Suvi armas suloinen oi nytten taakse jääpi

Edellinen Seuraava

Mökin pohjoispuolella kasvava roskainen, jäkäläinen ja naavainen kolmirunkoinen koivu on oloissani niin merkittävä entiteetti että kyllä senkin täytyy kuvaan päästä.

Taustalla joen toisella puolella - lehtipuiden lehtien jo pudottua maahan - hyvin näkyvä punavoittoinen rakennus on Kihniänkylän seuraintalo Sampola. Merkittävä toki sekin.

Olen oheisissa kuvissa koettanut määrittää tarkkaa etelän suuntaa uuteen lintujenruokintapaikkaan nähden. Saunan harjan päädyn varjo osuu melkein ruokintapaikan kohtaan varttitunti Auringon yläkulminoinnin jälkeen kesäajasta pois siirtymisen hetkien lähestyessä.

Keskitalvella Aurinko ei ehkä kuitenkaan paista ruokintapaikalle keskipäivällä? Noh, ainakin sen luulisi iltapäivällä paistavan pari tuntia.

Lokakuun lopulla ero paikallisen aurinkoajan ja vyöhykeajan (eli aikameridiaanin mukaisen keskiaurinkoajan) välillä ei ole kovinkaan suuri Seinäjoella, vain vähän toistakymmentä minuuttia.

Kesäaikaa pidän kylläkin aivan turhana hömpötyksenä. Jos joku haluaa "kesällä", eli vaikkapa nyt lokakuun lopulla nousta tuntia aiemmin, niin senkun nousee vaan, ei kai sitä kukaan tule estämään. Miksi kellon näyttämän pitäisi asiaan vaikuttaa?

Ainoa hyvä puoli kesäajasta normaaliin vyöhykeaikaan siirtymisessä on se että Casio-rannekelloni alkaa taas näyttää oikein eli valtakunnan virallista aikaa. Tuon kovia kokeneen kellon nappulat ovat nimittäin jo niin huonossa kunnossa etten edes lievää voimakkaampaa väkivaltaa käyttäen ole saanut sitä siirrettyä näyttämään kesäaikaa.

Kuva kellosta on otettu kesäajan vielä voimassa ollessa lauantaina (SAT) 25.10.2014 ja silti kello näyttää aikaa UTC+2h. Päiväys (14-10-25) näkyy muodossa vuosi-kuukausi-päivä.

Hieno kello periaatteessa, näyttää Kuun vaiheet ja nappuloiden toimiessa myös Auringon paikalliset tarkat nousu ja laskuajat valittujen koordinaattien mukaan. Näytön reunoilla näkyy myös eräänlainen karkea graafinen esitys Auringon nousun ja laskun ajoista, tässä Aurinko nousee noin klo 9 ja painuu mailleen noin klo 18.

Eikun ... HETKINEN ... Hmmm ... Tuo ei voi olla oikein. Auringon nousu- ja laskuaikojen täytyy olla symmetrisesti todellisen keskipäivän molemmin puolin. Jos Aurinko nousee klo 9 ja laskee klo 18, niin keskipäivä on suunnilleen 9 + (18 - 9) / 2 = 9 + 4,5 = 13,5 eli noin klo 13:30. Kello on luultavasti sittenkin kesäajassa ja vieläpä Rauman longitudin mukaan. Eli aikavyöhyke on asetettu kesäajan mukaiseksi UTC+3h. Ehkä vielä joskus yritän muuttaa aikavyöhykkeen vyöhykeajan mukaiseksi UTC+2h, vaikka en kellon näyttämää pystyisikään muuttamaan, jolloin Auringon nousun ja laskun näytön pitäisi muuttua oikeammiksi.

Tuo kello sopii myös kalamiehille (jollainen en ole) sillä se näyttää - arvattavasti Kuun vaiheelle perustuen - miten hanakasti kala käy pyydykseen. Näytössä ei nyt näy yhtään kalaa, joten uudenkuun ajat ovat ilmeisesti kalamiehelle huonoja. Enimmillään kaloja on näytössä neljä joka epäilemättä signaleeraa odotettavissa olevasta Pietarin kalansaaliista.

