 |
 |
 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
Aah, alkaa koulun viikon mittainen syysloma. Koulullakin minulla on jonkinlainen kotisivu SAMK -osoitteessa, mutta sinne en ole pistänyt mitään todellista sisältöä. Tuollaisen osoitteen saa jokainen opiskelija pyytämättä. Tietokantaa ei kuitenkaan saisi käyttöön ilman erillistä pyyntöä, enkä ole edes kokeillut toimiiko PHP siellä. Se on joka tapauksessa Linux-ympäristö, jota hiukan vierastan ja arastelen. Minullahan on kyllä näitä ulosannin kanavia muutenkin aivan riittämiin käytettävissäni. Kotisivutila ei ole tuottavuuttani rajoittava tekijä, vaan pullonkaulat ovat ihan muualla.
|
Poistokirjahyllyjä on taas tutkailtu ahkerasti mm. Raumalla, varovaisen toiveikkaana.
Vanhat ATK-kirjat eivät ehkä vielä ole Raumalla saaneet ihan ongelmajäte-statusta, mutta paljon ei puutu.
Jopa minun on himokkaana kirjoja rohmuavana hamsterina myönnettävä että vanhoista Office-versioista kertovat opukset eivät erikoisesti vedä puoleensa. Sori vaan, Bill Gates. Kiimahajustus voisi auttaa asiaa?
Joitakin opuksia sieltä toki on tullut hankittua ikäänkuin varmuuden vuoksi. Jos vaikka vielä jostakin käsittämättömästä syystä intoutuisi kokeilemaan CGI-ohjelmointia vaikkapa koulun palvelimella?
|
Cafe Käpälän vaihtokirjalaarissa oli uuden näköinen pienikokoinen Bond-kirja. Kuten kannestakin näkyy, tämä kirja perustuu elokuvalle.
Tosin tuossa kirjasessa on tarkemmin katsoen jotakin outoa, "Sinun Suuri Seikkailusi" .... "SINUN on tehtävä elintärkeät päätökset!"
Jään epätietoisuuden valtaan siitä onkohan tämä sittenkään ihan normaali Bond-kirja?
Minulla kun ei koskaan ole sopivaa vaihdokkia mukana niin joudun jättämään kirjan sinne, vaikka periaatteessa velvollisuuteni JBA-saitin ylläpitäjänä kaiketi olisi korjata tällaiset visusti talteen. On siitä nyt ainakin kuva olemassa.
|
Ihan ilmaiseksi pois omaksi annettavien kirjojen joukossa näkyisi Raumalla nyt olevan virolaisia tai eestiläisiä kirjoja. En koskaan muista kumpaa sanaa pitäisi käyttää.
Joidenkin mielestä tuo kieli ehkä muistuttaa Rauman murretta? Luulenpa että raumalaistenkin kuitenkin täytyisi opetella kieltä ihan tosissaan ennenkuin ymmärtäisivät sitä varmuudella kunnolla. Samankaltaisten sanojen merkitys voi joskus olla ratkaisevasti erilainen.
Nämä ehkä ovat kirjastolle tulleita lahjoituksia. Tuollaiset hentorakenteiset kirjat tuskin kuitenkaan kovaa kirjastokäyttöä kestäisivät.
En harrasta kyseistä kieltä, enkä kovin perkuleesti kaipaa kyseiseen maahan (kun en ole koskaan siellä käynytkään), joten joudun kieltäytymään tästä ilmaisesta etuudesta kyltin "OTA TÄSTÄ" tarmokkaista kehoituksista huolimatta.
| ||||||
Kun kerran kirjastossa sisällä ollaan niin täytyy samalla todeta että Rauman pääkirjaston sisustuksessa on eräitä omalaatuisia piirteitä joihin tottumiseen saattaa uudelta vieraalta kulua jonkin aikaa. Joku voisi nimittää sitä julkisen tilan ylisisustamiseksi.
Pitsikuvioita ikkunoissa ja lasisissa väliseinissä. Kattovalon kaltaisia valaisimia lattiassa sinkoamassa valoa suoraan ylöspäin. Metallinhohtoisia kirjaimia roikkuu katosta. Jättiläinen pelottelemassa rauhallisia ihmisiä. Vaikka en minä sitä pelkää.
Jotkut kirjat on minulle liian vaikeita kun niissä täytyy olla oikein käyttöohje että miten niitä luetaan.
