Syyspäiväntasaus on ihan kiva juttu

Edellinen Seuraava

Oikein hävettää että jutussa #231 esitelty matriiseille ja modulaariselle aritmetiikalle perustuva Hill-salakirjoitus on jäänyt toteuttamatta. Sille täytyy nyt kiireesti tehdä jotakin.

Uudessa laskimessa jopa 8x8 matriisi näkyy aika hyvin, mutta laskinta en siihen yritä käyttää vaan ajattelin tehdä JavaScriptillä selaimessa toimivan ohjelman. Ehkä jopa 12x12 matriisi voisi olla ihan realistinen. Sillä pystyisi viestittämään 12 merkkiä pitkän tekstin kerrallaan.

Ehkä se ei täytä tiukimpia kryptograafisia kriteerejä, mutta luulenpa että jos avain on salainen niin murtamiseen tarvittaisiin alan asiantuntija. Tavallinen sälli ei sitä koskaan murtaisi. Kokeilemalla viestiä ei niin vaan avattaisi, sillä erilaisia vaihtoehtoja on runsaasti. Esimerkiksi 12*12 matriisissa on 144 solua ja jokaisessa solussa vähintäänkin parikymmentä erilaista vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen kokonaismäärä voisi olla luokkaa 25144 eli yli 10200 ; yli 200-numeroinen luku. Tietenkin on aina mahdollista että jo ensimmäinen satunnainen kokeilu tuottaisi oikean yhdistelmän, mutta todennäköisyys on järkyttävän pieni, monta monta kertaluokkaa pienempi kuin lotossa.

Lisäksi modulukselle on vaihtoehtoja ja merkistön kanssa pystyy jekkuilemaan monella tavalla, modulus voi olla erilainen kryptauksessa ja avauksessa joka sotkee tavurajat ja rikkoo selvätekstin ja kryptogrammin merkkien suhteen.

Hill-salakirjoituksen projektista on ...

  • pienen 5x5 matriisin kokeilu venäläisellä merkistöllä
  • isomman 10x10 matriisin kokeilu sisältäen länsimaiset, skandit ja esperantomerkistön

    Avaimet eivät näissä kokeiluissa voi jäädä kokonaan salaisiksi, mutta toivon näillä silti olevan edes jonkinlaista käyttöarvoa. Oikeasti avaimet pidettäisiin visusti piilossa eikä vastapuolelle tarjottaisi mahdollisuutta kokeilla niitä vapaasti. Näihin julkisiin kokeiluihin kun on vaikea saada "tarpeeksi" erilaisia vaihtoehtoja erikseen tarkistettujen avainten kanssa niin ajattelin tarjota myös mahdollisuuden sekoittaa merkistöä. Ehkä olisi tyydyttävää jos julkinen kokeilu tarjoaa kymmenisen erilaista avainta ja ehkä tuhatkunta erilaista vaihtoehtoa käytettävän merkistön sekoittamiseksi eri järjestykseen. Vaihtoehtojen kokonaismäärä voisi olla esim. viisinumeroinen luku joka mielestäni tällä tasolla tyydyttää. Ilman tietoa käytetyistä asetuksista salat eivät todennäköisesti siis silloin "salakuuntelijalle" aivan pienellä vaivalla aukeaisi vaikka palvelun sijainti onkin julkinen.

    Valtion tiedustelupalvelun resursseilta tässä ei ole tarkoitus suojautua, mutta liian utelias pikkusisko kyllä pystytään pitämään aisoissa. Menetelmän todellinen vahvuus on matriiseissa. Merkistön sekoitus on vain julkisen toteutuksen vaatima hätäri joka ei yksin voi tarjota todellista turvaa.


    Muutenkin halajan toteuttaa hyödyllistä matikkaa laskimilla ja muilla apuneuvoilla. Ihan välittömästi en sitä pysty maasta polkaisemaan, mutta enköhän vähitellen pääse itse substanssiin kiinni. Esimerkiksi Maxwellin yhtälöitä mielelläni käyttäisin johonkin hyödylliseen kuten antennien suunnitteluun.


