Kihniänkylän vähäluminen Joulu

Edellinen Seuraava

Joulukin on sitten tullut vietettyä "isänkotona" Peräseinäjoen Kihniänkylässä. Vaikka en varsinaisesti vietä Joulua. En suorita jouluisia taikauskoisia rituaaleja. En ole paleltunut kuoliaaksi eikä vesijohtokaan ole vielä jäätynyt. Sikäli hyvä. Lämpötila täällä on Jouluna alimmillaan käynyt yöllä -16°C alapuolella. Lämmitykset kuitenkin vielä riittävät.

Tapaninpäivänä 26.12.2014 pakkasta oli vain kuutisen astetta keskipäivän aikaan. Olosuhteet vaikuttivat suhteellisen hyviltä sen Kihniänkylän kolmannen - vai pitäisikö sanoa ensimmäisen - kosken kuvaamiseen jota näillä sivuilla ei ole vielä esitelty. Vaikka onhan koskia joen yläjuoksulla varmaan muitakin.

Se Hiirikosken yläpuolinen maineikas koski on nimeltään Kalakoski. Kovin hyviä karttoja en alueesta löytänyt. Itse koski jää suurimittakaavaisimmassa kartassa hiukan ulkopuolelle. Vuoden 1984 kartassa se sentään näkyy "Mylly"-tekstin lähellä.

Kalakoski on soratien varrella lähellä kylän ainoaa toimivaa kauppaa. Tuo Viertolan Inton lähikauppa ja sen yhteydessä oleva asunto olisivat myytävänä noin 40 tuhannen euron hintaan. Kauppias on palvellut Kihniänkylässä uutterasti, pienen katkon kanssa ura kauppa-alalla juontanee täällä aina 1970-luvulta alkaen ("EePee"-haaraliike oli Niementien tienhaaran lähellä), mutta hän kaipaa jo vähitellen sukupolvenvaihdosta. Kauppa-alalta hänellä tullee pian kaikkiaan palvelusta täyteen 50 vuotta. Itse asiassa kauppias lie ollut eläkkeelläkin jo parin vuoden ajan ja mietiskelee toisinaan liikkeen lopettamista.

Antti Puskan kauppa (muistaakseni K-kauppa) oli pikitien vieressä muutamien satojen metrien päässä tästä nykyisestä lähikaupasta. Esim. 1970-luvulla Jalasjärven suunnan linja-autot kävivät kuulemma kääntymässä Puskan kaupan pihassa. Puskan emännän kertoman mukaan silloin ennenvanhaan Kihniänkylässä kulki päivällä linja-auto melkein tunnin välein joko Virtojen, Peräseinäjoen kirkonkylän tai Jalasjärven suuntaan. Liikennöitsijöistä ainakin Lumiaho, Mylläri ja Länsilinjat ajoivat täällä. Länsilinjat ei kuitenkaan lie täältä ajanut Jalasjärven suuntaan koska en ole sellaista Alavallin tiellä nähnyt. Enää eivät julkiset kulje mihinkään suuntaan? Joitakin koulukuljetuksia saattaa olla.

Näkymä sillalta etelään, ylävirtaan

Mutta se koski on kuvattava. Virtaava vesi ei hevin jäädy koskipaikoissa, vaikka Kihniänjoki jo enimmäkseen onkin jääpeitteinen.

Joten kauppareissulle kamera mukaan ja eikun patikoimaan parin kilometrin päähän kulttuurimatkalle ylävirtaan pitkin lumista kylätietä, sorapintaista Niementietä.

Pari vastaantulijaakin kylätiellä tulee vastaan, kevyttä liikennettä, jalankulkija, iäkäs polkupyöräilijä ja lastenvaunuja lykkivä mieshenkilö. Koetan kohteliaasti - vaikkakin hillityn viileästi ja teatraalisen liioiteltuja eleitä tarkkaan vältellen - tervehtiä tuntemattomia, koska oletan että se täällä maaseudulla vielä kuuluu normaaleihin hyviin tapoihin.

