 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
Kun Jouluun on enää jäljellä kymmenisen yötä nukuttavana, lie korkea aika noteerata joulukalenterit, tai adventtikalenterit kuten niitä juhlallisemmin puhutellaan. Sama joulukalenteri sopii mielestäni erinomaisen hyvin kierrätettäväksi vuodesta toiseen koska joulukuun päivien määrä on vakio 31, ilman poikkeusta, eikä viikonpäiviä ole merkitty. Kalenteri ei mene pilalle siitä kun sen luukkuja au'otaan.
|
Niinpä en ole erikoisesti ahnehtinut uusia joulukalentereita, vaan olen pitkälti ollut tyytyväinen siihen partiolaisten tarjoukseen vuodelta 2000 jonka ostin turkulaisilta veljenpojiltani. Taisi olla vielä markka-aikaa, sillä 25 euroa kuulostaisi aika suolaiselta hinnalta. Antti ja Paavo olivat silloin Ilpoisten vuorenpeikkoja tms. No jaa, ehkä se partion nimi sentään oli 'vuorenveikot'.
Myös SPR eli Suomen Punainen Risti on yrittänyt rahastaa joulukalenterilla, ihan pyytämättä, nimellä ja 10€ laskun kanssa lähettivät tuon joskus minulle postissa.
Se on edelleen avaamattomana pakkauksessaan muovin sisällä, joten en katso velvollisuudekseni maksaa siitä penniäkään. Tilaamattomia tavaroita ei tarvitse maksaa vaikka ne postilaatikostaan löytääkin. Eihän edes vereni enää kelpaa SPR:n veripalvelulle (olen saanut solunsalpaajia ja sädehoitoa), joten miksi he vähiä rahojani huolisivat!
|
Pelkistetympää tyyliä edustaa Partiolaisten kalenteri vuodelta 2004. Ainakin siitä on luukut helppo löytää.
Tuon tulin ostaneeksi Raumalla hämärtyvässä illassa torilta palaillessani joltakin autioituneessa kaupunkikeskustassa epätoivoisesti asiakasta polkupyöräillen etsivältä poikaselta. Hän näytti siltä että hänen tarvitsee myydä ainakin yksi kalenteri.
En ole tullut avanneeksi muovien sisältä. Siellä olisi joitakin lahjapakettien nimilappujakin mutta ei ole ollut tarvetta, en ole harrastanut joululahjoittelua enkä muitakaan korruption muotoja. Poikkeus voisi tulla jos tulisin löytäneeksi oikein hehkeän tyttöystävän, niin hänelle voisin kyllä harkita lahjoittavani läpinäkyvän minimalistisen yöpaidan.
Joulukalentereiden kavalkadi sopinee tässä vallitsevassa markkinataloudessa päättää raumalaisen kokoomuksen äänenkannattajan, Länsi-Suomi-sanomalehden näkemykseen aiheesta. Tämä on peräisin vuodelta 2008. Petteri Punakuono on innoissaan koska laiva kulkee porojen sitä vetämättä?
Media-alalla Raumalla vaikuttaneiden Uusi-Kilposen veljesten isä työskenteli aikoinaan raanakuskina satamassa, juontaneeko kalenterin tematiikka siitä?
Tuohon liittyi jonkinlainen arvonta jonka tulokset olisi voinut tarkistaa päivän sanomalehdestä. En vaan ole Länsipaperia tilannut kuin joskus lyhytaikaisesti mielenhäiriössä. En muista olisiko tuosta pitänyt maksaakin jotakin, mutta enpä ole sitä käyttänytkään. Niin enkä tiedä onko Länkkäri enää kokkareiden äänenkannattaja virallisesti.
Rauma, niin, mitähän siitä pitäisi vielä kirjoittaa? Voisin tietysti yli 30 vuoden kokemuksella sapekkaasti lausahtaa jotakin katkeroituneiden eläkeläisten synkästä pikkukaupungista, tynnyrissä kasvaneiden pikkusielujen toivottomasta käpykylästä, mutta luulenpa että on aika haudata sotakirves ennenkuin maa jäätyy syvemmältä ja vetäistä pari henkosta rauhanpiipusta.