    Keräilijän viimeisimmät tunnustukset
    -
    Kerätä vaiko eikö kerätä, siinäpä pulmaa kerrakseen

    Olen tässä netin rippituolissa jo tunnustanut yrittäneeni kerätä mm. kivien ja mineraalien keräilysarjaa Maailman Aarteet (jutun #279 lopussa). Nyt on tullut aika tunnustaa suurimmat syntinsä. Lihan himo on aivan normaalia ja hyväksyttävää, käytännön välttämättömyys, mutta olen salaa himoinnut myös Räikkösen Ferraria ja Valtterin ruumista. Lieventävänä asianhaarana on otettava huomioon että Räikkösen Formula on vain pienoismalli ja Valtteri on muovia, ei suinkaan lihaa ja verta. Lisäksi olen lähinnä himoinnut Valtterista vain pääpuolta ja luita, en suinkaan perälihoja.

    Ferrari-kilpa-auton pienoismallin rakennussarja oli sinänsä kovin kiinnostava. Pienoismalli on mittakaavassa 1:7, eli ei sentään kovin pieni pienoismalliksi. Valmiin auton pituus olisi ollut jopa 67 senttimetriä. Ihan radio-ohjauksella ja omalla korskealla voimanlähteellä, 2-tahtisella 3,46 cm3 polttomoottorilla varustettuna. Sisältyen levyjarrut, jousitus ja vaihteet.

    Esimerkiksi moottorin tekniikka ei tietenkään voi olla alkuperäisen kilpa-auton moottorin tarkka kopio. Sellainen tulisi hulvattoman kalliiksi. Radio-ohjauslaite ei sisälly sarjaan vaan sellainen täytyy hankkia erikseen, tai alan harrastajalla sellainen ehkä jo onkin entuudestaan. Lehtien keräilykansio oli myynnissä erikseen 9 euron hintaan.

    Tekniikka oli ilmeisesti peräisin KYOSHO -nimiseltä firmalta, mutta rakennussarjan toimittaja oli muistakin sarjoista tuttu DeAgostini. Teknisesti periaatteessa opettavainen ja mielenkiintoinen projekti. Muiden muassa kauko-ohjaus ja siihen liittyvä tekniikka kiinnostaa suuresti.

    Silloin eleltiin suunnilleen vuoden 2007 lihavia aikoja. Kimi Räikkönen oli vielä kova sana F-1:ssä. Sarjan pari ensimmäistä osaa tulivat lehtipisteisiin näyttävissä pizzalaatikoissa, mutta sisälsivät vain joitakin spoilereita. Eka osa oli houkuttelevan halpa, hinta alle 6 euroa.

    Osia oli kuitenkin luvassa muistaakseni noin 100 kappaletta, joten irtonumeroiden normaaliin kappalehintaan 11,95 € kokonaishinnaksi vuosien varrella olisi kertynyt toista tuhatta euroa. Tilattuna se ehkä olisi tullut hiukan halvemmaksi. Jotkut osista sisältävät vain jonkin pienen muoviklipareen ja hinta on se tavallinen. Tokihan jotkut osat voivat olla vakiohintaa arvokkaampia. Kyseessä on kuitenkin kokonaisuus jonka osilla sinänsä yksinään ei ole suurta arvoa.

    Voi olla että arvokkaammat osat ovat vasta sarjan loppupäässä, jolloin sarjan alkuosassa osien hinta on turhan suolainen. Näin asiakas saadaan ajattelemaan että keräilyä ei kannata lopettaa jos sen on jo aloittanut, vaan jatkaa aina katkeraan loppuunsa saakka.

    Välittömästi sarjan osista ei pysty rakentamaan mitään toimivaa kokoon, joten keskeneräisen pienoismallin ja sarjan irrallisten osien säilytys voi epäilemättä muodostua jonkinlaiseksi käytännön ongelmaksi vuosien mittaan. Sadan osan keräily joka toinen viikko, eli kahden osan kuukausivauhdilla kestää noin 4 vuotta, joka epäilemättä ainakin nuorelle kohdehenkilölle on tuskastuttavan pitkä aika.

    Rakentelun täytyy olla asiakkaalle tärkeää, sen täytyy olla juuri se juttu joka saa mahlan suonissa virtaamaan vuolaana kohisten, muuten hän ei jaksa keräillä koko sarjaa. Kaupasta saisi oleellisesti samanlaisen tuotteen heti valmiina ja käyttökelpoisena sekä luultavasti jopa kilpailukykyiseen hintaan - koko sarjan osien kokonaishintaan nähden.

    No eihän tuollaisella pienen maavaran pienoismallilla olisi oikeasti pystynyt meikäläisen epätasaisella ja heikosti parturoidulla pihamaalla ajamaan montaakaan metriä, mutta idea oli niin hauska että siinä teki mieli olla mukana. Mielenkiinto pysyi vireillä 19 osan ajan.

