Jopas hyytyi saunarotan ivallinen hymy

Edellinen Seuraava

Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Olen edellä mainostanut muovisia SuperCat -hiirenloukkuja, mutta voin nyt suositella myös perinteisiä metallisia saksalaisvalmisteisia FOX -rotankilleröitä (loukun murteellinen nimi "killerö" luullakseni tulee siitä että se on tappaja, englanniksi "killer"). Syötiksi riittää muutama pisara ruokaöljyä, joka oli tässä tapauksessa rypsiöljyä. Jämäkkä jousi hoitaa homman kotiin ja saunarotan sielun pilven reunalle harpun kieliä tapailemaan, surusäveleitä näppäilemään. Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu, kuten Kalevala kertoo.

Sauna on huonokuntoinen, mutta se on kuitenkin minun omani eikä kuulu rottien reviiriin. Ne syövät talvella saippuankin ja järsivät muovisen saippuakotelon reunoja jos sen jättää lauteille.

Talvi on tulolla. Kevääksi täytyy tontille saada kauniita kukkia. Niinpä istutan mullan alle hollantilaisia kukkasipuleita. Istutan melko tavalla äijämenetelmällä, joten se ei ehkä näytä mahdollisimman hyvältä, mutta kyllä se minulle kelpaa.

Oheisissa kuvissa on myyntipakkauksissa liki satasen sipulit. Tulppaanit olivat loppumassa kirkonkylässä Puskan Puutarhapihalta, joten täytyy hankkia niitä isoja kukkia joita pystyy. Tulppaaneita on vain 40 kpl, joten niitä riittää vain neljälle rivimetrille.

Krookukset eivät ole mitään isoja, ostin niitä vain säälistä. Krookusten pitäisi nousta maasta keväällä varhain, vaikka tuskin täällä meillä ihan niin varhain kuin Hollannissa (pakkauksen merkintöjen mukaan helmi - maaliskuussa). Kimalaiset voivat saada niistä ensiravintoa jo ennen voikukkia?

Nuo keltaiset Citronella -liljat ovat kuitenkin oikein kunnon kukkia joita kehtaa Etelä-Pohjanmaalle istuttaa häpeilemättä. Niistä voisi kesällä tulla jopa 1,2 metriä korkeita ronttoja. Sellaisia heikommat voivat jo pelätä?

Liljat on ilmeisesti kosteuden ja homehtumisen torjumiseksi pakattu kutterilastuun ja niitä on vain 2 sipulia pussissa. Niitä menee rivimetrille vain neljä sipulia. Voisihan niitä istuttaa maahan vielä keväälläkin, huhti - toukokuussa, mutta toivon että kehittyvät paremmin syksyllä maan poveen kätkettyinä. Punaiset Acapulco -liljat eivät kasva ihan metrisiksi ja ne kukkivat vasta loppukesällä, heinä - elokuussa.

Äiti istutti kukkien siemeniä kevättalvella sisätiloissa pieniin ruukkuihin ja "koulutti" niistä nousseista taimista vähitellen ulos istutettavia kesäkukkia. Minä en sellaiseen rumbaan ryhdy. Äijämenetelmällä kylvetyt kesäkukkani eivät menneenä kesänä onnistuneet koska heitin siemenet mäkeen liian myöhään, vasta elokuussa. Siemenistä ulos kylvettävät kesäkukat pitäisi kylvää viimeistään touko - kesäkuussa että ne ehtisivät kukkimaan ennen pakkasia. Elokuu oli toki lämmin, mutta kasvi lähtee siemenestä niin hitaasti. Mutta nämä sipuleista lähtevät isot liljat kukkivat vasta kesällä, joten siinähän on ratkaisu kesäkukkien ongelmaan. Tulppaanit kukkivat jo keväällä, kesällä ne ovat jo kaput & finito. Vaikka voivathan tulppaanit kukkia samoista sipuleista vielä tulevinakin keväinä.

Jääjärven rantakalliot?

Oheisissa kuvissa näkyy kalliota jonka päälle mökkini on rakennettu ja myös vanha myllynkivi jota on sittemmin käytetty portaana ulko-oven edessä.

Käyttämätönkin myllynkivi löytyy myllystä lattian alta, eräänlainen myllärin varakivi. Siinä on ulkomaiset merkinnät. Täytyy muistaa joskus myöhemmin kaivaa se esiin ja kuvata tässä.

Hurjaa ajatella että tällä seudulla on voinut olla Ancylus-järven rantakallioita noin 8000 tai 9000 vuotta sitten.

Lähteeni, Sauramon "Suomen luonnon kehitys jääkaudesta nykyaikaan", on ehkä hiukan vanhahko, sotavuosilta 1940, mutta kunnianarvoisa.

Kartan mukaan koetan päätellä että näillä main on Ancylus-jääjärven aikaan voinut olla jonkinlainen saari tai niemeke vedenpinnan yläpuolella. Sen suurusluokka olisi karkeasti ollut 50 ... 100 kilometrin luokkaa.

