Edellinen | Seuraava |
Yleisenä tenttipäivänä perjantaina 08.05.2015 klo 14 - 17 oli viimeinen mahdollisuus korottaa Matematiikka 3 -kurssin arvosanaa. Ja kyllä minä kaikkeni yritin. Istuin auditoriossa yli 2½ tuntia tiukan keskittyneenä kuin miljoona kilometriä ajanut moottoripyöräilijä eli rautaperse.
|
Tällä kertaa ohje määräsi minut sukunimeni mukaan ensimmäistä kertaa Tiedepuisto A:n eli liiketalouspuolen auditorioon. Ja hieno auditoriohan siellä on. Taitavat olla hiukan uudempia nuo liiketalouspuolen tilat.
Tentti ei mennyt kovin huonosti. Jos pystyisin pykälällä korottamaan arvosanaani kakkosesta kolmoseen niin olisin jo huomattavasti lähempänä yliopistoa. Olen kuullut että 3½ pitäisi saada Matematiikka-modulin neljästä kurssista (keskimäärin?) jos mielii sitä veretseisauttavaa D-kirjainta titteliinsä insinöörin I:in eteen. Mutta on diplomi-insinööreistäkin paljon vitsejä, joten ei sillä tavalla pääse kokonaan pakoon insinöörivitsejä.
En tiedä sen paremmin, mutta on kai tässä kahden vuoden aikana vielä tilaisuuksia näitä meriittejä keräillä. Oikeasti kylläkin haluaisin edetä ihan tekniikan tohtoriksi asti, se näyttäisi niin hyvältä hautakivessä.
Eipä näistä koskaan varmasti tiedä mutta opintopisteitä on jo laarissa 132 eli tässä vaiheessa hyvinkin riittävästi ja jopa parikymmentä saatan vielä saada lisää kesään mennessä. Huonomminkin voisi olla.
Ja matematiikkaa tahkoan joka tapauksessa otsa hiessä, kävi miten kävi, syteen tai saveen. Se päämäärä ei vanhene koskaan. Vaikka matematiikkaan ei olekaan kuninkaantietä ja vaikka olenkin laiska harjoittelemaan.
Perjantai 08.05.2015 oli siinäkin mielessä merkittävä päivä että silloin tuli täyteen 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä. Koululle kävellessä näin että siellä järven toisella puolella neuvostosotilaiden hautausmaalla oli jonkinlainen pienimuotoinen tilaisuus ilmeisesti juuri tämän johdosta. Siellä oli useita henkilöautoja. Olen sieltä aiemmin räpsinyt joitakin kuvia mm. juttuun #305. Ja tämän jutun lopussa on taas yksi seuraavana päivänä eli lauantaina räpsäisty.
Juu, se on hieno puoli se liiketalouspuoli. Siellä on roskiksessakin valaistus. Ja taideteoksia pukkaa ihan täydeltä laidalta. Ehkä voisi sanailla jotakin myös kauppaopiston naisista jotka lyyrikon mukaan todella kääntää mun pään?
|
Tosin ei kai sellaista kauppaopistoa sananmukaisesti enää lie olemassakaan. Kuvittelen että ammattikorkeakoulu on sulauttanut sellaiset oppilaitokset itseensä. En kylläkään tunne koulumaailman joka nippulaa ja nappulaa, sen avoimesti tunnustan.
Opiskelijoiden SAMK-klaanitunnukset olen edellä maininnut, ja nyt olen joitakin sellaisia hankkinut.
Kosketuskynä on minulle uutuus. Kaikissa malleissa ei tosin ole varsinaista paperille kirjoittamiseen soveltuvaa kynää lainkaan. "Kynän" päässä on kuitenkin ontto kuminen pallura jolla on luontevaa painella esim. tabletin kosketusnäyttöä. Se toimii paremmin kuin oma sormi.
|
Kevään normaalit kurssit ovat periaatteessa loppuneet lähiopetuksen osalta Vapun jälkeen. Voihan niitä vielä koettaa tenttiä jos tuntee sellaista kutinaa ja tarvetta. Yrityselämän modulin kurssit kuitenkin pyörivät vielä verkossa. Näitä meille tarjottiin jo nyt toisena opintovuonna, vaikka myöhemminkin ne voinee valita.
