Valitus Turun hallinto-oikeudelle

Edellinen Seuraava

Olen työttömäksi jouduttuani yrittänyt Raumalla monen vuoden ajan selviytyä veloistani ja löytää uusia elämän eväitä. Niinpä aloitin Porissa opiskelun, jonka näen pitemmällä tähtäimellä ainoana mahdollisuutena hankkia uutta toimeentuloa.

Velkojen puristuksessa olen viimeisenä mahdollisuutena yrittänyt anoa sosiaalista luottoa Raumalla jossa olen asunut ja maksanut veroja yli 30 vuotta. Pankistahan lainaa ei ilman palkkatuloja voi saada, kuten jokaisen sosiaalialan ihmisen täytyy unissaankin tietää.

Sosiaalinen luotto olisi mahdollistanut lisäveroista, vuokrista ja veloista selviytymisen. Olisin pystynyt välttämään ulosoton ja maksuhäiriön. Ilman maksuhäiriötä olisin voinut paremmin hakea vuokra-asuntoa opiskelupaikkakunnalta Porista ja jatkaa opiskelua normaalisti. Olisin pystynyt maksamaan sosiaalisen luoton takaisin muutamassa vuodessa.

Suurella vaivalla sain helmikuussa varattua Rauman sosiaalitoimistossa tapaamisen minulle osoitetun sosiaalityöntekijä Nina Välimäen kanssa, nimenomaan tarkoituksena anoa sosiaalista luottoa. Esittelin tilannettani laajasti papereiden kanssa ja toivoin myönteistä ratkaisua talouteni ongelmiin niin että en joudu asunnottomaksi ja voisin jatkaa opiskelua.

Valitettavasti, vaikka laskelmaan jäikin takaisinmaksuvaraa silloin helmikuussa, ilmoitti sosiaalityöntekijä Nina Välimäki kolmen sekunnin harkinnan jälkeen ehdottomana mielipiteenään että hän ei tule puoltamaan sosiaalisen luoton anomustani, eikä asia tule hänen kauttaan koskaan etenemään. Siltä osin pääasia siis tuli selväksi, eikä ollut tarpeen jatkaa keskustelua, joten poistuin paikalta. Valituskelpoisen päätöksen asiasta sain vasta heinäkuun lopussa ja senkin vasta erikseen useaan otteeseen vaadittuani.

Sosiaalipalveluiden johtajan Leena Kivimäen esittämä väite ehkäisevän tai täydentävän toimeentulotuen harkinnasta ei pidä lainkaan paikkaansa. Se on suoranainen valhe. Sosiaalityöntekijä Nina Välimäki halusi estää kaikki myönteiset ratkaisut ja ajaa talouteni umpikujaan. Pidän menettelyä erittäin törkeänä.

Veronmaksajana en voi hyväksyä sitä että valituskelpoisen päätöksen saaminen sosiaalisen luoton anomukseen kestää puoli vuotta. Talouteni umpikuja oli hyvin Rauman sosiaalitoimiston tiedossa. Toimeentulotuki on vain veruke, kuten sain seuraavina kuukausina kokea. En saa toimeentulotukea koska siinä mitään velkoja ei huomioida. Ja tokihan sosiaalialan ammattilaisen täytyy tietää etten voi saada toimeentulotukea velkojen maksuun. Niinpä toimeentulotukeen vetoaminen on törkeää hämäystä, väärää ohjeistusta, huonoa hallintotapaa.

Pidän käsittämättömänä sitä että sosiaalisen luoton anomuksen käsittely on voitu "keskeyttää". Mitään muuta myönteistä ratkaisuahan sosiaalitoimisto ei tarjonnut kriittiseen tilanteeseeni. Talouteni kriittiset hetket olivat käsillä helmi-maaliskuussa ja asia oli hyvin Rauman sosiaalitoimiston tiedossa. Rauman sosiaalitoimisto on käytännössä, paitsi estänyt saamasta sosiaalista luottoa tai muutakaan tukea häädön ja ulosoton lähestyessä, myöskin puolen vuoden ajan estänyt valittamasta kielteisestä päätöksestä joka todellisuudessa tehtiin jo helmikuussa. Sellainen on mielestäni jopa rikollista.