Nykyisin tämä paikka on 100 metriä merenpinnan yläpuolella, joten voinee ajatella että maankohoaminen on täällä EP:lla nostanut maata noista Ancylus-ajoista ylöspäin noin 100 metriä.

Puut ovat silloin täällä jo lujasti kasvaneet vaikka kuiva maanpinta ei kovin vanhaa olekaan. Ainakin mäntyjä ja koivuja on Sauramon mukaan täällä ollut, mutta ei juurikaan kuusta tai leppää.

Ihmiset eivät täällä ehkä vielä Ancylus-järven aikaan ole asuneet? Onhan täällä joku silti voinut ajoittain käväistä idästä eräretkillä vaikka todisteita ei olekaan säilynyt?

Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin. Mikrovaltio Myllynsaari (Insulo de Muelejo) on 8000 - 9000 vuotta sitten voinut olla Ancylus-järven rantavaltio.

Ancylus-järvi oli ilmeisesti suolaton, makean veden järvi koska nykyisen Tanskan seuduilla maamassat sulkivat meren ulkopuolelle. Näillä leveyksillä sataa vettä enemmän kuin sitä haihtuu ilmaan, joten meren suolat huuhtoutuvat varmaan aika tarkkaan pois sadassa vuodessa kun yhteys mereen katkeaa.

Joku liehuvapartainen puolihullu vanha äijänkäppänä on tuhansia vuosia sitten voinut tehdä taikojaan umpikännissä rannassa riehuen ja hyvästä aurinkokellosta haaveillen. Onneksi sellaista ei enää voi tapahtua ... VAI VOIKO?

Piisami ja hänen himottu turkkinsa

Täytyyhän minulla oma piisamihattu olla. Olenhan entisen piisaminmetsästäjän poika.

Itse tosin en koskaan ole piisameita pyytänyt. Onhan minulla ollut metsästyskortti, eli olen suorittanut riistanhoitomaksun, mutta metsästäjän tutkinto ei tee kenestäkään valmista metsästäjää. Metsästyskortti on vain virallinen lupa alkaa opetella metsästämistä.

Lainsäädäntökin on muuttunut isän aktiiviajoista. Rottaa isompien eläinten luvallisessa loukkupyynnissä tarvittaisiin nykyisin melkoiset rakennelmat.

Isäni metsästi Kihniänkylässä ennen-vanhaan ahkerasti piisameita loukulla, vanhan metsästyslain aikaan. Muistan että hän sai joskus Alavallista äidiltä appelsiininkuoria syötiksi. Vanhempana isä oli jo sitä mieltä että piisamit ovat täältä "kuolleet sukupuuttoon" tai ainakin vähentyneet lähes olemattomiin.

Ohessa on kuvattu vanhat ruosteiset piisaminraudat, jotka kuitenkin ovat vielä käyttökunnossa kuten kokeilu osoittaa. En tiedä tarkkaan, mutta ne on kai tarkoitettu sijoitettavaksi veden pinnan alle, ehkä sopivalle syvyydelle upotettuun lankkuun kiinnitettynä.

Tällaisillä piisaminraudoilla metsästys ei enää ole laillista. Nykyinen laki sallii vain sellaiset loukut jotka joko tappavat eläimen välittömästi tai jättävät sen fyysisesti täysin vahingoittumattomaksi. Eläintä ei saa kiduttaa tai näännyttää nälkään. Loppu on tultava mahdollisimman nopeasti.

Isommissa välittömästi tappavissa loukuissa olisi tietenkin ongelmana se että ne eivät valikoi saalistaan ja voisivat olla esim. kotieläimillekin vaaraksi.

Piisaminraudat eivät sinänsä riitä tappamaan piisamia. Ne pitävät eläimestä kiinni, estävät piisamia nousemasta pintaan hengittämään. Piisami kuolee hukkumalla kun ilma loppuu. Hukuttamalla tappaminen ei (enää) ole luvallista metsästyksessä.

Jos vielä näen luvattomaan piisaminpyyntiin viittaavan virityksen joen rannassa pihapiirini välittömässä läheisyydessä, niin tulen tekemään ilmoituksen luvattomasta metsästyksestä. En hyväksy sitä että minut nähtävästi yritetään lavastaa laittomaksi metsästäjäksi. Metsästys ei ilman lupaa ole sallittua alle 150m etäisyydellä asuinrakennuksesta. Ampumisesta se laki ei sano mitään. Loukkupyyntikin on metsästystä ja luvattoman pyydyksen käyttö on rikos, riippumatta siitä kuka joen omistaa.

Vanhat puiset rotanloukut

Täkäläinen perinteinen mm. heinäladoissa käytetty rotanloukku on ollut puurakenteinen. Ohessa on kuvattu myllyn lattialla kolme säilynyttä yksilöä jotka eivät kuitenkaan aivan tuollaisenaan ole toimintakuntoisia.

Ideana on että rotta jää puristuksiin kahden lautalevyn väliin. Ylemmän levyn päälle tulisi kiviä painoksi, mutta ei tuo välttämättä rottaa heti tapa. Karkeatekoisen mekanismin rakenne on hiukan takeltelevan tuntuinen. Saranan varassa kaatuva ylempi levy on mielestäni parempi rakenne kuin tällainen suoraan alas putoava.

