Edellinen | Seuraava |
Sanalla "palaute" on huono kaiku, koska sitä yleisesti evankelisluterilaisen "toisenkin posken lyötäväksi kääntämisen" hengessä käytetään kaunistelevana kiertoilmauksena kun pitäisi puhua järjettömän vihaisten haukkujen saamisesta. Varsinaisesti palaute voi kuitenkin olla aivan asiallista ja rakentavaa. Palautteen ei tarvitse olla aggressiivista, eikä sen aina tarvitse olla pelkästään kielteistä. Kielteisenkin palautteen voi antaa lauhkeasti asiatyyliin ja kokonaisuuden kannalta hyvässä tarkoituksesssa.
Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin Vähärauman kampuksella pidettiin 06.05.2014 alkaen klo 9 ikäänkuin lukukauden aktiivisimman osan päätteeksi kone- ja tuotantotekniikan opintojaksopalautteisiin liittyvä keskustelutilaisuus. Varsinaisesti koulutuksen edustajan tarkoitus oli antaa opiskelijoille palautetta opiskelijoiden tekemästä opintojaksopalautteesta. Yleensä kunkin opintojakson päätteeksi voi netissä antaa kurssille arvosanan ja täyttää 3-kohtaisen lomakkeen jossa voi sanallisesti arvioida esim. oppimistuloksia.
Paikalla oli yhteensä 6 henkilöä vaikka konetekniikkaa toki lukee Porissa monikin, useita kursseja ja siis kaikkiaan noin 100 ihmistä? Ajankohta lukukauden kalkkiviivoilla ei ehkä ollut paras mahdollinen ja kaikille sopiva. En voi pitää itseäni minkäänlaisena AME13SP-kurssin virallisena edustajana, mutta meidän kurssilta olin ainoana paikalla. Ja vaikeaa toki olisikin koko kurssia ja kaikkia sen jäseniä edustaa koska olemme sentään melko kirjavaa joukkoa. Aikuisryhmällä ei yhteisiä lähiopetustuntejakaan niin kovin paljon ole, joten emme ehkä ole ryhmänä niin tiivis.
Olen joskus tehnyt palautteita tietokantaan keräävää ja niistä graafisia raportteja laativaa Visual Basic -ohjelmaa jota lie Laitilassa muutamia vuosia käytettykin, joten tämä problematiikka ei ole täysin vierasta. Näissä tosin pääpaino oli numeerisilla arvioinneilla eikä sanallisilla kuvauksilla. Uskon helposti sen että palautteen suurin ongelma voi olla saada palautteen antaja motivoitumaan monen ylimääräiseksi rasitteeksi kokemaan lomakkeen täyttöön ja ikäänkuin asettumaan ulkopuolisen neutraalin tarkkailijan asemaan irroittautuen hetkeksi elämän taistelun akuuteista paineista ja rasituksista.
|
Ennen kaikkea koulutuksen edustaja toivoi opiskelijoilta ammattimaisempaa palautetta. Palautteesta tulisi olla jotakin hyötyä kurssien suunnittelussa. Palautteen antajan tulisi pyrkiä objektiivisuuteen ja rehellisyyteen. Palautteen tulisi kuvata kurssin onnistuneisuutta totuudenmukaisesti.
Esimerkki jokseenkin hyödyttömästä palautteesta: "Aivan paska kurssi". Mitä tuollainen epämääräinen palaute auttaa tulevien kurssien suunnittelussa? Ilmeisesti jokin on mennyt pieleen, mutta palaute ei lainkaan kerro missä se kurssin toteutuksen varsinainen ongelma oli. Pitäisi analysoida tarkemmin, eritellä ja perustella. Mikä siinä yksityiskohtaisemmin oli huonoa, miksi oppimistulos oli heikko, mistä kenkä puristaa?
