| Edellinen | Seuraava |
En tiedä vielä pystynkö virallisesti jatkamaan insinööriopintoja tänä vuonna tai ensi vuonnakaan. Opiskelu on helppoa, mutta asuminen ja kulkeminen ongelmallista. Uskon kuitenkin että opiskelemaan, suunnittelemaan ja tavalla tai toisella tekniikan parissa työskentelemään tulen koko lopun ikäni. Materiaalien, rakenteiden, mekanismien, koneiden ja laitteiden, 3D-mallien, piirrustusten, dokumentoinnin, insinöörifysiikan, geometrian ja sovelletun matematiikan maailma on avara ja ihmeellinen. Siihen ei voi olla sukeltamatta.
Tahdon joka tapauksessa toimia tavoitteellisesti. Mihinkään yksittäiseen tuotteeseen en voi hirttäytyä, vaan haluan rakentaa yleisiä valmiuksia. Rakenteiden, mekaniikan ja sähkömekaniikan mahdollisuudet ovat avarat. Uskon että soveltamismahdollisuuksia riittää.
|
Kyse ei välttämättä ole kovin ihmeellisistä asioista. Lopullista tuotetta oikeine materiaalivalintoineen, toleransseineen, sovituksineen ja hienosäätöineen olisi ehkä vaikea saavuttaa, kyse on enempi periaatteista.
Maailma on jo pullolaan hienoja esineitä, kuten oksasakset, käkikello, piilukkomusketti. Tämä ei tarkoita etteikö voisi suunnitella lisää esim. käkikelloja ja oksasaksia. Miksi käkikello täytyy ostaa Saksasta? Miksi piilukkomusketti Italiasta?
Kiehtova olisi myös esim. katettu talvikäyttöön soveltuva sähkökäyttöinen 3-pyörä jonka sähkömoottori on suoraan vetoakselilla, matkustaja voi polkea suoravetoista generaattoria tai hyödyntää akkujen energiaa ja katteessa olevat aurinkokennot tuottavat sähköenergiaa kauniilla ilmalla.
|
Tai kenties asuntoproomu jossa yksi tai kaksi perhettä voi asustaa vuoden ympäri. Se voitaisiin hinata kulloinkin sopivaan paikkaan. Toki siellä olisi kaikki mukavuudet, sähköt, valaistus, lämmitys, ilmanvaihto, viemari, lämmin vesi yms. mutta taloudellisesti toteutettuina.
Ihmiset tulevat aina tarvitsemaan liikkumisen ja liikuttamisen apuvälineitä, elintarvikkeiden tuotannossa hyödynnettäviä koneita ja laitteita, asuntoja huonekaluilla, valaistuksella, lämmityksellä ja ilmanvaihdolla, vaatetusta, puhdasta vettä, työkaluja, rakennusmateriaaleja yms. Rakenteille, mekanismeille, koneille ja laitteille sekä niiden tuotantovalmiuksille tulee aina olemaan tarve ja kysyntä.
Sellaisia valmiuksia haluan kehitellä. Haluaisin laatia oman havainnollisen ohjelmiston jonka avulla pystyisi tuottamaan tarvittavia suunnitelmia ja piirustuksia. Ohjelmat kuuluu tietenkin laatia itse eikä käyttää jonkun billgatesin valmiita kaupallisia ratkaisuja.
|
3D-mallit ovat kaiken perusta. Mekanismitkin täytyy voida kuvata 3D-malleina. Animointi ei ehkä ole välttämätöntä, mutta mekanismin rakennetta ja toimintaa täytyy voida tutkia 3D-mallina.
Kauas on pitkä matka kenties. Ala on erittäin kilpailtu. Tuotteet ja tuotantotekniikat ovat pitkälle kehitettyjä. Positiivista taloudellista tulosta olisi hyvälläkään ratkaisulla vaikea saada aikaan kun kilpailijan tuotantokustannukset ovat suhteellisen pienet.
