Edellinen | Seuraava |
Mikrovaltio Myllynsaaren ( Insulo de Muelejo ) kansalliseepos jäi valitettavasti pahasti kesken viime vuonna. Siihen pitäisi keksiä kunnollinen kantava idea. Astrologisten merkkien longitudit ja Auringon siirtyminen merkistä toiseen on mielestäni sinänsä ihan fiksu ajatuksenpoikanen, mutta ei se oikein yksin riitä.
Voisiko kansalliseepoksen uusi idea löytyä Mantshurian kultaisista skorpioneista?
Voisi olla 12 kultaista skorpionia jotka ovat 12 kenraalia, 12 prikaatin komentajaa. Voisi olla 12 kuolematonta ötökkäprikaatia, kuolematonta koska ovat jo kuolleet. Koko Suomen armeijassa prikaateja on vain seitsemän, joten määrät ovat oloissamme merkittäviä. Prikaatiin kuuluu kuulemma noin 5000 miestä. Myllynsaaren mikrovaltion tapauksessa siis 5000 ötökkää.
Ennen puhuttiin divisioonista. Stalinkin kysäisi leikillään että montako divisioonaa paavilla mahtaa olla, kun joku ilmeisesti halusi epäillä diktaattorin aikeita viittaamalla Rooman paaviin tyyliin "...mutta mitäs paavikin siitä sanoisi!?". Divisioona oli muistaakseni noin 10'000 miestä. Älkää kysykö mitä muuta eroa niillä on, sillä en ole aiheeseen sen syvällisemmin perehtynyt.
Kaksitoista kuolematonta skorpioniprikaatia ja muoviin valettuina näyttelykimpaleissaan niiden symbolit, 12 kultaista skorpionia, 12 prikaatinkenraalia. Epäilemättä nuo prikaatit edustaisivat joitakin mystisiä ja voittamattomia henkivoimia jotka olisivat paljon mahtavampia kuin kuvatut pienet muovikimpaleet konsanaan. Dramatiikkaakin täytyy kansalliseepoksessa olla, sillä elämä ei voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, makeaa pehmisjätskiä ja pehmoleluja.
Skorpionit ovat yksilöllisiä, ne ovat eri kokoisia. Kaikki saman lajin aikuiset hyönteiset ovat samanlaisia, sillä aikuinen hyönteinen ei ulkoisen tukirankansa vuoksi voi enää kotelosta kuoriuduttuaan kasvaa. Se elää koko loppuelämänsä saman kitiinikuoren sisällä. Mutta skorpioni "luo nahkansa" tämän tästä, joka antaa sille mahdollisuuden kasvaa vähitellen isommaksi.
Kaksitoista on hyvä määrä koska astrologisia merkkejä on yhtä paljon. Luulenpa kuitenkin että kansalliseepoksen idean joutuu kaivamaan astrologian syövereistä runsaasti teetä juoden ja hikeä vuodattaen. Tarkoitan että astrologista folklorea vapaasti soveltaen, sitoutumatta päälinjan astrologiseen traditioon. En siis aio kunnioittaa astrologian rauhaa, vaan aion hyödyntää sitä hävyttömän julmasti omiin itsekkäisiin tarkoituksiini. Kuulostaa varmaankin naurettavalta, mutta kansalliseepokseen tämä ajatus on aika lupaava. Kansalliseepokset yleensäkin ovat substanssiltaan melkoista höttöä. En sentään pyri esittämään Myllynsaaren kansalliseeposta koulun asiantuntijaviestinnän taitojen näyttönä, vaan se on enempi sellaista vapaamuotoista fiktiota kieli poskessa. Ei sillä että minulla mitään astrologiaa vastaan olisi. Astrologia on innoituksen ehtymätön lähde.
Kolmas ötökkä on saapunut lehtipisteisiin (tiistaina 01.04.2014), vaikka kevät liekin hiukkasen viilentynyt sitten viimeisen. Vihdoinkin varsinainen hyönteinen, roteva Aasian runkojäärä. Komeat tuntosarvet.