Liian usein unohdetaan antaa myönteistä palautetta, sillä sellaistakin varmasti olisi. Pitäisi nähdä kokonaisuus, metsä puilta ja opiskelu hetken hankaluuksien ja elämän rasitteiden takana, ottaa etäisyyttä aidanseipäisiin ja omata rohkeus havaita koko aita kaikessa mittavuudessaan. Pitäisi harkita mitä hyötyä juuri tästä palautteesta on koulutukselle kokonaisuutena ja miten parhaiten kuvata opintojakson onnistuneisuutta. Tai vaikka "paskuuttakin", mutta analysoiden, tarkemmin ja selkeämmin, täsmäiskuin.
Ammattikorkeakouluissa varmaankin yleisesti ollaan YT-neuvottelujen rasittamina aika tavalla ihmeissään miten insinöörikoulutus jatkossa pystytään järjestämään käytettävissä olevilla yhä niukkenevilla resursseilla. Lähiopetusta luultavasti edelleen karsitaan sieltä missä se ei aivan välttämätöntä ole. Käytännön harjoituksia ja laboratoriotöitä ei kuitenkaan voida paljon vähentää koska harvapa pystynee etätehtävänä kotikeittiössään tekemään esim. tuotantotekniikan laboraatioita.
Huhuja on ollut kone- ja tuotantotekniikan siirtämisestä pelkästään Poriin tai pelkästään Raumalle, mutta tällä tietoa sellaista muutosta ei ole tulossa. Aikuisryhmä on ilmeisesti aloittanut vuorovuosin Porissa ja Raumalla ja ensi syksynä sitten on Rauman vuoro. Toisen vuoden kursseja Raumalla tuskin kuitenkaan on tarjolla ensi lukuvuonna konetekniikan aikuisryhmälle.
Aikuispuolelta eli ilta- ja viikonloppuopiskelusta voisi kyllä ehkä siirtyä nuorisopuolelle eli päiväopiskeluun jos niin haluaisi. Aikuispuolella on se periaatteellinen etu että opiskelun ohella pystyisi päivällä käymään ainakin osa-aikatyössä jos sellaista jostakin löytäisi. Täysi kokopäivätyö opiskelun ohella epäilemättä olisi kuitenkin aika paha nakki, varsinkin jos ei asu opiskelupaikkakunnalla. Onhan siinäkin oma problematiikkansa. Ammattikorkeakoulussa täysipainoinen opiskelu etänä tehtävine harjoituksineen ja läksyineen sinänsä hyvinkin vastaa kokopäivätyötä.
|
Ohjelmointia periaatteessa "aina" harrastettuani ja yli kymmenen vuotta ammattimaisena ohjelmistosuunnittelijana toimittuani minua erikoisesti kiinnosti mitä kantoja kurssin vetäjä ottaa ohjelmointiin. Konetekniikkaa opiskelevillekin nimittäin pidetään jonkinlainen lyhyehkö ohjelmointikurssi, joka kai perinteisesti on ollut Java- ja oliopohjainen. Vetäjä oli sitä mieltä että Excel-taulukkolaskennan ohjelmointiominaisuudet olisivat hyödyllisempiä ja minun on pakko kompata tätä suuntausta myönteisellä pohjavireellä, vaikka en yleisesti fanitakaan Bill Gatesin maksullisia ohjelmistoja.
Ohjelmoinnin perusteissa tuskin on mahdollista käsitellä Javan graafista käyttöliittymää juuri lainkaan. Kokemuksesta tiedän että ihan ammattimaisessakin ympäristössä olio-ohjelmoinnin tuottama koodi voi olla vaikka millaista spaghettia. Olio-ohjelmoinnin yleinen helppous ja hyödyllisyys on käytännössä melkoinen kupla joka vain odottaa puhkeamistaan. Aito olio-ohjelmointi todellisessa ympäristössä ei ole ollenkaan helposti opittavissa. "Hello World" -tyyppinen softa ei nimittäin oikein enää työelämässä riitä, vaikka sillä jokainen voikin tehdä omaan äitiinsä suuren vaikutuksen.
