Alkaa shakkinappuloiden jälkeinen aika

Edellinen Seuraava

Hermo meinaa mennä kun joutuu byrokraattien kanssa vääntämään, mutta pidän kirkkaana mielessä että vain opiskelu ja puutarhanhoito on arvokasta. Vaikkakin sipulikukat jäävät tänä syksynä istuttamatta olosuhteiden pakosta.

Verenpaine täytyy pitää mielessä ja pysyä tyynen rauhallisena sillä muuten voi tulla vaarallisen huono olo. Minulla ei enää ole varaa kantaa turhia murheita.

En tule kuolemaan sydäriin ERTOn pikkuhitlereiden ja muiden arvottomien byrokraattien vuoksi.

Minä rentoudun ja jään henkiin. Poltelkoot byrokraatit päreitään niin paljon kun katsovat terveydentilansa periksi antavan. Tai ehkä hiukan enemmänkin, ei se minua veronmaksajana haittaisi jos saavat slaagin ja oikaisevat koipensa. Siitä vaan, minun puolestani.

Tuollainen tykki olisi tosi kätevä. Sillä voisi tulittaa verovaroilla papereita pyöritteleviä virkamiehiä sirpalekranaatein ?

Tuo porilainen perinnetykki, kenttäkanuuna "76 K 02 Putilov" ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin raumalaisten tykki jota olen kuvannut aiemman jutun #230 lopussa. Tykeistä en paljon mitään tiedä mutta tämän Putilovin kaliiberi lienee 76 mm ja se ehkä on vuoden 1902 mallia? Ilmeisesti K tarkoittaa että se on kanuuna eli soveltuu suhteellisen pitkän piippunsa ansiosta ammuntaan hiukan pitemmilläkin matkoilla ja ehkä hitaammin palavalla ruudilla kuin haupitsi?

Tykkimies ei saa olla tyhmä. Minäkin sen myönnän vaikken olekaan palvellut tykistössä. Esimerkiksi tulenjohtoryhmän toiminta on ihan mielenkiintoista. Nykyisin vaan tykkimiehen täytyy olla nopsa jaloistaan koska samasta tuliasemasta ei välttämättä voi montaakaan laukausta ampua ennenkuin sen tarkka sijainti jo on vastapelurin tiedossa. Ja pian sen jälkeen kyseiselle paikalle voikin jo alkaa sataa jo ilmassa räjähtäviä sirpalekranaatteja joiden tuhovaikutus pehmeisiin maaleihin on ihan eri luokkaa kuin esim. talvisodan aikaisten tykinammusten.

Koordinaatit on tarkkaan mitattu mutta tykkiä ei ole ihan viime aikoina huollettu.

Myös tykin lähellä sijaitseva Talvisodan aikaisen Summan taistelun muistomerkki Porissa on hiukan jäkälien vaivaama.

Se haluaa näköjään julistaa meille ainakin seuraavan tekstin ... KUULE KUTSUA ... KOTIKONNUN JA OMANTUNNON ... SUMMAN MIES JA NOUSEVA POLVI.

Jalustassa näköjään on alempana pienempääkin tekstiä, mutta se täytyy selvittää toisella kertaa. Ehkä. Jos vielä ennen lumia muistan sille suunnalle vaivautua.

Porilaisessa presidentti Risto Rytin patsaan jalustassa on näköjään latinankielistä tekstiä jonka olen aiemmin jättänyt kuvaamatta.

Muistaakseni porilaisen "isonkarhun" ostoskeskuksen parkkipaikalla oli vuosia sitten hieno karhua esittävä seinämaalaus. Enää en sitä löydä, liekö jäänyt parkkihallin rakennustöiden alle?

Mutta löytyihän Porista toki pari seinämaalausta. Värit vaan näyttävät jotenkin vaisuilta.

Viimeaikaisista Porin kirjaston poistokirjoista on huomionarvoinen oheinen 10-osainen kirjasarja. Kaikki osat eivät tosin ole historialtaan aivan samoja. Osa on alunperin ollut käsikirjaston kirjoja, osa alunperinkin normaaleja lainakirjoja korttitaskuineen ja eräs on peräisin peräti kirjastoautosta.

"Maailman tieto" on alkuperältään saksalainen "Das moderne Länderlexikon" 1970- ja 1980-lukujen taitteesta. Karttoja siinä voisi olla enemmänkin. Vaikka vanhahan se jo on. Se ei ole kauhean iso ja painava. Nuo kirjat jaksoi vaivatta yhdellä kertaa kantaa Raumalle linja-auton avustuksella.

Kirjasarjan avulla voi haaveilla vaikkapa että missä olisi mikrovaltio Myllynsaaren ihanteellinen sijainti. Tässä vaiheessa Ecuador kiinnostaisi koska se on lähellä ekvaattoria ja kaukana suomalaisesta verottajasta. Sieltä Andien rinteiltä näkisi periaatteessa kaikki taivaan tähdet ja Kuun kulkua taivaalla pystyisi seuraamaan hyvin. Tosin esim. Quito saattaa olla melko pilvistä seutua?

