| Edellinen | Seuraava |
Arpaa olisi heitettävä ja minusta tuntuu että sen myös teen. Gaius Julius Caesar oli tuota pohtiessaan matkalla Rooman kaupunkiin sotajoukon kanssa, luvattomasti, vallankaappaukseen pyrkien. Minä lienen vähitellen matkalla Raumalta kotiin. Minulle kuulumatonta valtaa en aio kaapata, eikä minun arvan heittämiseni ole yleiseltä näkökannalta aivan niin dramaattinen tapahtuma että se aikakirjoihin kirjattaisiin.
Arvat antavat ihmiselle toivoa joten olen hankkinut muutamia. Näillä kuudella arvalla voisin periaatteessa voittaa jopa 1,75 miljoonaa euroa. Aion pitää niitä lompakossa tai jossakin muussa paikassa onneatuottavina amuletteina. En halua rikkoa lumousta raaputtamalla niitä. Se todennäköisesti johtaisi vain pettymyksen. Parhaimmillaan arvat ovat silloin kun voiton mahdollisuus on vielä olemassa.
Idean arvoista sain Rauman velkaneuvonnasta jossa tyttö niitä suositteli, toki vain leikillään. Hän ehdotti myös diakoniatoimistoa, jonka sitten lopulta löysinkin kirkon läheltä. Aion käydä diakoniatoimistossa kerjäämässä rahaa. Tuskin saan sieltä mitään, mutta ihminen siellä on helppo koska hän ei provosoi, joten voinhan sielläkin kerjuulla kulkea. Sitten voin ainakin sanoa että olen sellaistakin yrittänyt.
Heidän kannaltaan minä tietenkin olen "ateisti" tai "pakana" ja toki aion kertoakin heti kättelyssä että erosin seurakunnasta yli 30 vuotta sitten enkä aio koskaan liittyä. Reilu peli. Onhan minulla toki uskonto, mutta sitä en ryhdy selittämään. En usko että he eväävät avustuksen (heidän kannaltaan) puuttuvan vakaumukseni takia, vaan he eväävät sen koska (kuulemaani lainaten) "nyt on puhuttu että vain jouluavustukset jaetaan". Minä en hae jouluavustusta. Haen avustusta ylivoimaisten velkojen vuoksi. Tulen käyttäytymään siellä korostetun rauhallisesti. Käynti on oikeastaan pelkkä muodollisuus. Sittenpä on sekin tehty ja sekin umpikuja nähty.
|
Raumalla on ajoittain hiukan sadellut lunta, mutta ei se ehkä pysy. Äidin syntymäpäivän aattona 05.12.2013 parhaiten lunta Raumalla löytyy näyteikkunoista. Äiti täyttäisi 83 vuotta jos vielä eläisi.
Olen tulossa siihen tulokseen että todellinen kotini Etelä-Pohjanmaalla on turvassa ainoastaan siten että virallisesti muutan sinne, siis virallisesti muutan sen vakituiseksi asunnokseni. Muutan "kirjani" Seinäjoelle. Oikeasti en tosin pysty sinne muuttamaan ainakaan ennen kevättä. En pysty edes käymään siellä joten toivon hartaasti ettei sinne lähetetä mitään postia vaan posti kulkee Raumalle kuten ennenkin. Ilmeisesti minun on jatkossa tehtävä tilapäisen osoitteen muutos Seinäjoelta Raumalle tämän tästä.
Varsinaisesti minun pitäisi muuttaa (tilapäisesti) opiskelupaikkakunnalleni Poriin, mutta sekään ei onnistu ainakaan ennen kevättä, sillä muuttaminenkin maksaa. Tai vaihtoehtoisesti opiskelupaikka pitäisi ehkä siirtää Raumalle, mutta siinäkin on ongelmansa. Raumalla mitään tulevaisuutta ei nyt kuitenkaan näytä olevan.
|
Terveystilanteeni tuntuu stabiloituneen diabetes- ja verenpainelääkkeen myötä. Paino tosin on nopeasti noussut 110 kiloon joten jatkossa täytyy vierailla Porilaisen RAX-pizzerian lohdullisen buffetin äärellä nykyistä harvemmin. Tai ainakin jättää se santsiannos hakematta. Katkarapupizza on nami-nami. Lasagne on nannaa.