Suurin hyöty olio-ohjelmoinnista saadaan siinä että ohjelmointitekniikkaa tuntematon asiakas ja ammattimainen ohjelmoija pystyvät keskustelemaan (näennäisesti) samoilla termeillä ja toisiaan ymmärtäen, mutta tällaisen tason saavuttaminen vaatii ohjelmoijalta huomattavaa rutiinia ja ohjelmointiyritykseltä hyvää projektin koordinointia. Metsään on helppo mennä, mutta sieltä ei ehkä ole niinkään helppo tulla ulos. Ohjelmoinnin alkeita opetellessa olio-paradigman hyödyllisyys on kyseenalaista kun henkilöistä ei kuitenkaan ole tulossa varsinaisia ohjelmoinnin erikoisammattilaisia, vaan koneinsinöörejä joiden ydinosaaminen ja omin työsarka on aivan muualla.
"BASIC pehmentää aivot!", väitettiin 8-bittisten kotimikrojen aikakaudella ja ehkä se päteekin vanhoihin rivinumeroBASIC:eihin. Uudet BASIC-kielen versiot ovat kuitenkin jo pitkään oleet jotakin aivan muuta ja niitä on mahdollista hyödyntää myös taulukkolaskennan yhteydessä. Taulukkolaskennassahan on jo nykyaikainen graafinen käyttöliittymä valmiina, joten sitä ei juurikaan tarvitse opetella. Miksi turhaan pitäisi yrittää keksiä pyörä uudelleen tai lisää ruutia. Excel on työelämän standardi, joten miksipä sitä ei kannattaisi hyödyntää. Laskentaominaisuudet siitä eivät ihan heti kättelyssä lopu. Ja kyllähän Bill ja Melinda ovat osan kiskomistaan rahoista palauttaneet erilaisina lahjoituksina säätiönsä kautta arvokkaisiin tarkoituksiin.
Voisin luultavasti ohjelmoijan ammattitaitoni ja työkokemukseni perusteella hyvinkin jättää käymättä ohjelmoinnin alkeiskurssin ja koettaa saada se hyväksiluetuksi näyttöjen perusteella, eli kerätä opintopisteet tuota kurssia käymättä, mutta niin tuskin teen koska olen aiheesta kiinnostunut.
Porissa on paljon hyvää, mutta erästä seikkaa en voi sulattaa ja sileällä silmällä katsella. Raumalle lähtevää linja-autoa odottaessa laiturilla 5 joutuu aivan väkisin katselemaan firman kylttiä SUOMEN TYÖKALUPORI OY. Siis ei riitä että se on työkalupori, vaan sen täytyy lisäksi olla nimenomaan SUOMEN työkalupori. Miksi?
Olisiko olemassa vaara että esim. Afrikassa olisi työkalupori-nimisiä firmoja, kuten ZIMBABWEN TYÖKALUPORI, ZAMBIAN TYÖKALUPORI, ZULUMAAN TYÖKALUPORI, BOTSWANAN TYÖKALUPORI, KENIAN TYÖKALUPORI, KONGON TYÖKALUPORI tai SWAZIMAAN TYÖKALUPORI, jotka voisivat mennä tämän aivan ilmeisesti juurikin suomalaisen ja porilaisen työkaluporin kanssa sekaisin? Enpä usko, enpä usko.
|
Linja-autoasemat eivät sinänsä taida enää nykyisin olla kovin trendikkäitä paikkoja kun jännityskirjojen dekkaritkin ovat jo kauan kulkeneet omalla henkilöautolla. Näkee kyllä ettei iso raha siellä viihdy. Pakko niitäkin silti lie jonkun kuvata. Tällaisena näyttäytyy Porin linja-autoasema sisältä peilin kautta kuvattuna. Siellä on sentään ihan matkiksen oma kahvio, toisin kuin Raumalla. Illalla paikka tosin on auki heikosti ja viikonloppuna ei lainkaan. Sen se perestroika teettää.
Peili on kiinnostava esine. Fysiikan portfolionikin käsittelee enimmäkseen peiliä, tosin ei tuollaista kuperaa valvontapeiliä. Minua on kiehtonut planeetta Uranuksen löytäjän saksalaissyntyisen muusikko-amatööriastronomi W. Herschelin vanha idea optisen akselin suhteen vinosti käytetystä koverasta (pallo)peilistä. Herschelin ajatus oli se että apupeiliä ei silloin tarvita eikä myöskään havaitsijan pää ole kaukoputkeen tulevan valon tiellä.