Kyllä näistä silti on rottia löytynyt. Muistan että isä oli kesällä aina iloinen löytäessään heinäladon loukusta kuolleen rotan ja esitteli sitä ylpeänä. Jossakin heinäladossa rotanloukku oli jopa rakennettu kiinteäksi osaksi ladon lattiaa.

Ylempi levy nostetaan loukkua viritettäessä ylös siihen kiinnitetyn nivelen varaan. Nivelöidyn vivun päästä vedetään lanka pieneen puutappiin joka tulee liipaisimeksi alalevyn päällä olevaan "kieleen" joka on ohut päre tai vanerilevy. Kielessä on reikä pienen puutapin alempaa päätä varten ja rungossa metallinen naula tai muu pykälä saman tapin ylempää päätä varten.

Loukun olleessa viritettynä päre jää hiukan koholle alemmasta levystä. Kun rotta astuu päreelle, irtoaa pieni puutappi "kielessä" olevasta reiästä ja langan päässä oleva vipu pääsee suoristumaan jolloin ylempi levy sen päällä olevine kivipainoineen vapautuu putoamaan rotan niskaan. Hyvällä onnella rotta jää jumiin levyjen väliin ja kääkistyy siihen. Isommat eläimet kuten kissa tuohon melko pieneen väliin tuskin ryhtyvät itseään tunkemaan.

Tinteille rasvaa poskeen

Oheisessa vahvasti käsitellyssä (Equalize) kuvassa Aurinko tulee esiin mökkini katon takaa lokakuun lopulla noin 15 asteen korkeudella horisontista. Kello lähestyy yhtätoista kesäaikaa, eli kello kymmentä vyöhykeaikaa. Vyöhykeaikaan on määrä siirtyä muutaman päivän kuluttua. Keskitalvella Aurinko kuitenkin olisi alempana ja luultavasti menisi piankin myllyn taakse.

Tuohon aikaan Aurinko alkaa valaista uutta rakennelmaani jonka on määrä tarjota pikkulinnuille rasvaista talviravintoa. Tämä ei ole mikään huomattavampi rakennustekninen monumentaalimuistomerkki, onpahan vain sorakasan päälle navetan vanhoista lankuista kyhätty ruokintakehys. Sen tarvitsee kestää vain kevääseen saakka. Kilon rasvasiemenseos roikkuu saranoidun kaltevan katon keskipaikkeilta.

On tässä kuitenkin sateelta suojaava tervattu katto eivätkä rotat aivan helposti pääse liukkaasta langasta roikkuviin rasvamöykkyihin käsiksi. Keskitalvella Aurinko ei ehkä tuohon juurikaan paista, mutta on se sentään pohjoisen suunnalta hiukan suojassa.

Olen vielä kahden vaiheilla pitäisikö sen ympärille vetää suuremmilta linnuilta suojaava verkko vaiko ei. Tikat hyväksyn paikan lounasvieraina. Harakat eivät vielä ole olleet tuossa kovin aggressiivisia. Talitintit ja muut pikkulinnut pääsisivät verkon aukoista kulkemaan. Ei ole olemassa sellaista verkkoa joka päästäisi isot linnut läpi mutta estäisi pienten kulun.

Onneksi kyläkauppias - tyttärensä pakottamana - otti viikon loman 14 vuoden ahkeran palveluksen jälkeen, pisti kyläkaupan kiinni yhdeksäksi päiväksi ja käväisi etelän mailla lämmittelemässä. Muuten ei niinkään helposti olisi tullut lähdettyä polkupyörällä Peräseinäjoen kirkolle kukkasipuleita ja linnunravintoa hakemaan.


Haaveet joka tapauksessa ovat tärkeitä, elämän suola ja maustepippuri. Ilman niitä elämä olisi ylen kolkkoa.

Olen ylpeä siitä että olen kuitenkin voinut opiskella Porissa insinööriksi kokonaisen vuoden ihan virallisesti. Se merkitsee minulle erittäin paljon. Yli kolme vuotta olisi vielä edessä tutkintoon saakka, pitkä aika. Nyt syyslomalla lokakuun lopulla on todettava että lukukausi alkoi hyvinkin syyskuun alussa ja kohtuuhintaisesta opiskelija-asunnosta ei vieläkään ole mitään tietoa. En pysty kulkemaan Porissa. Sikäli täytyy jo ottaa vakavasti se mahdolisuus että virallinen opiskelu on tällä erää keskeytettävä. Se on minulle raskas päätös, mutta voin ehkä joskus myöhemmin vielä jatkaa ihan virallisestikin.

En tule luovuttamaan koskaan. Jatkan virallisesti opiskelua heti kun se on toimeentulon, asumisen ja kulkemisen puolesta mahdollista. Haen Porista asuntoa joka tapauksessa koska elämän parhain jatkomahdollisuus näyttäisi olevan siellä. Epävirallisesti tulen todellisuudessa aina opiskelemaan ja kehittelemään juttuja. Meidän suvussa on ollut tapana lähteä saappaat jalassa.


Galleria