Silti tämän täytyy kannattaa minulle henkilökohtaisesti. Omaan osaamiseen panostaminen on pitkässä juoksussa järkevämpää kuin muiden ratkaisuista maksaminen.
|
Työn täytyy käytännössä edetä konkreettisten esimerkkien kautta vaikka tavoite onkin yleisten periaatteiden hallitseminen. Kiinnostavia ovat esim. mekaaninen kello, astrolabi, aurinkokuntamalli, minimaalinen mutta talviasuttava pummin mökki, planetaario, astronominen kello, passiivinen optinen ilmavalvonta-asema, kassakaapin lukko, pitsinnypläyskone, automaattinen betoninraudoittaja ja takanmuurauskone, ampuma-aseiden lukkoratkaisut, nosturit, väestönsuoja, automaattinen kasvihuone.
|
Tärkeäksi kokisin sen että suunnitelmasta aina tiedetään tarkkaan miten suurella marginaalilla se on oikea ja luotettava ratkaisu, miten suuri virhe saa olla että kokonaisuus vielä on OK.
Mieluiten päätyisin samaan "ylimääriteltyyn" tulokseen monella toisistaan riippumattomalla tavalla niin että ne ikäänkuin yhdessä todistavat ratkaisun oikeellisuuden. Jos eri teitä päädytään samaan lopputulokseen niin tuloksen täytynee olla oikein. Suunnitelman testaaminen ja laadun tarkistaminen on joka tapauksessa tärkeää. Suunnitelma ja sen jokainen osa täytyy olla hyvin testattavissa.
Tämä on toki tässä vaiheessa enempi vain pohdintaa ja alustavaa mahdollisuuksien etsintää. Viisasten kivi on vielä löytymättä. Toivon kuitenkin että jonkinlaisia toimivia tuloksia vielä syntyy tietokoneavusteisin, mutta itse ohjelmoiduin ja toteutetuin valmiuksin. Tietokone ei toki kaikessa ole välttämätön, suunnitella voi muutenkin.
Ehkä tavoite on liian yleinen, epämääräinen ja abstrakti? En tiedä vielä, kokemus tulee näyttämään. Jos aikoo päästä johonkin, niin ensin täytyy lähteä matkaan.
Oheinen isältä peritty Maestro-radio on aikoinaan maksanut 23400 markkaa. Lie ollut silloin valmistajan huippumalli. Radion pahvilaatikkokin on tallella. Radio on ollut merkittävä hankinta. TV:tä tässä talossa ei koskaan ole ollutkaan. Esitteen kanteen on piirretty oikeaoppisen vanhanaikaisen pitkän antennin kuva (ylösalaisin). Talon itäseinustalla on vielä jälkiä vanhasta radioantennista posliinieristeineen. Ennen ULA-aikakautta ihmisten täytyi olla tietoisia hyvistä antenneista.
Radiotekniikkakin vielä kiinnostaa, radioaaltojen eteneminen ja antennit, langaton tiedonsiirto, hajaspektritekniikka, voimakkaita häiriöitä sietävä radiotekniikka, sähköisten laitteiden havaitseminen radiotaajuuksilla. Ehkä voisin opetella alan teoriaa vielä vanhoilla päivilläni. Tekniikka toki on kehittynyt sitten minun nuoruuteni. Ehkä minusta kuitenkin voisi vielä tulla radioamatööri varttuneessa iässä jonakin kauniina päivänä?
Laajemmin ajatellen uskon että on kysyntää uudelle yhteiskunnalle, uudelle elämisen ja toimeentulon tavalle. Globalisaatio ja äärimmäinen maailmankauppa ei ole kaiken ratkaisu. Emme tarvitse sitä tuotetta "joukkotyöttömyys" jonka se meille tarjoaa.
|
Tuotannon keskittäminen ja kulkuneuvojen intensiivinen hyödyntäminen ihmisten ja tuotteiden siirtelyyn ei yksilön kannalta ole järkevää. Työn ja osaamisen ulkoistaminen Vinku-Intiaan toimii pitemmällä tähtäimellä meitä vastaan.
Virkamiesten näyteikkunayhteiskunta on sisältä ontto, kansalaiset ovat kuin ylimääräisiä. Todelliset tarpeemme ovat rajalliset, mutta toimeentulo ja osallisuus yhteiskunnasta sisältyvät niihin.