Varsinkin saksalaiset ovat rakennelleet Schiefspiegler -kaukoputkia joissa käytetään useita peilejä, mutta minä kuvittelen että yhdelläkin peilillä voisi pärjäillä jossakin sovelluksessa. Peili kuvaisi vinosti esim. jäähdytettyyn CCD-kennoon tai kenties lämpökameraan. Kaikki saapuva valo tulisi hyödyksi. Ei apupeilistä aiheutuvia diffraktiopiikkejä. Häviöt jäisivät pieniksi. Vain yksi optinen pinta. Pallopinta on helppo tuottaa korkealaatuisena. Kaikki valon aallonpituudet heijastuisivat samalla tavalla, mukaan lukien silmälle näkymätön IR ja UV eli infrapuna ja ultravioletti. Valon ei tarvitsisi lainkaan mennä lasin läpi koska hyvin heijastava kirkas ohut alumiinikalvo tulisi peilin etupinnalle kuten astronomiassa on tapana.
|
Pitäisi vain löytää sopiva käyttötarkoitus ja toimiva kompromissi. Ongelma on siinä että aukkosuhde muodostuu hyvin hitaaksi (esim. f/25 eli peilin halkaisija on 1/25 polttovälistä) kun hajontakuvio halutaan puristaa pieneksi. Visuaalikäytössä esteetön vino peili voisi toimia paremmin hyvän kontrastinsa vuoksi, mutta yli kaksi metriä olisi tähtiharrastusta ajatellen pienehkölle noin neljän tuuman peilille kiusallisen pitkä polttoväli, eli yleiskäyttöisenä kaukoputkena ei ehkä mikään paras mahdollinen idis. Sori vaan Herr Herschel.
Porin linja-autoasemalla minut onnistuttiin houkuttelemaan ostamaan suklaata joka oli naamioitu ruosteiseksi jakoavaimeksi ja pariksi ruosteiseksi ruuviksi. En kehdannut kieltäytyä tarjouksesta kun kovaksikeitetyn yksityisetsivän prototyyppi Philip Marlowekin on Well siellä Walloissa jo vuosikymmeniä sitten (oliko peräti 1930-luvulla?) ajellut omalla kärryllä ja jättänyt linja-autoasemien palvelut hyödyntämättä.
Toisaalta koulun kirjastosta löysin omaksi ilmaiseksi pari osaa jatkoa Majaniemen matematiikkakirjasiin.
Majaniemeä täytyy kylläkin muistaa torua siitä että hän insinöörikoulutuksessa käytetyssä algebran vihkosessaan ohimennnen väittää eräässä prosenttilaskua koskevassa harjoitustehtävässä että ALV:n määrä tuotteen hinnassa olisi ALV-prosentin ilmoittama osa myyntihinnasta, eli siis muka verollisesta hinnasta. Ei ole.
|
Kirjasen alkuperä on vuodessa 1999 joten ilmeisesti jopa 15 vuotta on tätä prosenttilaskun harhaoppia ja lähes raamatulliset mittakaavat toteuttavaa paheksuttavaa hapatusta insinöörikoulutuksessa Suomen karttuisalle kansalle jaettu. Erästä elokuvaa lainaten: Al Gebra, method of mass instruction! (vrt. "Al Kaida, method of mass destruction")
Oikeasti ALV eli arvonlisävero lasketaan siten että tuotteen veroton hinta kerrotaan ALV-prosentilla kuten esim. kaikille tuttu 22%. Tuotteen verollinen hinta on sitten verottoman hinnan ja ALV:n summa. Niinpä jos ALV-% on esim. 22% niin se ei tarkoita että verollisessa hinnassa eli myyntihinnassa olisi 22% veroa. Luulisi tuollaisen maineikkaan matemaatikon tajuavan!