Virtsakokeen tulokset eivät olleet vielä valmistuneet. Verikokeissa eniten ihmetyttänee kaliumin vähäinen määrä. Ruusua kesällä sairastaessani kaliumin vähyys pistettiin sen piikkiin, mutta eipä tuo ole normaaliksi noussut vaikka olen ruususta toipunut ja käytän mineraalisuolaa jossa on kolmannes kaliumsuolaa. Ehkä pitäisi syödä ruokaa jossa on erikoisen paljon kaliumia? Kaliumilla voi olla osuutensa verenpaineessakin.
E-MCHC eli massakonsentraatio ei myöskään ollut normaaleissa rajoissa (katso näistä kryptisistä lyhenteistä juttua #219) mutta enpä tiedä onko se mikään katastrofi.
Omalla verelläni minun joka tapauksessa on pärjättävä. Muille minun vereni ei kelpaa koska olen ollut solunsalpaajahoidoissa Hodginin taudin vuoksi, mutta minulle sen täytyy kelvata.
|
Minun on vaikea sietää ihmisiä jotka ovat loukanneet minua. En pidä siitä että sosiaaliviranomainen vihaa maaseutua ja maaseudulta kotoisin olevia ihmisiä. Jään hautomaan asiaa ja jatkossa päreet palavat helposti. Erikoisen vaikeaa minun on hyväksyä virkamiestä joka toimii provosoivasti ja epäasiallisesti. Tuosta vaarallisen pahasta olosta haluan kuitenkin eroon koska en halua kuolla sydänkohtaukseen Rauman sosiaalitoimiston tuulikaapissa. Miltä sellainen hautakivessäkin näyttäisi "kuoli paskakohtaukseen sosiaalitoimiston odotusaulassa". Ei hyvä.
Minun sukuni jäljellä oleva omaisuus, kotini ja näillä näkymin ainoa tulevaisuuden toimeentulomahdollisuuteni ei nauti sosiaaliviranomaisen suojelua. Asia on vaivannut minua erittäin paljon. On kuitenkin niin että kotini mukana minä elän ja kuolen. Haluan suojella kotiani, todellista kotiani. Ilman sitä minulla ei ole mitään.
Paappani Salamoni taisteli tilan puolesta ja samoin taisteli isäni Veikko Salomon. Niin tulen minäkin Vesa Veikko taistelemaan Petäys-tilan puolesta. Se on velvollisuuteni vanhimpana poikana. Minä en elävänä kotiani ehjänä vieraalle luovuta. Meidän suvussa miesten on ollut tapana ns. lähteä saappaat jalassa.
|
Olen epävirallisesti saanut asiantuntijataholta kuulla että en missään nimessä voi saada velkojen, lisäverojen ja vuokrarästien maksuun toimeentulotukea ainakaan Raumalta koska omistan maatilan Etelä-Pohjanmaalla, olkoon se sitten vaikka pelkkä pystyyn mätänevä rytökasa. Niinpä yritän vielä hakea sosiaalista luottoa josta kuulin velkaneuvonnasta. Sen jälkeen keinoja tuskin enää enempää on. Työtä ei saa, eikä pankki anna lainaa kun ei ole palkkatuloja. Opintolainan valtion takausta en saa koska olen vain B-luokan opiskelija jolla ei ole oikeutta opintotukeen. Jos tulee maksuhäiriöitä niin sitten en saa opintolainaa muutenkaan, mutta eihän minua oikeasti kiinnosta kuinka monen syyn vuoksi en jotakin saa. Kun en saa niin en saa, olkoon syitä yksi tai ziljoona.
