 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
Pohojam'maa on itteesarvo, sitä ei muuta mikää ikänä. Kaikki oikiat ihimiset asuu täälä. Minoon meiltä ja muut on meirän krannista, elikkä naapurista. Moomma komiaa kansaa. Meitä ei tapa pirukaa. Nes'saa hyppiä pöyrällen jokka on meitäki rennompia.
Kauhavalaaset sanoo notta "ei meilläkhää senthäs jokha välihin hoota pistethä" ja notta "mennhän tuphan, pistethän ovi hakhan ja ruvethan syömhän". Tapa sää se Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken.
Vaasan veri ei vapise, eikä Kauhavan rauta ruostu. Mua on lyöty puukoolla ja rautapuntarilla. Järvenpääläänen puukkoo uppuaa ku vanhahan ihimisehen. Isoo-Antti oli ensimmäänen ja Rannanjärvi joka toinen.
|
Kävin Peräseinäjoen kirkonkylässä kymmenen kilometrin päässä hakemassa luettavakseni erään kaukolainaamani oppikirjan ja totesin samalla reissulla että kyllä Peräseinäjoellakin osataan vanhoja kirjoja poistaa kirjaston hyllyistä.
Ohessa viitosen hintainen erä minua kiinnostavaa kirjallisuutta. Se tavallinen aikuisten poistokirjojen hinta on yksi euro kirjalta. Tokihan suurin osa poistokirjoista on Pjoella niinkuin muuallakin romaaneja ja sen sellaista höttöä. Asialinjaa esiintyy vähemmän - joka tietenkin pätee kaikissa elämän ilmiöissä yleensäkin.
Enzyklopädie der Flugzeuge on käännöskirja vuodelta 1994. Hiukan erikoinen tuttavuus pienehkössä kirjastossa kun alkuteoksen englannin kieli lie kuitenkin täälläkin laajemmin ymmärretty.
Että ei täällä nyt ihan niin takapajuisia olla. Tällaisia kirjoja on varaa poistaa. Kuvien taustalla oleva matto on kylläkin Raumalta peräisin. Täkäläiset matot ovat kuvioiltaan jotenkin suoraviivaisempia, rehellisempiä ja luotettavampia.
Jos yrittäisin olla hiukan vitsikäs niin voisin laskea leikkiä hellan valetun suuluukun kustannuksella. Toivottavasti se ei pahastu.
Tämä ei ole minun keksintöni, mutta kun hellaan pistetään tuli, niin sinne tulee valo. Porin valu ; valoa Porista! Comprendo? Jos on pimeä eikä ole paljon valua, niin pistä valu hellaan, eli tee tuli, Porin valu! Eh-eh-eh, ompas hauskaa.
Tehtaan merkissä lie vuosiluku 1858 eli se on tasan 100 vuotta minua vanhempi. Joten en minä nyt sentään niin kovin vanha ole.
Kone- ja tuotantotekniikan insinöörin toisen vuoden opintiehen sisältyy mm. automaatiojärjestelmien hydrauliikka ja pneumatiikka. Ja kyllähän ainakin minulle entuudestaan melkoisen tuntematon pneumatiikka on mielenkiintoinen vaihtoehto toimielimien käyttämiseen ja laitteiden erilaisten toimintojen toteuttamiseen, nimenomaan vaihtoehtona puhtaasti sähköiselle toteutukselle.
Toki myös sähkö ja elektroniikka on yleensä mukana uudemman pneumatiikan yhteydessä ohjelmoitavan logiikan muodossa. Voihan pelkällä mekaniikalla ja pneumatiikallakin toteuttaa laitteen "bisneslogiikan", mutta se voi monasti muodostua suunnittelijalle melkoisen vaativaksi ja rahaa voi toteutuksessa lopulta palaa yllättävän paljon, huomattavasti enemmän kuin sähkökäyttöiseen joustavasti ohjelmoitavaan logiikkaan turvautuessa. Toimintalogiikan suunnitteleminen itse laitteen rakenteeseen vaatii tekijältään paljon ja muutokset vaativat rakenteen muuttamista. Ohjelmoitavan logiikan kanssa pelkkä ohjelman muutos voi auttaa.
|
Yksinkertaisimmat automaatiojärjestelmät eivät välttämättä ole kovinkaan haastavia ja mielenkiintoisia. Hauskanpito ei lie teollisuusautomaation päätarkoitus. Pneumatiikalla voisi ehkä kuitenkin toteuttaa jotakin henkilökohtaisesti kiinnostavaakin? Se kylläkin edellyttäisi sitä että ihan oikeasti pystyisi käytännössä olemaan noiden laitteiden kanssa tekemisissä. Pelkillä kirjan opeilla tuskin pitkälle pötkii.