    Sarjan lehdet epäilemättä voivat olla informatiivisia ja aihetta yleisemminkin valaisevia. Niin trendikäs ja jokaisen pikkuinsinöörin unelma kuin olikin, olisi tämä malli kuitenkin ollut minun tarpeisiini nähden sanoisinko hiukan ylävireinen ja elitistinen. Ei ole sille sopivaa tasaista kilparataa käytettävissä. Jokin karumpi maastokelpoinen tai ilmassa lentävä malli olisi istunut minun vartalolleni paremmin.

    Runkoa minulla ei siihen ole, se ei olisi kauppakassiin mahtunut. Mitään toimivaa näistä yli 200 euron hintaisista osista tuskin saa aikaan, mutta ehkä ne voisivat vielä kelvata varaosiksi niille jotka ovat malttaneet koota koko sarjan? Onhan jotakin pientä voinut esimerkiksi hajota matkan varrella. En tiedä miten hyvää laatua sarjan osat ovat olleet. Vaikea näitä alkupään osia kai kuitenkin lie enää kaupata taloudellisesti kannattavasti ja kohtuullisella vaivannäöllä.

    Voisin minä nuo ehkä lahjoittaakin pois jos joku esittää erikoisen vakuuttavan perustelun sille miksi juuri hänen pitäisi nuo sarjan alkuosat saada omikseen.

    Pikanttina yksityiskohtana voi mainita että keräilysarjan osassa 7 on Kimi Räikkösen kypärä ja kypäräteline mittakaavassa 1:7. Se lie kuitenkin liian kevyt esim. muistoesineeksi kuten paperipainoksi kirjoituspöydälle. Eikä sisällä ole Kimin päätä. Jo sarjan osassa 3 oli tallitoveri Felipe Massan kypärä eikä siinäkään ole kalloa sisällä.

    Valtteri, sarjan 1. osa

    Pienen ihmisen, Valtterin keräily- ja rakennussarjassa sensijaan aloitetaan nimenomaan pääkallolla. Hampaiden asettelussa pääkallon ylä- ja alaleukaan olisi varmaan iso homma.

    Valtterista minulla on vain 2 ensimmäistä osaa. Se olisi kylläkin Formula-autoon varrattuna luultavasti tullut suhteellisen halvaksi 7,95 € kappalehinnallaan. Kokoa oma luuranko kotisi joka kaappiin! ( ... ellei jo ole entuudestaan )

    Sarja epäilemättä on lähinnä suunnattu lapsille ja lapsenmielisille. Ensimmäisen osan halpa pääkallo näytti niin hauskalta että oli vaan pakko tarttua tilaisuuteen vaikka en koskaan uskonutkaan koko sarjaa kerääväni.

    Täytyyhän taloudessa pääkallo olla. Kallo täytyy olla tärkeä koska monet näyttelijät ovat poseeranneet sellainen kädessäään.

    Valmiin Valtterin koko pituus tulisi olemaan metri ja kymmenen senttiä, oikean lapsen koko. Epäilemättä sen kokoaminen voi olla opettavainen projekti. Sarjaan kuuluu kuten tavallista lehti joka jakelee auliisti aiheeseen liittyvää informaatiota.

    Keräilysarjoista puheen ollen on mainittava myös Suosikit -niminen pienehkö Disney-hahmojen sarja. Valitettavasti minulla on siitä vain Roope taalasäkkeineen. Se epäilemättä tuo onnea. Harmittaa kun en ole hankkinut Iinestä. Iines on loistomimmi. Roope ja Iines olisivat täydellinen yhdistelmä ; äveriäs Roope toisi onnea rahassa ja viehko Iines rakkaudessa?

    Roopen vieressä oleva pieni punaiseksi maalattu puinen malli esittää Vasaraisilla (Raumalla) olevan Muina-nimisen museon jotakin (aitta?)rakennusta. Se on ihan käsin tehty, kaksin verroin arvokkaampi. Sain sen jonkinlaisena voittona Suomisen Jaskalta jossakin Kepun tilaisuudessa vuosia sitten. Onhan se aivan hieno. Tuollaisella matalan teknologian tuotteella tuskin kuitenkaan pystyisi keneltäkään kymppiä kiskomaan?