Pää alkaa paisua kun näitä asioita kelailee. Pitäisi päästä irti siitä huonosta fiiliksestä että pystyisi keskittymään edessä oleviin tentteihin. Opiskelu kuitenkin on ainoa tie ulos umpikujasta. Minun täytyy yrittää rauhoittua ja eräs tärkeä rauhoittumisen elementti on se että kotini on turvassa. Rauman vuokra-asunnosta voi tulla häätö koska vaan. Noh, siinähän en varsinaisesti paljon menetä kun tulevaisuus ei ole täällä. Minun täytyy kokea että olen suojellut todellista kotiani ja näillä näkymin ainoaa toimeentulon ja elinkeinon mahdollisuutta. Ja se on Etelä-Pohjanmaalla. Koen hätävarjelutilanteeksi sen jos kotiani uhataan ja silloin painan vaikka peukalot hyökkääjän silmänmunien läpi niin että veri tirskuu.
Olen kuitenkin sitä mieltä että kansalaisena minun kuuluu saada tärkeälle asialleni puolueeton ja asiallinen käsittely. Ei ole tarkoitus kostaa kenellekään vastaan otettua provosointia ja loukkauksia, mutta jos parhaankin yritykseni jälkeen koen että asiaa käsittelevä sosiaaliviranomainen on viholliseni, niin sitten minun täytyy pyytää hänen tilalleen joku muu. Tahallinen provosointi ja pottuilu ei edusta hyvää hallintotapaa jota laki tietääkseni virkamiehiltä edellyttää. Ei voi olla niin että asiaa hoitava sosiaaliviranomainen olisi henkilökohtainen vihollinen. Ei käy niin. Asioinnista henkilökohtaisen vihollisen kanssa voi kieltäytyä.
Siellä linnoissa ja norsunluutorneissa on kai nyt juhlittu köyhän kansan perintöverorahoilla ja perintömaan "myyntivoiton" verotuksella sitä että Sauli Niinistön ei tarvitse maksaa veroja? Hänen korporativistiset kaverinsa pääsevät myös suhteellisen vähäisellä verotuksella. Onneksi edes Tampereella kansa antoi mielipiteensä näkyä.
|
Kirjoitin edellä Kerttu Horilan töistä hiukan rumasti, joten täytynee loiventaa että kyllä hänen ateljeensa Länsikadulla Vanhassa Raumassa ihan mukavalta näyttää. Vaikka en sisällä ole käynytkään.
Sen Länsikadun haaran löytää yksisuuntaista Kuninkaankatua kulkien Kanaalia kohti Jarin Kuvakaupan eli numeron 8 jälkeen oikealta. Kulmasta on sinne vain kolmisenkymmentä metriä. Kuvanveistäjän kyltti näkyy risteykseen.
Kuvasin illalla ulkoa hiukan likaisen ikkunan läpi eivätkä kuvat ole aivan huippulaatua. Toisaalta minusta on kiva jos kuvat ovat siellä jossakin vaatimattoman kalustoni mahdollisuuksien äärirajoilla käsivaralta todellisen elämän oloissa kuvaten. Ihmisen kunnia ei ole siinä että hän on varakas, vaan sinä että hän toimii lähellä mahdollisen rajoja.
Pakkohan minun on ollut julmistella virkamiehille kun nämä ovat minulle pottuilleet. Ja virkavaltaisuus se vaan tuntuu Suomessa lisääntyvän.
Enhän minä edelleenkään mitään taiteesta ymmärrä, mutta rajallisen käsitykseni mukaan Horila on monipuolinen taiteilija. Hän osaa tehdä monenlaisia patsaita. En tiedä ovatko ne tietyn mallin mukaan tehtyjä vain tekeekö hän niitä ulkomuistista.
Eikä taiteilijalta kai EU-markkinataloudessa ja virkamiehiä varten rakennetussa yhteiskunnassa nykyisin voi enää odottaa mitään yhteiskunnallisia kannanottoja.