Kotokyläkseni varsinaisesti lasken naapurikunnassa olevan naapurikylän Alavallin. En juurikaan tunne täällä Kihniänkylässä edes oman ikäluokkani ihmisiä. Autoja en sentään paluumatkalla pikitien laitaa pitkin vaivaudu tervehtimään. Rajansa kaikella. Asfaltoidulla tiellä on eri säännöt, ainakin autoille.

Tärkeä koskihan sen Kalakosken on täytynyt olla koska postitoimipaikkakin on nimetty sen mukaan. Postia kylässä ei tokikaan enää ole. Postilaatikko löytyy kaupan seinästä ja onpa sieltä kaupasta voinut ostaa muutaman postimerkinkin.

Komean punainen myllyrakennushan tässä on kosken lähellä, mutta en tunne sen tekniikkaa paremmin. Olen käynyt tässä Kalakosken kohdassa vain pari kertaa aiemmin, joten kovin tuttu paikka tämä ei minulle ole. Pikitielle se ei näy hyvin.

Jälkiä on siitä että on ehkä purettu pois joen rannassa ollut vesiratas josta on johtanut voimansiirtoakseli sisään myllyrakennukseen. Laakeripukit ovat vielä näkösällä ulkosalla. Toisaalta vettä on näköjään johdettu kosken yläpuolelta lievästi padotusta kohdasta myös putkea pitkin myllyn suuntaan.

Mene ja tiedä, en tunne myllyn historiaa tarkemmin. Meikäläinen ummikko osaa vain arvailla äimän käkenä, huuli pyöreänä ja hämmästyksen peukalo kummastuksen suupielessä.

Sillalta alavirtaan

Toisella kauppareissulla olen myöhemmin tullut tietämään että Kalakosken mylly olisi kyllä käyttökunnossa edelleenkin jos tarvetta ilmenee, mutta nykyisin se sentään toimii sähköllä. En tiedä milloin se olisi viimeksi pyörinyt vesivoimalla, varmaan kauan aikaa sitten. Myllyn aiemmin omistanut Antti Kalakoski lie kuollut kymmenisen vuotta sitten ja hän on viimeksi siellä jauhanut noin vuonna 1998   [Lähde: Sirpa].

Noh, kyllähän tuo Kalakoski aivan kelpo koski on, vaikkakin ehkä nykyisin pienehkön näköinen maineeseensa nähden. Tosin Hiirikoskea on nostettu ja ehkä Kalakoskea on hiukan laskettu tuotannollisen loistonsa päivistä?

Aiemmin olen hiukan kuvannut Kalakosken alapuolella olevia kahta muuta Kihniänjoen koskea, Hiirikoskea (mm. jutussa #297) ja Rottakoskea (juttu #290).

Kalakoski sillalta ylävirtaan kuvaten

Luulen että 1900-luvun alussa näissä kaikissa kolmessa koskessa on vielä ollut toiminnassa olevat vesimyllyt joissa on kausiluontoisesti jauhettu viljan siemenistä jauhoja myllynkivien välissä ja litistelty jyviä ryyneiksi ryynikoneessa. Ympärivuotisesti joen virtaama ei välttämättä ole riittänyt myllyjä pyörittämään. Vesimäärässä lie ollut huomattavaa vaihtelua.

Ainakin Hiirikosken myllyn yhteydessä on ollut aiemmin myös pärehöylä jolla on tehty vedessä liotetuista puupölkyistä kattopäreitä. Itse en ole sellaista nähnyt, mutta ehkä sitä on tehty vielä 1950- ja 1960-lukujen taitteen aikoihin?

