Ähäskutti, Bill Gates! Kirja ei vanhene koskaan

Edellinen Seuraava

Bill ja Melinda varmaan tahtoisivat että kaikki maailman kirjat tuhoutuisivat ja koko globaali lukuhaluinen kuluttajalauma joutuisi sammuttamaan henkistä janoaan digitaalisesti heidän maksullisessa netissään kuin karja juottoaltaalla.

Mutta ei, niin ei ole tapahtumassa. Kirja elää ja voi hyvin.

Raumalla on kuitenkin vaikea löytää mm. saksan- ja ranskankielistä kirjallisuutta. Eräs hyvä paikka on ollut kirjaston "OTA TÄSTÄ" -hylly jossa on ollut ulkomaalaisiakin lahjoituskirjoja tarjolla melko kiitettävästi. Omaksi ihka ilmaiseksi. Espanjankielisistäkin kirjoista on havaintoja.

Ranskankielisiä kirjoja tosin en ole erikoisemmin ahnehtinut koska taitoni sillä alueella on alkeellinen, vain pari pientä Maigret-dekkaria alkukielellä. Niiden ohi vaan ei pystynyt kävelemään.

Enemmänkin olen koettanut keskittyä saksaan. Taavi Soininvaara on minulle entuudestaan tuntematon kirjoittaja, mutta hänen dekkareitaan on näköjään ahkerasti käännetty saksaksi. Nämä ovat melko uusia kirjoja.

En toki ole kovinkaan hyvin ajan tasalla kirjallisuudessa, joten onhan hyvinkin mahdollista että "Taavi Soininvaara ist der Meister des finnischen Krimis. Seine Romane um den scharfsinnigen und sympathischen Ermittler Arto Ratamo stehen ganz oben auf den Bestsellerlisten, sie wurden verfilmt und vielfach ausgezeichnet", kuten kirjojen esittelyosio häntä kehua retostelee.


Teen nahkapäätöksen, mutta hyvän päätöksen

Nahkapäätös on kai yleisen käsityksen mukaan huono päätös, huono kompromissi. Ei kuitenkaan tässä nimenomaisessa tapauksessa. Tämä nahkapäätös on kauttaaltaan hyvä päätös, lantta lauree niinkuin Etelä-Pohjanmaalla on joskus sanottu.

JÄTTI-RÄTTI -nimisen kangaskaupan nurkasta löytyi pieniä nahkapaloja kilotavarana hintaan 15€/kg. Se on nyt "entisessä Sokoksessa" Kanaalin rannassa, juuri siinä kolkossa harmaassa betonikolossissa.

En voi kehua itseäni erikoisen taitavaksi käsityöammattilaiseksi, mutta aion paikata housujani pehmeähköillä kivesystävällisillä nahkapaikoilla. Aiemmin olen yrittänyt parsia farkkuja villalangalla, mutta villa ei mekaanisessa rasituksessa kauan siistinä kestä.

Housuni kuluvat kaikki järkiään puhki samasta paikasta, jalkovälistä sieltä höyryävien munaskuitten vierestä ja kun en uusia housuja pysty ostamaan enkä kehtaa pallit ulkona roikkuen kulkea kaupungilla, niin paikatahan niitä vanhoja housuja täytyy.

Muovipussissa kotiin kannettu yhteen käteen sopiva nahkaerä maksoi noin 5 euroa. Sillä paikkaa monet housut. Vielä minä suutarin tai räätälin taitoja itselleni kehittelen. Tai ehkä tässä on kuitenkin materiaalista huolimatta kyse lähinnä räätälöinnistä. Valmiiksi reikäiset nahkapalat ovat helppoja ommella. Vaikka meikäläisen kätönen onkin kuin nippu velttoja kylpiä. En osaa neuloa kovin siististi ja taitavasti, mutta peukalo ei sentään ole aivan keskellä kämmentä.

JÄTTI-RÄTTI on oikea osoite jos kaipaa esimerkiksi kangasta, matonkuteita tai ompelutarvikkeita. Itse olen sieltä aiemmin etsinyt ja löytänyt sopivaa verhoilukangasta vanhoihin maatalon puutuoleihin joiden istuinpäällyste on kulahtanut.

Firma on tuossa uudessa paikassa Valtakadun varrella Tarvontorilla kai ollut jo ainakin vuoden verran? Liikkeen vanha paikka Ganalin toisella puolella vanhassa kaupunginosassa sijaitsi historiallisesti arvokkaassa Baltsar:in rakennuksessa kauppatorin lähistöllä kauppakadun varrella.

Kuvaanpa sitä vanhaa paikkaa tähän vielä jälkikäteen. Vielä on firman vanhat tunnukset ikkunoissa toukokuun lopulla 2014. Siinä on nyt 300 m2 vapaata liiketilaa myytävänä.