Langaton sääasema siirtyy periaatteessa kesäajan ja vyöhykeajan välillä automaattisesti Saksasta radioteitse tulevan tahdistussignaalin mukaan. Tai ainakin kellonaika siirtyi oikein. Näytön vasemmassa ylänurkassa tekstin TIME alapuolella oleva symboli kertoo että viimeisin ajan synkronointi on onnistunut.

Siitä vaan ikävää että vuosiluku tuli väärin. Sääasema alkoi kuvitella että vuosi on tasan 2000. Noh, pianpa tuon vuoden veivasi oikeaksi jolloin viikonpäivä (TH eli torstai 26.10.2000) ja Kuun vaihe myös muuttuivat reaalitodellisuuden mukaisiksi. Toisinaan synkronointisignaali saa sääaseman myös kuvittelemaan että eletään jo 2020-lukua. Lähempänä ko. radioasemaa homma varmaankin toimii luotettavammin.

Tuo bambupuusta tehty leikkuulauta on muuten irroitettavine ritilöineen täysin ylispeksattu tuote. Leikkulaudan ei tarvitse olla noin monimutkainen. Heikkoina hetkinäni olen tuollaisia tullut hankkineeksi. Kohta leikkuulaudoissakin varmaan pidetään kello-kalenteria, GPS-paikannusta, Internet-yhteyttä, langatonta puhelinta, Blueray-asemaa ja olutpullon korkin avaajaa välttämättömyyksinä. Bill Gates ja Microsoft lähettää siihen ONLINE-ohjelmistopäivityksiä säännöllisin väliajoin ja kunniallisessa aidossa leikkuulaudassa epäilemättä kuuluu olla "Intel Inside" -hologrammilla varustettu tarra. Tuoteväärennyksistä rangaistaan ankarasti. Poliisi tekee yllätysratsioita koteihin paljastaakseen epämääräiset halpisleikkuulaudat joissa on AMD:n prosessori ja avointa lähdekoodia. Vankiloista joudutaan vapauttamaan talousrikollisia, murhamiehiä ja huumediilereitä että törkeät luvattomia leikkulautoja harrastaneet rikolliset saadaan kaltereiden taakse. Laki ja oikeus maassa olla pitää!

Käkikello siirretään kesäajasta vyöhykeaikaan siten että se pysäytetään tunniksi. Käkikellon näyttöä ei ymmärtääkseni saa siirtää taaksepäin.

Auringonkukkasiementen tarjoiluautomaatti pikkulinnuille

Kihniänkylän pikkulinnut ovat kauheita ahmatteja. Useimmat tintit ovat niin ujoja että ne lentävät siementä kuorimaan ja napostelemaan läheisen puun oksille. Auringonkukan siemeniä joutuu kantamaan niille selkä vääränä, niska limassa ja kieli vyön alla. Iittalan pienehköt lämpökynttilöiden lasiastiat joutuu täyttämään jo kaksi kertaa päivässä.

Niinpä tarvitaan keskivartalolihavien pikkulintujen siemenautomaatti. Sen täytyy toimia painovoimalla, eli "itsekseen". Isän peruja on olemassa kanojen ruokintaan tarkoitettuja vanhoja raihnaisia peltisiä ruokintalaitteita, mutta ne ovat pikkulinnuille hiukan ylimittaisen tuntuisia. Yhteen sentään vielä löytyi ehjä kansi.

Oheisissa kuvissa on hahmoteltu alustavaa omaa toteutusta joka perustuu tyhjentyneisiin maalipurkkeihin. Ylempään purkkiin mahtuu pari litraa siemeniä. Purkin pohjassa on reikä johon sovitetaan sopiva muoviputki. Auringonkukan siemenet valuvat purkista putkeen ja siitä alempana olevaan pienempään purkkiin, johon ne toivottavasti pysähtyvät lintujen poimittaviksi.

