Edellinen | Seuraava |
Eletään keskikesän juhlan aikaa eli käsillä on Juhannus. Maailmassa ja elämässä on paljon myönteistä, paljon mahdollisuuksia ja arvokkaita asioita. Taistelen ja tulen selviytymään. Laskutikkukin on periaatteessa hieno vaikka se on tavallaan käytännön laskentavälineenä vanhentunut. Hienot periaatteet ovat arvokkaita eivätkä ne kuole koskaan.
Talouden tulevaisuuden näkymät ovat synkät sekä valtakunnallisesti että henkilökohtaisesti. Uskon siitä huolimatta edelleen vankasti että tulen vielä joskus olemaan yhteiskunnan hyödyllinen jäsen - tosin ei välttämättä Suomessa. Vielä se Aurinko tähänkin risukasaan paistaa, mutta risukasan sopiva sijainti on vielä hakusessa.
Opiskella joka tapauksessa haluan. Tätä elämänvaihetta voisi kuvailla niin että yritän välttää talvella uhkaavan asunnottomuuden ja muuttaa syksyksi Poriin asumaan sekä opiskelemaan Raumalla edessä olevan häädön alta pois. Saa nähdä kuinka äijän käy. Meikäläinen "menetetty sukupolvi" ei ole kovassa kurssissa tässä eräiden poliitikkojen mukaan ankarasta työvoimapulasta (ja vain siitä) kärsivässä maassa.
Suomalaisilla työmarkkinoilla on tapahtunut lähes pahin mahdollinen katastrofi kun AY-politrukki on valittu SDP:n johtoon. Lasken nimittäin työmarkkinoihin myös ne joilla ei ole työtä. Ja tuo AY-politrukkiko muka haluaisi edistää työllisyyttä! Väite olisi naurettava ellei se olisi niin vakavan törkeä ja valheellinen. Työttömyys ja osattomuus tulee Suomessa lisääntymään jättiläiskäyntiä.
|
Viime aikoina huomio on kiintynyt kirjoihin jotka liittyvät johonkin tunnettuun ja suosittuun. J.R.R.Tolkien:in Keskeneräisten tarujen kirja on aika sekava ja pahoin pelkään etten herra Tolkienin mutkikkaaseen tarumaailmaan koskaan sukella niin syvälle että tajuaisin sen koko merkityksen. Se taitaa olla liiaksi sisäpiirijuttu.
Eräänlainen Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjan jatko-osa (6. osa) Vielä yksi juttu ... tuntuu paikoitellen hyvältä, mutta jossakin paikassa aivan typerältä. Se käyttää osittain alkuperäistä ainesta, mutta laajenee myös alueille joita en välttämättä pidä arvokkaina. Pahalta tuntuu se että se hieno hiukan hassahtaneen tuntuinen Arthur Dentin tyttöystävä ei enää oikeasti löydy. Vaiko onko se herkku lisärahastuksen toivossa jätetty sarjan seitsemänteen osaan? Adamshan on itse jo siirtynyt manan majoille, tämä kirja on eri kirjoittajan aikaansaannosta. Jury is still out on this question
"Alistair MacLeanin idean pohjalta" kirjoitetusta kirjasta ei oikein osaa vielä sanoa mitään. MacLeanin nimiin pistetty uudempi tuotanto on muutenkin niin tasapaksua. Ei niissä uusissa kirjoissa yleensä ole sitä samaa alkuperäistä henkeä kuin vaikkapa MacLeanin kirjoissa "Pelko on aseeni", "Navaronen haukat" tai "Jääasema Zebra". Pyhä henki on häpeillen poistunut takaovesta vaivihkaa, kengänkärkiään tuijottaen, suoraa katsekontaktia vältellen.
|
Aivan Rauman kaupunginkirjaston (pääkirjaston) vieressä sijaitsevaa pitkään asumattomana olleen vanhan ns. Sepän talon julkisivua olen hiukan kuvannut aiemmin jutun #243 lopussa.