Jos joskus saan edellä mainitut vanhat etelä-pohjalaiset puutuolit hiottua, petsattua ja lakattua hienoiksi niin ehkä saan myös istuinosan verhoilun uusittua. Ohut superlon alla ottaa puun tunnun pois ja tukeva verhoilukangas päällä kestää istumista. Vanhana pehmukkeena näissä on ollut jonkinlaista kangasta, ei superlonia. Nämä puheena olevat tuolit ovat ruman ruskeiksi maalattuja, melko karkeatekoisia eivätkä kovin vanhoja. Pinnassa on vielä runsaasti hiomista ennenkuin niitä kehtaa petsata koska pohjatyö on tehty niin huolimattomasti. Pakkeli täytyy saada pois koska se näyttää rumalta petsatussa pinnassa. Puupinnan haluaisin niihin näkyviin maalin alta.


No sitten on edessä nämä EU-vaalit

Vaaliuurnat odottavat sunnuntaina 25.05. kansan painavaa sanaa. Aion toki osallistua niin etten menetä ääneni vaikutusta aivan väärälle taholle. Kataisen hallitus ei sentään ole vielä kieltänyt äänestämistä, joten nauttikaamme tästä mahdollisuudesta. Siitä ei edes veroteta, vielä.

EU-kriittiset pienpuolueet saavat minulta sympatiaa, mutta eivät sen enempää. En luovuta ainoaa ääntäni marginaalipuolueelle. Haluan että äänelläni on jotakin merkitystä.

Ääneni menee persuille. Äänestän jotakin suhteellisen tuntematonta perussuomalaista ehdokasta jolla en usko olevan mahdollisuuksia tulla valituksi. Näin ääni menee suunnilleen oikealle puolueelle eikä tarvitse miettiä että menikö se oikealle henkilölle.

Mitään hallituspuoluetta en vahingossakaan äänestä ja minusta se on tärkeää - vaikka nyt ei olekaan kyseessä eduskuntavaalit. Vaalit ovat vaalit, niitä ei ole usein ja niissä vedetään poliittista linjaa.

Minun kotikutoisen logiikkani mukaan on äänestettävä huonointa vaihtoehtoa vastaan, mutta puolueeseen ja henkilöön sitoutumatta. En tiedä onko persut täydellinen puolue enkä halua sitä tietääkään. Haluan pitää etäisyyttä, sillä en halua pettyä. Tärkeintä on että ääneni ei mene aivan väärälle puolueelle.

Teknisesti on tietenkin äänestettävä jotakin tiettyä yksittäistä henkilöä. Ehdokasta ei kuitenkaan voi niin hyvin tuntea että voisi antaa painollisesti henkilökohtaisen äänen. Ääni menee suunnilleen oikean puolueen poliittiselle linjalle.

Uskon että persujen listan julkisuudessa esintyneet nimet saavat aivan riittävästi henkilökohtaisia ääniä ilman minuakin. Kun koko maa on vaalipiirinä, niin näitä linssiluteitakin voi äänestää periferiasta käsin. Tässä on Takahikiän äijän elämän tilaisuus antaa oikein kunnon statement Helsingin herroille, varsinkin bulevardien punavihreille. Vapiskaa, vapiskaa!

Niin ja pidetään aina mielessä se että persut oli maan ainoa puolue joka eduskunnassa äänesti yhtenäisesti uutta aselakia vastaan. Ainoa poliittinen puolue joka otti uutta aselakia vastaan kielteisen linjan. Muut suomalaiset puolueet ilmeisesti kuvittelivat voivansa ratkaista yhteiskunnan vaikeita sosiaalisia ongelmia aselainsäädännöllä! Siitä lie helppo päätellä miten fiksuja sällit ovat.


Joskohan mitään uutta taiderintamalla

EU-vaalipäivänä sunnuntaina 25.05.2014 näyttää siltä että yksi Rauman Kanaalin kesäveistoksen kolmesta sulottaresta on kaatumassa. Kypsän iän saavuttanella rouvalla on jo vahva etukeno.

Vettä tuossa Ganalin kohdassa ei todellakaan ole paljon, sitä elävästi havainnollistanee seuraava kuva jossa näkyy pohjaa pitkin kulkeva putki.

Aiemmin tätä Kerttu Horilan keramiikkatyötä on kuvattu mm. jutussa #256 normaalissa asussaan kaikki sulottaret ryhdikkäästi pystyssä.

Vuosikausia veden pinnan alla olevien patsaiden kiinnikkeiden korroosioon pitäisi ilmeisesti kiinnittää enemmän huomiota. Pahoin pelkään että kaupungin taidemuseossa ollaan tässä suhteessa perusteettoman optimistisia. Tai sitten vaan välinpitämättömiä.

Lönnströmin taidemuseon aidan rakosista saa kuvattua joitakin mielenkiintoisia seikkoja.

Edellisessä jutussa #262 kuvatulla julkisivua koristavalla vaijereiden varaan pystetyllä elukalla on leukansa alla komeat pallukat. Hänen pyrstönsä ei ole aivan niin huoliteltu. Hänen kuosinsa koostuu luullakseni eräänlaisista päreistä?

Eräässä laulussa väitettiin että iäkkään naishenkilön kasvoja oli (plastikkakirurgisin toimenpitein) kiristetty niin että haarukset olivat nousseet leukaperiin saakka. Elukan leuan aliset pallukat näyttävät hiukan kivespussilta mutta ei kai tässä voi siitä olla kysymys kun on niin nuori elukka.


Galleria