Rauman kirkossa kuulemani mukaan on myös jokin Horilan tekemä patsas, mutta siellä vierailuun ei kansalaiskuntoni vielä ole riittänyt ...
... Paitsi että sitten kansalaiskuntoni riitti siunatulle maalle tallaamiseen ja pyhättöön tunkeutumiseen. Lauantaina iltapäivällä 07.12.2013 uskaltauduin vannoutuneena "pakanana" tähän evankelisluterilaisen valtionuskonnon tukikohtaan kuvailemaan.
|
Penkkirivit ovat tosi ahtaita eikä valoa ole kovinkaan paljon. Värit ovat hiukan mitä sattuu koska en niitä juurikaan ole korjaillut. Pitkä valotusaika voi joissakin käsivaralta otetuissa kuvissa kostautua epäterävyytenä.
Siellä hän istuu vasemmalla puolella hyvin hurskaan ja säädyllisen oloisena helmet kaulassaan ja virsikirja kädessään. Katse tosin ei ole suunnattu virsikirjaan vaan tähyää kaukaisuuteen.
Ei tulisi mieleenkään yrittää kuvata tämän arvatenkin korkeammissa hengellisissä sfääreissä leijailevan tumma-asuisen rouvan pitkän hameen alustaa. Sitäpaitsi siellä hiippaili joku pappi tmv joten olin silmiinpistävän epäilyttävänä karvanaamaisena henkilönä tarkan silmälläpidon alaisena. Taivasosuuteni olisi luultavasti ollut katkolla jos en olisi tarkkaan pysytellyt kaidalla polulla?
|
Sisällä siellä kirkossa olisi toki sinänsä paljonkin kuvattavaa, mutta kameran akku simahti kun lähestyin ikkunamaalauksen omaista alttaritaulua. Olisiko tuo ollut pieni näpäytys juutalaisten Jumalalta?
No enpä tiedä, runsas yhtäjaksoinen kuvaus ja kylmät akut ovat todennäköisempi selitys pokkarin energiakriisille.
Olenhan kyllä koettanut kehitellä omaakin uskontoa. En kuitenkaan taida enää alentua nälvimään kristinuskoa. Sellaiseen pystyisi nykyisin kuka tahansa, ei se edellytä erikoisempaa rohkeutta eikä siten ole kunnioituksen arvoista. Me yli 30 vuotta sitten kirkosta eronneet olemme hiukan niinkuin korkeampaa ateistikastia. Vaikka ehkä olemmekin ateisteja ja pakanoita vain kirkon mielestä.
|
Poistetut lasten- ja nuortenkirjat ovat Raumalla halpoja, vain 10 senttiä kappale. Ostin kolme saksalaisen Karl Mayn nuortenkirjaa. Nämä suomennetut kirjat on painettu vasta 1980-luvulla, mutta kirjailija kuoli vuonna 1912 eli yli 100 vuotta sitten, joten nämä voisivat periaatteessa ikänsä puolesta hyvinkin olla 1960- ja 1970-lukujen taitteen nuoruuteni kirjoja. Paitsi että 2.MS:n eli toisen maailmansodan jälkeen saksalaista kirjallisuutta ei ehkä meillä kovasti harrastettu enkä muista näitä Mayn kirjoja Alavallista. Mayn kirjoja on periatateessa kymmenen kirjan sarja, mutta ei siellä niitä kaikkia ollut. Neljä tällaista kirjaa jäi lastenhyllyyn.
Porin kirjaston Kirjakirpusta löytynyt Flemingin Pallosalama on tietenkin vanha James Bond -kirja.
Näyttää siltä että Rauman kirjaston vaihtokirjalaariin jättämäni asiapitoinen isohko (mutta ohuehko) venäjänkielinen kirja (katso jutusta #239 keskivaiheilta) on vihdoin löytänyt oikean omistajansa koska sitä ei enää näy siellä. Oikein hyvä. Kaikilla kirjoilla kuuluu olla kohtalonsa.
Muut kaksi porilaisiin vaihtokirjahyllyihin extreme-urheilemaani kirjaa taitavat olla siellä edelleen odottamassa otollista maaperää johon langeta.
