Heureekka, luulen olevani keksimässä sen

Edellinen Seuraava

Syyskuun lopulla olen saanut oman nimikkomyrskyn. Vesa-myrskyn jälkeisenä yönä hiiriä jäi loukkuihin komeat kolme kappaletta. Olen seonnut jo laskuissa, mutta kaikkiaan pikkujyrsijöitä olen tänä syksynä kantanut saunan krematorioon poltettaviksi jo lähes 20 kpl. Naapurin ruma ja tyhmä kissakin tontillani kulkee, mutta mahtaako tuo mitään hiiristä ymmärtää. Se yrittää piilotella sänkipellolla lyhyiden olkien takana ja luulee itseään päivänvalossa vaaleaa taustaa vasten näkymättömäksi mustaksi kissaksi. Ääliökissi. Tai sitten se on humoristi.

Hyvä että hiiret eivät ole päässeet täällä juhlimaan ja lämmin syksy on mahdollistanut maalailla ulkonakin yhtä ja toista. Mikrovaltio Myllynsaaren (Insulo de Muelejo) pääsisäänkäyntinä toimiva silta on saanut uudet värit. Sivelin muutamien vuosien vanhan kyllästetyn puun päälle sävytettyä puunsuojaa. Purkillinen ei ihan kunnolla riittänyt viisimetriseen siltaan ja sekoitin maalipurkin sisällön huonosti, joten sillan toisen pään lankkuihin ei punaista sävyä juurikaan tullut. Eipä tuo haittaa, oikeastaan aivan kiva efekti. Vaakasuorien pintojen suojaus on tärkeintä. Talvi ei nyt pääse kohtelemaan itse rakentamaani siltaa kaltoin. Punaisella värillä ei ole puun suojauksen kanssa mitään tekemistä.

Opiskelun toteutuminen minua kovasti huolettaa. Olen saanut TE-keskuksen vakuuttumaan siitä että minulla on kevätlukukaudella kerättyjä opintopisteitä niin paljon että ne riittävät Jouluun saakka omaehtoisen opiskelun tuki työttömyysetuudella säilyttäen, mutta aika huolestuttavalta tämä näyttää. Syyskuun neljä viikkoa on jo menetetty eikä jatkomahdollisuudesta ole tietoa.

Pitäisi saada opiskelija-asunto Porista että pystyisi osallistumaan koulun lähiopetukseen ja tentteihin. Keväästä lähtien olen sitä hakenut. Poriin on täältä Kihniänkylästä suorinta tietä 160 km, eikä sitä tietä kulje mikään julkinen kulkuneuvo. Matkaa tulee varmaankin käytännössä yhteen suuntaan yli 200 km ja ainakin parikymmentä kilometriä siitä on luultavasti taksimatkaa. Seinäjoen keskustan kautta jos Poriin lähtisi niin ensin pitäisi mennä lähes 40 km aivan väärään suuntaan ennenkuin pääsisi pyrkimään lähes oikeaan suuntaan. Vaan eipä tarvitse toistaiseksi matkaan lähteä kun ei perillä Porissa kuitenkaan ole paikkaa missä päänsä kallistaa. Saman vuorokauden aikana en takaisin pystyisi tulemaan.

Opiskelu kuitenkin on elämässä ykkösasia ja jopa itsetarkoitus. Erikoisesti minua askarruttavat nyt differentiaaliyhtälöt. Kuten diffiksessä yleensäkin, periaatteet ovat yksinkertaisia, mutta pelkillä prinsiipeillä ei pitkälle pötki. Käytännössä esiintyy hankalia erikoistapauksia.

Pikkuplaneetan rata-alkioiden ratkaisu havainnoista osittaisdifferentiaaliyhtälöin on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta en pyri tällä laajalla alalla miksikään asiantuntijaksi. Tarvitsen vain insinööritieteissä käytännössä toimivia laskentamenetelmiä. Luulen että nämä kuviot kyllä oppii apinoimaan mallin mukaan.

