Edellinen | Seuraava |
Kokonaisluku 256 on maaginen, se on kakkosen tasapotenssi 28 eli "kaksi potenssiin kahdeksan" tai kuten merkistövammaisessa netissä on tavanomaisempaa kömpelösti ja rumasti merkitä 2^8. Tuo yhdistelmä on ikuisiksi ajoiksi syöpynyt kaikkien vanhojen 8-bittisten kotimikrojen harrastajien takaraivoon, sillä 256 on se määrä erilaisia logiikkatasojen yhdistelmiä joka voi esiintyä kahdeksassa digitaalitekniikan johtimessa. Vanhan kotimikron dataväylä on tästä esimerkki. Siinä voidaan 256:lla yhdistelmällä esittää esimerkiksi etumerkittömät luvut välillä 0 ... 255.
Digitaalitekniikka pyrkii nimittäin esittämään sähköteknisesti vain kaksi erilaista logiikkatasoa. Varmaankin voisi olla jotakin etua jos pystyttäisiin samassa johdossa esittämään vaikkapa kymmenen erilaista sähköjännitteen tasoa, mutta se ei lie teknisesti mahdollista luotettavalla tavalla pienitehoisissa, nopeasti toimivissa laitteissa joiden tulisi olla vakaita ja ongelmattomia häiriöisessäkin ympäristössä. Valolla toimiva tietokone voisi olla tunteeton kaikenlaisille sähkökentille, mutta nykyinen elektroniikka ei takuuvarmasti sitä ole.
Tuo 256 on myös tämän jutun järjestysnumero, joten on aihetta juhlia ja hiukan irroitella. Siis kaiken sen äärimmäisen vakavan ja asialinjaisen tekstuaalisen sisällön vastapainoksi jota edellä olen tuottanut (EH-EH-EH ...). Tämä juttu ei varmaankaan sovi luettavaksi tiukkapipoisille fakki-idiooteille.
Toukokuussa ajatukseni on harrastaa matematiikkaa hiukan yli pakollisen opintien, koska "Jomma"-Oljakka päästi meidät sentään Porissa niin vähällä. Tämän lausunnon annan sen uhallakin että aavistan jonkun kurssitoverini väittävän että insinöörin ekan oppivuoden alia (algebra), jomma (geometria) ja diffis (differentiaali- ja integraalilaskenta) olivat muka heikosti toteutettuja. Aikataulu oli kieltämättä aika tiukka, mutta siihen nähden maisteri J.Oljakka esitti mielestäni asiat erinomaisesti. Lähiopetuksen vähäisyys tuskin voi olla hänen vikansa.
Emme vielä käsitelleet lainkaan osittaisderivaattoja, vektorin derivaattaa tai differentiaaliyhtälöitä. Esimerkiksi diffikseen liittyy vaikka mitä laskuteknistä jippoilua ja patologisen tuntuisia erikoistapauksia, mutta kaikkia sellaisia ei ole mahdollista kattaa lyhyessä kurssissa. Opiskelijan oman itsenäisen panoksen varassa opiskelu tuntuu ammattikorkeakoulussa yhä enemmän olevan. Ja vanha sanontakin kertoo ettei matematiikkaan ole "kuninkaantietä" (jota pitkin kulkien Hänen Majesteettinsa voisi vaivattomasti omaksua matematiikan täysipainoisesti ilman omaa ponnistelua). Kukaan ulkopuolinen ei sitä oppia voi rasvaprässillä puristaa opiskelijan korvasta hänen aivoihinsa.
|
Syksyn ohella kevätkin saa toisinaan, mutta tämä monasti unohdetaan mainita.
Kesäveistos "Kolme Sulotarta" on ennen Pääsiäistä palannut kaupungintalon edustalle Rauman Ganaaliin talviteloiltaan. Toivottavasti leidit ovat saaneet uutta väriä pintaansa. Voisi ainakin kuvitella että sellaista ajoittain tarvitaan vedessä seisovissa maalatuissa ulkoilmaveistoksissa joilla ikää lie jo puolen toistakymmentä ajastaikaa. Sulottaria pelotteleva viriili sammakkoprinssi ainakin vaikuttaa olevan hyvässä vireessä, etten sanoisi kutukunnossa.