Kokemastani häädöstä ja viranomaisten taholta huonosta kohtelusta huolimatta en sulje pois mahdollisuutta että joskus vielä vaikka asuisinkin Raumalla. Eihän minulla siihen tosin erikoista tarvetta ole, enkä voi suositella. Raumalla ei mitään tulevaisuutta ollut näköpiirissä, joten hyvähän siitä traumaattisesta umpikujasta oli päästä pois, mutta en ole Raumalle parantumattomasti allerginen, enkä saa siitä näppyjä. Yhteenvedon omaisesti: Kallis, mutta ei arvokas. Ugh, olen puhunut.
|
Esimerkiksi tämä langaton sääasema La Luna. Siihen pitäisi itse asettaa miten suurin askelin se näyttää ilmanpaineen muutoksen. Ei ole automaattista skaalausta. Jos antaa olla oletusarvossa niin näyttö on puutteellinen nopeissa ilmanpaineen vaihteluissa. Kaikkien pylväiden yläosat eivät mahdu näytölle, varsinkaan kun viimeisimmän eli oikeanpuoleisimman pylvään huippu sijoitetaan aina pystysuunnassa keskivaiheille.
Olisi järkevämpää sijoittaa viimeisimmän pylvään yläosa näytön alareunaan jos ilmanpaine laskee nopeasti ja yläosaan jos ilmanpaine on noussut nopeasti. Tällöin aiempien pylväiden huippuja luultavasti näkyisi enemmän.
Ja käkikello. Puoli yhdeltä se kukkuu yhden kerran. Yhdeltä se kukkuu yhden kerran. Puoli kahdelta se kukkuu taas yhden kerran. Vasta kahdelta se kukkuu eri tavalla, eli kaksi kertaa. Yöllä herätessään ja yhden kukahduksen kuullessan ei siis voi tietää onko kello puoli yksi, yksi vaiko jo puoli kaksi. Tai ehkä jotakin muuta 'puoli'. Erittäin karkea epäkohta. Jättää varjoonsa kaikki kuolleena syntyneet ilmastosopimukset ja muut vastaavat naurettavuudet.
Yöllä pitäisi olla kaksi käkikelloa käynnissä, toinen puolitoista tuntia edellä. Puoli yhdeltä oikeassa ajassa oleva ensimmäinen käkikello kukkuu kerran, mutta toinen kukkuu jo kello kahta. Yhdeltä ensimmäinen käkikello kukkuu kerran ja toinenkin kukkuu kerran - tosin puoli kolmea tarkoittaen. Puoli kahdelta ensimmäinen käkikello kukkuu taas sen yhden kerran ja toinen kukkuu kolmasti.
Kerran kukahdus kahdesti voi tarkoittaa vain kello yhtä. Yksi kukahdus yhdestä ja kaksi kukahdusta toisesta kellosta tarkoittaa puoli yhtä. Yksi kukahdus yhdestä ja kolme kukahdusta toisesta tarkoittaa puoli kahta.
Muutkin puolet tunnit voisi tunnistaa puolitoista tuntia edellä olevan kellon kukuntojen avulla. Yksi ja neljä kukahdusta tarkoittaa puoli kolmea. Yksi ja viisi kukahdusta tarkoittaa puoli neljää jne.
Ei tarvitse tietää kumpi kello on kumpi? Tjaah, täytyy kylläkin korjata että käkikellot täytyy voida erottaa toisistaan. Eli oikeassa ajassa oleva täytyy kuulostaa erilaiselta kuin se puolitoista tuntia edellä oleva. Muuten menee sekaisin. Esimerkiksi yksi ja kaksi kukahdusta voisi syntyä myös siten että oikeassa ajassa oleva kello kukkuu kello kahta ja edellä oleva kello yrittää ilmoittaa yhdellä kukahduksellaan ajaksi puoli neljä.
Onhan selvää että täpö-täyteen lahjoja kuormatun pulkan vetäminen lumettomassa maassa on tuskallisen raskasta. Jouluaattoa odotellessa Korvatunturin logistinen ihme Petteri Punakuono ansaitsee kaiken myötätuntomme.
|
Ja täällä Etelä-Pohjanmaalla 'sarattaminen' tarkoottaa kiroolemista.
Yleensä ollaan sitä mieltä että Jouluna maan tulisi olla lumesta valkoinen ja rauha maassa. Kihniänjoen Hiirikoski näyttää myös melko hienolta lumisateen jälkeen. Ja ainakin valoa on enemmän niin että kuvaus vanhalla pokkarilla käsivaralta luonaa paremmin.
|
Minä vaan koetan kärsivällisesti odotella että vihdoinkin pääsisin tammikuussa jatkamaan keskeneräisiä opintoja ihan paikan päällä Porissa.
Opiskelun jatkamisen ympärillä aatokset paljolti pyörivät. Joulua en varsinaisesti juhli. En näe siinä erikoista juhlinnan aihetta. Poriin asumaan pääsemistä kyllä voisin juhliakin jos silloin vielä on rahaa jäljellä.