Aiheesta on hyviä lähteitä käytettävissä ihan kohtalaisesti, mutta matematiikka on sinänsä melko puisevaa luettavaa. Kytkentä käytäntöön pitäisi olla mahdollisimman vahva että motivaatio säilyisi parempana. Differentiaaliyhtälöitä käytetään fysiikassa runsaasti, pitää vain löytää sopivia sovelluksia. Niitä epäilemättä löytyy sähkömagnetismin alueelta, mutta sinne on vielä matkaa.

Eräs lupaava käytännön soveltamismahdollisuus löytyy lujuusopista, kuten Majaniemen oheinen matikkavihkonen elävästi ja helppotajuisesti esimerkkinä esittää.

Lujuusopin koen sinänsä kovin tärkeäksi ja suren suuresti sitä etten asumis- ja kulkemisongelmien vuoksi ole pystynyt osallistumaan insinööriopintojen toisen vuoden lujuusopin kurssiin. Niinpä minulla ei ole aiheesta kuin kalpea aavistus, lähinnä statiikan kautta. Joten ei kannata välttämättä vetää henkeensä kaikkea mitä aiheesta kirjoitan. Olen mekaniikan ja lujuusopin nöyrä opiskelija vailla käytännön kokemusta, enkä edes yl'oppilas. Toivon kuitenkin vähitellen kehittäväni alan käytännöllisiä valmiuksia. Jos ei tässä elämässä, niin sitten seuraavassa.

Edellä jutussa #265 olen statiikan pohjalta koettanut esittää jonkinlaisen JavaScript-ohjelman vaakasuoran palkin leikkausvoimien ja taivutusmomentin esittämiseksi graafisesti. Statiikan avulla tässä vaan ei pääse pitkällekään. Ainoastaan toisesta päästä seinään kiinnitetty palkki ja kahden niveltuen varassa ilman mitään momenttitukea oleva palkki ovat staattisesti määrättyjä.

Jos on niinkin yksinkertainen tapaus että seinään momenttituella kiinnitetty palkki on sen lisäksi tuettu niveltuella, niin statiikan kahden yhtälön avulla ei pysty ratkaisemaan kolmea tuntematonta tukireaktiota ja homma tyssää siihen. Staattisesti määräämättömän tapauksen ratkaisu vaatii lisätietoja.

Onhan kyllä olemassa taulukkokirjoja jotka auliisti suoltavat ilmoille lujuusopin alalta mitä ällistyttävimpiä kaavakokoelmia. Onhan minullakin jokunen, vaikkakaan ei aivan uusimpia, ne ovat ällistyttävän kalliita. Voivathan ne käytännössä olla hyviä, mutta ihan tuollaiseen pinnalliseen oppiin en olisi tyytyväinen, vaan haluan nähdä ikäänkuin auton konepellin alle, olla niin insinööriä, niin insinööriä että!

Lujuusopin lähteeni ovat hiukan iäkkäitä, koulun kirjastosta poistettu Arvo Ylisen kunnianarvoisa klassinen teos jopa vuodelta 1965, mutta en silti pitäisi mahdottomana ettenkö näidenkin avulla voisi jotenkin selviytyä.

Merkinnät toki ovat vuosien varrella jonkin verran muuttuneet, nykyisiä vapaakappalekuvia ei vanhoissa kirjoissa nää, nimitykset vaihtelevat (jäyhyysmomentti ja neliömomentti ovat sama asia) ja ratkaisutekniikat ehkä ovat kehittyneet, mutta alan perusteet ja perusperiaatteet tuskin ovat järkkyneet.

