| Edellinen | Seuraava |
Vieraiden kielten suullisten kokeiden tehtävien valmistelut ovat saaneet miettimään sitä miten vanha asia robotiikka - tuo yleensä huippumoderniksi mielletty tekniikan ja teollisen tuotannon haara - itse asiassa on. Suomessakin on tehty teollisuusrobotteja jo 1970-luvun puolivälistä alkaen, siis jo kokonaista 40 vuotta, suurin osa eliniästäni.
Ohessa on roboteista vanha kuvaote koulun kirjastoston varastosta talviloman aikaan poistetun "TEK tekniikan tietokeskuksen" osasta 6 vuodelta 1983. Sitä ei pidä kuvatekstin lopun osalta vetää suoraan henkeensä. En välttämättä usko että Rosenlew enää nykyisin olisi alan johtavia yrityksiä maailmassa ...
En tosin omaa erikoisen syvälllistä tietämystä robotiikasta, mutta koulun tuotantotekniikan laboraation yhteydessä olen luvan perästä ihmetellyt entisen elintarviketeollisuuden pneumaattisen palvelijan, valkeaksi maalatun robotin toimintaa. Robotin ohjauslaitteeseen ohjelma siirretään vanhalla tietokonelevykkeellä eli korpulla. Ohjelma laaditaan erillisessä tietokoneessa jossa on korppuasema. Tällaisia vanhoja robotteja saa kuulemma ostaa aika halvalla.
Siis haloo. Monessako uudessa tietsikassa on korppuasema? Ohjelma siirretään käsin korpulla robotille. Herää ajatus että vanhempien robottien tietotekninen taso täytynee olla melkoisen vanhanaikainen. Ne eivät ymmärrä muistitikuista mitään. Ne eivät ole tietokoneverkossa. Niiden ohjausohjelmat ovat antiikkisia.
Vanhat robotit voivat olla mekaniikkansa ja pneumatiikkansa osalta ihan työkykyisiä ja kenttäkelpoisia, mutta niiden ohjausjärjestelmät ovat lähes kivikaudelta. Olikohan edes IBM PC olemassa vielä silloin kun ensimmäiset teollisuusrobotit näkivät päivänvalon? ... tai ainakin verenimijäkapitalistin hikisen tehtaan sisäkatossa tillittävät loisteputket.
|
Vanhat tuotantokäytöstä syrjäytyneet robotit kuuluvat ilmiselvästi insinöörikunnan kontolle. Insinööreillä on moraalinen vastuu vanhojen Ruputti Ruttusten jälkihoidosta. Sitä mukaa kun uudet uhkeat robotit valtaavat tehdassalit nopeilla liikkeillään - joita ihmissilmä ei kuulemma pysty seuraamaan - ja vanha kalustus potkitaan pois tieltä, jää insinöörien karmaa rasittamaan moraalinen vastuu vanhoista tuotantoroboteista.
Jos insinöörit eivät kanna tässä vastuutaan, he tulevat kärsimään seuraavassa elämässään. Syntyvät seuraavassa elämässään ulosottomieheksi, puhelinmyyjäksi, veroviranomaiseksi, sosiaalityöntekijäksi, englannin kielen opettajaksi tai muiksi rankaisumentaaliteetin lähtökohdista kansaa kurittaviksi yhteiskunnan väkivaltakoneiston osasiksi. Elikkä se on täyttä kärsimystä sitten kaikin puolin, puolin ja toisin.
Robotin ohjaaminen omalla itse rakennetulla tekniikalla ja omalla ohjelmalla olisikin mielenkiintoinen projekti. Kenties siinä voisi käyttää uutta tieteislaskinta jossa on Mini-USB-liitäntä. Laskin kytkettäisiin Mini-USB-liittimeen ja robotin ohjelmistoa käytettäisiin sen kautta. Teknisesti se ei varmaankaan olisi aivan helppoa, mutta mielelestäni voisi olla tärkeää että meillä olisi olemassa syvällinen tietämys robottitekniikan yksityiskohdista niin että ihan oikeasti osaamme ja ymmärrämme robotiikan perusteet.
|
Käytännössä varmaankin robotti kytkettäisiin uusilla liityntäosilla tavalliseen uuteen läppäriin jonka kautta robottia pyrittäisiin ohjaamaan. Läppärissä olisi lähiverkon, USB:n, muistitikkujen ja sen sellaisen käyttömahdollisuus kuten tavallisesti.
