietämättömyys voi ihmiselle tarjota, väitän että asuminen, lämpö, vesi ja ilma ovat perustarpeet joiden alttarille haluan omalla panoksellani jotakin kontribuoida. Ne ovat vähän niinkuin antiikin alkuaineet, maa, vesi, tuli, ilma. Alkuvoimaisia entiteettejä. Perusarvoja joita voi puolustaa apinan raivolla ja kestävällä tunne-elämän pohjavireellä. Tai jotain.
Ajattelisin että voisin edetä mikrovaltion AMCIM-saitin (http://vesapetays.net/amcim/) sävelin. Hahmottelemassani aiheiden jaossa eri kielille termodynamiikka ehkä kuuluisi saksalle. Saksalaiset ovat materialisteja, joten aineesta kuuluu kirjoittaa saksaksi. Venäläiset ovat energisiä joten säteilystä ja sen sellaisesta on kirjoitettava venäjäksi. Hmmm, ei tämä tilanne kovin selvä ole. Esperanton olen varannut yleisille aiheille. Ruotsissa olen yrittänyt ulkoballistiikkaa, mutta se on toistaiseksi johtanut umpikujaan. Hmmm, vaarana on että joutuu ainakin aluksi kirjoittamaan suomeksi? Eipä kylläkään ole mitään kiirettä. Hiljaa mäessä. Olen täydellinen aloittelija termodynamiikan vaativalla saralla.
Mutta kyllä täytyy sanoa että ajoittaisista kurssikirjaongelmista huolimatta SAMK:in Vähärauman kirjasto vaan on insinööritieteistä innostuneelle jonkin verran antoisampi kuin kaupunginkirjasto. Tosin heinäkuussa koulun kirjasto on suljettuna. Varsinainen teknillisen kirjallisuuden aarreaitta. Mielenkiintoisia erikoisaiheita kuvaavia opuksia löytyy hyllystä ihan sikana. Kirjakaupasta tällaisia aarteita saa vain tilaamalla ja suolaisilla rahoilla.
Tokihan energiataloudellisista taloista on kirjoiteltu ja niitä on suunniteltu paljonkin. Kilpailu alalla epäilemättä on tappavan kovaa. Esimerkiksi suoraa aurinkoenergiaa lähes ideaalisesti hyödyntävän talon rakentaminen tullee kuitenkin suhteellisen kalliiksi. Kenkälaatikko ei ole aurinkotalon ihanteellinen muoto, vaan tarvitaan monimutkaisempia rakenteita. Se maksaa ylimääräistä.
Olen saanut ruokajonossa (Elämän Eliksiiri ry jutussa #307) kassiini sipuleita ja muita erikosempia elintarvikkeita. Sormi meinasi mennä suuhun kun mietin mitä niille tehdä. Eräs sipuli oli alkanut itää, lykkäsi vihreää vartta sisuksistaan. Istutin sen metsänreunaan täällä Tekunkorvessa. Toivottavasti sipuli tulee onnelliseksi vapaudessa.
Kolehtiastiana toimivan vanhan kevytmetallisen kannellisen maitopurkin olen jo bongannut ja pyrkinyt aina sinne sujauttamaan muutaman euron. Toivoen että sieluni sen voimasta livahtaa autuaammille aurinkokellomaille.
Onkohan tuo punainen paprika? En tiedä uskallanko edes maistaa. Olen kaavaillut että istuttaisin sipulit Kihniänkylään kun pääsen sinne kesäkukan siemeniä kylvämään. En ole sipulin suuri ystävä. Äiti sai jopa sen käsityksen etten syö sipulia missään tapauksessa ja teki minulle maksalaatikkoa erikseen ilman sipulia. Ei se nyt ihan niin ole. Olen monta kertaa joutunut syömään sipulia. Paistettu sipuli ei maistu paljon miltään, mutta miksi pitäisi ehdoin tahdoin syödä vanhoja jalkarättejä?
Kokonaan en hellitä alkuperäisistä ihastukseni aiheista eli suunnitelma A:sta. 3D-grafiikka ja optiikka on periaatteessa innostavaa. Erilaiset valaistukset. Erilaiset muodot. Aurinkokello Auringon valossa. Pyhä FinnHenge vuori kuutamolla. Taivaanranta Auringon laskettua. Merihorisontti Jaavan merellä hiukan ennen auringonnousua.
Olen edellä luvannut kuvata erästä SAMK:in eli Satakunnan AMmattiKorkeakoulun liiketalouspuolen eli Tiedepuisto A:n taideteosta yksityiskohtaisemmin, joten tässä tulee. Varsinainen Pain in the ass mallinnettavaksi 3D-mallina SolidWorksillä?
Joku sanoi ettei tauluja saisi valokuvata, mutta niinpä vaan tässä kokeilen rohkeasti rajojani ja testaan uhmakkaasti liekanaruni pituutta. Just for the Hell of it!