Kansalaisilla täytyy olla paikka yhteiskunnassa muutenkin kuin kuluttajina. Yhteiskunnan tulisi perustua jäsentensä osaamiseen ja toimimiseen, eikä tsaristiseen virkamiesbyrokratian palvontaan.
Tulee pyrkiä omavaraistalouteen niin pitkälle kuin mahdollista. Ratkaisuja tulee etsiä ensisijaisesti paikallisista resursseista. Pieni on kaunista.
|
Parempi pyy omassa pivossa kuin kymmenen vieraalla oksalla. Täydellinen omavaraisuus ei tietenkään ole mahdollista, mutta kaukaisten mammuttiratkaisujen ja energiaintensiivisen kuljetuksen kritiikitön suosiminen on moraalitonta.
Paikallisuus on voimavara. Maakunta on todellinen isänmaamme. Helsingin ja Brysselin herrat saavat haistaa huilun.
Tavanomainen yritysrakenne on luultavasti liian raskas jos on oikeasti tarkoitus että kansalaisten toimeentulo perustuu työlle. Rutiinihommia ei kannata ihmisellä teettää. Työssä täytyy olla myös haastetta ja monipuolisuutta. Koneet tekevät työn, mutta ihmisen järki tarvitaan niitä ohjaamaan. Kaikkea ei ole edes järkevääkään automatisoida ellei ole tarkoitus rakentaa työttömien ja osattomien massojen yhteiskuntaa jossa vain harvoilla rikkailla on oikeus elää. Työntekijän rooli on nähdäkseni projektityössä jossa hän myy tuotannon suunnittelu-, testaus-, dokumentointi-, organisointi- ja ohjelmointiosaamistaan kotinsa lähistöllä paikallisiin tarpeisiin.
Ei tarvitse muuttaa Helsinkiin töihin. Helsingin herrat tehkööt itse omat ratkaisunsa, ostakoot vaikka überhalpoja kalosseja Kiinasta, ei se ole meidän ongelmamme.
Isän vanhoista ampuma-aseista on jäljellä vaatimaton yksipiippuinen 16 -kaliiperinen Byhag -haulikko ja hiukan korkeampaa profiilia edustava vipulukkoinen Winchester Model 1894 luodikko kaliiperissa .25-35. Haulikkoon on olemassa myös luotipiippu, lähes 70 senttiä pitkä kaliiperin .25-20 sisäpiippu, joka hankalakäyttöisenä lie jäänyt vähälle käytölle.
|
Vielä 1970-luvulla isällä oli kiikaritähtäimellä varustettu hieno Sakon luodikko tuossa samassa kovin vaatimattomassa kaliiperissa .25-20 mutta hän möi sen lapualaiselle koululaiselle. Isän jäämistössä oli myös itselataava .25 taskupistooli, johon en lupaa yrittänyt koska tiedän ettei tavallinen ihminen voi enää taskuaseen lupaa saada.
Isällä on ennen haulikkoa ollut poliisin tietojen mukaan ehkä joskus 1950-luvulla ainakin kyläsepän tekemä luultavasti nallilukkoinen mustaruutiluodikko, mutta siitä en ole löytänyt jälkeäkään. Isä on sinnikkäästi etsinyt markkinoilta pitkää sotilaskivääriä eli sitä tuttua venäläisperäistä 7,62x53R mutta luvilla sellaista ei ole ollut. Jos sellaisen joskus jostakin kätköstä löydän, niin vaikenen asiasta kuin muuri. Valtio ei minulta enää ilmaiseksi saa mitään.
|
Sekä .25-20 että .25-35 ovat vanhoja kaliipereita, peräisin mustaruutiajalta. Patruunoiden merkinnät tarkoittavat että luodin halkaisija on noin 0,25 tuumaa ja patruunoiden normaalit mustaruutilataukset olivat silloin ennenvanhaan 20 grainia ja 35 grainia. Periaatteessa samat luodit sopivat kumpaankin.