Käyttöjärjestelmän tulisi kuitenkin tukea tosiaikaista prosessin ohjausta. Ei käy päinsä että tietokone jättäisi hetkeksikään robotin oman onnensa nojaan joidenkin Bill Gatesin ihmeviritysten vuoksi. Prosessia ohjaavan tietokoneen on keskittyvä prosessiin. Yleiskäyttöiset käyttöjärjestelmät eivät kelpaa, ne ovat aivan liian monimutkaisia, liian moni asia voi mennä vikaan. Tavalliset windoussit ja muut toteutukseltaan ältsin mutkikkaat käyttikset ovat aivan liian haavoittuvia, häiriöherkkiä ja jumiutumaan kärkkäitä ohjaamaan mitään tosiaikaista prosessia. Prosessi ei voi jäädä odottamaan että josko se Mikkisoftan ihme pystyy jatkamaan normaalia toimintaa vaiko ei.
Vanhoille roboteille pystyisi ehkä kehittämään uusia käyttötarkoituksia kunhan niiden tietotekniikka nostetaan nykytasolle. Robotti Ruttusen vanhat tatuoidut käsivarret voisivat löytää uutta tekemistä. Ehkä herra Ruttunen voisi vaikkapa suuntailla taivaalle ilmavalvontakameraa joka etsii stealth-hävittäjien hukkalämpöä lämpökameralla. Tai kenties amatööriastronomeille pystyisi kehittämään vanhasta robotista tähtitaivaan kuvailijan robottiobservatorioon jonka työn tulos näkyisi netissä.
Taloudellisesti se olisi pirun hankalaa. Ei mikään raharänni. Kaikki mallit erilaisia, kauheasti työtä. Kokeile ja kiroa. Joitakin hyviä uusia käyttötarkoituksia olisi kuitenkin keksittävissä. Opettavainen projekti. Voisi sopia yrityksen profiilin korottamiseen, todisteeksi siitä että kyllä me osaamme, ymmärrämme ja ihan itsenäisestikin pystymme tekemään. Kaikkia teknisiä ratkaisuja ei tarvitse ostaa ulkomaanpelleiltä.
No joo, eduskuntavaalit on sitten käyty. Media on spasmoissaan pahasti sekaisin kun persuja ei enää voikaan kohdella marginaalipuolueena. Täällä Porissa enemmän kuin joka neljäs äänestäjä äänesti persuja. Pori on persujen kaupunki. Perussuomalaiset ovat Satakunnassa suurin puolue 25% ääniosuudella. Demareiden kavereina perinteisesti hääränneillä toimittajilla on nyt yksi sormi suussa ja toinen pepussa. Ja välillä vaihdetaan. Persujen julkinen mollaus ei auttanutkaan demareita vaalivoittoon. Siat kieltäytyivät tulemasta juottoruuhelle. Propaganda saattoi jopa toimia päinvastoin kuin oli tarkoitus. Pilkka osuikin omaan nilkkaan.
Jokohan olisi oikein sanoa että "Antti Rinne -efekti" näkyy? Vai vieläkö sitä täytyy odottaa? Suomessa on epäilemättä maailman tyhmin ja huonoin poliittinen vasemmisto.
Suomella on edessä kovat ajat. Valitettavasti en usko että kehityksen suunta olisi niin nopeasti käännettävissä. Emme ole aallonpohjassa vielä pitkään aikaan. Työtä ja tekemistä monillakin varmaan on yllin kyllin, mutta palkka, toimeentulo ja raha onkin sitten toinen juttu.