Itse pneumatiikan komponentteja ei juurikaan kannata ryhtyä tekemään. Valmistajien valmiiden osakokonaisuuksien käyttö on järkevämpää. Standardointi voi auttaa hiukan osien valinnassa, mutta valmistajien yksityiskohtaisempia tietoja tarvittaisiin. Ilmaista sellainen lysti ei suinkaan ole. Harrastuksena tullee kalliiksi.
|
Tässä kirjassa ei juurikaan käsitellä mekanismeja joita esim. pneumatiikalla voisi käyttää. Enkä edes löytänyt kappaletta pneumatiikalla toimivasta moottorista, ainoastaan alle täyden kierroksen pyörittävä sylinterillä toteutettu vääntömoottori oli esitelty.
Mitä kivaa pneumatiikalla ehkä pystyisi toteuttamaan? Ongelmana pneumatiikassa yleensä on se että esim. sylinteri ei välttämättä siirry tarkasti sitä määrää joka se yritetään ajaa. Kaasu on kokoonpuristuvaa. Takaisinkytkentää ei yleensä ole perinteisessä pneumatiikassa. Uudemmissa ratkaisuissa tarkka ajo väliasentoihin lie kuitenkin mahdollista.
Liike tokikin on oleellista laitteessa joka toteutetaan pneumatiikalla. Kompressori tarvitaan voimanlähteeksi ja paineilmaa täytyy ehkä puhdistaa, suodattaa ja kuivattaa. Varsinkin kylmässä ulkoilmassa käytetyn paineilman täytyy olla kuivaa koska muuten sinne laitteen sisään tiivistyy vettä ilman laajetessa ja jäähtyessä jolloin pakkasessa laite jäätyy ja jumiutuu. "Hyvänä" käytännön esimerkkinä tästä eräiden Satakunnan Liikenteen linja-autojen takaovet.
Ihanteellinen pneumatiikka voisi olla toteutuksessa jossa sähkön käyttö on ongelmallista kosteuden vuoksi. Hyvään hyötysuhteeseen pneumatiikalla ei pääse, joten esim. kulkuneuvon voimanlähteenä se ei tunnu lupaavalta ratkaisulta.
Minulla pyörii väkisin mielessä iso astronominen kello. Eihän siinä tosin tarvittaisi nopeita liikkeitä ja luultavasti se olisi sijoitettava ulkoilmaan jolloin tarvittaisiin hyvin kuivattua paineilmaa. Voisihan siinä olla myös koristeena joitakin tasatunnein pieniä tanssiesityksiä pitäviä mekaanisia menninkäisiä tai muita pikkupirulaisia niin saataisiin enemmän liikettä ja näyttävyyttä kehiin.
Oikeasti jonkinlaisen mielekkään järjestelmän toteuttamiseen on kuitenkin pitkä matka. Teoreettista pohdiskelua ja käytännön harjoittelua tarvittaisiin rutkasti prototyyppiinkin asti ja sillä tiellä on epäilemättä edessä runsaasti ongelmia. Noh, minkäs auttaa, tämä elämän tie on kuitenkin ainoa mahdollinen, joten ellei aio vetäistä kolmekasia (.38) speciaalia kalloonsa niin eespäin on tarvis tarpoa päivä kerrallaan. Eihän elämästä kukaan muutenkaan hengissä selviä. Huonosti meidän kaikkien lopulta käy. Lopulta kukaan ei voita.
|
Näin se on, "yritämme voittaa ajan, mutta lopulta aika voittaa meidät kaikki". Siinäpä oiva aasinsilta almanakka-aiheeseen.
Olen vuosien varrella keräillyt almanakkoja. Kaikki niistä eivät alunperin ole olleet minun. Ei toki mitään varsinaisia harvinaisuuksia. Näillä tuskin voi koskaan rikastua. Almanakka on kuitenkin mielenkiintoinen värkki ja sen parissa tekee mieli jotakin pakertaa. Tuntee kuin pitävänsä elämäänsä kädessä kun selailee almanakkaa. Almanakalla on vankka terapeuttinen merkitys. Se antaa turvallisuuden ja vakaan kontrollin tunnetta. Almanakan kanssa emme koskaan ole yksin. Almanakan kanssa emme ole kuin "lelu tuulien, lehti irtonainen" [Eino Leino].
Tässä talossa allakan pääasiallinen käyttäjä on aikoinaan ollut isän sisar Sanelma. Hän lie tehnyt allakkoihin merkintöjä mm. lehmien poikimisesta. Tallella olevat vanhat allakat ovat jo ajan hampaan pahoin kuluttamia, kansilehdet puuttuvat monesta.
