| Edellinen | Seuraava |
R-kioskissa Porin kauppatorin laidalla oli tiistaina 29.10.2013 samanaikaisesti kaksi eri numeroa DeAgostinin Star Wars -elokuvien figuureille perustuvasta shakkinappuloiden keräilysarjasta. Yleensä vanhat irtonumerot on ollut tapana korjata pois lehtihyllyiltä kun uusia tulee. No minä sitten ostin tuon numeron 30 kun numero 29 minulla jo on.
|
Joskus irtonumerot ovat pakkauksen painumista päätellen saaneet kuljetuksen aikana melkoista kyytiä, mutta nämä ovat aika hyvässä lyönnissä.
Ja vaikka pakkaus olisikin painunut sisään niin harvoin nappuloille mitään isompaa vahinkoa on sattunut koska pakkauksessa on sisäänpainumisvaraa aika paljon ennenkuin alkaa itse nappula litistyä.
|
Numero #30 on AT-AT-Pilotti joka shakkilaudalla on arvoltaan mustan puolen torni, eli oikein raskas upseeri. Mustan muiden raskaiden upseerien seurassa hän näyttää olevan ikäänkuin alusvaatteissaan?
Hän on kuitenkin pukeutunut elossapitojärjestelmään josta lehti kertoo seuraavaa: AT-AT-pilottien elossapitojärjestelmä on kiinnitetty valjailla univormuun. Järjestelmä valvoo sekä lämpötilaa että energiankäyttöä. Akussa on riittävästi virtaa viiden päivän keskeytymättömään ja luotettavaan toimintaan. Vasta sen jälkeen elossapitojärjestelmä on ladattava uudelleen.
Talsijassa ei ole lämmitysjärjestelmää, joten talsijan pilotin puku on hyvin lämpöeristetty.
Olen tahallani kuvannut nappuloita vaihtelevissa asetelmissa ja provosoivaan tyyliin koska shakkihan on kamppailu-urheilua jos mikä, henkien taistelua.
Ja seuraava nappula osassa #31 pitäisikin sitten olla ensimmäisen nappulasarjan viimeinen, Kuolemantähden sotilas.
|
Aah, vihdoinkin Rauman lukusalin lehtimyynnissä näkyy valoa tunnelin päässä! Myyntihyllyjä ovat jumittaneet vanhat tylsät kotimaiset autolehdet, mutta nyt oli poistoihin mahtunut saksalaisia vuoden 2012 Auto Motor und Sport -lehtiä joiden nimen kirjoitan uhamakkaasti eri tavalla kuin lehti itse.
Autolehdet antavat ihmiselle toivoa ja voimia ponnistella eteenpäin, varsinkin nämä hienot ulkomaiset autolehdet.
Poistettujen lehtien hinta oli periaatteessa viisi kappaletta eurolla, mutta tällä kertaa sain 25 lehteä humaanin alennuksen kanssa hintaan 3€. Lehtilukusalistakin saa nykyisin oikein virallisen kuitin.
Auto Motor und Sport on maailman toiseksi paras autolehti. Paras on tietenkin ruotsalainen Teknikens Värld ellette sitä ole ennen tienneet.
James Bondin auto on noteerattu asianmukaisesti kuten autolehdessä kuuluukin, mutta kyllä minä vaan valitsisin tuollaisen vuoden 1938 Opel Admiral:in kesäiseen kruisailuun Berliinissä ja suomalaisillakin rantabulevardeilla.
|
Lääkettä sai sittenkin vielä apteekista vanhalla reseptillä ja verisuonia on lakannut jomottamasta.
Nämä sähköiset reseptit ovat hämääviä. Täytyy näköjään erikseen käydä apteekista kysymässä onko heillä minulle määrättyä lääkettä kun sitä ei helposti enää mistään paperista näe. Tätäkö se paljon puhuttu "edistys" nyt sitten oikeasti on?