    G-mies Jerry Cotton ajoi Jaguarilla joten kyllähän jokaisessa itseään kunnioittavassa taloudessa täytyy olla Jaguar E-type, ainakin R-kioskin pienoismallina ellei muuten. Auton väri ei ole oikea, mutta minkäs tekee. Tärkeintä on kaunis ajatus. Sen runko on kuitenkin metallivalua ja siinä on oikeasti aukeavat ovet.

    Jaguar on sikälikin tärkeä merkki että äitin ensimmäinen polkupyörä Alavallissa oli Jaguar ja minä sain tuon naistenpyörän käyttööni kun opin pyöräilemään tavallisella polkuvituseerilla noin 7-vuotiaana. Hiukan isohan se lapselle oli, mutta siinä oli leppoisat ajo-ominaisuudet. Naistenpyörällä ajaminen ei rasittanut itsetuntoani juurikaan. Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari!


    Keräily- ja rakennussarjoilla on oma omituinen luonteensa. Niitä on helppo kritisoida. Jotkut ovat voineet pettyäkin. Ovatko ne syntiä? Pitäisikö ne siis kieltää, pitäisikö valtionhoitajapuolueen säätää laki joka kriminalisoi sellaisten keräilysarjojen lanseeraamisen joihin joku saattaa joskus olla tyytymätön? Pitäisikö Suomen uusavutonta kansaa yhä enenevässä määrin suojella siltä itseltään? Siinähän tarjoutuisi taas nätti tilaisuus perustaa virkamiehille pari uutta kovapalkkaista palkintovirkapaikkaa tyyliin läänin keräilysarjakomissaari ja Herra Ylitirehtööri. Lisää byrokratiaa, lisää virkavaltaisuutta, lisää tyhjänpäiväisiä lakeja.

    Yhden osan hinta voi olla halpa, mutta kokonaisuus voi muodostua yllättävän hintavaksi. Toisaalta pääomalle voisi laskea korkoa eikä kai kukaan voi markkinataloudessa odottaa saavansa jotakin aidosti ilmaiseksi? Osamaksulla kokonaishinta voi tunnetusti muodostua hiukan suuremmaksi kuin käteisellä maksaen ja onhan lehdelläkin oma informaatio- ja viihdearvonsa.

    Täytyyhän elämän joka tapauksessa jotakin sisältää. Harrastuskin on hyvä olemassa. Pelkkä nöyrä hallituksen uutisten kuuntelu, Venäjä-pakotteille applodeeraus, lisäverojen kanssa kärvistely ja viranomaisten edessä pokkurointi ei kaikkia täysin tyydytä. Elämässä täytyy olla jotakin enemmän kuin leipäjonossa seisomista ja työttömyystilastojen edessä kumartelua. Kalja ja kovaääninen musiikki ei kaikkia lohduta.

    Jossakin keräilysarjassa jopa yksittäinen sarjan osa voi olla juuri sitä mitä asiakas haluaa, mutta rakennussarjoissa tarvitaan kaikki osat ja kokonaisuus voi valmistua vasta viimeisen osan myötä. Tämä sitoo asiakkaan tuotteeseen jopa vuosien ajaksi. Kaikille se ei varmaankaan ole hyvä ratkaisu, mutta pienellä etsimisellä ratkaisuja on tarjolla muitakin, jopa ilmaiseksi.

    Niin, on kovin vaikea sanoa onko keräily ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin, todennäköisesti ei. Näitä sarjoja ilmankin saattaisi pysyä hengissä, mutta näiden ostaminenhan on kokonaan vapaaehtoista. Perheen lapsien suhteen asia saattaa olla pulmallisempi, mutta lapsia kun minulla ei ole, niin en voi siitä paljoa tietää.

    Ottaisin nämä eräänä vaihtoehtoisena mahdollisuutena johon voi tarttua tai olla tarttumatta. Kukaan tuskin kuolee DeAgostinin Formula-auton pienoismallin tai Valtterin muoviluurangan puutteeseen, mutta - vaikka onkin sinänsä vähäinen - edustaahan se silti isompaa hyvää, suurempia arvoja ja kokonaisuutta, kulttuuriamme sekä taloutta ja aikamme maailmaa, elämäämme. Elämässä voi pakkopullan ja verojenmaksun lisäksi ihan kiva olla mukana hiukan jotakin antoisaakin - haaveita, laatuaikaa, tyydyttävää ja virkistävää sisältöä.


    Galleria