Pieni purkki tulee kolmannen sitä hiukan isomman purkin sisään ja tuo kolmas purkki kiinnitetään roikkumaan ylemmästä purkista langoilla. Lankojen pituuden avulla on tarkoitus toteuttaa karkea siementen valumisnopeuden säätö ; lankojen pituuden mukaan putki uppoaa pieneen purkkiin enemmän tai vähemmän. Alimman purkin seinämiin tulee aukot joista linnut pääsevät ruokailemaan ja pohjaan reikiä joista mahdollinen vesi pääsee tippumaan ulos.

Peltisaksilla purkkiin leikattujen aukkojen reunoja täytyy pyöristellä etteivät linnut loukkaa niihin itseään. Jonkin pitkäteräisen työkalun teräsuojuksesta tulee sopivia varvassuojia linnuille aukkojen alareunaan. Asiakaspaikkoja tulee kolme.

Koko komeus on tarkoitus ripustaa ylemmän purkin sangasta roikkumaan. Päällimmäiseksi tulee kaikkein isoin purkki pohja ylöspäin suojaamaan siemensäiliötä yläpuolelta. Ripustuslanka täytyy vetää isoimman purkin pohjan läpi joten siihen täytyy tehdä pieni reikä. En tiedä uskaltaako tuollaista ripustaa ihan avoimen taivaan alle, sateen armoille. Luultavasti ripustan sen kivinavetan etelään avoimen suuaukon lähelle sateensuojaan.

Vaikea sanoa miten hyvin (kuivat) auringonkukansiemenet valuvat putkessa. Ei kai se selviä muuten kuin kokeilemalla. Automaatin täytyisi toimia luotettavasti mutta siemeniä tuhlailematta. Kun pienin purkki tyhjenee siemenistä, niin putkesta pitäisi virrata sopivasti uusia siemeniä tilalle.

Maalaan purkin sisäosia valkoiseksi niin että linnut näkevät siellä hyvin. Projektissa kriittisimmältä vaikuttaa putken sopivat mitat ja sopiva etäisyys pohjasta. Siemenien kanssa kokeilun jälkeen tietää onko putken paksuus sopiva vai täytyykö putki vaihtaa isompaan. Pienimmän purkin voisi tarvittaessa koettaa vaihtaa erilaiseen.

Ja vasemmalla on kaksi kuvaa ensimmäisestä prototyypistä koekäytössä. Purkki heiluu tuulessa melko paljon koska entisessä kivinavetassa on läpivirtaustuuletus oven ja ikkunoiden puutteessa. Melko hyvässä sateensuojassa se kuitenkin roikkuu. Kovin ylös sitä ei voi ripustaa. Ripustuslangan ympärillä olevaa kantta täytyy mahtua nostamaan että ylempään purkkiin saa kaadettua täydennystä.

Suoraa näköyhteyttä ei tuonne ole tuvasta Veikon kiikkuustuolissa eli soutulavittalla istuen, joten asiakasmääristä ei saa suoraa palautetta. Linnut ovat niin säikkyjä että ne ottavat hatkat kun siemenautomaattia lähestyy. Täytyy vaan ajoittain seurata siementen määrää kupissa.

Myöhemmin otetusta kuvasta käy ilmi että siemenautomaatteja on entisen navetan suuaukolla jo kaksi kappaletta. Automaatin päällä olevista orgaanisista käyntikorteista päätellen pikkulinnut ovat viihtyneet paikalla.

Siivekkäät luontokappaleet voisivat kylläkin osoittaa hiukan enemmän kunnioitusta ja kiitollisuutta ahkeraa rakentajaa kohtaan. Tortun vääntäminen ruokintalaitteen kannen päälle ei vastaa käsitystäni kohteliaasta kiitollisuuden osoituksesta.

Ylemmän purkin pohja on tasainen, joten eihän se valu siemenistä aivan tyhjäksi asti, ainakaan ilman reipasta ravistelua, mutta eivätpä ne purkin pohjalle makaamaan jäävät siemenet kokonaan hukkaankaan mene.

Kihniänjoen Rottakoski
Peräseinäjoen Kihniänkylässä

Mökkini viereisestä Hiirikoskesta on saitillani ollut juttua pitkin matkaa (esim. MUN-projektin juttu 10.04.2011), mutta Kihniänjoessa sen alapuolella olevaa Rottakoskea en ole aiemmin kuvannut. Kosket on merkitty oheiseen karttaotteeseen kiemuraisella mustalla viivalla. Rottakoski on siis tuo pohjoisempi, seuraintalo Sampolan rannassa vailla karttanimeä oleva.

