Valoa vuoden synkimpiin hetkiin

Edellinen Seuraava

Marraskuun lopulla illat ovat pimeitä. Maa on mustaa, kovat tuulet ja sateet yleisiä. Sähkökatkoja on ollut, mutta sähkölaitos muistaa laskuttaa sähköstä vaikka ei sitä kuluttajalle toimitakaan. Maan läpimätä poliittinen eliitti valmistautuu juhlimaan valtion menetettyä itsenäisyyttä "linnan juhlissa" veronmaksajien perintöverorahoilla. Tuottamatonta työtä tekevät virkamiehet rypevät yltäkylläisyydessä ja vain ankara työvoimapula on maassa päättäjien pulmana ja päänkivistyksen aiheena. Mistä se määrä homoneekereitä löytyy joilla suurpääoma pääsee takaisin kasvu-uralle? Kansan henkinen kantti on koetuksella, mutta maassa on oltava korporativismin ja suurpääoman pyhän allianssin tavalla ... tai sitten maasta ulos.

Rauman terkkarin ja aluesairaalan käytävillä olen tullut kuvailleeksi tauluja monipolilla käydessäni. Älkää kysykö mistä sellainen poliklinikka on saanut nimensä. Siellä on mm. diabeteshoitajan vastaanotto. Muistihäiriöisiä siellä myös hoidettaneen, jos muistavat käydä.

Minulla ei ole tyypin 1 diabetesta eikä myöskään raskausdiabetesta, vaan minä olen tuo kuvan tyypin 2 diabeetikko. Tosin minulla on viikset eikä korvassani ole mitään numerolappua tai muutakaan mustalaiskorvarengasta.

Värit näissä terkkarin ja aluesairaalan tauluissa eivät tule aivan oikein koska ne on kuvattu ilman salamaa sisätiloissa vallitsevassa valaistuksessa enkä vaivaudu temppuilemaan valkotasapainon kanssa. Kuvien valon värilämpötila olkoon se mitä on. Kadun mies ei ole mikään hienostelija tai persikkaposki. Eikä suinkaan pidä kuvitella että katuisin jotakin vaikka haluankin edelleen profiloitua kadun miehenä. Olen sellainen kadun mies joka ei kadu mitään.

Tauluja Rauman aluesairaalan käytävällä ja terveyskeskuksessa


Voittopuolisesti rytmikkäästä Porista


Täytyyhän sosialistejakin kuvata vaikka he nykyisin tosiasiallisesti ovatkin korporativismin ja taantumuksen asialla.

Väinö Tannerin kilpi Porissa on illalla valaistu alhaalta päin. Paheksun sellaista. Valoja ei tule suunnata ylöspäin. Minä en kuitenkaan tuollaista kuvassa näkyvää tuhrimista ole alentunut tekemään, enkä hyväksy muistomerkkien tärvelyä.

Valo ja väri kyllä kiinnostavat. Ilman valoa olisi vain pimeyttä ja olisiko silloin millään merkitystä. Tosin tähtien näkymisen kannalta pimeys on hyödyllistä, mutta jos itse tähdetkin olisivat pimeitä niin mitäpä niillä olisi väliä.

Tiedon valo on arvokasta. Sitä ainakin symbolisessa mielessä edustavat mm. kirjat joita Bill Gates ei ole vielä meiltä onnistunut kokonaan tuhoamaan.

No joo, tämä on vaan sellaista kevyttä naljailua. En vastusta Bill Gatesiä henkilönä enkä kadehdi hänen multimiljooniaan. Sitäpatsi hänellä on kaunis vaimo jolla on kaunis nimi.

Valoa pitäisi olla, mutta oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Elämän taistelu jatkuu joka tapauksessa. Jätkä sen kun porskuttaa. Maailmassa on edelleen paljon arvokasta vaikka kansalainen joutuisi silkassa sonnassa kahlaamaan munaskuita myöten koko lopun ikänsä. Syvä iskumme on, viha voittamaton ...