Joitakin japsien sarjakuvakirjoja on luettava ikäänkuin takaperin.
Ei pitäisi antaa vieraille vaikutteille periksi noin helpolla?
|
Robert van Gulikin kirjojen sankari antiikin kiinalainen Tuomari Dee on edelleen kova luu.
Ja hänen kirjojaan voi lukea normaaliin suuntaan.
Näin on asia siitä huolimatta että arvon herra tuomari tuntuu joutuneen Porin kirjaston poistettavista kirjoista päättävän tahon silmätikuksi.
| ||||
Ja siitä huolimatta että eräät kirjoista ovat vain ryhdittömiä pehmeäkantisia sidottuja laitoksia.
Romaani jossa on kartta ja tekijän itse tekemää kuvitusta sekä alussa reilu henkilöluettelo on aina arvokas ainakin minun silmissäni. Sellaisen hohtoa ei aika himmennä konsanaan.
Porin kaupunginkirjastossa on sentään raumalaisittain jotakin kadehdittavaa. Siellä on hieno kirjojen ja lehtien palautusautomaatti, huipputekninen tekniikan ihme joka kuljettelee tavaraa eri suuntiin rullien päällä ja lajittelee ne omiin laatikoihinsa.
Kokemattomana ja viattomana maalaispoikana katselin porilaisten koneen toimintaa suu auki tässä eräänä päivänä. Rauman kirjaston palautusautomaatti on huomattavan paljon yksinkertaisemman näköinen. Ainakaan se ei näytä asiakkaille sisäisen toimintansa saloja.
En ole jaksanut innostua uusista fantasiakirjoista, ainakaan sellaisista joista ei ole tehty ison budjetin elokuvaa. Olen vanhakantainen jäärä ja tyytyväinen tähän vallitsevaan olotilaan. Flegmaattinen.
|
Porilaisen antikvariaatin eräät aarteet ovat taas vaihtaneet omistajaa. Nuortenkirjoilla voi olla nuorruttava vaikutus? Ne saattavat toimia tasku-elämän-pidentäjinä?
Nuorrun ja vetreydyn ihan silmin havaittavasti näitä kirjoja lukiessani. Vaikka ovathan ne aikuiselle hiukkasen kevyen tuntuisia eikä mitenkään elämää syvältä luotaavia.
Kaikkia näistä nuortenkirjoista en muista lapsuudessani tavanneeni Jalasjärven kunnan Alavallin kylän sivukirjastossa. Se oli kuitenkin aika pieni kirjasto, vaikkakin pikkupojan silmissä suuri. Eräät näistä kirjoista oikeastaan tuntuvat liian vanhoilta ja eräät liian uusilta minun vartalolleni. Lapsuuden kukkein aika on sentään niin lyhytkestoinen.
|
Porin kirjaston poistoista löytää toisinaan myös venäjänkielisiä romaaneja joita Raumalla vähemmän tapaa. Näihin kepeisiin teksteihin olen pannut toivoni lähinnä siksi että niissä on lyhyitä dialogeja joista saan ajoittain jopa jotakin tolkkua, siis kirjoitettuna. Käännöskirjoja tosin, mutta en ole sillä tasolla että voisin niille nenääni nyrpistellä. Puhuttuna tuollaiset lauseet voisivatkin olla huomattavan paljon vaikeampia snaijata oikein.
Olisin ehkä sittenkin pystynyt jatkamaan Rauman kansalaisopiston venäjän kurssilla maanantai-iltaisin Pyynpään nuoren soturikansan koululla, mutta en siihen enää ryhdy. Nyt tuntuu että olin jo ns. pudonnut kärryiltä viimeistäänkin viime vuoden keväällä siinä ryhmässä. Puhutun kielen ymmärtäminen oli liian vaikeaa.
|
Täytynee etsiä uusia omatoimisen kasvun eväitä ja kerätä energiaa sillä sektorilla. Työelämän venäjästä voisi ehkä vielä myöhemmin saada joitakin kipeästi kaivattavia irtopisteitä joilla voisi yrittää viimeisenä epätoivoisena yrityksenä saada ammattikorkeakoulun opintopisteiden vaatimukset täyteen muutaman vuoden kuluttua?
Vallankumouksia siellä Venäjällä ei kai viime aikoina ole paljoakaan sattunut, mutta kaikki lie kuitenkin ollut paremmin ennen vallankumousta.