Kamera on edelleen raksunut ahkerasti sekä Raumalla että Porissa. Nämä nyt tulevat aika sekaisessa järjestyksessä kun en jaksa järjestellä paremmin.
|
Kyllä se vaan totta on mitä edellisestä jutusta #238 urkintamatkallani Porin kirjaston kahvilaan ja taidelainaamoon jäi takaraivoon vaivaamaan. Porin työväenopisto todellakin on vaihtanut nimensä Porin seudun kansalaisopistoksi.
Ulkoseinässä on edelleen se vanha teksti TYÖVÄENOPISTO, mutta uudessa matskussa nimi on erilainen. Niin tämä maailmamme vaan vaivihkaa muuttuu. Onko tämä nyt sitten huono asia, olisiko nimi mieluummin pitänyt vaihtaa työttömienopistoksi kun varmaan jo puolet kansasta on työttömänä?
|
Tokkopa tuollainen nimenvaihdos Suomen apatiaan vaipuvassa kansassa saa enää aikaan edes mitään kulmakarvojen kohauttelua, korvien lotkauttelusta puhumattakaan.
Minulle ihan sama mikä nimenä on. Työssä Porissa käydessäni olen ollut iltaisin Porin työväenopistossa peräkkäisinä vuosina rannikkolaivurikurssilla ja avomerilaivurikurssilla vaikka en Porissa vielä koskaan ole asunutkaan. Nämä olivat Navigaatioliiton harrastuskursseja. Ihan hienoja kursseja vaikka ovatkin puhtaasti teoreettisia. Ja ehkäpä vielä joskus siellä uudessa opistossa jotakin opiskelenkin, kukapa tietää?
|
Tarina Notre Damen kellonsoittajasta on Porin kirjaston poistokirja. Kolmas korjattu suomenkielinen painos on vuodelta 1954. Victor Hugon kirjan suomennettu nimi kokonaisuudessan on oikeastaan Pariisin Notre Dame 1482. Suomentajakin on huuko, nimittäin Huugo Jalkanen.
Tarina on minulle ehkä enemmänkin tuttu Walt Disneyn lastenelokuvana. Ja hauskasta sanonnasta "[Kumaraselkäisellä miehellä on] ryhti kuin Notre Damen kellonsoittajalla".
Se on kuitenkin hyvin surullinen tarina ja onhan se myös vanha rakkaustarina. Elämän uhreja me kaikki olemme. Korkeintaan meistä jälkeen jää katkera kirjoitus johonkin vanhaan seinään. Ja sekin pian pois näkyvistä peitetään. Kohtaloaan ei voi välttää.
Porissa oli sellaisessa uudenaikaisessa "yhteiskäyttökirjassa" oikein suomenkielinen ohje kanteen liimattuna. En vaan tiedä miten paljon näitä ilmaisia antimia oikeasti käytetään, miten nopeasti kirjat kiertävät. Omaksihan niitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu, paitsi väliaikaisesti. Koulutetaanko meitä vaivihkaa tässä kommunismiin, vihitäänkö hivuttautuen rauhanomaisen yhteisomistuksen saloihin?
Rauman kirjastossa kun on jo pitemmn aikaan vaihtokirjojen laarissa virunut joitakin venäjänkielisiä, luultavasti nuorisokirjoja, niin ajattelin vaihtaa yhden niistä oheiseen Porin kirjaston poistokirjaan. Täytyy vaan muistaa raaputtaa yhden euron hintalappu pois koska se ei enää ole myyntikirja.
|
Tuo on kyllä minusta oikein innostava ja opettavainen kirja, ainakin venäjän kieltä opettelevalle, värikästä oheislukemistoa. Vaikka pieni teksti tuskin juurikaan erottuu näissä koko aukeaman kuvissa.
Olen jo aiemmin vaihtanut kirjan Porin kaupunginkirjaston hyllystä (juttu #232) ja SAMKin kirjaston hyllystä Porin Vähäraumasta (juttu #235) ja nyt siis valmistelen jo kolmatta iskuani, kohteena Rauman pääkirjastossa sijaitseva - ilmeisesti Kahvila Käpälän ylläpitämä - vaihtokirjalaari.
