Edellinen | Seuraava |
Mummani Tyynen vanhin, vuonna 1930 syntynyt tytär Armi Sofia os. Kalliokoski oli äitini. Oheisessa kuvassa Armi on kotona Ilmajoen Koskenkorvalla äitinsä Tyynen ja kolmen nuoremman sisarensa kanssa vuonna 1951. Nuorimmainen 1945 syntynyt Leena lie kuvassa 6 - 7 vuotias. Armilla oli myös 6 veljeä joista 2 oli häntä hiukan vanhempia.
|
Edellisessä rajapassista kertovassa jutussa sivuttiin Armin kansakoulunopettajan koulutuksen aikoja, josta innostuin kaivamaan esiin äitin vanhoja valokuva-albumeja. Onneksi niitä aikoja on sentään kohtalaisen hyvin dokumentoitu valokuvauksen keinoin.
Äiti oli ahkera painelemaan valokuvien pintaan sormenjälkiä, josta olen häntä torunut. Hänellä oli myös pahana tapana ympäröidä kynällä omat kasvonsa ryhmäkuvissa.
Seuraavassa jotakin kuvia vanhoista albumeista lähinnä äitin opiskeluajoilta Torniosta ja Raahesta 1950-luvun alusta. Joitakin kuvia on albumeista irroitettu johonkin muuhun tarpeeseen, joten aivan alkuperäisessä kokoonpanossaan ne eivät enää ole.
Torniossa opiskelu kesti kaiketi 3 vuotta. Raahessa kyseessä oli myöhemmin ymmärtääkseni jonkinlainen työharjoittelu kansakoulussa, mutta kyllä siellä luokatkin oli näille tuleville kansankynttilöille. En kylläkään tunne opettajakoulutusta yksityiskohtaisemmin. Asiaa sietäisi tutkia tarkemmin. Kajaanissakin on kuvattu 1952 jotakin koulurakennusta jostakin syystä jota voin vain yrittää arvailla.
Henkilökohtaisemmat kuvat olivat yleensä melko pieniä, ehkä ilman suurennuskonetta tehtyjä. Kameroiden negatiivikoot olivat ennen yleisesti suurehkoja, joten niiden negatiiveista sai pintavedoksinakin jonkinlaisia valokuvia. Joidenkin kuvien tarkennus tai muu tekninen taso jättää toivomisen varaa. Värikuvia joukossa ei ole, vaan pelkästään mustavalkoisia.
|
Erilaisia retkiä ympäristöön siellä ilmeisesti järjestettiin, mm. sunnuntairetkiä. Helsingissäkin on käyty, mutta Armi on silloin kuvatekstin mukaan ollut sairaana ja näkyy ulkona junanvaunun ääressä otetussa kuvassa vain vaunun ikkunasta.
Viitteitä harrastustoiminnasta on jonkinlaisen näytelmän tai naamiaisten kuvien muodossa. Maharadjalla on mahtava maha ja äiti poseeraa hänen vierellään japanittarena. Musiikki ja laulu epäilemättä kuuluivat ohjelmaan ja kuvassa esiintyy komealta kalskahtava "Uuden ihmisyyden kuoro".
Pitkäaikaisia ystävyyssuhteita siellä epäilemättä syntyi, mutta en tunne niitä paremmin. Niistä on minulla vain hataria muistikuvia, vaikka kyllähän sellaiset ystävyyssuhteet äitille toki paljon merkitsivät.
Eräs ilmeisen hyväkuntoinen entinen opiskelutoveri lie polkypyöräillyt Seinäjoelta Jalasjärvelle parinkymmenen kilometrin matkan äidin sairasvuoteelle terveyskeskukseen vierailulle kesällä 2007. Äiti ei elänyt sen jälkeen enää montaakaan viikkoa. Hyvänä puolena voi nähdä että raihnaisuuden ja heikkouden aika jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi.
|
Valmistujaiskuvat ovat toki tärkeitä. "Oi, Elämä!"
Huonetoverina Torniossa oli ohessa kuvattu Tuovi Kantola kolmen vuoden ajan.
|
Enhän minä näitä kaikkia yksittäisten kuvien kasvoja tunnista, mutta ilmeisesti samasta huonetoverista on myös nimetön kuva vuodelta 1952.