Tunnelmat ovat osittain jopa hysteeriset ja paniikkireaktion kaltaiset, mutta eipä asia siitä parane. Itä-Saksassa vitsailtiin silloin neukkuajan lopun aikoina kun muutoksen ja poismuuton halukkuus oli suurta että "viimeinen sammuttaa valot". Mutta eipä täältäkään kaikki pysty pois muuttamaan. Tänne Sortaja-Suomeen jäävät ainakin vanhat, köyhät ja kipeät jotka eivät pysty lähtemään minnekään. Sosiaaliala, tulevaisuuden ala, totta-tosiaan, älä muuta viserrä. Paitsi että hommat täytyy tehdä talkoilla ja ilman palkkaa kun rahaa ei ole.
Löysin roskisten vierestä hiukan rampautuneen ja ilmeisesti hylätyn kevyen puisen kukkatelineen joten päätin törkeästi kaapata sen haltuuni oman käden oikeudella ja tarjota sille uuden elämän. Se kaipaa pientä vahvistusta, mutta olen väliaikaisesti hyödyntänyt sitä tyhjien Pringles-perunalastujen purkkien näyttelytelineenä. Ylempi taso puuttuu, pitäisi kehittää uusi jostakin.
Tämä kukkateline voisi ehkä joskus vielä kannatella kahta äijätyylistä lupaavaa mehikasvia täällä Porin Tekniikantiellä. En ole vielä kaktuksia tänne hankkinut enkä näillä näkymin pysty Kihniänkylästä niitä kolmea uljasta muskettisoturia kuljettamaan Poriin. Niiden ruukut ovat liian suuria matkalaukkuun.
Juu, koulu ei ole vielä loppunut tältä keväältä, mutta loppusuora ikäänkuin häämöttää. Nytkin pitäisi jyystää jotakin hikistä taulukkolaskentaa hiki hatussa.
Jollakin tavalla elämä jatkuu täällä Sortaja-Suomessakin. AY-politrukit voivat hyvin ja sehän on pääasia? Kolmikanta on kyllä minusta teknisesti hyvän tuntuinen ajatus, mutta työelämässä se on ihan pepusta.
Tyhmyys jatkaa kuitenkin vielä tiivistymistään inertian voimalla hyvän aikaa ennenkuin maa alkaa tulla järkiinsä. Edessä voi olla runsaasti lakkoja työelämässä. Työelämä saattaa kehittyä vieläkin hullummaksi kuin mitä se nyt on. Täytyy vaan seurata tapahtumia katseella ja pelata lottoa, parasta toivoen. Niin ja tietysti tekniikkaa opiskellen. Matkalippujen hintoja on myös pidettävä silmällä. Valoja ei kannata lähtiessä sammuttaa, sillä kyllähän tänne moni väkisinkin jää vaikka ei haluaisikaan. Maanpuolustus on minulle aina tärkeä seikka, mutta voi kysyä että minkä maan. Olen isänmaallinen, mutta isänmaan haluan valita itse. Kirjaimellisesti ottaen isäni maa on ulosotossa, joten eipä siinä enää ole paljon puolustamista. Enkä sitäpaitsi ole NATO:lle tai siviileiden murhaajille, tappajajenkeille vannonut mitään sotilasvalaa.
Tekniikka pelastaa vielä maailman, tai ainakin sen vähän mitä meidän maailmastamme demareiden Antti Rinteen ja muiden AY-politrukkien jäljiltä ehkä jää jäljelle. Tekniikka on arvokas asia ja vaalimisen arvoinen. Tekniikan parista ne tulevaisuuden kultajyvät ovat löydettävissä. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, mutta osa on.