Veistoksen kilpikin kiiltää mallikelpoisesti kun lehmukset eivät sitä vielä ole päässeet tahrimaan lehdistään kesän lämpimillä ilmoilla tiputtelemillaan tahmaisilla ja makeilla nesteillä.
Keramiikkataiteilija Kerttu Horilan töitä olen viimeksi esitellyt keskivaiheilla jutussa #252 jossa on linkkejä aiempiin niitä koskeviin juttuihin.
Nyt on helppo kuvata auringonpaisteella kun puissa ei ole vielä lehtiä näkymiä varjostamassa ja suuria kontrasteja luomassa. Huomautettakoon ettei tuossa kohdassa Kanaalia tokikaan noin syvää vettä ole kuin miltä veistosten perusteella näyttää. Sulottarien jalat ovat vain lyhyet tyngät. Vettä tuossa on ehkä pari-kolmekymmentä senttiä.
|
Satakunnan ammattikorkeakoulun Vähärauman kampuksen "sisäpihalla" olevan lammen rannalla on kivestä rakennettu eräänlainen kreikkalainen teatteri. Sitä ei näe ennenkuin menee ulos lammen rantaan.
|
Venäjän kielen opettajatar nimitti sitä Coloseumiksi, mutta gladiaattorit puuttuvat. Rakennelma on käytön puutteessa sammaloitunut ja heinittynyt, mutta keväisen komea. Keväällä kauheinkin rytökasa näyttää komealta.
Teatterin näyttämö on alhaalla aika lähellä lammen vedenpinnan tasoa, mutta alustavan kokeilun perusteella vanhan kasvillisuuden peittämä pohja tuntui melko kuivalta ja kantavalta. Siellä on portaat ja kaikki. Audiovisuaaliset laitteet tosin puuttuvat joka saattaa rajoittaa käyttömahdollisuuksia auditoriona.
Kuvat on otettu 22.04.2014 klo 19:n jälkeen kesäaikaa, jolloin Aurinko ei paikalle juurikaan paista. Hyvä paikka kesäteatterille helteisenä iltana? No onhan Aurinkoinen toki keskikesällä kahden kuukauden kuluttua noin kello 18 paikallista keskiaurinkoaikaa hiukan korkeammalla. Päivällä Aurinko jäänee mukavasti useimpien katsojien selän taakse.
Kielenopettajilla on fiksaatio kielioppiin joka minulle ei kovin hyvin suju. Porin Vähäraumasta keväisenä iltana lyhintä tietä kohti lähintä Raumalle menevän bussin pysäkkiä kävellessä (yli puoli tuntia kestävä patikkamatka) täytyy todeta että paikallisilla graffittitaiteilijoilla näyttäisi olevan jonkinlainen fiksaatio muuntoasemiin, niin vanhoihin kuin uusiinkin. Tyylistä päätellen osittain sama hemmo tuntuisi olleen asialla.
Ensimmäinen näistä muuntoasemista taitaa olla jo käytöstä poistettu? Ainakaan ilmajohtoja sinne ei näkyisi menevän. Tai ehkä sen kaikki johdot on jo kaivettu maahan?
Olikohan suomen kielen pisin sana ainakin nuoruudessani "epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäköhänkökään"? Mutta eipä tämä minun "kertonevatkohankonekaan" pahalta näytä, mielestäni. Tosin tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni.
Mutta nyt on aika antaa keväisten tuulten puhallella ja tuulettaa tätä ankean tiedeyhteisön autioittamaa maata. Sen vastapainoksi että poliitikot ovat onnistuneet tekemään lähes kaikesta työstä Suomessa kannattamatonta, haluan ylpeänä esitellä - osittain kirjastosta poistettua - astrologian kirjallisuutta. Se antaa meille Kataisen ja Urpilaisen rutiköyhille hallintoalamaisille toivoa, uskoa parempaan huomiseen. Tai ainakin uutta insipiraatiota oman mikrovaltion kansalliseeposta varten.
Seuraava on lähtökohtaisesti vanha mutta julkaisematon teksti parin vuoden takaa, mutta koetan pitää sitä yllä. Alkuperäinen ajatus oli julkaista se ABC-projektissa, mutta rohkeus ei silloin riittänyt. Nyt riittää.