Olen kylläkin liotellut sellaisia pöllejä joessa ja ollut isän kanssa kesällä tekemässä pärekattoa heinälatoihin Tossansalossa, Kortes-kyröllä, Ritakyröllä ja Kivikurkulla 1970-luvulla. Heinäladoissa oli silloin vielä osittain olkikattoja. En vaan jaksa muistaa missä ne päreet on tehty. Tjaah, ettei vaan isän serkun luona joen yläjuoksulla eräänlaisella vanhalla sahalla vanhan traktorin pyörittämällä laitteella?

Ajanlaskuajatuksia kaamospakkasessa

Vuodenvaihteen 2014/2015 lähestyessä maanantaina joulukuun 29. päivä aamulla saavutettiin täkäläinen pakkasennätys -20°C. Se saa kaipaamaan Aurinkoa. Kuu on samalla lähes ensimmäisessä neljänneksessä. Seuraavaan juttuun olen jo keräillyt jotakin ajanlaskuun liittyvää mikrovaltio Myllynsaaren vanhoilta Joomla-sivuilta. Tämä saa miettimään ajanlaskua yleisemminkin.

Myllynsaarelle aiemmin hahmottelemassani korttipakka-viikko-kalenterissa ei ole kuukausia lainkaan. Korttipakkakalenteri koettaa seurata Auringon liikettä, mutta niin että viikot eivät mene rikki. Auringon ja Kuun liike ovat yhteismitattomia ja toisistaan riippumattomia, joten samaan kalenteriin ei ole luontevaa yhdistää sekä Auringon että Kuun seurantaa.

Viikonpäivät ovat aina seuranneet toisiaan samassa järjestyksessä - tai niin ainakin haluamme ajatella - joten viikko on tärkeä ajanlaskun peruselementti. Seitsemän viikonpäivän nimitykset uskoakseni juontavat kaukaa (esi?)historiasta ja yhdistävät esim. roomalaisen ja germaanisen perinteen. Viikonpäivien nimet vaihtelevat eri kulttuureissa, mutta ne ovat yhden suhde yhteen, eli idea on kaikissa sama. Viikonpäivät on alunperin pyhitetty taivaan Jumalille, Auringolle sekä Kuulle ja paljain silmin näkyville viidelle planeetalle. Esimerkiksi maanantai on Kuun päivä ja lauantai Saturnuksen.

Aurinkokalenteri ja kuukalenteri täytyisi olla erikseen. Kuukalenteri perustuisi Kuun vaiheisiin, eikä siinä tarvita vuotta. Vuosi liittyy vain Auringon liikkeeseen. Vuosi ei jakaudu kuukausiin luonnollisella tavalla.

Aurinkokalenteri voisi perustua Auringon liikkeeseen eläinradalla. Vuosi voitaisiin jakaa kahteentoista lähes yhtä pitkään osaan sen mukaan missä eläinradan merkissä Aurinko on. Vuodenaikojen kanssa ei syntyisi ristiriitaa koska eläinradan merkit määritellään ko. hetken ekvinoktiumin mukaan eli kevättasauspisteen liike on jo niissä mukana.

Kaikkien viikkojen täytyisi kuulua vain yhteen vuoteen ja vain yhteen kuukauteen, joten vuosi ei voi alkaa aina esim. sinä päivänä jolloin sattuu kevätpäiväntasaus. Myöskään uusi kuukausi ei mielellään alkaisi aina silloin kun on uusikuu. Täsmäys täytyisi hakea ko. tapahtumaa lähimmästä maanantaista ja sopeutua siihen että joissakin vuosissa ja kuukausissa tarvitaan karkausviikkoja ja jotkut ovat tavallista lyhyempiä. Voi käydä niin että jossakin kuukaudessa on vain 3 viikkoa tai jossakin toisessa kuukaudessa jopa 5 viikkoa?

