Uusi ja vanha maailma, outoja puita, paljon teetä

Edellinen Seuraava

SAMKin ja Pripolin suunnalla parkkipaikalla tulin ihmetelleeksi oheisen kaltaisia puita. Tuollaisia ei mielestäni tavallisesti metsässä kasva. Rungon alaosa näyttää vanhalta. Siinä on paksu tumma kaarna. Sitten tulee melko jyrkkä epäjatkuvuuskohta jonka yläpuolella puun kaarna on huomattavasti ohuempaa ja vaaleampaa, nuoremman puun kaarnaa. En ymmärrä, ovatko nämä jotakin "ympättyjä" puita, onnistuuko sellainen temppuilu muka havupuilla? Luulin että vain lehtipuita onnistuu käsitellä tuolla tavalla, pistämään uuden varren vanhaan runkoon? En tajua, en vaan tajua.

Insinööriyden historiaa on hauska tuntea ainakin ylimalkaisesti. Aiheeseen olemme tulleet kiinnittäneeksi huomiota koulun ruotsin tunneilla. Ohessa on kuvallinen näyte kyseisestä tekstistä joka on heijastettu taululle. Paljolti insinöörin ammattinimikkeeseen liittyy historiallisia sotilaallisia painotuksia.

Jos oikein haluaa kaivella menneitä niin keskiajalla - ennen tykistöä - insinöörit olivat suurten heittokoneiden kuten katapulttien hoitajia. Heidän vastuullaan oli teknisempi sotamateriaali. Heittokoneita käytettiin kai lähinnä linnoitusten piirityksessä.

Siviili-insinööriys on myöhempää perua. Siviilielämässä insinöörejä alettiin tarvita lähinnä rakennettaessa kaupunkeihin vesi-, viemäri-, kaasu- ja sähköverkostoa. Enkuissa insinööreillä tosin on ollut sotalaitosta palvelevina vahvemmin roolia koneiden rakentajina yksityisten yritysten palveluksessa.

Niin ja Ruotsissa on "lukioinsinöörejä" jotka kai suunnilleen vastaavat suomalaisia teknikoita.

Englannin kielestä en ole viime aikoina ollut kovinkaan kiinnostunut, mutta kai sillekin täytyy jotakin tehdä. Kaupunginkirjaston poistokirjoja tarjoavasta Kirjakirpusta löytyi kahdella eurolla kiinnostava tietosanakirja, jossa tosin on niukasti kuvia, mutta fiksua tekstiä sitäkin enemmän. Oikein ääntämisohjeiden kanssa.

Pian täytyy saada aikaiseksi todellista edistystä 3D-grafiikassa. Tässä suhteessa voi auttaa koulun kirjaston peliohjelmointia käsittelevä kirja. Pelejä en tosin aio tehdä, mutta pelien käyttöliittymä on usein aivan hyvä. Lähinnä kiinnostaa grafiikan piirto ruudulle, erikoisesti kappaleiden valaistus.

Ohjelman käyttöliittymän tulee olla käyttäjää miellyttävä ja pelejähän ihmiset haluavat pelata, joten niiden käyttöliittymän täytynee olla hyvä.

Ai hitsi, kuvankäsittelyohjelman 30 päivän kokeiluaika alkaa jo käydä vähiin. Olen kylläkin hiukan sujuvammin jo tottunut uutta PSP:tä ohjailemaan, mutta enpä tiedä mitä tehdä. Pitäisikö etsiä aidosti ilmainen ohjelma vai yrittääkö ladata PSP uudelleen? Ainakin vanhasta hautausmaasta pitäisi oikeastaan vielä räpsiä uusia kuvia. Vaikka en minä ihan vielä kuolla aio, muuten vaan aion kävellä hautuumaan portista sisään.

Talvi on tuntunut suhteellisen lempeältä. Pakkaset eivät ole pahoin vaivanneet. Talven selkä on taittumassa. Kevät kai yleensä koetaan optimismia lietsovana vuodenaikana. Eiköhän tämä elämä tästä vielä jotenkin jatku, vaikka uutta toimeentuloa onkin kovin vaikea saada, tässä kuulemani mukaan ankarasta työvoimapulasta kärsivässä maassa.