Sosiaalityöntekijä Nina Välimäen toiminta ei toteuta sitä hyvän hallintotavan vaatimusta jonka laki viranomaiselle asettaa, joten mielestäni hänen on vähintäänkin saatava tuntuva huomautus siitä että hän on käytännössä estänyt minua saamasta valituskelpoista päätöstä sosiaalisesta luotosta jota olen hakenut jo helmikuussa. Jos olisin saanut sosiaalista luottoa hakemukseni mukaan keväällä, olisin pystynyt välttämään ulosoton ja maksuhäiriön. Ilman maksuhäiriötä olisin voinut paremmin hakea uutta asuntoa, jatkaa opiskelua ja olisin voinut saada opintolainaan valtion takauksen.

Pidän valitettavana sitä että Rauman sosiaalitoimisto ei ole halunnut tarjota minkäänlaista myönteistä ratkaisua keväällä talouteni kriittisessä tilanteessa. Pankkilainan suosittelu on pelkkää pilkantekoa kun sosiaalitoimisto hyvin tietää ettei palkkatuloa ole. Sosiaalista luottoa ei tulla anomaan huvin vuoksi, vaan tilanteessa jossa selkä on seinää vasten. Toimeentulotukeen vetoaminen samoin on epäasiallista koska sitä ei voi saada velkojen maksuun. Sosiaalialan ammattilaisen tietenkin täytyy tämä varsin hyvin tietää. Olen hakenut toimentulotukea useasti ilman tulosta.

Rauman sosiaalitoimisto halusi ajaa talouteni, opiskeluni ja työelämämahdollisuuteni tahallisesti umpikujaan, eikä esittänyt mitään toimivaa myönteistä ratkaisua. Sosiaalityöntekijä Nina Välimäki saa luvan vastata tavasta jolla hän on hoitanut julkista virkaansa.

Jos asia ei Hallinto-oikeudessakaan saa ansaitsemaansa huomiota, harkitsen muita keinoja. Veronmaksajaa ei voi oikeustajuni mukaan rankaisematta kohdella näin huonosti.

Seinäjoella 02.09.2014
Vesa Petäys

Tämä teksti on luettavissa myös netissä osoitteessa http://vesapetays.net/NEWGAL/g281.html


Vastaselitys Turun hallinto-oikeudelle
Rauman sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnon johdosta

Rauman sosiaalipalveluiden johtaja huipentaa lausuntonsa siihen että olen heinä-elokuun vaihteessa muuttanut Raumalta Seinäjoelle. Olenko muuttanut haja-asutusalueelle, isältä perittyyn, huonokuntoiseen, talviasuttavuudeltaan kyseenalaiseen, ulosotossa olevaan mökkipahaseen, opiskelun jatkolta pääsemättömiin ihan huvin vuoksi? En, vaan olen joutunut muuttanut pakon edessä. Ei ollut muuta paikkaa mihin mennä.

Raumalaisesta vuokra-asunnosta tuli häätö 31.07.2014 ja sieltä oli siis pakko lähteä pois. Raumalta en saanut apua. Olen keväästä lähtien hakenut Porista opiskelija-asuntoa voidakseni jatkaa opiskelua, mutta en ole sitä saanut. Ulosotosta johtuva maksuhäiriö vaikeuttaa vuokra-asunnon hakua ; asuntoja välittävät yritykset eivät vuokraa.

Minun osaltani pysyvä vahinko on siis luultavasti jo tapahtunut. En ota asiaa kepeästi, mutta eipä toisaalta hyödytä itkeä maahan kaatunutta maitoa. Tärkeimmäksi koen että rikolliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

Tapahtui juuri se vahinko jonka pyrin etukäteen välttämään hakemalla Raumalla sosiaalista luottoa helmikuun alussa. Jos olisin saanut silloin talvella sosiaalista luottoa hakemukseni mukaan, olisin pystynyt maksamaan myös vuokrarästit, olisin voinut välttää maksuhäiriön, olisin pystynyt paremmin hakemaan opiskelija-asuntoa Porista, olisin voinut jatkaa opiskelua syksyllä Porissa normaalisti, olisin voinut hakea työtä Porissa, olisin myöhemmin saanut opintotukea ja olisin voinut saada myös opintolainan valtiontakauksen sekä opintolainaa, joiden avulla olisin ehkä voinut opiskella jopa tutkintoon saakka noin kolmen vuoden päähän. Olisin ehkä jopa voinut vielä työllistyä insinöörin tutkinnon ansiosta lähes 60 vuoden iästäni huolimatta.