Tosin jopa puolen viikon eli 3,5 päivän "virhe" Kuun vaiheessa on aika iso, toisinaan paljain silmin havaittavissa, joten olisi ehkä parempi ettei kuukautta jaettaisi viikoihin? Erisuuria Kuun vaiheita pystyy kuunkierron aikana ehkä erottamaan kymmenisen kappaletta tai tusinan verran ilman optisia apuvälineitä. Kuun vaiheita perinteisesti on erotettu uusikuu, ensimmäinen neljännes, täysikuu ja viimeinen neljännes eli yhteensä 4 erilaista. Nämä on helppo puolittaa jolloin päädyttäisiin kahdeksaan vaiheeseen joiden kunkin kesto olisi noin 3½ päivää. Hmmm, enpä tiedä kannattaako tuolle tielle lähteä.

Vuodenajat voi mukavasti toteuttaa korttipakan neljällä maalla ja ajatus korttipakasta kalenterina oli jotenkin viehättävä, mutta ehkä sittenkin olisi perustettava kalenteri eläinradan 12:lle merkille. Korttipakka ei hyvin taivu yhteen luvun 12 kanssa. Korttipakassa helppoja lukuja ovat 4 ja 13. Erilaisia maita on neljä ja kussakin maassa on 13 korttia.

Tärkeitä perinteisiä suomalaisia vuoden ajankohtia mielestäni ovat "Joulu" talvipäivän seisauksen aikaan, "Talvenselkä" keskitalvella helmikuun alussa, "Kevät" kevätpäiväntasauksen aikaan, "Vappu" toukokuun alussa, "Juhannus" keskikesällä, "Elokorjuu" elokuun alkupuolella, "Syksy" syyspäiväntasauksen aikaan ja "Kekri" marraskuun alussa. Näitä juhlia on yhteensä 8 ja ne seuraavat toisiaan puolentoista kuukauden välein. Niiden mukaan vuoden voisi jakaa kahdeksaan yhtäpitkään osaan. Voisi määritellä tarkat Auringon longitudit jolloin näitä juhlia vietetään. Ne eivät kuitenkaan tasaus- ja seisauspäiviä lukuunottamatta olisi yhteensopivia eläinradan 12:n merkin rajojen kanssa. Juhlat jakautuvat 45° Auringon longitudin välein kun taas eläinradan merkkien rajat ovat 30° välein.

Suomalaisen kalenterivuoden 8 perinteistä juhlaa
( hiukan soveltaen )
Juhla Ajankohta Auringon longitudi
Kevät(päiväntasaus) Maaliskuun lopulla
Vappu Toukokuun alussa 45°
Juhannus, Kesä(päivänseisaus) Kesäkuun lopulla 90°
Elonkorjuu Elokuun alussa 135°
Syys(päiväntasaus) Syyskuun lopulla 180°
Kekri Marraskuun alussa 225°
Talvi(päivänseisaus), Joulu Joulukuun lopulla 270°
Talvenselkä Helmikuun alussa 315°

Mikrovaltio Myllynsaaren ainoaa oikeaa ja autuaaksitekevää ajanlaskua täytyy vielä miettiä. Mielellään siihen yhdistäisi elementtejä suomalaisesta kansanperinteestä, korttipakasta ja eläinradan merkeistä sekä Kuun vaiheista. Tietty maantieteellinen longitudi on valittava niin että rajatapauksissa pystytään vetämään tarkka raja viikkojen, kuukausien ja vuosien alulle. Ainakin toistaiseksi varmaankin Kihniänkylän Hiirikosken longitudi ja sen paikallinen (keskiaurinko- tai tosiaurinko-)aika olisi määräävä. Eihän mikrovaltion kalenteri suinkaan voi perustua esim. yleisajalle eli UT:lle tai muille globaaleille ilmiöille, ulkomaan pellejen keksinnöille. Vuosien luonnollinen nollakohta on suunnilleen siinä kun faari palasi 7 vuotta kestäneeltä Amerikan turneeltaan, eli gregoriaanisessa vuodessa 1910.


Galleria