Jenkeillä on tapana jättää nolla desimaalierottimen edestä pois joten heidän pisteellä alkava merkintänsä .25 tarkoittaa suomeksi 0,25. Pistettä ei tule jättää pois koska merkitys muuttuu silloin ; 0.25 tuumaa eli .25 tuumaa on aivan eri asia kuin 25 tuumaa.
Näiden kaliiperien .25-20 ja .25-35 hylsytilavuus on alunperin mitoitettu mustalle ruudille. Mustaa ruutia näissä ei tietenkään enää käytetä, vaan patruunoissa on savutonta ruutia jota ei tarvita niin paljon, joten hylsy on oikeastaan nykyisin tarpeettoman tilava, tyhjää tilaa jää ruudin jälkeen paljon. Savuttoman ruudin patruunoita ei voi ladata silmämääräisesti niinkuin mustaruutilatauksia. Savuton ruuti palaa nopeasti ja jos ruutia on liikaa niin paine ehtii nousta korkeaksi luodin vielä sulkiessa piipun suun. Ylilataus on vaarallista.
Varsin lähelle täytyy päästä että tuolla haulikon sisäpiipulla lintuun osuisi. Tämän lintukaliiperin .25-20 luodin lentorata on varsin kaareva. Uudet patruunat ovat yllättävän kalliita, mutta en ole näitä pienitehoisia patruunoita yrittänyt ladata uudelleen. Haulikon sisäpiipussa on alkeellinen ulosvetäjä, mutta käyttöominaisuudet ovat vaatimattomalla tasolla.
|
Isän pyssyjen kaliipereista se pitempi .25-35 on ehdottomasti kiinnostavampi. Tuon patruunan hylsyn muodot ovat silmää hivelevän kauniit. Kaliiperi .25-35 oli käytännöllisesti katsoen sama kuin eurooppalaisen merkinnän mukainen 6,5x52R jossa R tulee hylsyn laippakannasta. Laippakanta on ihan hyvä ratkaisu kun ase ei ole itselataava.
Suomessa on joskus tehty aseita kaliiperiin 6,5x52R, muun muassa rihlakkoja. Ja patruunoitakin, mutta ei enää.
Isä on lataillut luodikon patruunoita itsekin, vaatimattomin välinein. Luulenpa että hän on ladannut uudelleen haulikon patruunoitakin. Löytyy joitakin Valmetin messinkihylsyisiä haulikonpatruunoita, jotka lienevät uudelleenladattavissa, mutta luulenpa että isä on yrittänyt ladata uudelleen myös pahvisia ja muovisia patruunoita.
|
Isän .25-35 Winchesterin kanssa törmäsin uusien patruunoiden kanssa sellaiseen ongelmaan että osumatarkkuus on heikko ja raskaalla luodilla varustetut tehdaspatruunat tekevät maalitauluun järkiään soikion muotoisia reikiä. Luoti ei siis nähtävästi vakaudu piipussa, vaan tulee tauluun poikittain jo parinkymmenen metrin ilmalennon jälkeen. Ilmeisesti raskas luoti ei saa piipun rihloissa riittävää pyörimisnopeutta, vaan alkaa vaappua ilmassa.
Niinpä olen koettanut ladata patruunoita uudelleen kevyemmällä luodilla, jos se vaikka auttaisi.
Isän vanhat tylppämuotoiset lyijykärkiset .25 luodit painavat 71 grainia joka olisi ihan hyvä. Niitä en kuitenkaan ole hennonnut käyttää, vaan hankin uusia 0,257 tuuman luoteja. Luodin paksuus on meikäläisissä mitoissa melko tarkkaan 6,5 milliä.
Esimerkiksi Hornady SP ("Soft Point", pehmeäkärkinen) puolivaippaluoti kaliiperissa .25 painaa 87 grainia. Minimilataus 75 grainin luodille on noin 21 grainia Vihtavuoren N120 ruutia.
|
Uusia .25-35 patruunoita tekee tietysti Winchester, mutta niiden saatavuus oli heikko ja vain raskaita luoteja on saatavissa.
