Tämä kuvaton maailma

Edellinen Seuraava

PSP:n kokeiluaika on täyttynyt, enkä vielä ole löytänyt keinoa suhteellisen kookkaiden hyvien pakattujen kuvien esittämiseen. Parisataa kilotavua on tavallisen valokuvan tiedostokokona minulle nettikäytössä kauhistus. Kieltäydyn pakkaamattomista kohtuullisen isoista kuvista. Lisään kuvia myöhemmin.

Pistetäänpä heti kärkeen Paintillä pienennetyt kuvat Porin vanhalta hautausmaalta jossa kävin revanssihenkisesti kuvailemassa aivan piripintaan ladattujen akkujen kanssa. Viime kerralla pokkarin akut simahtivat siellä kesken ehkä viileähkön sään vuoksi.

Kuvien osalta tästä jutusta tulee aiemmista poikkeava koska linkit isompiin kuviin puuttuvat. Yritän soveltaa pienuuden ideologiaa uudella tavalla. Pienuuden ideologian kuuluu sisältyä mikrovaltion ydinosaamisalueisiin. Mikrovaltion täytyy olla pienuuden ekspertti, minimien mestari ja optimoinnin ihmelapsi, mikronero ja maanisen minimalistinen ... ööö ... mahtitekijä.

Porissa on vaikea laihtua. Rahojen käydessä vähiin voi perjantaina käydä jonottamassa elintarvikkeita Elämän Eliksiiri -nimisestä yhdistyksestä Koivulan kaupunginosassa osoitteessa Vanhakoivistontie 14. Talon numeroa en tosin seinästä löytänyt, niistä tuntuu Porissa olevan paikoitellen kovastikin pulaa. Paikka on kuitenkin helppo löytää jonon perusteella. Siellä oli perjantaina aamulla klo 10 aikaan jo ainakin sata metriä pitkä jono ja minun jälkeeni tuli varmaan vielä ainakin saman verran asiakkaita. Jakelun on määrä jatkua klo 11:30 saakka ja pahoin pelkään että vasta klo 11:n jälkeen jonoon tuleva saattaa jopa jäädä nuolemaan näppejään. Jonon etummaiset ovat hankkiutuneet paikoilleen hyvissä ajoin ennen kello kymmentä.

Jalkamiehenäkin on helppo havaita autojen parkkeerausongelma. Osa paikoista on varattu yrityskäyttöön. Paikalla näkyy kylläkin olevan - ehkä yhdistyksen oma? - pysäköinninvalvoja suojaamassa eräitä ilmeisen keskeisiä pysäköintiruutuja. Voin hyvin kuvitella että mm. samaan rakennukseen sijoittunut kohtalaisen kokoinen tilitoimisto on tekijä jonka kanssa yhdistys haluaa pysyä väleissä. Autoilijankin on syytä ruokajonossa varautua ainakin puolen tunnin mittaiseen jonotukseen, ulkona vallitsevissa sääolosuhteissa. Perjantaina ainoa uskonnolliselta kalskaltava tapahtuma on ovella käteen tarjottu pieni esite seuraavan keskiviikon tilaisuudesta. JUMALAN TERVE! tai SINÄ SAATANAN SYNTINEN, PALA HELVETIN IKUISESSA TULESSA! ... ei ole kukaan ollut ovensuussa huutamassa päin näköä.

Perjantaina asiakas tarvitsee oman kassin, tai ehkä kaksikin. Nimeä ei kysytä, eikä tarvitse kirjoittaa paperille. Jonkin verran neuvotteluvaraakin antimissa tuntuu olevan. Hyvällä supliikilla saattaisi hyvinkin pystyä saamaan etua. Köyhän kissallekin olisi erikseen ollut tarjolla natusteltavaa. Mutta jos minulla olisi ollut kissa niin se olisi varmaan kuollut nälkään jo kauan sitten, yhdeksästä hengestään huolimatta. Se olisi vaan nääntynyt nälkään yhdeksän kertaa peräkkäin.

Mielellään ruoka-avun saajan tulee kotona omata jääkaappi, paistinpannu, keittolevy, keittoastia, ruokaöljyä, ruokailuvälineet ja suolaa että pystyisi näitä anteja kunnolla hyödyntämään. Suolaa ajattelin perunoiden keittoveteen. Kaikki muu tarvittava minulla tulikin Kihniänkylästä repussa mukana Loppiaisen jälkeen, paitsi suola. Mikroaaltouuni olisi ehkä myös tarpeen, tai ehkä tavallinen uuni.