Ötököissä on havaittavissa hiukkasen laatuvaihtelua. Eräältäkin lintuhämähäkiltä (kuvassa keskellä) on pari takajalkaa poikki. Ja koipienhan on täytynyt olla poikki jo silloin kun ötökkä on upotettu muovivaippansa syleilyyn. Tokkopa vaan ne jähmeän muovin sisällä miksikään menevät.
|
Ötököiden kuvaustekniikka on vielä hakusessa, joten muutoksia voi tulla. Runkojäärä ainakin pitäisi kuvata vaaleampaa taustaa vasten. Muovi vaikuttaa valotukseen vaikka se muka onkin niin hyvin läpinäkyvää. Eikä salamalla kuvatessa etukäteen näe millainen lopputuloksesta tulee, vaan tämä on pitkälti hakuammuntaa ja hoipertelua yrityksen ja erehdyksen kivisellä polulla.
|
Edellä olen jo julistanut ötökän kotelot mitat millimetrin tarkkuudella. Kuitenkin kun olen asetellut ötökkäprikaatien kenraaleita päällekkäin, olen tullut huomaamaan että mitoissa on pientä vaihtelua. Erikoisesti korkeus vaihtelee, jopa samassakin yksilössä. Ainakin joitakin muoviklimppejä on selvästikin muokattu ja se pinta jolla ötökkä lepää voi olla monta milliä vaihtelevalla korkeudella. Pohjan mitat toivottavasti kuitenkin pyritään pitämään vakioina että ötökkä mahtuisi ja hyvin sopisi kotelossa sille varattuun tilaan.
Statiikan opiskelussa meitä ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijoita on kiusattu ns. palkkitehtävällä. Tehtävä ei sinänsä ole älyttömän vaikea. Lähinnä se kysyy huolellisuutta. Kyseessä on ainoastaan vaakasuora kannatinpalki jossa rasittavat voimat ja tukireaktiot ovat kohtisuorassa palkkia vasten, joten esim. momentit voi laskea suoraan säännöllä "voima kertaa varsi", ilman vektorilaskentaa.
Hiukkasen kiusallisen tehtävästä tekee se, että tentissä siinä ei sallita minkäänlaista pientäkään virhettä. Ja jos palkkitehtävä ei ole 100% oikein, niin koko tentin tulos on pyöreä nolla - eli hylätty - vaikka muiden tehtävien vastaukset olisivat miten oikein. Palkin leikkausvoimilla ja taivutusmomenteilla ei sinänsä ole statiikassa mitään käyttöä. Niitä tarvitaan vasta lujuuslaskennassa jota meillä ei vielä ole ollut.
Tämän surullisenkuuluisan palkkitehtävän tiimoilla on ollut lisäopetusta, johon olen kuuliaisesti osallistunut vaikka sainkin palkkitehtävän heti ekassa tentissä hyväksytyksi. Haluan olla hengessä mukana.
|
Lähtökohtana toimii vapaakappalekuva, eli tukireaktiot (ja tukimomentti) on ensin ratkaistava. Vapaakappalekuvan piirtämiseen jälkeen tukireaktiot ovat samanlaisia voimia kuin kuormituksetkin. Voisi kai sanoa että ne menettävät identiteettinsä, eivät enää muista ovatko tukireaktioita vai kuormittavia voimia. Voimat tietävät vain suuruutensa ja suuntansa. Niinpä vapaakappalekuvan piirtämisen jälkeen ei tukien paikkaa enää mietitä.
Lisäopetus on tapahtunut Hill-luentoina jotka on lähetetty nettiin, tallennettu ja myöhemmin ovat nauhoituksina käytettävissä. Itse olen kuitenkin ollut vanhanaikaiseen tapaan fyysisesti paikan päällä luentosalissa. Se on ollut ihan mielenkiintoista ja aion vielä laatia aiheesta nettiin jonkinlaista dokumentointia. Juuri nyt painavat muut tentit ja portfolioiden laadinnat armottomasti päälle, mutta ehkä palaan asiaan myöhemmin keväällä tai kesällä.
Palkkitehtävä sinänsä on aika simppeli kunhan huolellisesti noudattaa tiettyjä yksinkertaisia sääntöjä, mutta aihe on jotenkin epähavainnollinen, abstrakti tai sen merkitys on vaikeasti hahmotettavissa. Tämä varmaankin johtuu siitä että käyttökelpoisuus tulee varsinaisesti eteen vasta lujuuslaskennassa.