Muistan miten Sanelma loppukesällä joskus 1970-luvun alussa luki ääneen tuvassa "kylmän merkkejä" almanakasta. En tiedä varmuudella mitä hän piti tulevien yöpakkasten merkkinä, mahdollisesti sarvipäistä Merkuriusta? Merkuriuksen suurimpia elongaatioita ym. ilmiöitä on perinteisesti merkitty allakkaan. Uskomus että allakasta voisi tukea tulevia säitä oli kansan mieleen syvälle juurtunut. Täytyyhän niin tärkeällä virallisella opuksella olla elämään syvällinen merkitys. Vanhan kansan maailmankuvassa ei ollut sijaa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteelle, heidän maailmankaikkeutensa oli kellokoneisto.
Vuodenvaihde lähestyy uhkaavasti, joten on taas aika hankkia aito uusi almanakka. Mahdollisesti sen joutuu etsimään ja hakemaan polkupyörällä kirkonkylästä 10 km päästä. "Tempus fugit", kuten jo muinaiset roomalaiset sanoivat.
Mikrovaltio Myllynsaaren (Insulo de Muelejo) pitäisi oikeastaan alkaa julkaista omaa almanakkaa, sitten kun olemme voimissamme.
Elämä saattaa olla keskimäärin sietämättömän kevyt ("Elämän sietämätön kepeys"), mutta meikäläiselle venäjän kielen opiskelijalle, harrastajalle ja wanna-be käyttäjälle kyrilliseen merkistöön liittyvät hankaluudet ovat iso riesa. Pidän kummallisena sitä ettei asiaan kiinnitetä enempää huomiota. Elämme sentään Venäjän Karhun takapihalla, me suomalaiset, tulevat Pohjolan ukrainalaiset NATO-intoilijat.
Venäjän kielessä minua alkoi kiehtoa se että kirjoitus näyttää salakieleltä. Kaikella salaisella on suuri vetovoima.
Kyrilliset merkit eivät ole esitettävissä taloudellisessa järkiään 8-bittisessä ANSI-merkistössä, vaan vaativat Unicode-koodauksen, esimerkiksi UTF-8. Eihän tuon mukanaan tuoma lisätilantarve kauhean iso ole, käytännössä tiedoston koko kasvaa alle kaksinkertaiseksi, mutta kyllä siitä valittaa voi jos pyrkii äärimmäiseen taloudellisuuteen.
Olen joitakin tekstejä kirjoitellut netissä ilmaiseksi käytettävissä olevan venäläisen näppiksen kanssa ja joitakin lyhyitä tekstejä olen tehnyt vaan kopioimalla ja liittämällä yksittäisiä kirjaimia peräkkäin copy-n-paste -tekniikalla. Nyt olen kuitenkin huomannut että kyrilliikan käyttöönotto on Windows-tietokoneessa varsin helppoa. Kielipalkki on Bill Gatesin siunauksellisin lahja ihmiskunnalle, thanks Bill!
Seuraavaa taulukkoa ei suinkaan pidä ymmärtää niin että se esittäisi skandinaavisen ja venäläisen kirjaimiston merkkien vastaavuudet. Samasta näppäimestä tulee aivan eri merkkejä. Jopa länsimainen kirjain C on eri kirjain kuin samasta näppäimestä tuleva jokseenkin samannäköinen kyrillinen С. Tuo kyrillinen kirjain ei nimittäin suinkaan ole "cee", vaan se on ässä!
| Q Й й |
W Ц ц |
E У у |
R К к |
T Е е |
Y Н н |
U Г г |
I Ш ш |
O Щ щ |
P З з |
Å Х х |
^ Ъ ъ |
||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A Ф ф |
S Ы ы |
D В в |
F А а |
G П п |
H Р р |
J О о |
K Л л |
L Д д |
Ö Ж ж |
Ä Э э |
|||||||||||||
| > |
Z Я я |
X Ч ч |
C С с |
V М м |
B И и |
N Т т |
M Ь ь |
; Б б |
: Ю ю |
||||||||||||||
Vanhemmille lukijoille tuttu Neuvostoliiton lyhenne СССР ei ole "cee-cee-cee-pee", vaan länsimaisittain se on SSSR. Myöskään monille vodkaturisteille tuttu ravintolaa tarkoittava Ресторан ei ole mikään "pektopah" vaan se lausutaan paremminkin [rista'ran]. (Paino on lopputavulla, painoton ee lausutaan iiksi ja painoton oo lausutaan aaksi)
Vaikeus on lähinnä siinä että näppäinhatut eivät muutu yhtään miksikään, vaan niissä on ne samat merkit kuin ennenkin. Oikean kirjaimen löytää vain kokeilemalla. Huonompaan näppikseen voisi ehkä tushilla merkitä venäläiset merkit ja toivoa etteivät ne kaksi tavallisinta näppäilysormeani eli etusormet muutu värillisiksi.