Ajattelen että kirjoitteluni tulee jatkossa liittymään hyvin kiinteästi opintoihin. Voisin koettaa esimerkiksi kuvailla miten voi selviytyä insinööriopintojen toisen vuoden lujuusopin tentistä pelkästään Kaavaston avulla, jos ei ole ollut ainoallakaan lähiopetuksena järjestetyn lujuusopin oppitunnilla, eikä ole koskaan nähnyt ainoatakaan sen alan tenttitehtävää. Korkeasta arvosanasta ei enää voi olla kyse, pelkästään tentin läpäisystä rimaa hipoen.
Syyslukukauden menetys kirvelee, ei pelkästään siksi että nyt en pysty kuvaamaan millaista opiskelu on ammattikorkeakoulun kone- ja tuotantotekniikan linjalla. Kevät voi antaa toivoa paremmasta? Tai sitten ei.
Noh, minkäs sille tekee, parhaani olen yrittänyt ja tulen yrittämään jatkossakin. Aion elää aktiivisesti vielä ainakin 10 vuotta ja uskon vielä joskus opin tiellä edistyväni. Työpaikoista ei tässä maassa paljon kannata puhua minun iässäni, mutta aion vielä ihan oikeasti ymmärtää ja osata jotakin. Sitäpaitsi palkka menisi ulosottoon joten en hyötyisi siitä paljon mitään...
Opiskelun jatkomahdollisuutta odotellessa koen jouluaikaan toteuttaa vanhaa sota-aikaista lausahdusta "Vartiopaikalla suorana seisten kirjoitan nimesi lumeen". Lannoitan sipuli-istutuksiani äijämenetelmällä tehden lumeen ns. keltaisia reikiä. Uskon että kukkasipulit ovat kiitollisia tarjoamastani ravinnelisästä, kusesta eli hienosti ilmaisten virtsasta. Haja-asutusalueen jätevesistä intoileville tämä saattaa aiheuttaa kouristuksia, mutta aiheuttakoot vaan.
Joulukoristelua en erikoisesti harrasta. Joulukuustakaan minulla ei ole ollut koskaan, ei sisällä eikä ulkona. Puiden kuuluu kasvaa isoiksi ja mahtaviksi, eikä niitä saa surmata pieninä.
Tässä talossa ei tietääkseni myöskään joulukoristelua ole erikoisesti harrastettu, ainakaan isän äidin kuoleman jälkeen 1964. Isä sai 2000-luvun alkupuolella kurikkalaiselta maanvuokraajalta - sikatilalliselta jonka täytyi pystyä osoittamaan viranomaisille hallussaan olevaa kesantomaata voidakseen pitää paljon sikoja - joululahjaksi jonkun puunpätkästä tehdyn joulutontun. Ei isä sitä ihan polttopuuksi ollut kehdannut käyttää, mutta eipä se tallellakaan enää ole.
Poikkeus talon joulukoristeettomuudesta on oheinen muovinen sähkökynttilän jalka, juutalaiseen tapaan 7-kynttiläinen. Se lie kuulunut isän sisarelle Sanelmalle. Mahdollisesti se on ollut hänen mukanaan Koivukaaressa eli Peräseinäjoen kirkonkylän vanhainkodissa, koska pohjaan on tushilla kirjoitettu nimi S.Petäys.
Äitin puolelta joulukoristeita toki löytyy. Ensihätiin käteen sattuu pussillinen perinteisiä joulukuusen kynttilän pitimiä, mukana pari vanhaa kynttilääkin. En tiedä tehdäänkö tuollaisia ohuita peltisiä kynttilän pitimiä enää. Oikeilla kynttilöillä joulukuusia kai ei enemmin enää koristellakaan. Sähkökynttilät ovat paljon paloturvallisempia.
Minun kansakouluaikoinani 1960-luvun lopulla Kuusijuhlassa Alavallin koululla kuitenkin paloivat joulukuusessa oikeat elävät kynttilät. Pitimissä oli tuo käpykoristelu.
Olen itsekin ostanut joitakin uusia jouluvaloja, mutta tarkoitin ne valaisemaan James Bondin Autokokoelmaa, hyllykköä jossa on niitä Bond-autojen pienoismalleja, useimmat dioraamoissaan. Olen pakinoinut näistä JBA-galleriassa mm. jutuissa #149, #51 ja #01.
Eipä tosin ole tullut toteutettua sellaista pienillä lampuilla valaistua JBA-dioraamojen hyllykköä. Suomalainen sarja tuli kerättyä täyteen, mutta suomalainen sarja oli vain supistettu versio ja enkkumallien keräily tyrehtyi kesken rahan puutteessa. Koko sarjan keräämisestä en enää uskalla edes haaveilla. Sitä paitsi viimeisimmän Bond-elokuvan loppu oli ihan täyttä Scheißea eli suomalaisella lastenkielellä ä'ää.
