Edellinen | Seuraava |
|
En kai ole kumpikaan, mutta SAMK:in Porin Vähärauman kampuksen kemian labran lähellä vitriineissä oleva näyttely kannattanee esittää, jos ei monin sanoin niin ainakin kuvin.
Aivan uunituore tämä näyttely ei ole, lie peräisin vuodelta 2007. Kuvattu vitriinin lasin läpi, joten lasin pinnasta on tullut joitakin heijastuksia. Ja vallitsevassa valossa, joten aika kohinaisia ovat kuvat.
Ehkä minulle ei koskaan uraa urkene kemian tai pääomavaltaisen kemiallisen teollisuuden parissa, mutta olen ainakin hengessä mukana.
Mieluiten olisin ehkä tiilitehtailija tai betonielementtien valmistaja jos sellainen joskus vielä olisi taloudellisesti mahdollista. En siis kuitenkaan mikään omituinen sellunkeittäjä joista maamme länsirannikolta niin paljon löytyy varoittavia esimerkkejä.
Rakennusmateriaalit ovat ilmiselvästi hyödyllisiä ja tulevat sitä olemaan aina hamaan maailman tappiin saakka koska ulkoilmassa asuminen olisi hankalahkoa, varsinkin pohjoisilla leveyksillämme.
Toinen erinomaisen kestävällä pohjalla lepäävä ala on elintarviketuotanto. Käyköön maailmassa miten hyvänsä, mutta niin kauan kuin ihmisiä on olemassa niin ruokaa he tarvitsevat. Tietokone, Internet, älykännykkä, virtuaalitodellisuus ja kaikki uudet ihmehärpättimet ei koskaan muuta sitä asiaa miksikään.
|
Kemian tarvikkeet kieltämättä ovat mielenkiintoisia, vaikka monesta vermeestä jo aika onkin tosiasiallisesti jättänyt.
Nuorena olin kovasti kiinnostunut ruudeista ja räjähdysaineista, kunnes tajusin ettei kotikonstein ihan niin vaan tehdä kunnollisia räjähteitä.
Vaikka jokaisessa itseään kunnioittavassa toimintaleffassa keskenkasvuiset toki käden käänteessä valmistavat brisantteja muoviräjähteitä kaupasta hakemistaan aivan tavallisista kodin siivouskemikaaleista.
No joo, tokihan jotakin tiedän minäkin, tunnen esim. käsitteen "slurry", mutta viime kädessä kokonaisuus kariutuu riittävän tehokkaiden ja luotettavien nallien ja sytyttimien puutteeseen. Kunnollisia sotilaalliset mitat täyttäviä nalleja tokkopa vaan pystyy keittiössä keittelemään kokoon millään turvallisella tavalla.
Eikä tämä paha maailma taida kuitenkaan räjäyttämällä parantua.
Kasvien sisältämien erikoisten aineiden hyötykäyttö olisi myös kiintoisaa, mutta hankalaa sekin taitaa olla. Onhan niitä tiettävästi monenlaisia tenhoisia aineita ihan luonnon kasveissakin. Mittakaava ei voisi olla aivan pieni jos sillä pitäisi jotakin todellista merkitystä olla.
En nyt tarkoita mitään ullakon kätköissä kirkkaiden lamppujen alla rehottavia eksoottisia etelämaalaisia kasvustoja joiden tavoite lie aiheuttaa ekstaattisia elämyksiä.
En myöskään tarkoita Jalasjärven Keskikylän entisessä meijerissä harjoitettua yksityisyritteliäisyyttä josta olen uutisista kuullut.
Aika ongelmallista tuloksekas yrittäminen ja taloudellinen kannattavuus kaikkiaan on yleensäkin. Nykyaikainen yhteiskunta on niin tarkkaan säädelty että laillisin keinoin on hyvin vaikeaa käynnistää sellaista uutta yritystoimintaa jolla olisi mahdollisuus selviytyä jatkossakin. Tätä vanha raha varmaankin toivookin, kaikessa hiljaisuudessa.
|
Mutta kyllä meillä uusia uria etsivillä kovasti yritystä on. Katsokaapa miten ahkerasti tässäkin on mittailtu liuosten happamuutta ja emäksisyyttä kemian labrassa.
Voi olla että kemiaa on aika vaikeaa harrastaa teoreettisella tasolla, mutta sellainen kuitenkin kiehtoo. En tiedä onko sellainen erikoisen sopivaa koneinsinöörin uraa ajatellen.
Meiltä koneinsinööörin ilmettä tavoittelevilta kait odotetan lähinnä vain savukaasulaskujen osaamista ja sähkökemiasta sen asian tajuamista että ongelmia ennen pitkää tulee jos kosteissa olosuhteissa erilaiset metallit ovat toisiinsa kosketuksissa?
|
Mutta aina voi saada uusia ahaa-elämyksiä sekä oivalluksia opiskelutaipaleen varrella, kuten esim. se että teräsbetoni on kestävä ratkaisu koska rauta ei ruostu emäksisessä ympäristössä ja betoni juurikin on emäksistä. Ja lämpölaajenemiskertoimet ovat samat.
Onpa kuitenkin päästy ihmettelemään laitetta joka infrapuna-alueen spektrin avulla pystyy pienen miettimisen jälkeen hyvin pitkälti automaagisesti esimerkiksi tunnistamaan ohuen muovikalvon polystyreeniksi. Niiden kaikkien lukemattomien vaihtoehtojen joukosta. Itse mittauksen suorittavan laitteen ulkonäkö on hyvin vaatimaton.
Pari otosta tämän tekniikan ihmeen näytöstä seuraa oheisena. Laitteen virallista nimeä en uskalla arvailla vaikka varmaan olen sen jo kuullutkin moneen kertaan. Infrapunaspektrin absorptioon sen toiminta kuitenkin perustunee.
Tuollaisella aparaatilla voisi kai tehdä doping-testejäkin. Toistaiseksi ei kuitenkaan lie erikoisempia rajoituksia asetettu sille millaisten hyvien vitamiinien ja muiden lisäaineiden vaikutuksen alaisena insinööriopiskelijan on sallittua oma leiviskänsä kekooon kantaa ja sinnikkäästi ponnistella eteenpäin yhteiskunnallisen kilpajuoksun kivisellä mutta ah-niin-välttämättömällä polulla.
Tislausvehkeitäkin koululla toki on, niitä perinteisiä korpikemistin unelmia, mutta nykyaikaisempina sähkölämmitteisinä painoksina. Teknistä etanolia olen velvollisuudentuntoisesti haistellut kemia laboratoriossa pullon suusta. Se kai kuulunee asiaan?