Ensilumi torstaina 21.11.2013

Torstaina 21.11.2013 satoi Raumallekin lunta muutama sentti. Lämpötila tosin oli nollan vaiheilla ja sade jatkui joten lumelle ei voi ennustaa hyvää maassa pysyvyyttä.

Tämä tuntui juuri sopivalta päivältä lähteä Poriin linja-autolla hakemaan sieltä kantamus kirjaston poistokirjoja. Seutulippu on voimassa sen kuukauden ajan käyttömäärästä riippumatta joten matka ei käytännössä maksa mitään.

Torstai oli periaatteessa koulussa algebran päivä, mutta se nyt vaan on maisteri Oljakan vapaailta, joten lähiopetusta ei käytännössä ole. Yritin toki velvollisuudentuntoisesti käydä linja-automatkalla läpi lukujoukkoja ja lukujärjestelmiä, mutta en edennyt kovinkaan paljon koska mieli pääsi harhailemaan.

Porissa tankkasin ensin rajusti pizzaa Raxissa valmistautuen tuleviin ponnistuksiin. Siinä lähistöllä Eetun Aukiolla näköjään maassa olevan tekstillä varustetun lakanan mukaan joku pitää syömälakkoa. En jaksanut perehtyä asiaan tarkemmin sillä nälkä opettaa muitakin kuin lappalaisia toimimaan reaalimaailman vaatimusten mukaan.

Joku huomattavan lämpimästi pukeutunut ulkomaalainen nainen määki kävelykadulla maassa polvillaan. Ihan turhaan. En ollut huomaavinani. Menkööt ulkomaanpellet takaisin omaan kotimaahansa kerjäämään. Emme ole heille mitään velkaa. Tai muuttakoot Kreikkaan, siellä suomalaisten veronmaksajien rahat ovat. Ehkä sokeat kreikkalaiset taksikuskit hyvinkin auliisti jakaisivat heille almuja? Toisaalta kovaa on sokealla taksikuskillakin sillä valkoisia keppejä varmaan kuluu ihan sikana.

1900-luku oli minun vuosisatani. Se oli Suomelle enimmäkseen kunniakas vuosisata ja niinpä sitä kelpaa muistella.

Muutosten Vuosisata -sarjan alkuperä on ulkomainen, luultavasti brittiläinen, mutta sen alkuperäisestä nimestä en oikein saa selkoa. Sarja lie alkanut joskus 1990-luvun alun vaiheilla.

Kirjoja on sarjasta vain noin puolet, toiseen maailmansotaan asti, mutta enempi olisikin ollut liikaa. Useita kertoja joutui "vaihtamaan kättä" painavaa kassia kantaessa ja kämmenpuoli alkoi tuntua hellältä molemmissa etukäpälissä. Vaikka kantomatka lie ollut yhteensä vain pari-kolme kilometriä.

Olen aiemmin pitänyt Rauman kirjaston poistokirjahyllyn antia parempana, mutta Porin "Kirjakirppua" tarkemmin tutkittuani täytyy sanoa että asiantila on päinvastainen, Porissa on kiinnostavampi tarjonta tässäkin suhteessa.

Kyllähän se käytännössä niin on että Rauma on vain eräänlainen Porin nukkumalähiö. Raumalta tuskin jatkossakaan löytyy mitään sellaista työtä jossa palkka ylittäisi tulonhankkimiskustannukset, joten Poriin kaiketi olisi pyrittävä muuttamaan jos suinkin mahdollista. Rauma kuivuu kokoon. Täällä tokkopa vaan on tulevaisuutta edes harjoittelupaikan verran.

SAMKilla on jonkinlaisia yhteyksiä eri puolille maailmaa. Täytyy vielä perehtyä asiaan paremmin. En tiedä josko minulle koskaan olisi realistista opiskella jonkinlaisena "vaihto-oppilaana" vaikkapa Costa Ricassa (keltainen nuppi Keski-Amerikan kartassa Panaman lähettyvillä), mutta se on sinänsä kiehtova ajatus.