Omaan kassiin saa ainakin viikonlopuksi riittävän annoksen mm. perunoita, lihatuotteita, maitotuotteita, hedelmiä ja makeita pullikoita. Leipää ja sen sellaista (voi olla esim. rinkeleitä, sämpylöitä tai muuta pikkunatusteltavaa) saa ottaa itse, se ei lie säänneltyä. Jotakin vihanneksia oli myös uloskäynnin vaiheilla tarjolla. Siinä oli ainakin parsaa, YÄK! "I recoiled in horror". Monet tavarat ovat pakastettuja ja siis umpijäässä, eikä niitä ole helppo hyödyntää samana päivänä. Laatu oli mielestäni moitteetonta, en ole pitkiin aikoihin syönyt niin hyvin. Tokihan nämä ovat lähinnä kauppojen alennustavaraa, entisiä "viimeisen päivän tuotteita". Aivan samanlaisia ruokakassilliset eivät mitenkään voi olla.

Tämä "Elämän Eliksiiri ry" on uskonnollinen yhdistys ja periaatteessa siellä voi altistua vieraalle maailmankatsomukselliselle sisällölle, mutta perjantain ruokajonossa yliherkkä vaikkakin paksunahkainen pakana, herkkähipiäisinkin ateisti ja kaikein säikyinkin agnostikko säilynee sielultaan neitseellisen koskemattomana ja ideologisesti järkyttämättömänä. Keskiviikko-iltaisin on ohjelmallista sisältöä läheisessä osoitteessa ja vasta sen jälkeen mahdollisuus ruoka-apuun. Keskiviikon kristillisessä aivopesussa paatuneimmankin pakanan pinna voisi olla kovemmalla koetuksella? En ole kokeillut, enkä aio kokeillakaan, toistaiseksi ei ole pakko. Rohkeuden puutteesta se ei ole kiinni, etelä-pohjalainen uskaltaa mitä tahansa. En odotakaan uskovaisten ymmärtävän millaisen ylivoimaisen haasteen minun maailmankuvani perusteiden muuttaminen muodostaisi.

Elämän Eliksiiri ry ottaa vastaan lahjoituksia pankkitilille ja voisin kyllä harkita osallistumista jos joskus vielä rikastun. He tekevät tärkeää työtä, tukemisen arvoista. Pöhöttynyt virkamiesyhteiskunta ei ole valtion kantaväestöön kohdistuvista yhteiskunnallisista epäkohdista kiinnostunut. Uskonnollisista seikoista en huoli (enää tällä iällä) kiivailla. Tulkoon kukin omalla uskollaan autuaaksi. Rahankeräystä en siellä paikan päällä ole toistaiseksi bongannut. Jonkin verran on julkisuudessa näkynyt juttua avustuskassin sisällön haaskaamisesta ja ympäristön sotkemisesta. Yksittäinen sikailija voi tehdä hyvälle asialle ison vahingon. Itse en ole paikan päällä havainnut törkeää käytöstä.

Porin työttömien yhdistys on toinen paikka josta saattaa saada ruoka-apua. Sieltä olisi ehkä iltapäivällä saatavissa koulujen ylijäämämuonaa. Mahdollisesti kuitenkin vain yhdistyksen jäsenille? Kuulin eräänlaisessa toimistossa että EU-avustusruokaa on siellä saatavissa vasta syksyllä. Pelkkää leipää saattaa löytää muualtakin?

Kaupunginkirjastosta poistettu Michelin-rengasukon maailmankartta on projektioltaan etevämpi kuin Homelite-moottorisahan maailmankartta jota olen edellä esitellyt. Se piristää huoneen näkymää mukavasti. Oikein ei sekään kuitenkaan pinta-aloja esitä. Suomi kuvautuu suhteessa liian isoksi. Leveyspiirin 70° pohjoispuolella viivalliset mitat venyvät kaksinkertaisiksi ja pinta-alat paisuvat nelinkertaisiksi. Tässä Michelin-ukon piirtämässä kartassa on vakavana värivirheenä se että Gröönlanti on valkoinen ja Islanti vihreä. Gröönlannin kuuluu olla vihreä, näkeehän sen jo nimestäkin.