Rottakoskessakin on ollut viljasta jauhoja jauhava mylly vielä 1900-luvun alussa, mutta se on sittemmin hävinnyt. Myllyistä kertoo Kihniänkylän Kyläyhdistys Ry:n laatima Kihniänkylän perinnekirja "Laillansa sitä jokahinen kirnuaa" vuodelta 1998 (lie lahjakirja isän siskon Sanelman jäämistöä). Kihniänkylän myllyistä merkittävin varmaankin on Kalakosken mylly, mutta siitä en tiedä mitään, se on kauempana ylävirralla.

Rottakosken vuoteen 1911 mennessä kadonneen kivijalan arvoitusta voi osaltaan valaista seikka se että paappani Salamoni oli 1910 palannut "Ameriikasta" ja oli perustamassa perhettä. Petäys-tilan kivinavetan seinään on ylpeästi raaputettu vuosiluku 1911. Paljon mahdollista että navetan kivet ovat peräisin Rottakosken myllyn raunioista. Ohessa rankasti käsitelty otos kivinavetan ulkoseinään punavärillä raaputetusta jo varsin haalistuneesta vuosiluvusta.

Kävin kuvaamassa Rottakoskea Sampolan rannasta koska omalta tontiltani tuo ei näy hyvin. Nykyisin Rottakosken lähettyvillä näkyy olevan useita vapaa-ajan mökkejä.

Kuvat on otettu yläjuoksulta alajuoksulle eli pohjoiseen päin. Vesi menee myös tuolta joen vasenta reunaa vaikka se ei tässä näy hyvin. Erään kuvan taustalla näkyy uudistettu sorapintaisen Niementien asfalttipintainen silta metallisine kaiteineen.

Vaikka olikin keskipäivä, ei käsivaralta kuvaus oikein hyvin luonannut ASA 100 -asetuksella vanhalla 10-vuotistaiteilijajuhliaan viettävällä pokkarillani ; Taivas oli pilvessä. Vain suunnilleen joka toinen kuva onnistui.

Rottakosken keskivaiheilla on pieni saari tai oikeastaan kaksikin. Entinen myllyrakennus lie ollut noiden saarten varassa. Vanhassa kartassa saaria ei ole. Rottakosken saari lie syntynyt aikanaan kalliota räjäyttämällä.

Kihniänjoen länsirannalla sijaitseva Rottakosken myllyn pieni ja kapea tontti on jaettu vasta 2000-luvulla.

Entinen kyläkauppias Antti Puska oli selvästikin ihastunut joen tuohon kohtaan ja haaveili rakentavansa Rottakoskessa olevaan saareen pienen huvimajan.

Puskalla oli maanmittaustoimituksessa esittää Rottakosken myllyn vanha kartta, jossa saaren alue on piirretty Rottakosken myllyn tonttiin kuuluvaksi, mutta maanmittausinsinöörin uuden kartan mukaan saari on vesijakokunnan aluetta.

Tilanteen voi lyhyesti tiivistää yhteen sanaan : unohda! Vesijakokunnalta on turha kuvitella saavansa mitään ...

Noh, eihän Puska ollut tuosta joenrannan maasoirosta sitten enää kiinnostunut kun saareen rakentaminen osoittautui epärealistiseksi. Maapalan lunasti muualla asuva ökymaanomistajatar jonka peltoon entinen myllyntontti rajoittuu. Hän ei suinkaan täällä itse viljele mitään. Osakkaita myllyn tontissa oli kymmeniä, joten 0,06 hehtaarin maa-alaa ei suinkaan ruvettu lohkomaan kaikille osakkaille erillisiksi rekisteritiloiksi, sehän olisi ollut mieletöntä. Kaikille sitten vielä tieoikeus omalle tilalleen jonka kokonaispinta-ala muutamia neliömetrejä? Eihän sille alueelle sitten lopulta muuta olisi mahtunutkaan kun tienpohjaa! Itsenäinen rekisteritila on melko vaivatonta ostaa kokonaisena, mutta sen lohkominen tulee kalliiksi.