Tämä toki lähinnä vain eräänlaisena ajatusleikkinä ja haaveksuntana. Costa Rica voisi ehkä olla sopiva paikka mikrovaltio Myllynsaaren (Insulo de Muelejo) uudelle tulemiselle? Tämä vaihtoehto vain siltä varalta että aiemmin ensisijaisena vaihtoehtona mainittu Ecuador ei toteudu;-)

Argentiinakin voisi soveltua tarkoitukseen. Siellä on ainakin Buenos Aires eli hyvä ilma? Espanjaa tosin en käytännöllisesti katsoen osaa, mitä nyt vähän Esperanton pohjalta pystyn sanojen merkitystä arvailemaan. Espanjan kieli ei sittenkään oikeasti ole kaikkein akuutein ongelmani. Tilanne on kokonaisuutena erittäin hyvä sitten jos ongelmana on enää vain opetella espanjaa. Ja osaanhan jo tämän: Buenas dias = hyvät diakuvat!




Raumalaista reaalis(osialis)mia

Rauman vanhan kirjastorakennuksen seinää pitkin kiipeilevät kasvustot oli hakattu pois ja se ankea näkymä sai jopa lähellä olevan vanhan puurakennuksen näyttämään komealta. Ehdottomasti piti sitä kuvata. Ikkunatehtaalta tuskin löytyy hyllystä valmiina tähän sopivia ikkunanpokia.

Minulla on kai jo yli 30 vuotta ollut tapana ostaa almanakka aina vuoden vaihteen lähestyessä enkä aio tästä tavasta luopua niin kauan kuin lompakosta lantteja löytyy. Kirjakaupasta löysin myös alennuksesta neljällä eurolla saksan kirjan jolla ajattelin testata että ymmärränkö minä sitä sakemannin kieltä vaiko en.

Olen joka tapauksessa koonnut kaiken rohkeuteni ja ilmoittautunut koulun ylimääräisille kielikursseille Porissa, saksan ja venäjän alkeisiin. Ne kaiketi on tarkoitus pitää siellä talousihmisten puolella, eli Tiedepuisto A:ssa, eikä Tiedepuisto B:ssä joka on tekniikan ja merenkulun puoli. Aikataulusta ei tässä vaiheessa ole parempaa tietoa kuin että ehkä Joulun jälkeen.

Minulla ei nimittäin ole minkäänlaista "paperia" tai todisteita siitä että osaan ko. kieliä. Vaikka olenkin lukenut saksaa ja venäjää muutamia vuosia mm. kansalaisopistossa. Varsinkin venäjän taitoni on silti aika heikko ja passiivinen.

En tiedä edes toteutuvatko nuo "ylimääräiset" kieliopinnot minun osaltani, voihan olla että kurssille ei mahdu tai kurssia ei saada kokoon, mutta perheettömän on pakko yrittää kaikenlaista. Niistä voisi saada opintopisteitäkin. Jos oikein hullu olisin ollut, olisin yrittänyt ranskaankin koska olen sitä vuoden Rauman kansalaisopistossa aloitellut. Yritetään nyt kuitenkin aluksi näillä läheisemmillä. Ranska on kaukana.

Englanti ja ruotsi ovat pakollisia kieliopintoja insinöörikoulutuksessa, mutta ne eivät ala aivan lähiaikoina enkä usko niiden minua paljoakaan kuormittavan. Joillekin ruotsi on kauhistus, sen hyvin tiedän, mutta minä herään joka aamu vapaaehtoisesti Radio Vegan ruotsinkielisiin uutisiin. Vaikka kunnon persuna vastustankin pakollista ruotsia - kuten vastustan kaikkea muutakin pakollisuutta. Ruotsia sinänsä en näe mitään syytä vastustaa. Se on mukava ja helppo kieli, kysykää vaikka saksalaisilta!

Rauman kaupunginkirjaston mielestä Lucky Luke on lastenkirja ja sellainen Raumalla myydään poistettuna pois kymmenellä sentillä. Tiedättehän sen rennon sällin joka fysiikan lakeja uhmaten ampuu varjoaan nopeammin ja ratsastaa aina tarinan lopussa laulellen kohti auringonlaskua.


Galleria