Michelin-ukon maailmankartta on vuoden 1999 lokakuulta. Se on siis jo 15 vuoden takaa, mutta Neuvostoliitto oli silloin jo hajonnut, Saksat ovat yhdistyneet, Tshekkoslovakia on haljennut kahtia ja Jugoslaviakin on jo osittain hajonnut. Krimin niemimaata ei vielä ole liitetty osaksi Äiti-Venäjää, eikä Ukraina ole vielä jakautunut. Olisiko muualla päin maailmaa tapahtunut muutoksia, en pysty sanomaan.

Pienet valtameren saaret tuntuvat tällaisessa kartassa korostuvan. Olenkin jo alustavasti etsinyt mikrovaltiolle sopivaa tonttia jostakin Tahitin tienoilta, leikisti.

Kirjakauppa on huomannut minun muuttaneen Poriin vaikka en ole sinne erikseen mitään ilmoitellut. Olen ehtinyt jo muuttaa asuinpaikkaa kahdesti puolen vuoden sisällä. Sieltä tuli kympin etuseteli jonka ajattelin käyttää esim. Esperanton sanakirjaan. Koulun kirjastossa ei ole lainkaan Esperanton kielisiä kirjoja. Kaupunginkirjastosta sentään voi niitä lainata. Ja kyllä, kielen nimi Esperanto kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Esperanto-nimistä maata ei ole olemassa.

Porin kaupunginkirjaston vaihtokirjahylly on näyttänyt hiukan aneemiselta. Siitä on oikeastaan kadonnut kaikki ohjeistus, mutta olettaisin sen edelleen toimivan samalla vanhalla periaatteella. Ennen siinä oli lappunen "Asiakkaiden vaihtohylly", mutta enää ei ole mitään. Bongatessani hyllyssä mieltäkiinnittävää sisältöä olen turvautunut vanhaan koeteltuun ja hyväksihavaittuun metodiin. Kirjakirpusta eli poistokirjojen huoneesta ostan eurolla kappale jonkun oletettavasti yleistä mielenkiintoa omaavan opuksen, raaputan siitä hintalapun pois ja vaihdan vaihtohyllyssä tavoittelemaani kirjaan. Vaikka kirjassa onkin kaupunginkirjaston merkinnät, koen tekoni oikeutetuksi koska kirja siirtyy minun omaisuudekseni maksettuani euron almun, lahjuksen ja voitelurahan kirjaston kassalla. Kun euro kassaan kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.

No kun se vaihtokirjahylly lähes ammottaa tyhjyyttään, niin ajattelin kantaa sinne hiukan sisältöä. Jotkut koulun kirjaston varaston poistokirjat eivät ole kovin mielenkiintoisia, joten aion dumpata niitä pääkirjastoon. Ohessa kuvattuja 45 vuotta vanhoja popularisoituja tieteen esityksiä on yhteensä kymmenen. Ne eivät mukavasti mene kerralla, mutta bussilla ajelu on nyt ilmaista. Ajattelin soveltaa kolmen reissun taktiikkaa.

Satakirjastoihin kuuluvassa Porin kaupunginkirjastossa minua on kiusannut se että tietokoneen avulla on niin vaikeaa selvittää mihin luokkaan kirja kuuluu ja mistä sellaista siis voi lähteä etsimään. Esim. nimellä kirjaa hakiessaan vasta tietyn kirjaston tietojen alta näkee luokan ("hyllypaikka") ja tämänkin vain jos kirjoja on vapaina. Tämä tekee vaikeaksi löytää tietyn tyyppisiä kirjoja. Arvaan että johtuu siitä ettei kirjoilla ole yleispäteviä luokkia. Luokittelujärjestelmä lie sama kaikissa kirjastoissa, mutta sitä mahdollisesti sovelletaan eri kirjastoissa osittain eri tavalla. Kukaan ei voi mennä takuuseen että kaikkien kirjojen luokittelu olisi sama kaikissa eri kirjastoissa. Niinpä järjestelmä ei voi kirjan nimen perusteella kertoa mihin luokkaan kirja kuuluu.

Raumalainen kirjastokortti kelpaa Porissa ihan sukkana, kuten muissakin Satakirjastot-kirjastoissa.

Kaupan bonus-korttia minulle on yritetty tyrkyttää. Enpä tiedä vaivaudunko enää rekisteröitymään. Ostokseni ovat pieniä, joten niistä tuskin käytännössä mitään bonusta tulisi koskaan saamaan. Kokonaisuutena pidän bonus-korttijärjestelmää huonona asiana, se on eräänlainen tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Rikas saa ostoksistaan bonusta mutta köyhä jää nuolemaan näppejään eli kokonaisuutena köyhä maksaa rikkaan ostoksia.