Tuoreen kansakoulun opettajan työpaikka oli ensin Kauhajoen Kosken koululla luullakseni 1953 - 1954 ja vuodesta 1957 alkaen Jalasjärven Alavallin koululla kahden ensimmäisen luokan opettajana.
|
Kauhajoella koululukuvat on varmaankin otettu käymälöiden edessä.
Kosken koululla äiti oli ehkä pari vuotta koska koulukuvia on sieltä kaksi.
Hee-etkonen, STOP THE PRESS! Myöhemmin löytyi vielä kolmaskin luokkakuva Kosken koululta, vuodelta 1954, tällä kertaa koulurakennuksen seinustalla otettu.
Ehkä äiti ehti olla Kauhajoella opettajana jopa 3 vuotta vai onkohan yksi kuvista "ylimääräinen"? En löydä siitä Armia.
Kosken koulu muuttui 3-opettajaisesta 2-opettajaiseksi joten Armin oli lähdettävä pois Kauhajoelta.
Kovin pieniksihän kasvot näissä suuren ihmisjoukon ryhmäkuvissa jäävät. Yksittäisten oppilaiden kuvia ei vielä tuolloin harrastettu kansakoulussa. Alavallissa yksittäisten oppilaiden kuvat tulivat muotiin 1960-luvun lopulla.
Alavallin kansakoulun alaluokkien luokkakuvassa taulu kiiltelee häiritsevästi salamalampun valossa koska nuori virkaintoinen opettajatar on sen juuri pyyhkinyt märällä sienellä puhtaaksi.
Opettajattaren asunto ja minun ensimmäinen kotini on tuon kuvassa näkyvän oikeanpuoleisen oven takana. Ensin siinä tosin on pieni neliön muotoinen koppi josta johtaa ovi oikealle keittolaan ja vasemmalle vintin rappusille. Luokkahuoneen normaali sisäänkäynti ei näy kuvassa.
Minä, Armin ja Veikon rakkauden herelmä, synnyin runsaan vuoden kuluttua tuon Alavallin alaluokkien kuvan jälkeen, syyskuun lopussa 1958.
|
Äiti taisi olla jo seitsemännellä kuukaudella raskaana mennessään isän kanssa naimisiin. Oma problematiikkansa elämässä aina on, ei se mene ihan niinkuin elokuvissa.
Uudemmassa koulukuvassa 1972-1973 Alavallin peruskoulun alaluokat ovat uudistuneen yläkoulurakennuksen puolella remontin jälkeen. Alakoulurakennusta ei remontoitu. Pikkuveljeni Pasi, 6 vuotta minua nuorempi, istuu äitin vierellä takarivissä. Herrim-muj-jee, Pasikin on jo täyttänyt 50 vuotta!
Tuolla uuden voimistelusalin paikalla oli ennen yläkoulurakennuksen 1970-luvun alun suurta remonttia johtajaopettajan asunto, kaksi huonetta keittiön lisäksi. Mekin ehdimme siellä asua Alavallissa aina 1920-luvulta asti vaikuttaneen Marttilan opettajapariskunnan jälkeen suunnilleen vuosina 1964 - 1969. Aivan vieressä oli myös "Marttilan kanslia", jossa toimi Alavallin sivukirjasto.
Koulussa oli vuonna 1972 vielä 3 opettajaa ja paremman puutteessa alaluokat on sijoitettu voimistelusaliin. Varsinaisia luokkahuoneita oli vain kaksi, yksi 3:nnelle ja 4:nnelle sekä toinen 5:nnelle ja 6:nnelle luokalle.
Entisesta alakoulusta on tullut puutyöverstas. Keittola - tai pitäisikö nykyisin sanoa koulukeittiö - on muuttanut alakoulurakennuksesta yläkouluun suunnilleen entisen johtajaopettajan asunnon keittiön kohdalle. Entinen keittola muuttui Alavallin sivukirjastoksi. Tjaah, kirjastoauto alkoi varmaan myös kulkea suunnilleen näihin aikoihin. En muista oliko Alavallin sivukirjastoa enää olemassakaan 1973.