Matemaattiset intohimoni eivät ole laantuneet. En ole erikoisen lahjakas, eivätkä intohimoni varsinaiset kohteet ole teoreettisen matematiikan suunnalla, mutta hellitä en ikinä. Uho on kova. Tulevina vuosina tulen saavuttamaan merkittäviä matemaattisia valmiuksia, näin olen päättänyt. Suhtaudun lyhyen aikavälin vaikeuksiin sitkeän pragmaattisella asenteella. Vielä joskus voitan. Minua ei tapa pirukaan. 'bin to Hell and back
Kokeilen syödä purkillisen Omega-3 tabletteja. En tiedä olisiko niistä isompaa hyötyä sydämelleni. Lapsena yritin syödä kalanmaksaöljyä puolukkahillon kanssa, mutta nämä ovat paljon helpompia kun ällö maku on kapseloitu kielen ja makuaistin ulottumattomiin. Puolukkahillosta pidän vieläkin, sitä nautintoa ei kalanmaksaöljy ole pystynyt pysyvästi pilaamaan.
En ole erikoisempi vapaaehtoisen liikunnan harrastaja, mutta aamulla ylös noustessaan saa voimistelua väkisinkin. Ei nimittäin ole sänkyä, vaan täytyy punnertaa lattialta ylös. Loppujen lopuksi se on vaan terveellistä. Siinä yhteydessä olen ryhtynyt hieromaan koipi-koiposiani ja luulen että niistä voi vielä tulla aivan hyvät ja käyttökelpoiset koivet. Diabeetikolla jalat kuulemma hajoavat ensin, eli liikkumiskyky menee alaraajojen myötä. En vielä saa nivelistään jäykkiä "gonttejani" (kuten raumalaiset sanovat) taivutettua lootusasentoon, mutta ehkä vielä joskus. Rowan Atkinson näytti niin hyvältä siinä elokuvassa - eräässä Bond-leffan jäjitelmän tapaisessa, olikohan nimi Johny English - jossa hän palasi Intiasta "mietiskelemästä" ja istui takki harteillaan lootus-asennossa brittiläisen taksin takaistuimella. Tyylikästä. Minäkin haluan.
Koulussa mm. hitsaustekniikan ja työstötekniikan kurssit ovat päättymässä. Ovathan ne sinänsä tärkeitä aiheita, vaikka karsastankin hitsaamista aika tavalla. Mikä käytännön merkitys näillä olisi? Hitsausinsinöörejähän meistä ei ole tulossa. Käytännössä toimivaan ymmärrykseen esim. työstötekniikasta on vielä pitkä matka. Emme ole esimerkiksi käsitelleet numeerisesti ohjattuja työstökoneita, niistä lie oma kurssinsa joskus myöhemmin. Kuitenkin nykyisin monet työstötyöt käytännössä kannattanee tehdä ohjelmoitavalla työstökeskuksella. Esimerkiksi pallopintoja ja hammaspyöriä pystyy tekemään työstökeskuksella vaikka näille on vanhastaan olemassa omat manuaaliset valmistusmenetelmänsä. Sinänsä vanhakin työstötekniikka on komeaa, ne kaikki pylpyrät, kierteet ja rattaat. Valitettavasti voin niitäkin ihastella vain teoriassa. Lastuavan työstön puhtaasti teoreettisella kurssilla ei käsitelty mm. kierteiden ja hammaspyörien teoriaa ja geometriaa yksityiskohtaisesti. Eikä varmaan kuulunutkaan käsitellä.
Haluan kehittyä aidoksi mutteri-ja-pultti mieheksi kaikissa seksuaalisissa konnotaatioissaan. Insinööriys ei ole hävettävä asia. Tulkaa ulos kaapista kaikki insinöörit! Insinöörit on rehabilitoitava, sillä tekniikka pelastaa maailman. Tiedostan toki että nykyaikaisiin tuotteisiin on perusteista varsin pitkä matka. Asennetta ja korrektia attityydiä on kuitenkin sällillä oltava, muuten tulee turma ja kohtaa kalmo.
Askartelutöiden näyttelystä Porin kaupunginkirjastossa lauantaina 25.04.2015
Ja jämerä jänisjussi Porin kauppatorilta