Rauman kaupunginkirjaston uusien kirjojen hyllyssä pisti silmään Karl Marxin Pääoman ensimmäinen osa. Das Kapital on kuuluisa teos. En tiedä sitten että miten ajankohtainen. Jotenkin minusta tuntuu että talouden uuden nousun eväät tuskin löytyvät Karl Marxin ajatuksista. Viiksimiehenä täytyy irtopisteitä miehelle kuitenkin antaa hyvästä parrasta.
Siellä Rauman pääkirjastossa on muuten useita uuden tuntuisia lähinnä ranskankielisiä kirjoja tarjolla omaksi ilmaiseksi pienessä hyllyssä jossa muistaakseni lukee "OTA TÄSTÄ". Mahdollisesti lahjoituksena saatuja kirjoja?
Rauman kirjaston vitriinissä oli näytteillä runsaasti harrastustöinä maalattuja uusia ikoneita, mutta nämä seuraavassa kuvatut polkupyöräilyaiheiset käsityöt ovat ehkä lähempänä karun kadun miehen linjaa. Uskontoihin haluan suhtautua varovaisesti, varsinkin jos kyse ei ole omasta uskonnostani.
|
Pakko on jäkättää että kaipaisin tuon puurakenteisen polkupyöräkorin kiinnitykseen ohjaustankoon kestävyydeltään hiukan uskottavampaa ratkaisua, sillä noin isoon koriin mahtuu painavaakin tavaraa eikä puu pahemmin ilmoittele ennen murtumistaan.
Kun yksi kannake murtuu irti niin samalla murtunee toinenkin. Kestävyydeltään noin kriittinen osa täytyisi näppituntumani mukaan ulkokäytössä olla metallia tai muuta kosteudesta pehmenemätöntä ainetta.
|
Ilta-sanomien 6-osainen AKU-sarja on vihdoin ehtinyt viimeiseen numeroonsa. Ja Jouluhan siinä tietenkin on teemana.
Onhan näissä aina jokunen nostalginen sarjakuva joka ilahduttaa mieltä, vaikka en suinkaan mikään varsinainen vannoutunut ankkakeräilijä-spesialisti olekaan. Aku Ankkoja on ilmestynyt jo niin tuhoton määrä että olisi aivan toivotonta alkaa sellaisia keräillä.
|
Elokuvissa kävin pitkän tauon jälkeen. Raumalaisessa elokuvateatteri Iso-Hannussa on ilmeisesti tekeillä kolmaskin pieni sali poikittain sinne kakkossalin etuosan eteen. Kakkossalissa selvästi näkee että valkokangas on aiempaa lähempänä.
Ohjaaja oli varsin nimekäs ja se viritti odotukset korkealle. Olihan elokuva toki hauska (sikäli mikäli väkivalta voi olla hauskaa) mutta ei ehkä kiinnostavuudeltaan yltänyt ihan odotusten tasolle. Nykyaikainen koko perheen elokuva? Tosin se F-word ehkä lausuttiin liian usein perhe-elokuvaa ajatellen? Vaikka voihan olla että se on lapsiperheissäkin jo ihan normaalia sanavarastoa? Puuttuu vain että F-word valittaisiin lausesulkeiksi jossakin uuden aallon ohjelmointikielessä, samaan tapaan kuin Pascal-kielessä on begin ... end lausesulut.
For (i = 0; i < 666; i++) F-word Println "Miksi pedon luku ei ole alkuluku!"; F-word
Maailman vaikein ohjelmointkieli on muuten mielestäni Selin Pascal-ohjelmointi. Olen kirjastossa tavaillut tällaisen nimen erään kirjan selkämyksestä joskus 1980-luvun alussa. Pascal-ohjelmointi yleensäkin oli vaikean maineessa ja sitten vielä se pitäisi tehdä selin! Selin paskal on vaikea tehdä yhtään mitään hyödyllistä!