Äiti eli meidän kolmen lapsen kanssa Alavallin koululla ja isä kototalossan täällä 8 km etäisyydellä Peräseinäjoen Kihniänkylässä. Välimatka oli ilman motorisoitua kulkuneuvoa suhteellisen pitkä ympärivuotista yhteyttä ajatellen - kaiken muun elämän ohessa. Kesäisin kävimme yleensä täällä heinätöissä polkupyörin.
Isä ei silloin ollut tämän tilan isäntä, vaan paappa Salamoni pysyi talon herrana kuolemaansa saakka. Avioeroonhan se suhteellisen löyhä parisuhde sitten lopulta johti.
Haluan joka tapauksessa muistaa äitini nuorena ja elinvoimaisena. Kyllä hän oli onnellinenkin toisinaan, vaikka elämään omat rasitteensa ja vastoinkäymisensä aina kuuluvatkin.
Kuolemaa ja sairautta on turha muistella ja murehtia. Kuolla me kyllä ehdimme ihan jokainen. Ei tarvitse murehtia että josko unohtuu kuolla kun on niin paljon kaikenlaista tekemistä ja kiireitä. Ei se unohdu, tahtoi tai ei. Kannattaa keskittyä elämään. Kuolla kyllä ehtii.
Erään äidin seminaarikuvien kansiosta poistetun kuvan kuvatekstiksi hän on kaunokirjoituksella kirjoittanut seuraavan runonpätkän:
Pien' joukko vain on meitä,
ei suuri arvoltaan,
vaan toivon kirkkaan teitä
me käydä tohditaan.
Ennen seminaaria Armi kävi Ilmajoella koulua Etelä-Pohjanmaan kansanopistossa. Sieltä on myös kuvia. Kansiossa on joukossa runsaasti yksittäisten henkilöiden omistuskirjoituksin varustettuja kuvia. En heitä tokikaan kaikkia tunne.
Eräs henkilö äitin opistotovereiden kuvien joukossa on kuitenkin tullut tutuksi, nimittäin peräseinäjokinen neiti Helvi Rinta-Korkeamäki. Jalasjärven Alavallissa hänet tunnettiin myöhemmin nimellä rouva Helvi Kalakoski.
Näin siis Ilmajoella samaa koulua käyneet opiston luokkatoverit Armi ja Helvi yllättäen löysivät toisensa noin 10 vuotta myöhemmin samasta kylästä Jalasjärvellä.
|
Helvillä oli minua vain hiukan vanhempi tytär Ulla ja meistä on joitakin kuvia aivan pieninä leikkimässä yhdessä koululla ja Kalakosken talossa.
Itse en ole käynyt kansanopistoa - vaikka vähältä on kylläkin pitänyt - joten en tunne sikäläisiä kuvioita sen paremmin. Eihän sekään mihinkään ammattiin kuitenkaan valmista, vaan on ns. yleissivistävää koulutusta.
Ryhmän nimenä näkyy yllättäen olevan "kolttamme", joka viittaa lappiin - kolttasaamelaisiin? Eikun hetkinen, tarkemmin katsoen se nimi taitaakin olla "Koittomme". En tiedä mistä näin erikoinen nimitys juontaa.
Luulenpa että Armin sisarista ainakin Helmi ja Leena ovat myös käyneet saman opiston. Ymmärtääkseni se oli sisäoppilaitos jossa myös asuttiin. Esteri-täti, Tyynen sisar, ei asunut kovin kaukana Ilmajoen opistosta, joten siellä Armi toisinaan vieraili.
Eräät kuvat on otettu ilman salamavaloa suhteellisen hyvin valaistuissa sisätiloissa. Kuvaaja epäilemättä on kuvannut jalustalta koska valotusajat ovat muodostuneet melko pitkiksi. Ryhmäkuvassa monasti joku kuitenkin ehtii liikahtaa valotuksen aikana, kääntää hiukan päätään, jolloin hänen kasvonsa jäävät kuvassa epäselviksi.