Aikatauluja muistin vihdoinkin rohmuta bussista kirjahyllyn taustaan liimattaviksi. Tosin Porin Linjoilla on kylläkin hyvä nettipalvelu joka kertoo osoitteiden perusteella seuraavat bussit ja näyttää reitit kartalla huitsin havainnollisesti.

Täältä SAMKin liepeiltä kestää keskikaupungille bussilla noin 15 minuuttia. Jos tietää bussin lähtöajan esim. Mäntyluodosta tai Reposaaresta niin tästä ohi ajamisen kellonajan voi kohtalaisen hyvin päätellä. Hiukan ylimääräistä haastetta aiheuttaa se että ajoaika hiukan vaihtelee reitistä riippuen ja mielestäni pysäkeillä olevissa aikatauluissa tiedot ovat osittain harhaanjohtavia.

Esimerkiksi bussin 38 ajoaika Reposaaresta Porin keskikaupungille lie 60 minuuttia, mutta pysäkin aikataulu väittää ajaksi 50 minuuttia (ohessa kuvattu kauppatorin aikataulun aikajana on n.60 minuutin kannalla). Lauantaina bussi lähtee sieltä Reposaaresta esim. klo 10:15 ja jos luulee ajoajaksi SAMKin luo 50 - 15 = 35 minuuttia niin päätyy siihen että bussi olisi näillä main klo 10:50 kun todellinen aika on lähempänä kello yhtätoista, netin palvelun mukaan klo 10:57. No joo, eipä ne ihan minuuttiaikataululla taida muutenkaan kulkea.

Sunnuntainen kävelyretki Porin vanhalle hautausmaalle

Matkalla kohti lähellä vesitornia sijaitsevaa vanhaa hautausmaata ohitan laajan Käppärän hautausmaan. Se pistää hautakiviensä runsaudella ihmettelemään miten porilaiset voivat olla noin hyviä kuolemaan. He ovat kuolleet oikein joukolla. Luulisi ettei koko kaupungissa ole enää ketään jäljellä jos kuolleita on noin paljon. "Käppärän pojat pitää yhtä, viimeiseen asti!" vai mitä siinä toisessa Vares-elokuvassa vannottiinkaan.

Käppärän hautausmaan eräs kookas hautakivi näyttää ohiajavasta bussista katsoen lähes Asterix-kirjojen dolmenilta. Se on kuitenkin aivan kunniallinen kristillinen maanviljelijä Friisin viimeinen leposija.

Vanha hautausmaa on vasta kaupunginsairaalan toisella puolella. Siellä ei näytä olevan paljonkaan vanhoja hautoja. Ehkä vanhoja pois käytöstä jääneitä hautoja on jo otettu uusiokäyttöön? Näyttää siltä että hautoja on osittain modernisoitu.

Ohiajavasta bussista eräs rakennelma näytti melkein Stonehengen kivikehän pienoismallilta. Eihän se tietenkään oikeasti voi olla mikään pakanallinen kivikehä, vaan säädyllinen kristillinen rakennelma. Se on suunnattu melko hyvin pohjois-etelä-suuntaan. Rakennelman päädyissä olevien ristien kautta tuskin kuitenkaan koskaan pystyy katselemaan Aurinkoa kunnolla. Ristit ovat liian matalia.

Tuo pistää taas kaipailemaan oman kivikehän rakentamista. Minun kivikehäni jättäisi Stonehengen rakennelman varjoonsa kaikin puolin. Kivikehän paras paikka olisi Finnhenge-vuoren tasaisella laella joka nousee puiden latvojen yläpuolelle. Sitä vaan ei ole vielä löytynyt. Etelän puoleisten kivien täytyy olla sen verran korkeita että niistä on iloa keskikesälläkin Auringon suuntaa osoittamaan. Minun kivikehäni tietysti näyttäisi Auringon ja Kuun nousu- ja laskusuunnat ihan suvereenisti, jättäen enkkujen surkean Stonehengen häpeään ja litkimään tappion katkeraa kalkkia.