Rautalangasta vääntäen : Olkoon tuotteen veroton hinta esimerkiksi tasan 100 € ja ALV-prosentti tuo tuttu 22%. Tällöin arvonlisäveron määrä tuolle tuotteelle on 100 € * 22 / 100 = 22 € ja tuotteen verollinen hinta 100 € + 22 € = 122 € ja siihen hintaan se myydään. Jos lasketaan 22% verollisesta myyntihinnasta 122 € niin se ei kuitenkaan ole sama kuin hintaan sisältyvä ALV 22 €.
Vero oli siis 22 € ja verollinen hinta 122 € joten verollisessa hinnassa on veroa 100 * 22 / 122 = 18,0328% vaikka ALV-prosentti oli 22%. Niin ihmeellistä on matematiikka. Maailma ei ole aina aivan niin yksinkertainen kuin miltä teoreetikon norsunluutornista katsoen näyttää. Selkein kaavoin ilmaisten:
ALVero = verotonhinta * ALVprosentti / 100 verollinenhinta = verotonhinta + ALVeroElikkä toisinsanoen:
verollinenhinta = verotonhinta + verotonhinta * ALVprosentti / 100 = verotonhinta * ( 1 + (ALVprosentti / 100) )
Ja veron määrä ratkaistuna verollisesta hinnasta olisi:
ALVero = verollinenhinta / ( 1 + (100 / ALVprosentti) )
Joten jos välttämättä haluaa nimenomaan verollisesta hinnasta laskea paljonko hinnassa on veroa kun veroprosentti tunnetaan, on ylläolevassa esimerkissä siis tulos 122 € / ( 1 + 100 / 22 ) = 122 € / (1 + 4,54545) = 122 € / 5,54545 = 22 €
joten siis saatiin alkuperäinen oikea veron määrä. Huomattakoon että kaavassa täytyy nimenomaan olla jakajassa "väärän näköisesti" 100 / ALV%
eikä prosenttilaskussa tavalliseen tapaan ALV% / 100. Yllättävän hankala pyöritellä tuo kaava.
|
Porin linja-autoaseman lähellä olevaa, räjähtävää munakäsikranaattia muistuttavaa veistosta olen kuvannut aiemminkin jutussa #233 keskivaiheilla mutta nyt siinä on suihkulähde toiminnassa. Se roiskuttelee vettä oikein ansiokkaasti. Nimeä ja tekijää en ole taideteoksesta löytänyt. Patinaisesta väristään päätelleen veistos on kuparista tehty. Tuolla samalla kivetyllä aukiolla on kesäisin ollut oluen siemailuun soveltuva puinen lava, mutta ilmat ovat vielä sellaiseen turhan viileitä.
Keväällä on hyvä kuvata kun maisema on muuten niin alaston ja pelkistetty, lehtipuiden vasta heräillessä kasvukauden riemuihin. Lehtipuiden muhkeitten lehvien varjot eivät ole suuria kontrasteja luomassa.
EU-vaalit ovat tulossa 25.05. Mainosjulisteiden kehykset näkyvät jo katukuvassa. Itse entisenä puolueen jäsenenä ja puolueisiin pettyneenä en varsinaisesti enää äänestä minkään puolesta, vaan yritän pelastaa maailman äänestämällä huonointa vaihtoehtoa vastaan. En kuitenkaan missään nimessä jätä äänestämättä sillä silloinhan vihollisen ääni painaisi enemmän.
Nero Wolfe -dekkarit ovat viihteellisiä. Kertojana niissä on hänen uuttera apulaisensa joka tekee jalkatyön itse ylipainoisen maestron keskittyessä henkisiin ponnistuksiin orkidea-viljelmänsä ohella. On ollut tilaisuus lueskella erästä Nero Wolfe-dekkaria ihan alkukielellä. Se ei ole aivan helppoa. Kirjailijan käyttämä kieli on yllättävän mutkikasta englantia. Sitä ei mielestäni suomennetusta kirjasta arvaisi.
Siitä huolimatta aion harrastaa myös "ylimääräisiä" kieliä. Ensi syksyyn olen ilmoittautunut sekä työelämän saksan kurssille että venäjän perusteiden kakkoskurssille. Vaikka eipä ole minulla siitä varmuutta alkaako näistä kumpikaan oikeasti ja pystyisinkö molempiin osallistumaan. Näiden lisäksi kai on kaikille pakkopullana peruskauraan sisältyvää englantia ja ruotsia. Jos saksa tai venäjä kariutuu osanottajien puutteeseen, niin kenties aloitan ranskan perusteita kun olen sitä hiukan kansalaisopistossa lueskellut.