Miten venäläiset mahtavat lähetellä tekstiviestejä? Tämä kysymys on alkanut vaivata. Onko heillä kännykässä kyrilliset merkit vai käyttävätkö he tarkoitukseen jotakin korvaavaa merkistömappausta? Olisi houkuttelevaa kehittää oma transkriptio kyrillisistä merkeistä länsimaiseen merkistöön, mutta enpä tiedä maksaako vaivaa. Oikea kyrillinen merkistö täytyy joka tapauksessa olla tavoite, joten miksi panostaisi korvikkeisiin.
Ajattelin että tämänkin tiedoston muoto täytyy nyt muuttaa ANSI:sta UTF-8:aan kun näpyttelin venäläisiä kirjaimia, mutta tämäpä näkyy jo valmiiksi olevan Unicode-muodossa, joten ilmeisesti olen viime aikoina usein kirjoitellut tarpeettomasti tiedostoja Unicodena. Yleensä nimittäin teen uuden jutun niin että kylmästi vaan kopioin edellisen ja ja teen siihen muutoksia.
Olen nuoruudessani ihastunut saksan kieleen ja yrittänyt sitä ajoittain opetella mm. kansalaisopistossa. Saksa on fiksujen ihmisten kieli. Sellainen normiopiskelu ei vaan tunnu mahdollisimman motivoivalta. En ole mikään kielioppinero, en tajua kieltä niin analyyttisen syvällisesti. Opin kuin pieni lapsi, esimerkin mukaan.
Sama oppikirja on ollut käytössä kansalaisopistossa ja ammattikorkeakoulussa. En väitä että oppikirjoissa sinänsä paljoakaan vikaa olisi. Kyllä ne varmaan voivat olla ihan kelvollisia. Oppikirja voi kuitenkin lopulta olla vain oppikirja.
Tekstiainesta tässä Fahrplan -oppikirjassa on suhteellisen vähän. Sitä samaa materiaalia ei ole kovinkaan motivoivaa tankata eri kursseilla yhä uudelleen kerran toisensa jälkeen. Pitemmän päälle siihen on vaikea suhtautua avoimesti oppivalla mielellä.
Vapaamuotoinen laajempi tekstiaines on mielestäni tärkeää vieraan kielen ymmärtämisen opettelun vuoksi. Onhan se hiukan kuin opettelisi juoksemaan ennenkuin osaa kunnolla edes kävellä, mutta sellaista elämä vaan on.
Uskon harjoituksen ja omaehtoisen yrittämisen voimaan. Itse tekemällä oppii parhaiten. Virheitä tietysti tulee varsinkin aluksi ihan sikana, mutta ei kieltä voi oppia kunnolla ellei itse sitä tuota henkilökohtaisesti. Virheitä ei kannata kavahtaa.
|
Kyllähän saksassa usein kauhu pyrkii puseroon kun jotakin yksinkertaista lausetta varten pitäisi tietää kaikki sanat ja niiden suvut sekä monikkomuodot, prepositiot joita pitäisi käyttää ja vielä sanoista prepositioiden kanssa sopivat sijamuodot, oikeat verbimuodot, konjunktiot, sanajärjestys yms. Kaikkea sitä on vaikea saada kertalaakista oikein.
Kirjoitettavaa tekstiä varten täytyy skandinäppiksen kanssa pitää mielessä että "eszet" eli eräänlainen kaksoisässä ß on Alt-225 ja täpät u-kirjaimen päälle ü ja Ü saa omalla näppäimellään. Ison u-umlautin Ü saa kun pistää "Caps Lock":in ensin päälle.
Vieraan kielen opiskelu käytännössä käyttökelpoiselle tasolle on yleensä melko problemaattista ainakin hiukankin harvinaisemmissa "ylimääräisissä", ei-pakollisissa kielissä, myös ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulussa ei kieliopinnoissa välttämättä pääse sen pitemmälle kuin hyvässä kansalaisopistossa. Se on näitä harmaan arkielämän faktoja jotka täytyy vaan ottaa nöyrästi vastaan. Lopulta jokainen on oman onnensa ja oman kielitaitonsa seppä. Kukaan muu ei sitä osaamista voi korvan kautta rasvaprässillä aivoihimme pusertaa.
Übung macht den Meister!