Erillisen kehityksen vaativien kemiallisten emulsioiden aikaan ei ollut niin helppo nopeasti tarkistaa miten valotus on onnistunut. Onhan ilman salamaa kuvatessa se etu että kauempana oleva tausta ei jää niin hämäräksi suhteessa etualalla olevaan ihmisryhmään. Tosin monimutkaisemmin valaistusjärjestelyin hyvin varustautunut valokuvaaja pystyy poistamaan mainitun epäkohdan.
Opistoaikaiset tuttavat ovat varmaan myös säilyneet äitin muistissa. Siellä on järjestetty ainakin 10-vuotistapaaminen josta äitin kansioissa on myös joitakin kuvia. Hämärästi muistelen että heillä olisi ollut jokin muukin treffi opiston puitteissa myöhemmin.
On ehkä liikaa sanottu että Kansanopiston käyminen olisi Armin ikäluokassa ollut jokseenkin vallitseva standardi. Se lie silloin kuitenkin ollut yleisempää kuin nykyisin.
Oppikouluun ei silloin kovin moni mennyt ja ylioppilastutkinto oli noihin aikoihin korkeassa arvossa, vaikka se ei tietääkseni ole koskaan ollut tae minkäänlaisesta ammattitaidosta tai ammattipätevyydestä.
Armin Koti - isolla Koolla - oli vielä silloin ja varmaan hiukan sen jälkeenkin Koskenkorvalla.
Hänen äitinsä Tyyne lauleskeli usein tähän tapaan:
Koskenkorva se kumminkin
on paikalla parahalla,
sinisen virran rannalla
ja hietikkokankahalla...
Vaikka en oikein muista menivätkö laulun sanat 'virran rannalla' vai 'järven rannalla' vai miten? Sitkeä mielikuva on järvestä, mutta ei sillä kohdalla järveä ollut.
|
Armi sai hiukan nuoremmalta tamperelaiselta sisareltaan Aulilta 60-vuotislahjaksi sidotun kirjan. Tosin esipuheen päiväys on vasta lähes 8 kuukautta syntymäpäivän jälkeen.
Me kolme lasta laadimme kukin Armin Kirjaan oman pienehkön tekstimme. Aulin tarkoitus oli että äiti täyttäisi kirjan loput sivut omilla kertomuksillaan.
Aulilla on tunnetusti näitä taiteellisia taipumuksia, joten hän on kirjan kuvitukseksi laatinut vesivärimaalaukset sisarestaan ja meistä lapsista. Meitä lapsia esittävä näkemys lie peräisin noin vuodelta 1970 eli se on jo tekohetkellä ollut 20 vuoden takaa. Perustuu ehkä vanhaan valokuvaan? Vuonna 1991 olimme kyllä jo täysikasvuisia.
|
Armin kirja on kuitenkin jäänyt enimmäkseen tyhjäksi. Äiti ei ollut muistelevaa sorttia. Olihan elämässä tietysti kipeitäkin asioita joita ei niin kovasti tehnyt mieli muistella. Riitaisa avioero 1970-luvun lopulla jätti syvät haavat elämän loppuun saakka. "Elämästä ei selviä hengissä".
Olen mietiskellyt olisiko minusta täyttämään tuon kirjan sivuja Armin tarinalla jota hän ei itse halunnut kertoa. Se olisi melko vaativa urakka. Ehkä siinä voisi olla jotakin kotitalosta siellä "Korvalla", Ilmajoen kansanopistosta, Tornion ja Raahen opettajaseminaareista, kansakoulunopettajan urasta Kauhajoella ja Jalasjärvellä, perhe-elämästä, harrastuksista. Eihän se olisi varsinaisesti Armin tarina, eli eihän se olisi ihan sitä mihin tarkoitukseen kirja on olemassa, mutta sääli sitä olisi käytännöllisesti katsoen tyhjäksikään jättää. Se olisi minun tarinani Armista, minun näkemykseni äidistä, siitä tytöstä, sota-ajan lapsesta joka ponnisti maailmalle ja oman elämän alkuun suuresta perheestä Koskenkorvan Karjalankylästä. Epäilemättä monien vaikeuksien kautta ja takaiskujakin kokien, mutta kuitenkin välillä aidosti eläen ja maailmaan osallistuen.