Tämä kevätlukukausi on melkein jo pulkassa. Vielä puuttuu HOPSista (eli Henkilökohtaisesta OPintoSuunnitelmasta) 8 opintopistettä siitä maagisesta vuotuisesta 55 opintopisteen määrästä jonka työkkäri edellyttää ehtona omaehtoisen opiskelun taloudelliselle tuelle, mutta nuo puuttuvat pisteet voinen piahkoin saada fysiikan portfoliosta ja metalliopista - tai sitten sille vaihtoehtona asiantuntijaviestinnän portfoliosta. Näiden lisäksi lienen saamassa 10 opintopistettä "ylimääräisistä" kielistä eli venäjän perusteet 1 ja saksan perusteet 2. Kesällä aion lisäksi vielä kesäkursseista kasata 11 opintopistettä joten kuvittelisin että syksyllä pisteitä on pohjalla valmiiksi jo noin 79 kappaletta. Tämä silti vaikka en jostakin syystä ole saanut tietotekniikan perusteista luvattua kolmatta opintopistettä.
Ainakin metalliopin tentin joudun kuitenkin ehkä uusimaan. Metallioppi on jotenkin nihkeä aihe ja siitä on vaikea saada pitävää otetta. En syytä opettajaa. Metallioppi ei ole aivan yksinkertaista. Tämä tiedoksi erikoisesti kaikille elektroniikka-alan ihmisille jotka elävät luulossa että digitaalitekniikan ykköset ja nollat ovat ihmiskunnan kaiken järjen huippu ja ylittämätön viisauden summa.
|
Onhan Raumallakin sentään vielä jotakin kuvattavaa. Olen kuvannut jo aiemmin Rauman linkkariaseman eteläpuoleisella aukiolla olevan vuoden 1918 muistomerkin jutussa #230 keskivaiheilla, mutta enpä tainnut silloin havaita että siihen liittyy ihan nimikilpikin. Tämä sijaitsee siis hotelli Raumanlinnan nurkilla lähellä Valtakatua.
Tuolla muistomerkin huipulla on pieni kivinen vanhan mallinen purjelaiva. Sen päälle on lokki jo tehnyt pesänsä ja hautoo siellä muniaan. Siis niitä munia joista on määrä kuoriutua poikasia. Kun poikaset tulevat munista ulos niin sitten alkaakin varsinainen kirkuna ja viattomien ohikulkijoiden syöksypommitus aineenvaihdunnan lopputuotteilla. Noh, sehän ei ole täällä uutta. Raumalla tulee muutenkin paskaa niskaan jatkuvasti joka suunnalta.
|
Läheisen Lönnströmin taidemuseon sisäpihan seinään on ilmestynyt hirvieläimen kuva. Vai mikä Euran emäpeura tuo lieneekään. Maalarin pukki on siinä alla edelleen joten en tiedä onko tämä vielä taitelijan lopullinen näkemys. Keskeneräistä työtähän ei pitäisi koskaan arvostella, eikä varsinkaan näyttää herroille ja hulluille.
Ja kas, siinäkin on jokin kilpi jota en aiemmin ole havainnut, tosin ei nimenomaisesti hirvieläintä koskien. Jonkinlaista paikkamaalausta seinään on tehty?
Verta, paskaa, höyheniä ja pompannappeja on sota-aikoina tavannut ilmassa lennellä. Niin ainakin armeijassa eli asepalveluksessa aikoinaan väitettiin, silloin kun minullekin huulilleni koulittiin tappajan hymyä. Onneksi on hyvät verenpainelääkkeet jotka auttavat sietämään maailman hulluutta ja reaalielämän rasituksia. Meidän suvussa on ollut tapana lähteä saappaat jalassa. Meillä ei anneta periksi, tulkoon turma taikka tuisku.