Tämähän on melkein kuin sotilaallinen operaatio! Saan tästä mahtavat sävärit? Toivottavasti en jää koukkuun. Jos tällainen kirjojen vaihtaminen aiheuttaa fyysistä riippuvuutta niin toivottavasti yhteiskunta tarjoaa myös katkaisuhoidon.
Lyönpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja mainostan samassa kuvassa Valintatalon viimeisintä keräilykampanjaa, Iittalan Kastehelmi-sarjaa sekä apteekin Abicin -pihkalakkaa.
Oikean käden peukalon kynsi ehkä näyttää teistä kuvassa rumalta ja kamalalta. Mielestäni se on nyt kuitenkin jo aika hyvä. Ehkä siinä oli sieni (vaikka ei olekaan testattu). Kynsi oli vaivannut varmaan liki vuoden ajan ja meni aivan haperoksi. Tuollainen pihkalakka tuntuu siihen toimivan. Se on hartsia, aluksi tahmeaa, mutta kovettuu vähitellen. Ei varmaan sopi kaikkein herkimmille, sillä jotkut ovat hartsille allergisia.
|
Varsinaista lääkettä pihkalakka ei ole ja maksaa yli 20 euroa pieni pullo. Suosittelen silti jos kynsi alkaa ryppyillä. Kynttä voi mielestäni välillä puhdistaa vaikka "käsidesillä". Alkoholikäsittelyn jälkeen kynnestä voi lähteä irti isojakin paloja, mutta eikun pihkalakkaa päälle puhtaaseen ja kuivaan kynteen ja sitten vaan toivotaan että menetetyn tilalle kasvaa uutta tervettä kynttä.
Seminaarinmäeltä eli Rauman opettajankoulutuslaitoksen alueelta on jäänyt huomioimatta talvisodan muistomerkki joka ehkä jäi kesäisen vehreyden peittoon ja paljastui silmilleni vasta syksyn tullen maiseman pelkistyessä helpommin hahmotettavaksi. On syksystä jotakin hyötyäkin
Summan rintamalle olivat raumalaiset menossa.
|
Asunnon vieressä sijaitsevassa Rauman Merimuseossa en edelleenkään ole vieraillut sisällä, mutta paikan olemassaoloa julistavan rakennelman sisällä olevaa purjelaivan pienoismallia kelpaa kuvata vaikka sen ikkunassa onkin sadepisaroita.
|
Aiemmin kerrottuun tapaan olen etsinyt (ja löytänyt) kurssikirjoja SAMK:in Rauman tekniikan ja merenkulun kirjastosta Otan koululta.
Siellä oli myös merkittävä määrä poistokirjoja myytävänä kukkaroystävälliseen asevelihintaan. Muutaman kiinnostavan opuksen sieltä löysin vaikka olin mielestäni hiukan kiireessä, muka.
Vaikka onkin ensisijainen tavoite opiskella koneinsinööriksi niin tunnen edelleen suurta viehtymystä elektroniikkaa ja radiolaitteita kohtaan. Voi tosin olla että ne vehkeet ovat käytännössä jo karanneet pois minun ulottuviltani.
Sitkeästi kuitenkin itää haave vielä joskus rakentaa oma hieno "radioasema". Sellainen voisi olla hyödyllinen jos vaikkapa länsimainen yhteiskuntajärjestys romahtaa. Oma generaattori, oma väestönsuoja, oma asepaja, oma sairaala, oma valtakunta, kuin Insulo de Muelejo toiseen potenssiin korotettuna.
|
Ilmeisesti lähteelle juomaan polvistunutta työn raskauttamaa mieshenkilöä kuvaava porilainen patsas on ehdottomasti kuviensa arvoinen vaikka sen lähde onkin talvea varten peitetty rumalla levyllä.