En ole ihan varma täytyykö jotakin näistä verkkokursseista sittenkin vielä käydä tenttimässä Raumalla paikan päällä. Ne nimittäin ovat varsinaisesti nuorten raumalaisten logistikkojen kursseja. Noh, kyllä minä tarvittaessa tokikin löydän Raumalta Otan kampuksen ja Kanaalikampuksen. No problemo. En minä siellä eksy, olenhan asunut Raumalla suurimman osan elämästäni.
Ja kesäkursseja voi vielä yrittää punnertaa lisäksi esim. juhannukseen saakka jos virtaa riittää. Kansantalouden kurssi taitaa itse asiassa jopa jatkua kesäloman yli.
Espanja 1 kesäkurssi on käynnistynyt iltakurssina liiketalouspuolella luokassa jonka perällä on tyhjiä pulloja ja muuta mielenkiintoista rekvisiittaa. Syksyllä espanjan opinnot eivät kuitenkaan voi jatkua, sääli.
Espanjasta en tiedä mitä siitä tulee, mutta pakko sitäkin on yrittää. Köyhällä ei ole varaa nirsoilla ja nyrpistellä nokkaansa. Toisaalta voi olla hyväkin pitää hiukan taukoa tämän aika tiivistahtisen ensimmäisen kurssin jälkeen. Voisi ehkä harjoittaa jotakin vapaamuotoisempaa espanjan kieleen tutustumista ja saavutettujen asemien sementointia välillä.
Koetan ensi vuonna aloittaa koulussa ranskan opintoja. Alunperin oli tarkoitus aloittaa jo syksyllä, mutta sepä kurssi onkin peruutettu. Olen jonkin verran lukenut ranskaa kansalaisopistossa monta vuotta sitten ja haluaisin saattaa sen käyttökelpoiselle tasolle. Ranska on maailmankieli. Napoleon Bonaparte oli kova sälli, kaikkien logistikkojen olisi syytä ottaa hänestä oppia. Napoleon marssitti miljoona-armeijan Euroopan halki. Siihen aikaan ei ollut junia, ei ollut antibiootteja. Sen aikaisella tekniikalla ja lääketieteen tasolla kukaan muu ei ole sellaiseen pystynyt.
Eiväthän nämä vieraat kielet kylläkään pyrikään olemaan mitään työelämän ja tekniikan kieltä, vaan aivan vaan kielen perusteita. Edes tekniikan saksa ei ole koulussa opiskeltavissa. Suomalaisen insinöörin ei ilmeisesti tarvitse osata saksaa.
Ruotsia meidän kaikkien suomalaisten tietenkin kumminkin täytyy osata, ainakin niin kauan kuin RKP on hallituksessa, heh-heh. Noh, en ole mikään sveduvihaaja. Minulle ihan se ja sama mikä ruotsin kielen asema täällä tulevaisuudessa on. Ruotsi on joka tapauksessa hieno ja helppo kieli.
|
Vedin ihan leikiten täydet pisteet työelämän ja tekniikan ruotsin kirjallisesta osuudesta. Opettaja ei kuulemma ole uransa aikana antanut kenellekään muulle täyttä sataa pistettä kirjallisista töistä.
Kröhöm, kröhöm! Tekee ihan mieli laulaa "Jag har bott vid en landsväg i hela mitt liv, och sett människor komma och gå".
Kyllä minulle keskikoulun toisella luokalla ruotsia uutena kielenä opettaa yrittänyt Ulla Suominen eli HIRVI ihmettelisi jos tietäisi.
TT-ruotsin kirjallisesta ja suullisesta osuudesta saa yhteensä 3 opintopistettä. Silti vastustan pakkoruotsia!
Viikon kuumimpia kysymyksiä on ohjelmointikurssin harjoitustyö. Olen aiemmin rehvakkaasti hahmotellut sitä jutussa #303. Se nyt vaan ei mennyt ihan niin kuin alustavasti ajattelin. Ihan kalkkiviivoilla koetin punnertaa kasaan jonkinlaisen viritelmän.
Tässä on tyhmää se että elektronit lentävät yleensä suoraan päin positiivista varausta. Todellisuudessa ne törmäisivät positiiviseen varaukseen. Ohjelma ei kuitenkaan mallinna törmäyksiä. Kiinteät varaukset oletetaan pistemäisiksi mutta eiväthän ne oikeasti voi olla pistemäisiä. Coulombin kaava pätee kuitenkin sellaisenaan vain pistemäisille varauksille.