Isoista rahoista ei tällaisen rakentamiskelvottoman joutomaan tapauksessa tietenkään ole kyse, mutta enpä vaan malta ujosti kuluneita kengänkärkiäni katsellen ja rusoposket kainosti punertaen olla huomauttamatta että sääntöjen mukaan tontin lunastajan olisi kuulunut suorittaa muille osakkaille toimituksessa määrätty osuus selvänä rahana, jos ovat pankkitilin ilmoittaneet, vaikka näiden osalle tuleva summa olisi vaikkapa vain yksi sentti. Mitään sellaista rajaa ei ole olemassa jota pienempää summaa ei kuuluisi tällaisessa tapauksessa maksaa, sellainen on sääntö. Mitään sanktioita säännön rikkomisesta ei kuitenkaan ilmeisesti ole.

Mutta minun mielestäni myös Hiirikosken ja Rottakosken välissä on eräänlainen koskipaikka melko tarkkaan sillä kohdalla missä Hiirikosken myllyn vesien entinen lasku-uoma yhtyy takaisin Kihniänjokeen. Ohessapa siitä todisteeksi kuvia Sampolan rannassa jokea alavirtaan päin kulkien.

Voi tietysti olla että Rottakosken vielä ollessa padottuna vesi on joen tässä kohdassa ollut korkeammalla ja paikka on näyttänyt erilaiselta, vähemmän koskimaiselta.

Tästä kohdasta edelleen hiukan ylävirtaan on kylän uimapaikka joen rannassa. Siinä on hiukan hiekkarantaa. Koetanpa siitä tyvenestä kohdasta vielä jonkinlaista alkeellista lähes 180° panoraamaa vasemmalta oikealle, lokakuun lopun yllättävän korkean yli +12°C päivälämpötilan innostamana. Nuo törkeät kuolleet ja kaatuneet puut oikealla ovat Hiirikosken lasku-uoman erottaman pienen saaren kapeassa pohjoisosassa jonka näkyy yo. karttaotteessa valkoisena. Joki virtaa kuvissa oikealle.

Tuossa joen vastarannallahan sijaitsee erittäin merkittävä itsenäinen ja suvereeni mikrovaltio Myllynsaari (Insulo de Muelejo) jolle pitäisi kehitellä ainakin parempia nettisivuja.

Lisäänpä tähän jutun jatkoksi kuitenkin vielä myöhemmin - lähes keskipäivällä ja nollakelillä marraskuun puolivälissä - otetun kuvan Rottakoskesta Niementien sillalta nähtynä.

Tämä uudempi kuva on siis otettu päinvastaisesta suunnasta kuin edelliset Rottakosken kuvat. Vesi virtaa koskesta kohti kameraa kolmea eri reittiä muodostaen jokeen ikäänkuin kaksi saareketta joista oikeanpuoleinen on isompi. Siihen haaveili entinen kyläkauppias Antti Puska huvimajaa ...

Kuvassa taustalla vasemmalla näkyy Peräseinäjoen Kihniänkylän punainen nuorisoseuraintalo Sampola.


Tässä 56-vuotias minä ja 10 vuotta vanha kamerani kaikessa komeudessaan isän puolelta perintönä tulleen kampauspöydän peilistä kuvattuna. Taustalla näkyy mm. äidin lahjaksi saama kili-kili-kello, sellainen jota soittamalla välitunnin loppuminen koulussa ilmoitetttiin, mutta oikein superversiona. Yritin värjätä viikseni kirkkaan punaisiksi syksyn kunniaksi, mutta lähinnä vain naama värjäytyi. Onneksi harmaat viiksikarvat eivät kuitenkaan enää näytä harmailta.