Siitä tässä oli kysymys. Halusin välttää ulosoton ja maksuhäiriön voidakseni jatkaa opiskelua joka oli ainoa mahdollinen keino hankkia uutta toimeentuloa enää koskaan. Tässä tarkoituksessa hain sosiaalista luottoa Rauman sosiaalitoimistossa helmikuun alussa, viimeisenä mahdollisuutena.

Olin kamppaillut työttömyyden ja velkojen kanssa jo useita vuosia. Olen käynyt jopa kerjäämässä diakoniatoimistossa, "vannoutuneena ateistina"! Olin jo käynyt myös velkaneuvonnassa ; sieltä tosin vain työssä olevat voivat mitään apua saada, työtön ja opiskelija saa korkeintaan sympatiaa. Sympatia voi sinänsä olla hienoa, mutta ahne verottaja tuskin sillä kuittaa lisäverot maksetuiksi.

Olen siis runsaasti käytännössä harjoitellut talodellisen tilanteeni selvittämistä ja osaan tehdä sen. Tämä ei edes ole mitään rakettitiedettä, vaan normihenkilön hyvinkin esitettävissä oleva aihe. Sosiaalinen luotto oli ainoa jäljellä oleva tulevaisuuden toivo. Ratkaisevan tärkeä tekijä.

Vaadin alkuvuodesta puhelimitse sosiaalityöntekijä Nina Välimäeltä nimenomaan mahdollisuutta hakea sosiaalista luottoa. (Lausuntoon kirjattu väite sosiaalitoimiston aulasta on tässä yhteydessä väärä.) Sellaisen mahdollisuuden epäämistä pidän rikollisena tekona. Talouteni tilanne oli ilmiselvästi kriittinen ja esittelin sitä tapaamisessa helmikuun alussa auliisti papereiden ja todisteiden kera.

Laskelman mukaan takaisinmaksuvaraa jäi, joten myönteiselle päätökselle oli olemassa kaikki perusteet. Asian käsittely eteni siihen pisteeseen saakka jolloin sosiaalityöntekijä Nina Välimäki äkkinäisesti ilmoitti - kuin henkilökohtainen vihollinen - ettei hän tule puoltamaan hakemustani ja ettei asia tule hänen kauttaan koskaan etenemään.

Kovin yllättävää. Tapaaminen sosiaalityöntekijä Nina Välimäen (ja tämän paikalle kutsuman lisä-ärsykkeen) kanssa oli selvästikin johtanut umpikujaan, mutta enhän ollut anomassa rahaa Välimäeltä henkilökohtaisesti. Anoin sosiaalista luottoa Rauman sosiaalitoimistosta. Enempi asiointi sosiaalityöntekijä Nina Välimäen kanssa oli selvästikin hyödytöntä, mutta sosiaalisen luoton tarve ja hakeminen ei ole sidoksissa viranhaltijan henkilöön.

Oletan että jopa sosiaalityöntekijä Nina Välimäellä julkisen viran haltijana on jonkinlaisia virkavelvollisuuksia. Kyse oli työtehtävästä, ei hänen henkilökohtaisesta asiastaan. Työtehtävä jää jäljelle vaikka jokin nimenomainen henkilö ei sitä haluakaan hoitaa. Välimäellä ei voi olla oikeutta estää minua hakemasta sosiaalista luottoa, johon tarkoitukseen ko. tapaaminen juurikin oli varattu.

Jäikö asia siis kesken, jäikö sosiaalitoimistolle jotakin epäselvää? Talouteni akuutisti kriittinen tilanne tuli päivänselväksi, pyysin apua. Sosiaalinen luotto olisi ollut ainoa opiskelun jatkamisen mahdollisuus. Mitään muuta järjellistä ja toimivaa ratkaisua ei ollut näköpiirissä. Asunnottomuutta en luonnollisestikaan voi pitää opiskelun ja työnhaun mahdollistavana tilanteena, kuten jokainen normaali ihminen ymmärtää.