Mielenkiintoisia kuvioita ei ole niin helppo saada aikaan. Kuvittelin että voisin simuloida jonkinlaisen sähköstaattisen linssin joka fokusoi lentäviä elektroneja, mutta ei se ole ihan niin helppoa kuin elokuvissa.
Tosin olin alunperinkin enemmän kiinnostunut magneettikentästä kuin staattisesta sähkökentästä. Magneettikentässä on enemmän energiaa ja elektronien liikkeet ovat siinä mielenkiintoisempia ja oletettavasti helpommin hallittavia. Visual BASICillä niitä tuskin ryhdyn työstämään.
Matemaattisessa käsittelyssä on toki tässä puutteita. Periaatteessa kyse on toisen asteen differentiaaliyhtälöstä koska elektroniin vaikuttava kiihtyvyys on sen sijainnin toinen aikaderivaatta. Kuitenkin vain elektronin nopeutta integroidaan. Aika-askeleelle käytetään alku- ja loppunopeuden keskiarvoa. Tämä on kuitenkin vain eräs ohjelman puutteista, eivätkä muut vakavat puutteet poistuisi integrointia korjaamalla. Tällaistakin täytyi kokeilla.
Puutteita tässä on siis vaikka mitä, mutta ehkä kärsii ylisummaan katsella algoritmia jolla elektronien ratoja on piirretty. Tässä eräänlaista suurpiirteistä pseudokoodia, jossa ärsyttävästi käytän vanhoja BASICin tyyppitunnuksia eli % kokonaisluvuille ja # kaksoistarkkuuden liukuluvuille.
LUE elektronien valittu vaakasuora ALKUNOPEUS ΔT on lyhyen aika-askeleen pituus (kovakoodattu) lkm% = valittu elektronien määrä JOS lkm% > 0 NIIN TOISTA jokaiselle elektronille Aluksi PISTE x% = 0, y% = sopiva paikka korkeussuunnassa NOPEUS elektronille asetetaan komponenteittain v0x# = ALKUNOPEUS v0y# = 0 TOISTA Elektroniin vaikuttavat VOIMAKOMPONENTIT Coulombin lain perusteella ( vektorisumma eri varauksien vaikutuksesta ) Elektroniin vaikuttava kiihtyvyys ax#, ay# komponenteittain ( elektronin massan ja Newtonin lain F = m·a perusteella ) Kiihtyvyyden aiheuttama nopeuden muutos aika-askeleen aikana komponenteittain soveltaen tuttua tasaisen kiihtyvyyden kaavaa v = a·t dvx# = ax# · ΔT dvy# = ay# · ΔT Aika-askeleen loppunopeus komponenteittain lisäämällä muutos alkunopeuteen v1x# = v0x# + dvx# v1y# = v0y# + dvy# Aika-askeleen aikainen keskinopeus komponenteittain vkx# = (v0x# + v1x#) / 2 vky# = (v0y# + v1y#) / 2 Koordinaattien muutos aika-askeleen aikana keskinopeuksien avulla soveltaen tuttua tasaisen liikkeen kaavaa s = t·v dx# = ΔT * vkx# dy# = ΔT * vky# Lasketaan elektronin paikan uudet koordinaatit ikkunassa ja vedetään VIIVA aika-askeleen alkupaikan ja loppupaikan välille Viiva vedetään pisteiden (x%, y%) ja (x% + dx#, y% + dy#) välille Koordinaatit on syytä pyöristää ensin kokonaisluvuiksi ... ja siinäkin väijyy lukualueen ylivuodon vaara Silmukan lopussa täytyy huolehtia että elektronin paikka ikkunassa päivittyy muuttujiin x% ja y% seuraavaa kierrosta varten, eli tämän kierroksen loppupiste toimii seuraavan kierroksen alkupisteenä Ja lisäksi askeleen alkunopeuden komponentit on päivitettävä muuttujiin v0x# ja v0y# eli niihin asetetaan lasketut nopeudet v0x# = v1x# v0y# = v1y# KUNNES elektroni lentää ikkunan ulkopuolelle tai askeleita tulee liian paljon ... tai halutaan jostakin muusta syystä katkaista silmukan suoritus LOPPU TOISTA LOPPU JOS
Täytyy kylläkin tunnustaa että harjoitustehtävän palautetussa versiossa silmukan aika-askeleen alkunopeuden komponentit v0x# ja v0y# jäivät päivittämättä ja ohjelma esitti siten varsinkin y-koordinaattien käsittelyn eri tavalla, siis virheellisesti. Elektronit näyttivät liikkuvan liian vähän y-suunnassa. Korjatussa versiossa käytän elektroneille jonkin verran suurempia alkunopeuksia koska muuten ne ajautuvat liian helposti ikkunan ulkopuolelle. Voi tuntua melkoiselta nopeudelta jokin 3000 km/s mutta sekin on vain 1% valon nopeudesta tyhjiössä, joten relativistisiin efekteihin tässä ei jouduta.