Jos englanninkielisen sanan "downtown" kääntäminen alakaupungiksi on huumoria niin mielestäni se on huonoa sellaista. Downtown tarkoittaa kaupungin keskustaa.


Porin palokunnan ylpeys?

Tämä vuonna 1890 rakennettu ruotsalainen - ilmeisesti hevosvetoinen - höyryruisku Ludwigsbergs No4A on toiminut vesihöyryn paineella. Siinä on tulipesä jonka avulla kiehutettiin ilmeisesti puhdasta vettä joka nosti tulipalon sammuttamiseen käytettävää vettä jostakin kaivosta tai vesiuomasta. Jokin patenttikin siinä on ollut ja palkintoja on tullut roppakaupalla. Pannun suurin sallittu höyrynpaine oli 9 kp/cm2 mutta onhan se koeistettu lähes kaksinkertaisella paineella, luultavasti pelkän veden kanssa. Kaiketi tätä voi nimittää vettä pumppaamaan rakennetuksi höyrykoneeksi.



Rauman Kanaalin ja kirjaston antia

Vesi on nyt marraskuun puolivälissä Rauman Kanaalissa aika korkealla vaikka mielestäni täällä ei ole kovin paljon tuullut aivan lähiaikoina. Jostakin on tuuli ja ilmanpaine painanut vettä Rauman rannikolle.

Sorsa kuitenkin vielä mahtuu uimaan Fyyrinsillan alitse. Ja itse Fyyrissä näkyi illalla olevan vilkkuvalo sisällä kuten fyyrissä kuuluukin olla. Mahtavatko autoilijat nyt olla menneet hyvinkin sekopäisiksi kun Fyyrissä vilkkuu punainen tuikku?

Tuossa Saunasillan alapuolella ja Fyyrinsillan sekä Venetsialaisten portaitten yläpuolella olevassa padossa näkyy merenpinnan taso sillä se on Kanaalin viimeinen pato merelle päin.

Kanaalissa virtaa vettä kohtalaisesti.

Eräässä seuraavista kirjoista (Sjöstaden Raumo) esiintyy kannessa julkaisijana nimi Eero Tahtonen. Hän piti aiemmin antikvariaattia Vanhassa Raumassa.

"Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen" on kotimaisia kirjailijoita esittelevä Rauman kirjaston poistokirja vuodelta 1944.

Periaatteessa samanlainen kirja on ilmestynyt nimellä "Juhani Ahosta Saima Harmajaan" vuonna 1938 ja nimellä "Aleksis Kivestä Saima Harmajaan" vuonna 1943. Vuonna 1954 kirja ilmestyi neljännen kerran nimellä "Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan". Sisältö kirjoissa lie pääosin samaa, ainakin maamme tärkeimpien vanhojen kirjailijoiden osalta.

Nämäkin kirjailijoiden elämänkerrat elävästi todistavat sen miten suomalainen kulttuuri nousi kukoistukseensa suunnilleen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Vuoden -54 laitoksesta löytää helposti tuttuja nimiä sellaisia kuin esim. Hj. Nortamo, F.E. Sillanpää ja Vaasan Jaakkoo.

Kirjastossa on kulttuuria, myös lehtilukusalissa. Rauman kirjaston lehtilukusalissakin on ns. taideteoksia.

Arvaan että lehtilukusalin penkille äskettäin ilmestynyt naistenlehden lukija on Horilan tekosia vaikka siitä en kylttiä löytänytkään.

Joskus olen miettinyt millainen mahtaa olla Rauman kirjastotoimen näkemys tyypillisestä lehtisalin käyttäjästä. Nyt sen sitten tiedän.

Meillä lukusalin asiakkailla olisi mielestäni täysi syy ja oikeus loukkaantua kun meille vinoillaan tällä törkeällä tavalla. Sillä mitä muuta kuin vinoilua tuo voi olla.

Olen monasti istunut lähes tuossa paikassa lukemassa mm. maailman parasta autolehteä Teknikens Värld ja nyt minut halutaan kuvata ylipainoisena ja karmean ruskettuneena naisena joka lukee jotakin umpityperää kauneuttajaterveyttä liian pienessä Marilyn Monroe -puserossaan napa paljaana. Paheksun syvästi! Ja tissitkin saisivat olla isommat.

Muija ilmeisesti kuvittelee käyvänsä Marilyn Monroesta pelkästään tukkansa värjäämällä?

Minä en muuten ole tuota patsaan kasvojen valaisua järjestänyt, vaan siihen vaan sattui silloin osumaan ilmeisesti Auringon valoa.


Galleria