Mikrovaltio Myllynsaari (Insulo de Muelejo) todella ansaitsisi kunnollisen remontin. Sille on kehitettävä hyvä agenda, selvät sopusointuiset sävelet ja suunnitelmat vimpan päälle. Tässä muutoksen ja epävarmuuden maailmassa se ei lie ylen helppoa, mutta se ainakin on yksi asia johon haluan panostaa, menkööt sitten muuten vaikka syteen tai saveen. Aikaa siihen voi kulua vuosia, mutta kulukoot vaan. En ole pahoillani jos minulla vielä on vuosia edessäni. Kuolemanjälkeiseen elämään panostaminen vaikuttaa suhteellisen heikolta sijoitukselta, vaihtoehtona kuolemaa edeltävälle elämälle. Elämä kannattanee pääsääntöisesti elää ennen kuolemistaan.

Ajattelen nyt että mikrovaltio on idea jonka konkreettinen fyysinen toteutus tällä erää on vain tuo saari Kihniänjoen kyljessä, Insulo de Muelejo. En ole Fidel Castro, joten en voi luvata että olisin aina edes tuon pienen ja vaikeasti hyödynnettävän maapalan Herra ja Hidalgo. Fyysisesti voin menettää kaiken, mutta idea jää.

Jotakin pysyvää täytyy olla kaikista maailman vastoinkäymisistä huolimatta. Pysyvää on mikrovaltion ylevä idea ja olkoon se nimeltään Ambasado de Memstara Civito de Insulo de Muelejo, eräänlainen mikrovaltion lähetystö joka sijaitsee netissä ja siellä missä minä kulloinkin satun olemaan. Hmmm, pitäisi ehkä aloittaa nettisivut uudelta pohjalta, ehkä nimellä AMCIM joka on tuosta lähetystön nimestä muodostettu akronyymi.

En ole tyytyväinen nimeen "Myllynsaari" koska se ei ole kyllin yksilöivä. Myllynsaaria on muitakin. Se ei myöskään ole joustavan tuntuinen nimi, mikrovaltion fyysinen sijaintihan voi vielä ehkä joskus muuttua hyvin erilaiseksi. Sikäli AMCIM tuntuisi mukavan abstraktilta nimeltä, jolle voisi myöhemmin tarvittaessa keksiä vaikka aivan uuden merkityksen? Joka tapauksessa mikrovaltiota on "abstrahoitava", tehtävä abstraktimmaksi, vähemmän konkreettiseksi, koska mihinkään kiinteään sitä ei toistaiseksi voi kytkeä.

Mikrovaltion kielipolitiikka täytynee jatkossa perustua esperantoon johdonmukaisesti. Toistaiseksi valtio ei pysty tarjoamaan paljon mitään todellisia palveluita, mutta yritän sellaisia vähitellen kehitellä. Pelkkä fiktiivinen kansalliseepos ei tyydytä edes tavoitteena. Haaveita täytyy olla, mutta pelkät haaveet eivät riitä. Valtion sijainti pysyy kuitenkin luultavasti Sortaja-Suomessa, jos nykyinen pinta-ala menetetään, joten se täytynee hyväksyä käytännön tosiasiana. Aivan oma uskonto valtiolla täytyy olla (sillä juutalaisia tai muita rättipäitä emme ole) ja astronomisilla aspekteilla täytyy siinä olla oma keskeinen roolinsa. Uskontokin on vain eräs työkalu, ei siihen pidä suhtautua tunteenomaisesti. Luonto on tietysti eräs arvo, mutta ei suinkaan ainoa. Emme ole teknofobisia. Emme aseta luontoa ihmisen edelle, ihminen tulee aina ensin, jäkälät ja lento-oravat joutavat väistyä. Valtio ei suvaitse monikulttuurisuutta. Meillä tulee olemaan tasan yksi oma kulttuuri, ota tai jätä. Mikrovaltiossa mikrovaltion tavalla tai sitten sieltä ulos. "Rasismi", "tasa-arvo", "demokraattisuus", "internationalismi", "feminismi" ovat tyhjiä sanoja vailla todellista merkitystä. Neekeri on neekeri vaikka voissa paistais. Emme aja jenkkien asioita heidän puolestaan, emme vastaa jenkkien politiikasta emmekä siivoa heidän jälkiään. Koko muuta maailmaa ehkä ohjataan Hollywoodista, mutta meidän mikrovaltiotamme ei.


Galleria