Vanhan hautausmaan ulkopuolella portin lähistöllä olevasta kivestä lie pääteltävä että siitä on kulkenut "vanha turuntie" ja että Turkuun on matkaa 204 km. Metallinen kilpi on niin "säästäväisesti" kaiverrettu että siitä on jo vaikea lukea liki kahden vuosikymmenen patinan alta. Voisivat mielestäni vaivautua kaivertamaan kunnolla ulkoilmaan sijoitettavat kyltit kun kerran siihen kaivertamisen vaivaan rupeavat. Työ tulisi saman tien tehtyä kunnolla. Terveisiä vaan sinne Päärnäisille.

Vanhan hautausmaan tiilestä muuratut portit ovat komeita, joskin jo ajan hampaan syömiä. Portteja on useita.

Pokkarin akku on jo hiukan vanhahtava, eikä se oikein pidä pakkasesta, joten kuvaussession joutui keskeyttämään. Näinköhän käy että jo toinen akkukerta joutuu heittämään pyyhkeen kehään ennenkuin yli 10 vuotta vanha kamera sanoo työsopimuksensa lopullisesti irti? Ääntä tämä vanha pokkari kyllä jo pitää joissakin tilanteissa kiusallisen paljon esim. zoomatessa. Mekaniikka ei välttämättä kestä enää kauan.

Hautausmaihin liittyen on mainittava että se Vähärauman kuntopolun varrella sijaitseva 319 neukun hautausmaa, josta edellä olen jotakin pientä tarinoinut, on täksi viikonlopuksi saanut porttinsa eteen nippusiteillä kiinnitetyn julisteen. Julisteen huomasi pienen järven ylitsekin SAMKin suuntaan Tekniikantietä kävellessä, mutta täytyihän siitä käydä ottamassa myös lähikuva siellä kuntopolulla. Kuntopolku on muuten aurattu tasaiseksi ja autokin siitä lie ajanut. Pokkarin akku oli povitaskussa lämmennyt sen verran että suostui vielä yhteistyöhön.

En tiedä miten Dresdenin pommitukset liittyvät neuvostoarmeijan sotilaiden hautausmaahan (paitsi mustilla nippusiteillä), mutta pidän sinänsä myönteisenä että Dresdenin kuvottavat terroripommitukset muistetaan. Länsiliittoutuneetkin ovat tehneet toisessa maailmansodassa hirveitä tekoja, sitä ei pidä unohtaa.

Saksalaisten siviilien murhaajat olivat siis länsiliitoutuneita jotka periaatteessa olivat sodassa samalla puolella kuin Neuvostoliitto. Dresdenissä ei ollut mitään sotilaallisia kohteita, ei sotateollisuutta, puhdas siviilikaupunki. Britit ja jenkit pommittivat sen lähes maan tasalle, ihan vaan piruuttaan. Siellä tuskin oli juuri mitään ilmatorjuntaa koska kaupungissa ei ollut lainkaan sotilaallisia kohteita, ellei tavallista Saksan kansalaista - naisia, lapsia ja vanhuksia - lueta sotilaalliseksi kohteeksi.

Tai oikeastaan joku neropatti oli keksinyt että tuollaiset järkyttävät terroripommitukset olisivat nopein tapa saada Saksa antautumaan. Saksa oli jo käytännössä hävinnyt sodan, mutta sodanjohto kieltäytyi uskomasta mitä oli tapahtunut. Kyllähän sen brittiläisen sotilaallisen neropatin nimikin on tiedossa, eivätkä kaikki enkut hänestä kovinkaan ylpeitä ole.

Niin, Dresdenin siviilikaupungin epäeettisestä pommituksesta tuli siis kuluneeksi jo 70 vuotta sunnuntaina 15.02.2015.




Galleria