Niinpä niin, ennen kaikki oli paremmin, varsinkin Venäjällä. Siitä kertoileva kirja "Kartanoelämää" on Rauman kirjaston poistoja.
Minulle kyllä kelpaa nykyinenkin Venäjä. En pode ryssävihaa. Venäjä saattaa olla Suomen ainoa merkittävä turvallisuusongelma, ainakin olettaen että kansa haluaa maksaa maitonsa ja leipänsä NATO-dollareilla eikä ruplilla. En kuitenkaan henkilökohtaisesti voi kokea suureksi menetykseksi jos nämä byrokraattien muhkeat paratiisit ja poliitikoiden korkeat norsunluutornit romahtavat.
|
Itse en koe onneni täyttymystä siinä että saan hallintoalamaisena olla maksamassa rikkaiden puoluetta edustavan Sauli Niinistön veroja hänen puolestaan. Siihen vaadittavaa määrää me-henkeä minulla ei ole.
Kun suvun perintöä Sulo-Suomessamme verotetaan niin raskaasti kuin verotetaan niin kyllä Saulikin saisi osallistua verotalkoisiin ns. yhteisistä varoista nostamallaan hulppealla palkkiolla.
Näitä verovapaita presidenttejä, byrokaatteja, siipiveikkoja ja muita vapaamatkustajia on kertynyt jo turhan paljon. En koe sellaisessa systeemissä olevan paljoakaan puolustamisen arvoista.
Demokratia? Pelkkä hämäävä sana jonka suojissa virkamiehet ajavat omaa etuaan, suoraan tai epäsuorasti. Yhteiskunnan koneisto on liian raskassoutuinen. Sitä tulisi karsia raskaalla kädellä mutta luuletteko että virkamiehet ryhtyisivät sahaamaan omaa aurinkoista oksaansa poikki. Ongelmaa ei lainkaan paranna se että byrokratia siirretään "brysseliin" kauas pois kaikkien vaikutusmahdollisuuksien tavoittamattomiin.
Isokokoinen kaksiosainen vuosina 1967 - 1968 julkaistu "Avaruuden tietokirja" on lojunut Rauman kirjaston myyntihyllyssä melko pitkään. Olen toiveikkaana odottanut että joku muu sen sieltä evakuoisi, mutta en odota enää. Se on Apollo-lentojen huumassa tehty käännös ranskalaisesta alkuteoksesta La grande aventure de l'Espace.
Olen sen kyllä jo aikoja sitten löytänyt muistaakseni porilaisesta antikvariaatista, mutta katsoin velvollisuudekseni adoptoida tämänkin yksilön koska se ei näy kaupaksi menevän. Minun hallussani se voi viettää vanhuutensa päivät kunniallisesti.
Kieltämättä näistä suurelle yleisölle tehdyistä vanhoista avaruuslentokirjoista on vaikea saada mitään jäämään käteen. Niissä on ehkä sen ikäisiksi näyttäviä kuvia, mutta aika vähän tarkkoja yksityiskohtia jotka tyydyttäisivät vaativaa alan harrastajaa.
Niin, jenkkien miehitetyistä kuulennoista on jo kulunut aikaa nelisenkymmentä vuotta. Minä näin Apollo 11:n laskeutumisen TV:stä vuonna 1969 sellaisena kymmenkesäisenä. Silloin luultiin yleisesti että alan tulevaisuus on ihmeen ihana.
Mieleen on jäänyt eräs lapsuusajan arvonta tai kilpailu jossa pääpalkintona oli huomattava rahasumma tai vaihtoehtoisesti lento Kuuhun sitten kun sellaisia matkoja on tavalliselle kansalle tarjolla turistilentoina. Oltiin ihan varmoja että vuonna 2000 me kaikki ajellaan lentoautoilla. Tuli vuosi 2000 mutta ei tullut lentoauto ja rengasfirmoilla taitaa edelleen mennä aika hyvin? Kuumatkoja ei taida edelleenkään olla tavallisille jäppisille tarjolla edulliseen hintaan.