Kokonaisuutena bonus-korttijärjestelmä on eräänlainen käänteinen Robin Hood joka ryöstää köyhiltä ja jakaa rikkaille, synkkien metsien (vahingon)iloinen velikulta, sheriffin, ulosottomiehen ja verottajan hyvä kaveri. Tokihan esim. peruselintarvikkeiden hinnoittelussa täytyy ottaa ne bonus-maksut huomioon. Eihän se raha taivaasta sada. Kauppias ei maksa bonuksia omasta pussistaan. Bonus-korttijärjestelmä lisännee kaikenlaisten ylimääräisten välikäsien ja siipeilijöiden määrää elintarvikeketjussa ja osaltaan nostaa peruselintarvikkeiden vähittäismyyntihintaa.

Kaupunginjohtajatar lähetti kortin minulle, uudelle porilaiselle, yhdelle yli 83000 suippokorvan joukossa. Sillä sai Porin Linjojen palvelupisteestä ilmaisen (tosin 7 € panttia vastaan) älykortin joka kelpaa Porin seudun busseissa kuukauden ajan. Kyllä nyt kelpaa ajella herroiksi keskikaupungille ja takaisin.

Tuota nahkaisen näköistä pientä tummaa pyöreää läpyskää tarvitsee vaan heilauttaa bussinkuljettajan rahastuskoneen pyöreän merkin edessä ja A VOT, taivaat aukenevat rahvaalle.

Muutin tosiaan Porin asuinpaikakseni muuttoilmoitusta tehdessäni, eli "siirsin kirjani" Poriin. Kotiseudun lehteä JP-kunnallissanomia olen vielä tilannut ja EP:n reserviläisiin kuulunut, mutta jos menetän eteläpohjalaisen kotini ulosotolle, niin tuskin siihen suuntaan sitten enää mitään fyysisiä siteitä jää. Arvostan toki esi-isiäni, mutta jos oma koti tehdään taloudellisesti mahdottomaksi, niin pakkohan se on jättää, pysyvästi. Elämässä täytyy liikkua eteenpäin. Paikoillaan pysyminen on mahdotonta.

Opintopisteiden kartuttaminen uusintatenttien kautta on kokenut takaiskuja. Maaliskuun 13. päivä perjantaina on ehkä taas mahdollisuus yrittää, mutta Energiatekniikka ja englanti tuntuvat jo olevan menetetty kanta. Meille nakitettua energiatekniikan kurssia ei voi tenttimällä suorittaa lainkaan, ei ole voinut alunperinkään, se perustui "seminaareihin".

Yllätyksekseni voin HOPSista todeta että ilmoittautumiseni englannin kurssille oli hylätty. Ilmoittautumistani kurssille ei siis oltu lainkaan virallisesti hyväksytty, joten en ilmeisesti voi saada siitä opintopisteitä vaikka se oli syksyn pakollinen kurssi ja syksylle nakitetut opintopisteet ovat myös sen varassa. Kenkun-Enkun uusintatentti sinänsä meni läpi varsin helposti, mutta kurssin puuttuviin muihin suorituksiin vedoten opettaja katsoo etten ole suorittanut kurssia enkä voi saada opintopisteitä. Noh, enkkuhan on maailmanpoliisin, sotahullujen jenkkien, irvihampaisten imperialistien, kätensä siviilien veressä tahrineiden mattopommittajien ja vieraiden valtioiden asioihin puuttujien kieli, joten ehkä se on loogista. En välttämättä muutenkaan halua profiloitua englannin osaajana, yleispoliittisin perustein.

Lujuusopin ryhmätentistä sain avosanaksi sen ykkösen jonka siitä maksimissaan voi saada ja se riittää minulle koska sen kautta sai kaikki kurssin 5 opintopistettä. Ajankohtaisinta muiden syksyn rästien setvinnässä nyt on Automaatiotekniikan perusteet ja Ruotsin perusteet -kurssit. Minulle riittää minimiarvosana jolla saa opintopisteet. En muutenkaan koe että arvosanoilla olisi ammattitaidon kanssa mitään tekemistä. Joissakin kursseissa tentin läpäisy ei kuitenkaan riitä, vaan vaaditaan muitakin suorituksia, esim. harjoitustöitä. Periaatteessa läsnäolovelvollisuutta ei ole, mutta käytännössä eräistä kursseista ei voi selviytyä ilman läsnäoloa. Automaatiotekniikan perusteet, eräänlainen hydrauliikan ja pneumatiikan "jatkokurssi", on sinänsä melkoinen viidakko, mutta siitä on onneksi oppimisympäristö Moodle:ssa lista mahdollisista tenttikysymyksistä, joten etukäteen tietää mihin varautua. Toki esim. tenttitehtävien numeroarvot ovat erilaisia, mutta todellisten tehtävien pitäisi kuitenkin olla samantyylisiä.