Tämä on eräänlaista integrointia joka ehkä parhaiten on tehtävissä taulukkomenetelmällä. Leikkausvoimakuvio syntyy integroimalla palkkiin kohdistuvia voimavaikutuksia vasemmalta oikealle.
Taivutusmomenttikuvio puolestaan on leikkausvoimien eräänlainen integraali (jossa kuitenkin täytyy olla myös leikkausvoimien suhteen huomiotta jätetyt mahdolliset momentit mukana). Voinee myös kääntäen sanoa että leikkausvoimakuvio on taivutusmomenttikuvion derivaatta.
|
Tehtävää yksinkertaistaa jonkin verran jos palkkiin kohdistuu vain pistevoimia, eikä lainkaan pintakuormaa. Tällöin leikkausvoima muuttuu vain pistevoimien kohdalla ja taivutusmomenttikuviossa on vain suoria viivoja. Tasainen pintakuorma aiheuttaa leikkausvoimakuvioon nousevan suoran viivan ja taivutusmomenttikuvioon toisen asteen käyrän. Monimutkaisemmat pintakuormat tuottavat taivutusmomenttikuvioon korkeammanasteisia käyriä.
Vähemmän kai näitä oikeasti käsilaskuna tehdään - opetuksen ja tenttien ulkopuolella. Käytännön elämässä Excel-taulukkolaskentaohjelma on avuksi palkkien leikkausvoima- ja taivutusmomenttikuvioita piirrettäessä. Kaavojen ohjelmointi täytyy kuitenkin tehdä taulukkolaskentaan tapauskohtaisesti. Ja sitäkin hommaa täytyy tehdä ajatuksen kanssa sillä tärkeät erikoispisteet käyttäjän täytyy tunnistaa itse.
Excel kyllä helpostikin piirtää käyrät kunhan arvot on laskettu. Excelin piirtämät kuvat täytyy kuitenkin kääntää ylösalaisin sillä leikkausvoiman ja taivutusmomentin positiivinen suunta kuuluu kuvioissa esittää alaspäin. Yksiköitä ei aina merkitä näkyville, mutta yleensä näissä tehtävissä matka on metreinä (m), suoraviivaisten voimien yksikkönä on kiloNewton (kN) ja momentin eli "väännön" yksikkö on kilonewtonmetri (kNm). Kilonewtonin suuruista voimaa on ehkä havainnollisinta ajatella vanhanaikaisesti noin "sadan kilon" eli 100 kilopondin suuruisena voimana, joten 10 kN olisi "tonnin voima". Ihan pienissä koneissa ei tällaisia voimia esiinny. Tämä on ehkä enemmänkin raksan tarpeisiin ajateltua?
Taivutusmomenttien laskeminen käsin käy melko työlääksi jos on hiukankin monimutkaisempia pintakuormituksia. Jo kolmion muotoinen pintakuorma pistäisi monen opiskelijan hikoilemaan tosissaan taivutusmomenttia laskiessa ; sellaisia ei tosin ole tentissä ollut.
Mutta ilmeisesti se linja on valittu että urheiluhallien ja ratsastusmaneesien kattojen romahteleminen sisään normaalin talvisen lumikuorman alla nyt vaan täytyy saada kuriin. Isien pahat teot kostetaan pojille kuten tavallista koulutusta koventamalla. Pakko on silti sanoa että mielestäni on irvokasta jos statiikan tentin reputtaa sellaisen tehtävän vuoksi jolla ei varsinaisessa statiikassa ole mitään käyttöä. Tosin tentin voi sentään uusia kahdesti.
Tässä käytetty tasostatiikan malli on sinänsä melkoisen epärealistinen. Statiikan palkki kestää millaista kuormitusta tahansa, taipumatta, murtumatta, väsymättä. Eikä statiikan palkki edes paina mitään. Se on ihmemateriaalia joka kestää sellaisessakin pistekuormituksessa jonka alla timantti murtuisi. Sääli ettei tätä statiikan ihmemateriaalia ole kaupallisesti saatavissa. Suora yhteys arkipäivän todellisuuteen on katkennut. Kyseessä on siis pitkälle abstrahoitu malli.