Lukualueen ylitys ja nollalla jako on vaarana monessa kohdin, joten sellaiseen inhottavaan ajonaikaiseen virheeseen täytyy varautua ajatuksen kanssa. Ajonaikaiset virheet ovat ilkeimpiä. Toki loogisten virheiden ohella. Kylmä tosiasia: mitään käyttökelpoista ohjelmaa ei pysty testaamalla todistamaan virheettömäksi. Surullista mutta totta.
Tämä on siis vaan selvitys siitä miten on tehty, ei mikään neuvo tehdä perässä. Tuo ei ole kaunista, mutta sekin toimii jollakin tavalla. Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan tehkää niinkuin minä sanon. Lentoradan kulmikkuus on osoitus algoritmin toteutuksen puutteellisuudesta. Oikeasti kaikki radan muutokset ovat kaarevia. Insinöörin kannalta luonto ei tee hyppäyksiä.
Voisin kyllä harkita JavaScript-toteutusta samasta aiheesta, mutta integrointi on saatava fiksummaksi. Vakiopituinen aika-askel ei ole hyvä kun elektronin nopeus vaihtelee niin paljon. Askelta täytyy lyhentää suuren kiihtyvyyden takia. Kiinteitä varauksia täytyy olla enemmän. Radan piirtäminen on lopetettava kun elektroni tulee liian lähelle positiivista varausta. Kahdesta ulottuvuudesta en sensijaan aio luopua. Kolmas ulottuvuus olisi vaikea saada havainnolliseksi, ellei sitten tekisi stereokuvaparia. Sellainen olisi kuitenkin paljon työläämpää eikä mielestäni perusteltavissa tähän tarpeeseen.
Erikoisen tyytymätön olen myös noihin lyhyisiin sinisiin viivoihin, kenttävoiman osoittimiin. Niissä on tässä vain 8 erilaista mahdollista asentoa eivätkä ne kerro voiman suuruutta lainkaan. Kokonaisuudesta tulee sekava jos kenttävoiman osoittimien pituus on lineaarinen. Viivan pituus pitäisi olla jonkinlainen logaritmi sähköisen voiman suuruudesta. Tällöin suuri vaihtelu ei haittaisi ja suuret voimat erottuisivat pienistä.
Tietysti sähkökentän vektori E oikeasti osoittaa plussasta miinukseen, mutta tässä siniset viivat osoittavat likimääräisesti sen suunnan johon voima pyrkii kuljettamaan elektronin negatiivista varausta. Hienommin ilmaisten ne ovat siis gradientin suunta. Ja kyllä minä sen vektorianalyysin kukkulat vielä valloitan kuin voimaa ja itsetuntoa puhkuva vuorikiipeilijä.
Edellä viitattu jatkosotamme aikainen neuvostoliittolaisten sotilaiden hauta selvästikin säilyy muistissa ja mielissä paikallisten venäläisten keskuudessa. Lauantainakin 09.05.2015 siellä oli kovasti kävijöitä ja ohi kulkiessa kuuli useita venäjänkielisiä lauseita.
Venäläiset puhuvat paljon keskenään. Itse en rohjennut heille suutani avata. Sellainen olisi ehkä voitu kokea tunkeilevaksi? Ensin tapetaan esi-isät ja sitten tullaan vielä aukomaan päätään? Jokunen moottoripyöräilijäkin siellä oli mutta en rohjennut tiedustella ovatko he Yön Susia kun en tiedä miten se olisi venäjäksi.
Haudalla on uusia kukkia ja useita palavia hautakynttilöitä. Että sikäli voivat kyllä kelmeät vainajat olla aivan levollisella mielellä ja uinua siellä kalmon rauhassa. Teitä ei unohdeta, vaikka ei edes oikein tiedetä keitä te olette.
Olisiko niin että juuri se, että suurin osa vainajista on tuntemattomia, tekee paikasta venäläisille niin rakkaan ja mieliinpainuvan?