Moni varmaan auliisti kertoo mitä pahaa tai huonoa on astrologiaa käsittelevissä kirjoissa. Minäpä pistän hiukan paremmaksi ja kerron mitä hyvää niissä on.
Kiinnostavaa on mielestäni lähinnä laskentaan liittyvät asiat ja myös astrologisten periaatteiden selkeä esittäminen. Kirjoittamista vielä vailla oleva kansalliseepos mielessä pitäen minun täytyy kuitenkin jatkossa yrittää suhtautua näihin kirjoihin epäkriittisemmin sillä pelkät numerot tuskin riittävät kansalliseepoksen sisällöksi.
Kansalliseepoksessa täytyy olla paikallista säpinää, mutta myös jokin suurempi tarkoitus. Tai ainakin mysteeri, suuri tavoite, jalo pyrkimys. Tai jotakin. Tarina voisi löytyä astrologian tulkinnoista, niitä sopivasti sekoitellen ja yhdistellen. Ajallinen kytkentä täytyisi kuitenkin mielellään olla joihinkin tiettyihin hetkiin tähtitaivaan tapahtumien kautta. Ne hetket eivät todellisuudessa luultavasti voisi olla kovin kaukana menneisyydessä vaikka eepos periaatteessa käsittelisi hyvin vanhoja arvoja ja ideoita. Toisaalta kertomuksessa pitäisi olla jotakin ajatonta ja yleispätevää. Jään miettimään asiaa.
Auréas / Francis Santoni, 12.painos 2002, ISBN 2-910049-01-9
Erittäin hyödyllinen ranskalais-peräinen, mutta mm. englanninkielinen efemeridi, joka sisältää jokaiselle päivälle vuosina 1900 ... 2050 kaksi kuukautta sivulla, mm. planeettojen suunnat kulmaminuutin tarkkuudella sekä Auringon ja Kuun suunnat kulmasekunnin tarkkuudella. Näistä on helppo interpoloida. Planeetoille ilmoitetaan milloin liikkeen suunta muuttuu.
Sisältää täsmälliset selitykset astrologisille termeille Black Moon, SVP (Sidereal Vernal Point) ja Ayanamsa.
Tätä hyvin merkittävää teosta minulla ei ole itselläni, vaan kyseessä on kirjaston lainakirja. Astrologisesta luonteestaan huolimatta se on myös luotettava astronominen efemeridi kunhan ymmärtää mitä astrologiset merkinnät tarkoittavat eli vaivautuu opettelemaan ne.
Kirjoittanut Hugh MacGraig. 2000 Year Ephemeris kattaa vuodet 1800 - 2000. Tiiviin esitystavan johdosta efemeridin tietojen tarkkkuus ei ole kovin hyvä, mutta suuntaa-antava. Varsinaiseen horoskoopin laadintaan tarvitaan tarkempia tietoja.
Oheiset kaksi efemeridikirjaa täydentävät toisiaan. Ephemeris of The Moon sisältää Kuun efemeridin joka puuttuu kirjasta The 200 Year Ephemeris. Näyte on vuodesta 1999 ja Kuulle. Astrologian eläinradan merkit on syytä opetella.
Tilasin nämä kirjat Willman-Bell:iltä USA:sta joskus 1980-luvulla. Willman-Bell oli ihan kunniallinen astronomian harrastuskirjallisuutta myyvä firma. Näiden astrologisten kirjojen sisältö on kuitenkin osittain aivan kelvollista myös ennakkoluulottomille astronomian harrastajalle. Ahdasmielisille ne epäilemättä aiheuttavat näppyjä.
Kirjoittanut Lars Johansson, 2.painos 1984.
Hyvin antoisa teos. Sisältää liitteenä runsaasti taulukoita, mm. planeettojen suunnat vuosina 1910 - 1984 ja lyhennetty efemeridi 1980 - 2000. Teksti efemerideissä on valitettavasti hyvin pientä.
Erikoisuutena on huonetaulukoita korkeille pohjoisille leveyksille.
Mielestäni eräs parempia suomenkielisiä alan teoksia.
Kirjoittanut Raimo A. Nikula, 1987 (tästä on olemassa myös tuoreempi painos)
Ehkä kirjan nimikin kertoo että sisältö ei ole kovinkaan eksaktia tiedettä.