Autotekniikkaa Porin koulussa ei varsinaisesti opeteta. On kai kuitenkin selvää että tekniikka monen mielessä liittyy paljolti autoihin ja muihin ajopeleihin. Auto on lähes tulkoon jokamiehen ja -naisen henkilökohtaista tekniikkaa.
|
Vaikka minä kylläkin haluaisin mieluummin nähdä jokahenkilön tekniikkana rakennustekniikan. Asuminen ja puutarhanhoito on eräällä tavalla kansalaiselle välttämättömyys ja purjehdus sekä navigointi - jos ei aivan turhaa niin ainakin - normaalioloissa ei aivan välttämätöntä.
|
Vaikka tietysti logistiikalla on suuri merkitys nykyaikaisessa kokonaisuudessa kun isommankaan yksikön omavaraistalous ei mitenkään nykytasolla onnistune.
Vaikka en olekaan vihreä tai muu talvimerenkulun vihollinen niin haluaisin silti käyttää kuljetuksia melko säästäväisesti koska periaatteessa minusta tavaroiden siirtely paikasta toiseen tulisi vähentää minimiin.
Hyvä seinä on aina hyvä olemassa. Sen takana kansalainen voi olla turvassa sateelta, viimalta ja pakkaselta.
Tavaran siirtäminen paikasta toiseen ei tuota mitään oikeaa lisäarvoa. Kaiken teknisen osaamisen ulkoistaminen kauas vinokiinaan ja vinkuintiaan ei ole kansallisesti järkevää politiikkaa. Meidän tulisi kansana ajaa omaa asiaamme eikä ulkomaiden asiaa. Ulkomaanpellet kyllä muutenkin ajavat omia asioitaan, ei meidän huoli siitä erityistä murhetta kantaa.
| ||||
Kansallinen itsekkyys on hyve, se auttaa selviytymisessä kovan kilpailun maailmassa ja luo kotimaista hyvinvointia.
Onhan nuo koulun museoidut vanhat tekniset kapineet sinänsä hienoja, mutta emme kai halua että kaikki kotimainen suomalainen tekniikka, tietämys ja osaaminen siirretään vain pölyttymään johonkin vitriiniin ja lähetetään kaikki tilaukset uusista tuotteista johonkin maapallon toiselle reunalle epämääräisten antipodien tuotettaviksi.
Kun omassa maassa ei osata tehdä enää muuta kuin kalja ja lenkkimakkara. Tuulipuku ja lenkkitossut sitten onkin meille jo aivan liian vaikeat tuotteet valmistaa taloudellisesti kannattavasti. Niinpä vedämme kohta lähes kaikki työttöminä kadulla sitä kaljaa ja nakkia naamaamme ulkomainen tuulipuku päällä ja ulkomaiset lenkkarit jaloissa, ulkomaiset ajatukset sydämessä, ulkomainen älyttömyyskänny plakkarissa. Niinköhän lähtee Suomi nousuun, epäilen.
|
Ilma on jo viileähkö, mutta lunta ei sentään ole Raumalla vielä näkynyt, viikolla radiosta korviini kantautuneista hälyttävistä säätiedoista huolimatta. Nyt täytyy kuitenkin hätäseen julkaista vanhoja raumalaisia kuvia jotka on otettu syksyisessä eikä talvisessa maisemassa. Haluammehan näyttävän siltä kuin eläisimme ajan hermolla.
|
Ensimmäisenä esiteltävät kuvat eivät kuitenkaan ole kovinkaan vanhoja. Rauman Kanaali on ollut jonkinlaisessa syysremontissa kuluneella viikolla. Ensimmäisissä kuvissa näkyvä padon luukku on avattu ja niinpä kahden keskeisen Kanaalin ylittävän sillan - Saunasillan ja Tarvonsaarensillan - molemmin puolin vedenpinta oli tavallista alempana.
|
Toisissa kuvissa näkyy aika hyvin millainen Kanaalin reuna on ennen ollut. Tuollaisia lautaviritelmiä oli hiukan tästä alajuoksulle entisen kirjaston paikkeillakin vielä noin kymmenisen vuotta sitten, mutta sinne on sittemmin pistetty uudet uhkeat reunakivet.
Ja Tarvonsaarensillasta yläjuoksulle olevassa padossa oli hiukan suurempi putouskorkeus kun vesi oli alempana siltojen
välillä kuten kolmannet kuvat esittävät. Sorsatkin ovat kiinnostuneita tilanteesta.
|
Pientä ruoppaamisen tarvetta näkyisi Kanaalissa olevan. Tässä tosin ei vielä voi olla kyse siitä että jokiveden kuljettama orgaaninen aines saostuu suolaisessa merivedessä koska meri ei normaalisti nouse näin ylös.