Vanhaa keskeneräistä JBA-sivustoa pitäisi varmaankin saneerata. Agenda kannattaisi ehkä irroittaa siitä. Agendassa on HTML-juuren alla turvassa olevaa kryptograafista PHP-koodia, joten sen siirtäminen ilmaiselle palvelimelle on ongelmallisempaa. Ihanteellista olisi jos saisin aikaiseksi JBA-sivuston ytimen siirtämisen ilmaiselle palvelimelle ehkä aavistuksen verran ehostettuna. Jos suinkin saisin joskus sellaisen urotyön näistä soluistani, solukoistani ja elimistäni irti puristettua. Realistisesti täytyy kuitenkin elämän kovettamana sieluna suhtautua skeptisesti sellaisen ihmeteon mahdollisuuteen. Motivaatio siihen on heikko ja muutakin tekemistä on.
|
Talvipäivän seisausta lähestyttäessä 21.12.2014 Aurinko suvaitsi keskipäivän aikaan näyttäytyä eteläisen horisontin yläpuolella. On pikkupakkanen lievän lumisateen jälkeen. Säätieteilijät vielä hikoilevat tuskissaan sen ratkaisevan tärkeän kysymyksen parissa tuleeko Helsinkiin valkea joulu vaiko ei.
Tästä rohkaistuneena läksin mikrovaltio Myllynsaaren (Insulo de Muelejo) maa-alueelle lumeen rämpimään kuvatakseni alajuoksulta Hiirikoskea ja kosken jälkeistä kauheaa Kihniänjoen mutkaa, jossa joen virtaus tekee lähes täyskäännöksen. Kunnon saappaat jalkaan, sillä varomaton pystyy tuolla saaressa joissakin kuopissa kyllä kastelemaan jalkansakin. Kierrämme saaren rantaa vastapäivään ja joen vesi virtaa kuvissa vasemmalle. Emme kierrä koko saarta, määränpäämme on vain saaren eteläkärki.
|
Hiirikoskea on edellä kuvattu yläjuoksulta päin, mutta alajuoksulta kuvattuna koski näyttää ehkä vielä komeammalta. Eräänlaiselta grillauspaikalta koskea on helpointa kuvata jalkojaan kastelematta ja risukkojen kuvausnäkymiä pahoin tärvelemättä.
Kosken jälkeen joki virtaa ympäristöön nähden matalalla eikä talvinen Aurinko sitä juurikaan suoraan valaise. Pieniä risukkoja joutuu epätasaisessa maastossa kulkiessaan väistelemään aivan kokopäivätoimisesti ja urakkaluonteisesti.
|
Matkalla joen vartta alavirtaan kohti sitä kauheaa joen mutkaa ohitamme vastarannalla olevan entisen pajarakennuksen. Sepän pajaa ei kannata rakentaa asuinrakennuksen viereen koska paja on varsin paloherkkä rakennus. Kun joki on välissä niin tupa ei pala vaikka paja palaisikin.
Voipa kyllä olla että tuo pajarakennus on ollut olemassa jo ennen kuin isäni isä Salamoni vakiintui tälle seudulle vuonna 1911 palattuaan amerikoista. Isä Veikko piti joskus 1970-luvulla pajan ympärillä olevassa tarhassa muutamaa kalkkunaa joiden ääni tuli meille kesäisin tutuksi. Itse en ole koskaan nähnyt pajassa mitään taottavan.
Vastarannalla olevan kahden hehtaarin pinta-alaisen Kukkula-nimisen rekisteritilan olen myynyt alavallilaiselle Kalakosken Harrille, tarkoituksena selviytyä veloista. Sellainen yritys kuitenkin kostautuu lisäverojen muodossa. Jumala ehkä armahtaa, mutta ulosottoviranomainen ja verottaja eivät. Mahdollinen veronpalautus menee ulosottoon, mutta lisäverot täytyy silti maksaa, korkojen kanssa. Toivottavasti ne rasvaposkiset virkamiehet, sikamaiset siivelläeläjät, hävyttömät hyeenat ja veemäiset verenimijät, tukehtuvat joulupöydässä kinkkuun ja pernalootaan. Se tuottaisi minulle joulurauhaa ja hyvää mieltä.
|
Tuo mikrovaltio Myllynsaaren hallinnoima pieni saari, jonka rannalta tässä kuvailen, näyttää metsältä, mutta se ei virallisesti ole metsää, vaan tonttimaata, vaikka siellä joitakin puita kasvaakin. Joen rannassa kasvaa tiheä pienten lehtipuiden risukko, joka hankaloittaa erikoisesti joen mutkan aidon ja ehdottoman kauheuden kuvaamista. Puiden ollessa lehdessä olisikin hankalaa ottaa kuvia joista saisi kokonaisuudesta mitään käsitystä.