Miehen saappaan korossa on teksti AIMO TUKIAINEN -55 joten ilmeisesti hänen käyttämänsä suutari on jonkinlainen perverttinen eksihibionisti tai muu psykedeelinen introvertti?
|
Aiemmassa jutussa #232 olen napsinut joitakin kuvia Rauman kaupungintalon ikkunassa näytteillä olevista veneiden pienoismalleista.
Mutta vasta nyt havaitsin että niitäpä on siellä enemmänkin. Olisiko niitä myöhemmin tuotu lisää vai enkö aiemmin nähnyt näitä kaikkia?
Mallien tekijä on ilmeisesti sama "TU" kuin aiemminkin ja yhteystiedotkin ovat esillä.
Pienoismallien mittakaavaa en uskalla ryhtyä arvailemaan.
|
Kanaalin alkulähteitä ylittelevää Orellinsiltaa olen jo kuvannut aiemmassa jutussa #222 mutta se ansaitsee vielä enemmän huomiota.
Nykyisin Orellinsilta on ikäänkuin eläkkeellä, syrjässä arkipäivän rasituksista, mutta esim. vielä 1980-luvulla sen kautta kulki paljon autoliikennettä siellä sairaalan lähellä. Ja olihan se silloin toki asfaltoitu.
|
Hauenguanon uusvanha kaivo Rauman taidemuseon (pinkki kivirakennus) edustalla on kai pakko kuvata, niin typerältä kuin se näyttääkin.
En muista mitä tuossa paikassa oli silloin kun tulin Raumalle 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.
|
Juhlatilaisuuksissa soitettu sotilaallinen Porilaisten Marssi tietysti vetää aina raumalaisten mielen apeaksi - ainakin leikisti.
Porilaisella rumpalipojalla on kuitenkin isänmaallemme suuri symbolinen merkitys. Se merkitys ehkä takautuu johonkin Suomen Sodan aikoihin, yli kahdensadan vuoden taakse, noin vuoteen 1809?
Porilaisilla oli Venäjää vastaan käydyssä sodassa iso rooli, vaikka se sota sitten hävittiinkin. Ei siitä voi porilaisia syyttää! Tuskin he kaikki edes olivat varsinaisesti Porista kotoisin.
Suomen sota ja autonomian alku oli Suomen historiassa tärkeää aikaa. Ruotsin vallan alla emme olleet valtio, mutta Venäjän vallan alla aloimme kuvitella sellaiseksi vielä joskus pääsevämme.
|
Rauman terkkarissa eli terveyskeskuksessa on tullut käytyä ja kuorma-auton ajokortin uusiminen tuntuisi vielä jopa onnistuvan. Lääkitystä sain ja ilmeisesti tulee uusi Kela-kortti johon on merkitty vähennys diabetes- ja verenpainelääkkeille.
Taidetta on siellä terkkarin ulkoseinässä ja oli siellä kyllä taidetta aika paljon sisäseinissäkin, mutta en ole vielä rohjennut käydä sisällä kuvaamassa. Kyllä se onnistuisi ilman salamaakin.
Tuskin ne minua sieltä ihan herkästi ulos heittäisivät? Voisinhan aina puolustautua että minulla on krooninen lorvikatarri, tasapainoelinten kouristus, ilmaväreilyn silmäkalvossa aiheuttamia kepposia, tavallaan pää kipeä sisäpuolelta ja olen siis sairas.
|
Poistokirjoja on taas löytynyt Porista ja Raumalta.
Porilainen vuoden 1976 sarja Kuohuva Vuosisata oli muistaakseni jonkinlainen lehti joka ilmestyi pitkään? Ovat muuten sairaan painavia kirjoja nuo 12. Melkein rikoin itseni kun kävin ne Porista noutamassa isolla kassilla. En muistanutkaan paljonko liimattu paperi voi painaa.
Huh-huh kun ramasee. Paljon olisi maailmassa edelleen kuvattavaa mutta täytyy välillä tehdä jotakin muutakin, esimerkiksi lenkkeillä ja opiskella. Ja tietysti paistaa lättyjä auringonkukkaöljyn kanssa, nami nami. Vaikka vadelmahilloa ei enää olekaan.
|