Ehkä jopa pystyisin kaavakirjan avustuksella pääsemään lujuusopin kurssista rimaa hipoen läpi jos vielä joskus pystyn osallistumaan tentteihin paikan päällä Porissa? En tiedä millä tasolla aihe täsmälleen tulisi hallita tässä vaiheessa, mutta arvaan että kyse lie perusteista ja käytännössä tärkeimmistä tapauksista. Hyvässä toivossa haluan elää. En heitä luovuttamisen merkiksi pyyhettä kehään kuin nuutuneen nyrkkeilijän epätoivoinen valmentaja. Statiikan palkkitehtävän tentinkin sentään pystyi keväällä muistaakseni uusimaan ainakin kolmeen kertaan, joten ei kai lujuusoppi voi olla kerrasta poikki?

Noh, elämäni on tutkimusmatka ja lujuusoppi sen eräs etappi. Saapa nähdä miten äijäparan käy. Puhemies Maolta tutulla Pienten askelten politiikalla sitkeän optimistisesti eteenpäin. Oikeasti elämässä on tärkeää vain puutarhanhoito, eikä sekään nyt niin kovin tärkeää ole. Tällä asenteella ehkä parhaiten pysyn järjissäni ja hengissä.

Myös Pennalan kirja on kirjastosta poistettu, mutta se on sentään 1980-luvulta joten se antaa hyvää taustatukea. Käsittelytavat ovat lähteissä erilaisia ja niitä kultajyviä voi olla vaikea löytää kaiken mambou-tsamboun - tai asiaan vihkiytymättömän silmissä ainakin sellaiselta vaikuttavan - seasta.

Tavallaan tämä on kuitenkin hyvin selkeä asiakokonaisuus. Vaikka ei palkin taipumasta sinänsä paljon välittäisikään, niin taipuman analyyttisen ratkaisun kautta voi ratkaista tukireaktiot staattisesti määräämättömissä tapauksissa.

Statiikan pohjalta jo entuudestaan ymmärrän että periaatteessa (esim. tasaisella pintakuormalla) leikkausvoima Q on integraali kuormitustiheydestä q ja taivutusmomentti Mt taas on integraali leikkausvoimasta. Tai jos halutaan toisinpäin niin leikkausvoima on taivutusmomentin ensimmäinen derivaatta ja kuormitustiheys sen toinen derivaatta.

Tätä ketjua voi taipuman teorian avulla jatkaa eteenpäin (pienillä taipumilla). Palkin taipumiskulma φ on kuormitustiheyden kolminkertainen integraali. Taipuman viivallinen suuruus ν on kuormitustiheyden nelinkertainen integraali ja taivutusmomentin kaksinkertainen integraali. Tai toisin ilmaisten kuormitustiheys on taipuman neljäs derivaatta. Pennalan kirjan oheinen piirros on hyvin valaiseva.

Tokikaan käytännön vaikeuksia ei pidä unohtaa. Pistekuormituksen kohdalla on porrasmuotoinen muutos leikkausvoimassa sekä epäjatkuvuuskohta taivutusmomentissa. Kun on useita eri kuormituksia samassa palkissa niin tapaus on komplisoitu. Luulenpa että tässä vaiheessa joutuu luopumaan siitä koulun sinänsä kunnioitettavan opettajan statiikassa harrastamasta periaatteesta ettäkö vapaa momentti ei vaikuta leikkausvoimapiirrokseen mitenkään. Minun järkeni mukaan sen täytyy vaikuttaa.

Taulukkokirjat eivät anna ratkaisua tapaukseen jossa staattisesti määräämättömässä palkissa on esim. sekä pistevoimia, vapaa momentti että vaikkapa tasaista pintakuormaa. Siihen täytyisi koettaa säveltää jokin oma ratkaisu. En tiedä tarvitaanko sitä lujuusopin tentissä, mutta periaate minun pitäisi itselleni selvittää. Se ei välttämättä tarvitse olla analyyttinen ratkaisu, voisin olla numeeriseen ratkaisuun aivan tyytyväinen.