Tshekkiläinen Sellier&Bellot eli S&B tekee periaatteessa .25-35:n kanssa yhteensopivia 6,5 x 52R patruunoita, mutta niissäkin on raskas 117 grainin luoti.
Yhden muovisen purkuvasaran olen jo ehtinut hajottaa hakatessani noita raskailla luodeilla varustettuja patruunoita auki niin että pääsen vaihtamaan luodin kevyempään, esimerkiksi 75 grainiseen sutjakkamuotoiseen Hornady HP -luotiin ("Hollow Point") joka tosin reikäpäisenä ja syvyydessä repivänä ei lie ideaalinen metsästykseen, vaan paremminkin tarkka-ammuntaan tai haittaeläinten hävitykseen.
|
Purkuvasaran käytölle vaihtoehtona on ampua se turha luoti ulos hylsystä, mutta silloin joutuu uusimaan myös nallin. Ruudin olen patruunaan uusinut joka tapauksessa koska en tunne vanhan ruudin ominaisuuksia. Olen käyttänyt Vihtavuoren N120 ruutia jolle on vanha hyvä latausohje.
|
Messinkihylsyisten suurpainepatruunoiden jälleenlataus on ihan kivaa puuhaa. Pienoiskiväärin patruunoiden jälleenlataus ei ole mahdollista. Valmiuksia olisi pitkän sotilaskiväärin kaliiperin 7,62x53R patruunoiden uudelleenlataukseen, mutta kun olen myynyt rihlakkoni niin ei nyt ole sopivaa asetta. Kenties joskus vielä voisin ladata uudelleen käsiaseiden kaliiperin .38 tai 9 mm patruunoita? Suurta säästöä siitä ei kuitenkaan voi odottaa.
Kalustoni - Rock Chucker lataussarja ruudinannostelijoineen ja hylsytrimmeri - on oikeastaan pieneen tarpeeseen nähden tarpeettomankin hieno. Paljon yksinkertaisemminkin välinein uudelleenlataus onnistuisi.
Eihän ne samat hylsyt loputtomasti kestä uudelleenlatausta, mutta ehkäpä turvallisesti sentään hyvinkin 10 kertaa? Isän vanhoja hylsyjä en lataa uudelleen, vaan käytän uusia.
|
Kokeilun lopputulokset ovat olleet tyydyttäviä. Minimilatauksin kevyemmillä luodeilla tarkkuus on parantunut ja reiät taulussa ovat kauniin pyöreitä. Luoti ei enää mene ilmassa mukkelis-makkelis, vaan lentää asianmukaisesti kärki edellä.
Mysteeriksi kuitenkin jää miten on mahdollista että 117 graininen luoti ei vakaudu isän vanhan Winchesterin piipussa, mutta vielä 87 graininen vakautuu. Ehkä asesepän täytyisi tutkia se piippu sisäpuolelta, mikä sen todellinen kaliiperi on, onko rihloissa vikaa? Piippu ei ole alkuperäinen. Onhan tuo minun aikanani asesepällä käynyt, mutta nimenomaan tätä asiaa ei silloin tutkittu.
Winchesterissä on putkimakasiini, mutta mieluiten ammun sillä yksittäislaukauksia. En mielelläni aseta teräväkärkisellä luodilla varustettuja patruunoita peräkkäin ... luodin terävä kärki toisen patruunan nalliin kiinni ...
Kyllähän .25-35 voisi jopa peuralle riittää, mutta en nyt aio sellaisia ruveta vainoamaan. Ikkunan alla kulkevaa kesäistä pihajänistäkin siedän ilman mitään liipaisinsormen kouristelua tai muuta ramboilua. Tai eläintieteellisesti horjuvana lähteenä luulenpa että se on rusakko eli peltojänis, uhkarohkea tai puolikesy piharusakkoni.
Riittävästi energiaa saan täällä Kihniänkylässä vohveleista eli täkäläisittäin syön voholuja, joita paistan isän vanhalla vohveliraudalla lähikaupan antimista. Joten ainakaan minun nälänhätäni ei tällä erää voi uhata piharusakon henkeä, terveyttä ja hyvinvointia.