Viikonloppuna Kanaalin tilanne on kuitenkin normalisoitunut kuten nämä uuden kuvat todistavat. Saunasillan alapuolinen luukku on suljettu ja vesi virtaa Kanaalissa taas normaalisti. Raumalla on siis kaikki OK.
Vaaratilanne on ohi. Väestöltä ei edellytetä suojautumistoimenpiteitä. Kansalaisten ei siis suinkaan tule tässä vaiheessa nauttia joditabletteja ja mennä nurkkaan istumaan paperipussi päässä tjsp. Rauha, rauha!
Siltojen välillä sijainnut Kerttu Horilan kesäveistos Kolme Sulotarta on jo häipynyt talviteloilleen, mutta sen kiinteä nimikyltti päivystää vielä Kanaalin rannassa.
Liitänpä tähän tuosta veistoksen kyltistä myöhemmin otetun kuvan jossa se näkyy lähes mahdollisimman selvästi sivulta paistavan Auringon valossa. Vanhassa jutussa (Rauman kuuluisa Kanaali eli juttu #222 jossakin keskivaiheilla) tuo kyltti oli niin kovin vaikeasti luettavissa. Nyt kylttiä on selvästikin puhdistettu.
Aurinko paistoi samalla niin mukavasti alhaalta paljastaen Tarvonsaarensillan alempia rakenteita etten malta olla liittämättä sitäkin kuvaa tähän. Ties vaikka RauMan, se Uuden Rauman vanha actionsankari asuisi siellä? Minulle ei Uusi Rauma -ilmaisjakelulehteä ole tullut enää kuukauteen, joten en tiedä mitä siinä lehdessä nykyisin on. Ties vaikka Rauman olisi tehnyt comebäckin. Lehden jakaja on ilmeisesti vaihtunut. Enpä sellaista paperia tosin mihinkään tarvitsekaan. Pehmeään vessapaperiin on mukavampi pyyhkiä.
Sitten huomattavasti vanhempia kuvia.
Olen edellä lupaillut tekeväni kuvausreissun Otanlahden suunnalle ja kyllä minä siellä olen jo viikkoja sitten käveleskellen kuvaillut mm. maauimalaa. Koetanpa lisäillä niitä kuvia tähän juttuun.
Maauimala on ainakin valokuvauksellinen, sanottakoon siitä muuten mitä tahansa. Tuollainen aneeminen kieltokyltti ei minua pitele. Tuosta kohdasta ei edes tarvitse yrittää mennä sisään. Ja tuo kieltotaulu löytyi vasta etsiskelyn jälkeen, etsiskelyn jota tein tuolta allasalueelta käsin.
Mutta ihan sen kuvausreissun alkutaipaleella oli tilaisuus saada Rauman ratapihalla peräti neljä veturia samaan kuvaan, huikeaa! Oikeanpuoleisin on diiseli.
Matkan varrella on myös Otanlahden urheilukenttä, Poroholman leirintäalue ja uimaranta. Ei oikein ole enää kaikkein vilkkain uintikausi menossa, joten ihmisiä ei paljon kuvissa näy. Jokunen rannalla vaeltelija ja lasten kanssa ulkoilija toki on paikalla.
|
Kyltti toteaa yksikantaan että Otanlahden urheilukeskus ja siitä juurikin on kyse näin aluksi.
Urheilukentän katsomotilat on ehkä nykyaikana katsottava hiukan puutteellisiksi. Ilmeisesti katsomona toimii se kenttää ympäröivä maavalli jonka päältä näitä kuvia napsailen.
Monet urheilulliset urotyöt tällä kentällä kuitenkin epäilemättä on saatu aikaiseksi. Muiden muassa entinen työtoveri porilainen Ikosen Mika lie juuri täällä joskus 1980-luvulla juossut Satakunnan piirimestariksi 100 metrin pikamatkalla kuten olen joskus aiemmin maininnut. On kai tämä paikka sentään hiukan niistä ajoista jo muuttunut. Tunnusmerkillinen vanha puurakennus lie kuitenkin syöpynyt kaikkien mieleen.
Urheilukentän vieressä on pesäpallokenttä jossa on ihan säädyllisen näköinen katsomokin. Katetta katsomossa tosin ei ole mutta pesisväki epäilemättä on reippaita ulkoilmaihmisiä eikä sellaista ihan ensi hätään kaipaakaan.
|
Etelä-pohjalaisista juuristani huolimatta en ole mikään varsinainen pesäpallointoilija vaikka EP:n urheilulajit kuulemma ovat paini ja pesäpallo.