Jäljistä päätelleen jänis on käynyt tsekkaamassa paikkoja joen rannassa lumisateen jälkeen. Jos olisin kohdannut sen silmästä silmään, olisin itsenäisen ja suvereenin Myllynsaaren valtion edustajana tiukannut siltä tylysti KGB-tyyliin henkilöpapereita, viisumia ja matkustusasiakirjoja. Mikä on käyntinne tarkoitus, arvoisa jänojussi, työskentely vaiko lomailu? Mikäli ristihuulinen pöperöpää olisi äitynyt nenäkkääksi, olisin voinut palauttaa ristiturvan ruotuun tyynesti ilmoittamalla ettei ei-EU-valtio Insulo de Muelejo kuulu Schengen-alueeseen jossa voi matkustella ilman passia.
Hiirikosken myllyn entisen lasku-uoman erottama saari kuului ennen Hiirikosken myllyn tonttiin. Sittemmin se on liitetty tonttimaana Petäys-tilan tonttiin kun isä lunasti myllyn osakkeet. Se on siis tonttimaata ja sinne voisi periaatteessa rakentaa. Saari on kuitenkin kapea, joten tuonne rakentaminen vaatisi poikkeusluvan. Missään tuolla kapeassa saaressa ei nimittäin pääse yli 50 metrin päähän joesta.
Joskus 1970-luvun alussa kuulin että joku myllyntontin muistaakseni seitsemästä osakkaasta olisi halunnut rakentaa saareen itselleen pienen lomamökin. Paappani Salamoni pisti kuitenkin lujasti hanttiin, hän ei halunnut lomailijaa ikkunansa alle kukkashortseissaan kekkaloimaan. Ilman paapan suostumusta mökkiä ei tullut. Täällä on totuttu siihen että asumukset mielellään rakennetaan toisistaan selvästi erilleen, vaikkakaan ei olla ihan sillä vanhan uudisrakentajan linjalla että ylävirralta kilometrien päästä näkymättömistä tulevat, hirren veistosta kirveellä syntyneet lastut tulkitaan lähes avoimeksi sodan julistukseksi ja pihapiiriin tunkeutumiseksi.
|
Joen mutkassa vesi ei virtaa kovinkaan vauhdikkaasti ja niinpä siellä näkee jäätä. Tässä on ehkä jo hiukan syvempääkin vettä. Kesällä korentojen toukat ja muut pikkueliöt kuitenkin iloitsevat, nauttivat ja juhlivat tuolla Auringon paahtamassa kirnussa, lempeän jokiveden huuhtomilla sammaleisilla kivillä.
Joen mutka on kauhea koska siellä on joessa isoja kiviä ja joitakin kaatuneita puita. Se voisi hyvinkin soveltua jonkin karmean kauhuelokuvan kuvauspaikaksi.
Vastarannalla on melko tasaisissa etelä-pohjalaisissa oloissamme merkittävä joen törmä joen ulkoreunalla. Varmaankin joki on aikojen saatossa järsinyt itseään syvemmälle tuonne ulkokaarteeseen. Muistan että Kukkulan heinäpellon reunassa oli pieniä maansortumia havaittavissa ainakin 1970-luvulla.
Joen mutkan kohdalla joessa on pienoinen erillinen saari, jossa kasvaa joitakin puitakin. Tuo pienoinen saari näkyy alueen kartassakin jollainen on esim. Rottakoskea eli sitä seuraavaa koskea kuvaavassa jutussa sivun #290 loppupuolella. Epäilemättä joen mutkan pienoinen saari on vesijakokunnan aluetta, joten tehkääkin kiireesti ristinmerkki!
Pitäkööt vesijakokunta kuppaisen pikkusaarensa, en siitä välitä. Minulle vain mikrovaltio Myllynsaaren alue on pyhää maata. Ja eikös itsenäisen suvereenin valtion aluevesiraja perinteisesti ole ollut tapana olla 12 merimailia, "tykinkantama" tai jotakin sellaista!
|
Kylän uimaranta on lähellä, mutta emme nyt mene sinne saakka. Pienissä kuvioissa tässä liikutaan, eikä missään grändkänjonissa.