Kirjoittanut Olavi J. Asikainen, 1981
Ei harhaanjohtava nimi kirjaa pahenna sinänsä, mutta laskennallisesti orientoitunut lukija ei tästä paljoakaan tiedon kultajyväsiä löytäne, vaikuttavasta kansikuvasta huolimatta.
Kirjoittanut Tuikku Ljungberg, 1994.
Kirjan nimi vaikuttaa kunnianhimoiselta, mutta laskennallinen - vai pitäisikö sanoa oikein juhlallisesti "matemaattinen" - sisältö aika vaatimatonta.
Kirjoittanut Carole Golder, 1993. Alaotsikko "Rakastavaisten käsikirja" riittänee ilmaisemaan opuksen luonteen ja ominaislaadun.
Käännetty englannista, alkuteos Moon Signs For Lovers, 1992
Kirjoittanut Raimo A. Nikula, 1993.
Vähänpä tästäkin laskennollisesti hyödynnettävää tietoa löytynee. Enempi sellaista tajunnan virtaa.
Kirjoittanut Eric Russell, nidottu painos 1974 (alunperin 1972).
Äärimmäisen hieno pieni pehmeäkantinen astrologian historia. Löytyi liikkeestä Tampereen rautatieaseman lähistöltä maan alta joskus 1980-luvulla.
( Kirjan kantta on hiukan korjailtu vaaleilla tarroilla )
Kun omasta mielestään astronomiaa eli tähtitiedettä ainakin harrasteena edustava yhdistys URSA on meillä Suomessa merkittävällä tavalla hämärtänyt astrologisten termien merkitystä, lienee tässä paikallaan todeta se että perinteisiä astrologian eläinradan merkkejä on 12 kappaletta. Käärmeenkantaja on tähdistö mutta se ei ole eläinradan merkki. Astronomian tähdistö ei ole sama asia kuin astrologian eläinradan merkki.
Kaikki eläinradan merkit ovat taivaalla yhtä leveitä (30° ekliptikaalisessa longitudissa), eivätkä ne noudata astronomian tähdistöjen rajoja. Tähdistöjen rajat tähtitieteellinen unioni IAU on päättänyt vasta noin 100 vuotta sitten (vieläpä typerästi epookin 1875.0 koordinaatein ja muutenkin aika kummallisella tavalla). Eläinradan merkkien rajat ovat paljon vanhempaa perua tuhansien vuosien takaa. Astronomiassa olisi sinänsä järkevää pistää hankalat tähdistörajat uusiksi ja viimeinkin luoda rationaalinen tähdistöjärjestelmä, mutta astrologiassa eläinradan merkit eivät ole mikään ongelma.
Maan pyörimisakselin prekessio ei ole astrologiassa ongelma. Prekessio ei nimittäin oikeasti muuta eläinradan merkkien suuntia avaruudessa. Tähtitieteilijöille prekessio on alituinen päänsärky koska sen johdosta tähtien koordinaatit muuttuvat. Astrologiassa ei kuitenkaan ole kyse tähdistä tai astronomian tähdistöistä. Eläinradan merkkien suunnat avaruudessa eivät ole riippuvaisia Maan pyörimisakselin suunnasta. Maapallon akselin suuntaan sidottujen tähtien koordinaattien muutos ei tarkoita että eläinradan merkkien suunnat taivaalla muuttuisivat. Eläinradan merkit ovat yhteydessä vain ekliptikaan (maapallon ratataso) ja kevättasauspisteeseen. Näiden molempien suunta avaruudessa hitaasti muuttuu, mutta maapallon pyörimisakselin paljonpuhuttuun prekessioliikkeeseen niillä ei ole yhteyttä.
Tähdetkään eivät oikeasti liiku taivaalla prekession johdosta vaikka niiden koordinaatit muuttuvatkin. Prekessiossa kyse on vain maapallon kallistumisesta hiukan eri suuntaan. Kallistumisen myötä muuttuu päiväntasaajan eli ekvaattorin suunta ja kun tähtitieteilijöille ekvaattori on niin keskeinen, niin se sotkee heidän rakkaat ekvaattorikoordinaattinsa. Astrologi ei yleensä ekvaattorikoordinaatteja kaipaa.