Lujuuslaskenta voisi myöhemmin olla mielenkiintoista käsitellä enemmänkin. Pitemmässä juoksussa ei kuitenkaan voi rajoittua vain vaakasuoraan kannatinpalkkiin ja palkkia vasten kohtisuoriin voimiin.
|
Halpaa ja antoisaa sisältöä löytyy edelleen kirjastojen kirjojen ja lehtien poistomyynneistä.
Raymond Chandler-vainaan kesken jättämästä kässäristä on joku tehnyt valmiin Marlowe-dekkarin. Kun Chandlerin kirjoittamaa alkua lukee niin helposti ymmärtää miksi Mestari jätti sen työn kesken. Se on jokseenkin julkaisukelvoton. Naimisiin menevä Yksinäinen Susi ei tarinana toimi. Jälkimaailma olisi tehnyt Mestarille palveluksen jättämällä tekstin julkaisematta ja antamalla jalomielisen diskreetisti sen hissun-kissun vaipua unholan yöhön.
Transsylvania olisi ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Siellä on asunut sellainen verenhimoinen merkkimies kuin kreivi Dracula. Dracula -tarina elää kanssamme aina maailman tappiin asti, kauan sen jälkeen kun viimeisenkin aiphounen (iPhone) silmä on sammunut ja trendikkäinkin ihmehärpätin potkaissut tyhjää eli nytkäyttäynyt viimeisen kuolonkouristuksensa.
Porista löytynyt Liidokki-kirja oli muistaakseni painettu vuonna 1946. Siinä on sitä alkuperäistä henkeä, aatosta jaloa ja tunteiden paloa.
|
Sitten viimeisen olen vaihtanut kaksi uutta kirjaa Rauman kirjaston vaihtokirjalaarissa. Ostin ne Suomalaisen kirjakaupan löytönurkkauksesta. Taisivat olla noin kympin hintaisia? Niistä ei ole kuvia. Vaihdoin ne venäjänkielisiin dekkaritarinoihin joiden kannessa poseeraa sexykäs tyttönen, tosin vaatteet päällä. Ehkä ne olivat nuortenkirjoja? Tunnen itseni lähes pedofiiliksi. Onneksi en ymmärrä venäjän kieltä.
Ensimmäinen vaihtokirja oli Hämeen-Anttilan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden erotiikkaa käsittelevä kirja ja toinen kertoi kehonrakentaja / elokuvatähti / senaattori Arnold Schwartzeneggerin uskomattoman elämäntarinan. Hasta la vista, beibi.
Kumpikin noista näkyi jo menneen kaupaksi. Kuten on mennyt uusiin tuntemattomiin käsiin myös tätä ennen venäjänkielinen ohuehko erilaisia kuninkaallisia käsittelevä tietokirja jota olen edellä hiukan esitellyt jutuissa #240 ja #239. Taisi oikeastaan olla nuorisolle tarkoitettu sekin.
Robert Van Gulik kirjoitteli niitä hienoja Tuomari Dee -rikostarinoita joiden miljöö on antiikin Kiina. Tästä ohessa kuvatusta Porin kirjastosta poistetusta yksilöstä valitettavasti puuttuu sivuja alusta. Ei se käytännössä paljonkaan haittaa.
Ruotsalainen Teknikens Värld on maailman paras autolehti kuten olen aiemmin kai pariinkin otteeseen todennut. Pari edellistä vuosikertaa meni Rauman kirjaston lukusalista myyntiin, joten pakkohan niitä oli ostaa edulliseen asevelihintaan 5 käytettyä lehteä eurolla.
Viime vuosina tuossa svedulehdessä on ollut kiitettävästi esiteltävinä mm. brittiläisille aristokraateille ja jamesbondeille sopivaa ajokalustoa. Olisin itsekin mielelläni brittiläinen aristokraatti. Bentley Continental sopisi minulle kuin nenä päähän.
Täysikokoinen Rolls-Royce olisi ehkä hiukan yliampuva koska siihen pitäisi oikeastaan olla oma kuljettaja ja kun en ole James Bond niin en mitenkään voisi ajaa Aston Martinilla. Kaksiovinen RR Wraith voisi kuitenkin soveltua myös omistajan itsensä ajettavaksi. Tuskin pääoman edustaja vaivautuisi ahtautumaan takapenkille.