Tässä vaiheessa minusta vaikuttaa siltä että staattisesti määräämättömän tapauksen tukireaktioiden ratkaisuun tarvittava kolmas yhtälö voisi aueta sen yksinkertaisen oivalluksen kautta että tuen kohdalla taipuma täytyy olla nolla. Taipuman yhtälö asetetaan nollaksi ja se derivoidaan kahdesti koska taivutusmomentti on taipuman toinen derivaatta. Tuloksena yhtälöön pitäisi jäädä vain yksi tuntematon momentti. Tällöin yhden tuen aiheuttama momentti voidaan ratkaista ja koko yhtälöiden ketju avautuu kuin Jokisen eväät?

Palkin taipumaviivaa sinänsä en tässä vaiheessa jaksa edes ajatella. Haluan vaan hanskata staattisesti määräämättömien yksinkertaisempien palkkitapausten tukireaktioiden ratkaisun. Omissa suunnitelmissani en aio liikkua lähelläkään kriitiisiä kuormituksia. Kirjahyllyjen rakentajanakin olen enempi "alle paksut pölkyt & päälle tukevaa lankkua" -linjalla jossa nurjahdus ei ole riski eikä taipumalla ole käytännön merkitystä.


Neule, kutoma- ja ompelukoneet sekä kangaspuut - kohtaloni?

Kyllä mieskin voi käyttää esim. ompelukonetta, ei se hänen miehuullisuuttaan vähennä! Minulle on jäänyt perinnöksi joitakin tällaisia, joten ehkä minulla olisi moraalinen velvollisuus yrittää niitä hyödyntää?

Entisessä myllyssä Hiirikosken rannalla on kaksi vanhaa neulekonetta. Jonkinlaista yritystoimintaa se kai on ollut, mutta isäni ei tietääkseni ole ollut siinä mukana. Entinen Kihniänkylän kyläkauppias Puska voisi tietää asiasta enemmän, sillä hän lie ollut myllyn aiempi omistaja. Kauppias Puska käytti myllyä lapsuudessani ainakin jonkinlaisena varastona.

"WESCO", Brooklyn, N.Y.

Mylly joutui isän haltuun vasta toiminnan loputtua. Isä osti myllyn osakkeet ja hänestä tuli näin rakennuksen ja myllyn tontin omistaja.

Lapsuudessani myllyssä oli vielä ulko-ovet paikoillaan. Isä teki myllystä traktoritallin ja valitettavasti suurensi oviaukkoa moottorisahalla ; vahinko jota on enää vaikea korjata. Myllyn alkuperäiset ovet ovat kyllä tallella mutta ne eivät riitä peittämään suurempaa oviaukkoa.

Näillä koneilla on neulottu langasta säkkikangasta. Sähköt rakennuksessa on silloin tarvittu. Koneet ovat neuloneet pitkää sukkaa josta on tehty tiiviitä säkkejä joihin voi pakata esim. jauhoja.

Tuota pitkää vaaleaa "säkkisukkaa" näkyy vielä pieni ajan ränsistämä pätkä pienemmän koneen alaosassa oheisessa kuvassa.

Neulekoneet ovat toki pitkään laiminlyötyjä ja hirveän huonossa kunnossa. Linnutkin ovat siellä sotkeneet. Koneiden käyttökuntoon saattaminen epäilemättä olisi kova urakka. Taloudellista tulosta näillä lie vaikea takoa. Koneet käsittelevät ohutta lankaa joten arvattavasti niiden täytyy olla hyvässä vireessä pystyäkseen toimimaan kunnolla.

Isompi kone on ehkä amerikkalainen Wesco -merkkinen. Pienempi lie brittiläinen ja firman nimeltä "Blackburn & Sons Ltd" valmistama?

Tokihan vanhat koneet ansaitsisivat kunnialliset eläkepäivät, mutta pahoin pelkään että näiden koneiden kunnostus on minulle ylivoimainen tehtävä. Luulenpa että nämä eivät kumminkaan ole mekaanisesti aivan yksinkertaisia laitteita.