Raumalla kuitenkin yllättävän paljon pelataan pesistä. Joten otetaan kentästä hiukan parempiakin osakuvia pokkarin objektiivin teleasennolla, jonkinlaiseen panoraamaan pyrkien.
Seuraava kohde kohti maauimalaa siirtyessä täytyy olla Poroholman leirintäalue ja meren ranta. Tosin en ota kuvia leirintäalueen sisältä, vaan tyydyn siihen että leirintäalue osittain näkyy taustalla joissakin kuvissa. Leirintäalueen portista sentään on eka kuva. Kyllä minäkin tyytyisin leirintäalueella asumaan, mutta ei ole nyt siihen aineellisia valmiuksia.
Täällä rannalla, sannalla ja kallioilla on varmaan kesän lämpiminä päivinä ollut populaa aivan valtavasti loikoilemassa ja itseään liottamassa. Kovin iso paikka tämä ei ole mutta miksipä pitäisi olla. Ihmisen kokoinen.
|
Rauman maauimala on melko lähellä merta ja hiekkarantaa. Pitäisiköhän sitä nimittää oikein surullisenkuuluisaksi?
|
Pukukoppitilojakin siellä on ollut tarjolla ja makean veden suihku löytynee edelleen viereisestä matalasta rakennuksesta.
Oikeastaan maauimala on aika hauskan näköinen rakennus, vaikkakin jo raihnainen. Toivottavasti joku tekee siitä hienon pienoismallin.
Tuhannet ihmiset ovat siellä kokeneet ehkä kesiensä hienoimpia hetkiä. Sillä on paikka raumalaisten sydämessä.
Syvimmillään allas on hyppytornin alla 4,6 metriä syvä ja matalin pää on 1,2 metriä syvä. Altaan pituus on 50 metriä.
|
Erästä pukukoppia on näköjään rikottu. Hyi sinua, vandaali.
Nuoriso on jättänyt paikalle Eskon puumerkkinsä spraymaalia käyttäen, mutta ei se pahoin haitanne.
Allas on toki jo tyhjä vedestä, eikä päivystystä ole, mutta täällä viipyvät vielä monien menneiden kesien muistot ilmassa käsinkosketeltavalla tavalla. Sää ei muistaakseni vielä tuolloin kuvauspäivänä ollut kovin kylmä, joskin pilvinen.
Puiset penkit on jo viety katsomosta pois. Molemmat hyppylaudat on viety pois. Hyppytorniin johtavat rappuset on suljettu levyillä jotka tekevät torniin kiipeämisen vaikeaksi kaikille muille paitsi niille joilla on Kippari-Kallen käsivoimat.
Saattaisihan tuonne 10 metriä korkeaan torniin muutoin joku juovuspäissään hyvinkin lähteä katselemaan maisemia. Allasalueelle on helppo pääsy katsomon yläosan kautta jossa ei ole jalkamiehelle mitään estettä. Jos sieltä tornista kuivaan altaaseen putoaisi niin solisluu saattaisi mennä poikki, muiden muassa.
Altaan pohjaan on kirjoitettu kannustavasti jo haalistunut teksti "HOPPI" mutta taidanpa jättää väliin.
|
Yksi hyvä kunnallispoliittinen juttu on ihan pakko tässä yhteydessä kertoa. Liittyy siihen aikaan kun Raumalla rakennettiin uutta kirjastoa, samalla kaupunginteatteri etsi uutta paikkaa ja maauimalan kunnossapidon tarpeellisuudesta ja järkevyydestä kiisteltiin. Joku irvileuka ehdotti että maauimalasta saisi halvalla teatterille uudet tilat kun katsomokin siinä on jo valmiina. Voisihan katsomon päälle vetää jotakin pressua sateen sattuessa. Altaan pohja saataisiin tasaiseksi ajamalla sinne soraa ja katso, siinä olisi Rauman kaupunginteatterille oivallinen iso näyttämö!
No, teatterihan meni sitten entiseen kaupunginkirjastoon ja siihen rakennukseen tehtiin kaiketi varsin iso ja kallis remontti. Että ei ne hienot palkatut näyttelijät Raumalla oikeasti joudu kurassa ja sohjossa kahlaamaan.
... ja onhan siellä Otanlahden ja Syväraumanlahden välissä toki paljon muutakin ...
|