Olen pitkin kevättä havainnut talon vaiheilla aivan uutta aktiivisuutta, mutta sitkeän kulttuurivihan vallassa olen yrittänyt korvat luimussa urhoollisesti olla huomioimatta sinne sisäpihalle rakennettua eräänlaista näyttelyä tai tilataideteosta. Vai mikä yrtti-installaatio lieneekään.
|
Juhannusaaton päiväkävelyllä sitä vaan kuitenkin oli pakko kuvata. Kyllä se ihan hyvä rönttäpuutarha on.
Sinne sisäpihalle on keväällä rakennettu hiukan lisää kevyehköjä rakennelmia ja istutettu uusia kasveja.
En ole varma kuka tuon autiotalon omistaa - Rauman kaupunkiko? - mutta ilmeisesti sinne voi kävellä sisäpihalle pällistelemään ja jäljistä päätellen kävijöitä on ollut muitakin. Pari tupakantumppiakin näkyi kivellä. Suuri osa tontin pinta-alasta vaikuttaa kuitenkin lähes jalan koskemattomalta.
Sisäpihan rönttäpuutarhassa käyskentelyn voi ottaa myös kasviopilliselta kannalta koska monia kasveja on informatiivisesti laputettu omilla nimillään.
|
Sotilaalliselta, äärimmäisen salakavan vaaralliselta salaiselta aseelta kuulostava sinkohyppykurkku on aivan uusi tuttavuus. Rekyylittömän tykin ("sinko") ja "hyppymiinan" (kosketuksesta maasta ylös ponnahtavan ja ilmassa räjähtävän pirullisen ovelan ansoitteen) risteytys?
Ja suoraan sanoen outo meikäläiselle on moni muukin laputettu kasvi.
|
Eihän tämä toki minun omaan etelä-pohjalaiseen täysin hoitamattomaan puutarhaani verrattuna mikään varsinainen rönttäpuutarha ole.
Niitä saatanan rytiputkia joita minun tonttini suurella innolla joen rannassa maasta lykkää, ei ole tässä juuri ollenkaan.
Rönttäpuutarha on kuitenkin niin hauska nimitys että sitäkin täytyy joskus käyttää.
Rönttäpuutarha, rönttäpuutarha, rönttäpuutarha.
Kesä on vielä nuori, se kasvaa tästä vielä paljon. Syyskesällä voi satunnainen kävijä kaivata jo viidakkoveistä?
Loppujen lopuksi oli oikein mukava käväistä Sepän talon rönttäpuutarhassa. Juhannusaattona siellä leijui Rauman vanha alkuperäinen henki. Tunsin ettei minulla ole Rauman vanhan hengen kanssa mitään riitaa. Me elämme sovussa keskenämme ja eroamme ystävinä.
|
|
|
Apteekkeja pikkukaupungissa riittää kiitettävästi. Myrkkyjä joka lähtöön.
Minäkin saisin sisätautilääkärin mielestä syödä asperiineja sydänkohtauksen varalta ihan reseptillä, mutta en syö. Lääkkeet ovat myrkkyjä eikä niitä pidä syödä "varmuuden vuoksi" vaan ainoastaan todelliseen tarpeeseen.
Rauman ensimmäisellä apteekilla on pitkät perinteet. Tänä sähköisten reseptien aikana en kuitenkaan tiedä josko siellä huonosta käsialasta sen parempaa selkoa saadaan kuin muuallakaan.
Apteekkareilla taitaa olla ihan oma antiikkinen suojelusjumalansa, Asklepios. Eipä ihme että ovat varakasta väkeä. Heidän suosikkieläimensä ilmeisesti on käärme. Ellei se sitten ole tuo kullanvärinen kotka.
Lääkkeet ovat tärkeä asia, sen tiesi jopa maailman vahvin tyttö Peppi Pitkätossu kaataessaan maapallon toisella puolella asuvia kiinalaisia varten lääkettä viemäriin isosta pullosta.