Tarkistuslaskennan mukaan opintopisteitteni määrä tai oikeastaan kesään mennessä mahdollisten opintopisteiden kertymä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään kriittiseltä. Maaliskuussa olisi ehkä mahdollista ylittää sadan opintopisteen raja ja kesällä lukema voi jo lähennellä 150:tä, joten jos 55 op lukuvuodessa riittää niin ei vaikuta siltä että KELA pystyisi kestävästi perustelemaan työttömyysetuuden takaisinperinnän, mikäli esim. terveys kestää ja kynä luistaa paperilla. Kahdelle vuodelle riittäisi siis 110 op, mutta niitä kirjataan joskus aika verkkaisestikin, joten keväällä koulun vilkkaimman toiminnan alkaessa hiipua niitä ei välttämättä vielä ole kirjattu kovinkaan paljon. Toivottavasti Juhannukseen mennessä pojot ovat kuitenkin laarissa.

Noh, kieltämättä kaikenlaista kielteistä on ollut ilmassa, mutta haluan visusti varjella terveyttäni ja verenpainettani, Haluan painollisesti suuntautua myönteisiin asioihin. En jää itkemään maahan kaatunutta maitoa tai menneen talven lumia. Pään hakkaaminen seinään ei ole koskaan ollut hyödyllistä.

Kielteisiä seikkoja kostonhimoisesti hautoessaan tekee suurimman vahingon itselleen. Takaiskujen jälkeen kannattaa resetoida itsensä henkisesti hyvin huolellisesti ja jatkaa puhtaalta pöydältä, jättää kokemansa vääryydet ja muut ongelmajätteet taakseen kuin karhu paskansa. Vääryys ei maailmasta lopu koskaan, mutta en tapa itseäni sen vuoksi, vaan etsin elämän kultajyviä rakentavassa ja myönteisessä hengessä. Näin pysyy terveenä ja elinvoimaisena. Kielteiset ajatukset ovat epäterveellisiä.

Keväällä ja kesällä olisi ehkä mahdollista vielä yrittää joitakin uusia kursseja. Ranskan perusteita ei valitettavasti näkyisi olevan tarjolla kesään mennessä alkavina. Ranska sentään on maailmankieli, vaikka sitä näillä raukoilla rajoilla vähemmän tapaakin.

Espanjan suhteen olen vielä empivällä kannalla, sen käytännön merkitys olisi luultavasti pieni, ellen sitten kykenisi vaikkapa vielä joskus vetäytymään eläkepäiville etelän lämpöön. Noh, etelä-pohjalainen kotihan on ulosotossa ja tämä porilainen on vain opiskelija-asunto, joten jostakin se uusi katto pään päälle ilmeisesti kuitenkin pitäisi löytää. Perusasuminen Espanjassa tuskin voi olla kalliimpaa kuin Sortaja-Suomessa, joten ehkä espanjan kielen opetteleminen olisi hyväkin ajatus? Spanjoori-rantapummin elämä voisi olla hyvinkin antoisaa ... tai ainakin mielenkiintoista?

Kirjakaupoista kun ei löytynyt Esperanton sanakirjaa niin valitsin sitten espanjan sanakirjan. Koulun lainakirjasta pääsee hiukan palauttelemaan mieliin kielen alkukuvioita, vaikka tämä ei olekaan se uusi painos jota kurssilla on määrä käyttää, vaan hiukan vanhempi.

Sen verran olen lingvistiikkaan ja erikoisesti espanjan kieleen tutustunut että tiedän että miehen tulee keskustella vertaistensa kanssa latinaksi tai kreikaksi, puhua naiselleen rakkaudesta ranskaksi, antaa koiralleen käskyjä saksaksi ja jumalansa suuntaan hoitaa asiat espanjaksi. Tai no joo, tämä toimintamalli on peräisin jostakin vanhasta Esperanton kielisestä letkautuksesta, varmaankin kääntötavaraa. Saattaa olla jopa espanjalaista alkuperää.




Galleria