En lainkaan hyväksy sitä että taloudellinen tilanteeni ja avun tarpeeni olisi voinut miltään osin jäädä epäselväksi. Häätö ja ulosotto oli jo silloin helmikuussa selkeä uhkakuva. Jos talouteni tilanne oli sosiaalityöntekijä Nina Välimäelle epäselvä, niin miten samainen N.Välimäki on voinut laatia lausunnon sosiaalisista olosuhteistani työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaa varten? Se on mainittu myös siinä lausunnossa johon vastaan, tosin ilman Nina Välimäen nimeä, olisiko tuo siitä vahingossa unohtunut? Näin ollen Välimäki tunsi ongelman entuudestaankin. Siinäkin yhteydessä talous käytiin tarkkaan läpi velkoineen ja lisäveroineen. Ongelma todettiin. Ei jäänyt epäselväksi.

Etteikö muka olisi ollut velkaneuvontaa ja etteikö muka olisi velkoja selvitelty! Sosiaalipalveluiden johtaja Kivimäki kirjoittaa tästä lausunnossaan täyttä roskaa. Velkaneuvonnassa olin jo käynyt, kuten edellä kerroin. Velkaneuvonta ei ole mikään Äiti Teresa, se voi auttaa vain ja ainoastaan jos asiakkaalla on säännöllisiä työtuloja. Täytyyhän ammatti-ihmisen tuo tietää. Velkaneuvonta ei koskaan lahjoita velalliselle rahaa penniäkään. Työttömän opiskelijan kannalta se on tasan plus miinus nolla.

Olin siis pyytänyt apua sosiaalitoimistosta jo viimeistään helmikuun alussa. Muistutin eli "valitin" asiasta useita kertoja paikan päällä sosiaalitoimistossa kirjallisesti ja suullisesti, kuten sosiaalipalveluiden johtajakin lausunnossaan myöntää. Ei siis ole mahdollista että asia olisi vahingossa unohtunut. Asia oli esillä. Avulle oli akuutti tarve ja sosiaalitoimisto oli asiasta tietoinen helmikuusta lähtien.

Pidän aivan kohtuuttomana sitä että sain sosiaalisesta luotosta valituskelpoisen päätöksen vasta puoli vuotta hakemisen jälkeen. Toki tiedän että Rauman sosiaalitoimiston sisällä on oma problematiikkansa ja sosiaalityöntekijä Nina Välimäki on epävakaan sekä vaikean ihmisen maineessa, mutta ne asiat eivät ole minun vastuullani. Asiakkaana en voi vastata sosiaalitoimiston toiminnasta. Vastuu kuuluu ko. julkisen viran haltijoille. Kokonaisvastuu kuuluu viranomaiselle, ei sitä voi pakoilla pompottelemalla asiakasta.

Minusta tuollaisten julkisen viran haltijoiden tulee saada tuntuvaa palautetta. Minulle itselleni tästä ei enää apua ole, mutta ainakin muiden vastaavassa asemassa olevien tulee saada kunnollista apua ja tällainen varoittava esimerkki voi palvella sitä yleisempää tarkoitusta.

Ihmettelen sitä Rauman sosiaalitoimistossa kautta linjan vastaan lyönyttä asennetta että yli 50-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän tulisi vain jäädä sohvalle makoilemaan pullo kädessä. En ollenkaan ymmärrä ilmiselvää intoa rankaista työtöntä joka yrittää itse etsiä keinoja elämän omaehtoiseen jatkamiseen, opiskeluun, työllistymiseen ja toimentulon hankkimiseen. Sosiaalitoimisto ei saa olla rangaistuslaitos. Tuuletusta tarvitaan.

Mielestäni Rauman sosiaalitoimistolla olisi joka tapauksessa ollut velvollisuus tarjota jokin toimiva ratkaisu joka olisi mahdollistanut asumisen ja opiskelun jatkamisen. Näin ei tapahtunut.

Minusta Rauman sosiaalitoimisto on tässä toiminut ihan suoraan rikollisella tavalla tahallisesti ajaessaan minua asunnottomuuteen ja taloudelliseen ahdinkoon. Hädänalaisessa tilanteessani anoin apua helmikuussa ja mitä sain? Suoraan suomeksi sanoen sain osakseni pelkkää vittuilua.

Seinäjoella 03.11.2014
Vesa Petäys


Galleria