"Blackburn & Sons", Nottingham

Neulekoneet pitäisi purkaa alkutekijöihinsä ja puhdistaa perusteellisesti. Muuten tuskin on mitään toivoa niiden saamisesta käyttökuntoon.

Myllykin on huonossa kunnossa. Siellä on jo kauan sitten ollut tulipalo ja erään huoneen lattia on romahtanut. Katto luultavasti vuotaa. Surullisen näköinen ilmestys, mutta en pysty tekemään asian hyväksi mitään.

Olen perinyt myös pari rukkia, isän siskon käytössä olleen vanhan poljettavan Singer-ompelukoneen sekä isän ja äidin puolelta tulleet pienet paristokäyttöiset ompelukoneet. Äidillä oli uudempi sähkökäyttöinen ompelukone ja saumauskone, mutta niihin en sentään päässyt käsiksi.

Kangaspuita ei ikävä kyllä vielä ole yhtään. Pitsinnypläyskoneestakin olen haaveillut, mutta sellaisen rakentaminen voisi olla vaikeaa? Kutomakoneiden suunnittelijana, rakentajana ja käyttäjänä voisin ehkä olla aivan onnellinenkin, mutta sinne on toki vielä pitkä matka.

Kuvittelen että esim. komposiittimateriaaliin olisi saatavissa lisäarvoa siten että fiksu kone kutoo tai nyplää kestävästä langasta tapauskohtaisesti eräänlaisen rungon tai "pitsin" jonka ympärille tulee esim. kovettuva hartsi. Komposiitin rakennetta lujittava lanka voitaisiin kutoa optimaalisesti siten että lopputuotteen lujuusvaatimukset tyydytetään. Tuotteesta saataisiin kevyt ja kestävä.

Tai kenties teräsbetonin raudoittaminen olisi tehtävissä rakennustyömaalla koneella joka fiksusti taivuttelee ohuehkoa raudoitusterästä kuin lankaa betonivalun sisään upotettavaksi? Käsityönä tuollainen lie hankalaa ja kallista. Fiksuilla mekanismeilla se voisi onnistua.

Asuminen on Suomessa aivan liian kallista. Järkevän hintaisista asunnoista on pulaa. Kohtuuttoman suuret asumiskustannukset ovat varmaankin Suomen suurimpia ongelmia. Työn teettäminen ihmistyövoimalla on liian kallista. Automatisoidut taloja rakentavat koneet voisivat ratkoa näitä ongelmia. Ehkä ne voisivat ärsyttää AY-politrukkeja, koska työn hinta voisi laskea, mutta työelämässä olevien etu ei voi olla ainoa arvo tässä yhteiskunnassa. Tavalliset ihmiset tässä Sulo-Suomessamme tarvitsevat edullisempaa asumista ja kipeästi. AY-politrukit saavat kiristellä hampaitaan ja pullistella otsasuoniaan uuden aallon kehruujennyille niin paljon kuin tahtovat. Dinosauruksetkin menehtyivät koska eivät pystyneet sopeutumaan.

Kuitenkin kaiketikin, on langan käsittely, ompeleminen, neulominen, kutominen ja nyplääminen jollakin tapaa mielenkiintoista, ainakin periaatteessa, kunhan sen voi tehdä koneella. Eikä se voi olla naisten yksinoikeus. Vaadin sukupuolten tasa-arvoa neulomis- ja kutomisalalle.

Kenties tästä voisi vielä kehkeytyä Mikrovaltio Myllynsaaren (Insulo de Muelejo) eräs elinkeino, kukapa tietää. Nuo myllyn kaksi vanhaa neulekonetta ovat tavallaan Mikrovaltio Myllynsaaren alueella Hiirikosken entisen myllyn saaren puoleisessa päässä.


Galleria