| Edellinen | Seuraava |
Shakkinappuloiden keräilysarjan 28. osa ja laudan 29. nappula on tällä kertaa peräisin Porin kauppatorin etelälaidalla sijaitsevasta R-kioskista jonka olen aiemmin maininnut.
|
Lokakuun ensimmäisenä päivänä hyllyyn ilmestynyt nappula on mustan sotilas, "Imperiumin Pilotti". Asultaan mustanpuhuva naamioitu tyyppi. Kasvonpiirteistä on vaikea sanoa mitään.
Hän ei välttämättä ole mikään painollisesti sosiaalinen bilehile ja party-animal, vaan pitäytyy tiukan professionaalisella asialinjalla? Mahtaa pilotti olla käärmeissään kun on jäänyt ilman konettaan. Tykkimies ilman tykkiään, pilotti ilman suihkariaan, AT-AT-talsijan komentaja ilman mitään komenneltavaa, surullinen näky?
|
Kontrasteista tulee hankalia kun eräät nappulat ovat hirween tummia ja toiset kovin vaaleita samassa kuvassa. Todella vaikeaa kuvata samalla oikein sekä naisen vaaleaa ihoa että soltun sotisovan tummaa pintaa.
Myöhemmin huomasin että kameran herkkyysasetus oli unohtunut epätavallisen korkeaan arvoon ASA 400 joka voi varsinkin salamalla otetuissa lähikuvissa vaikeuttaa tilannetta? Joka tapauksessa dynamiikkaa saisi olla enemmänkin.
Vaikka kukapa tietää mitä hauskaa tekemistä nuo nappulat täällä palmujen ja kaktusten kanssa keksivät sillä aikaa kun olen poissa.
Täytyy kai shakkinappuloidenkin joskus rentoutua ja ottaa etäisyyttä kovaan työelämän rooliinsa. Rentoutumista voi tosin haitata se että nappuloiden joukossa on vain yksi nainen. Star Wars olisi ehkä paljonkin kiinnostavampi jos naisilla olisi siinä isompi rooli?
Vaikka en tiedä sopisiko se sitten enää lapsille. Koko perheen elokuvassa en muista nähneeni verta tai paljon muitakaan ruumiin eritteitä. Yleisesti ottaen en kannata naisten asepalvelusta mutta elokuvamaailmassa ja viihteen vuoksi se sopii kuin nenä päähän.
Tämä tumma nappula on hiukan värittömän tuntuinen, mutta sarjan seuraavan ja ekan sarjan kolmanneksi viimeisen "Kapinallisten sotilas" pitäisi olla huomattavasti ilmeikkäämpi ja persoonallisempi.
Erään koulun kirjastosta lainaamani kirjan Cryptography Theory and Practice algoritmin toteutus vanhalla Sharp-laskimella kiusasi minua yllättävän pitkään ja vieläpä syntymäpäivänäni.
Kyseessä on modulaarisessa potenssiinkorotuksessa ( x^c mod n ) tarvittava RSA:n yhteydessä kirjan sivulla 170 esitetty algoritmi jota kirja kutsuu nimellä SQUARE-AND-MULTIPLY. Täytyy huomata että algoritmi aloittaa eksponentin eniten merkitsevästä bitistä.
Mainittakoon että tätä ohjetta tarvitsee vain sellainen surkuteltavassa elämäntilanteessa oleva henkilö joka joutuu itse implementoimaan modulaarisen potenssiinkorotuksen. Kaikissa säädyllisissä ohjelmointiympäristöissä se epäilemättä on jo valmiina.
Introduction to Algorithms esittää pitemmän version tuosta perusjutusta jolle se on antanut nimen MODULAR EXPONENTIATION. Notaatio toki on kirjoissa erilainen. Mainittakoon että kirjan Introduction to Algorithms eräs tekijä on Ronald L. Rivest joka muistini mukaan on se R RSA:ssa. Tässä algoritmissa C on vain selkeyden vuoksi mukana, sitä ei käytetä tuloksen laskentaan.
|
Aivan typerä ja tehoton BASIC-tyylinen toteutus modulaariselle potenssiinkorotukselle voisi olla jotakin tähän tyyliin ... kun oletetaan että eksponentti on vähintään yksi ( b > 0 ) ja muutkin luvut ovat järkeviä ( n > a > 0, n > 1 ) ...
Tämähän on erittäin tuhlailevaista ja suorastaan kuvottavaa kun on kysymys hiukankaan suuremmista eksponenteista. Mikään itseään kunnioittava lähde ei tällaista umpityhmää vaihtoehtoa vaivaudu edes mainitsemaan. Ajatellaanpa jos eksponentti olisi esimerkiksi kryptografia-kontextissa sentään niinkin pieni kuin b = 99990. Ohjelma tekisi silloin luupissa kokonaista 99889 kierrosta vaikka saman tuloksen saisi paljon vähemmälläkin.
Esimerkiksi korkeintaan 5-numeroinen luku kuten 99999 mahtuu 17:ään bittiin joten edes 5-numeroisilla luvuilla ei suinkaan tarvita tuhansia kierroksia ohjelman silmukassa.
|
Niinpä pitäydymme kirjojen esittämään fiksuun periaatteeseen. Kun kuitenkin laskimessa luvun esitys ja käsittely binäärimuodossa voi olla ongelmallista ja mikrovaltiossa kyse on ainakin aluksi vain pienistä (Sharp EL-9900:n tapauksessa korkeintaan 5-numeroisista) kokonaisluvuista, niin täytyy etsiä helppoja vaihtoehtoja.
Kokonaisjako voisi olla hyväksyttävä korvikeratkaisu eksponentin bittien tutkimiseen, mutta se on hiukan ruman näköistä. Ehkä on parempi käyttää and -operaatiota eksponentin ja kakkosen tasapotenssien ... 23, 22, 21, 20 kanssa niin että eksponentista voidaan eristää kulloinkin tutkittava bitti. Esimerkiksi 20 = 1 ja lauseke 1 and 3 tuottaa ykkösen koska kolmosessakin on ykkösbitti. Huomaa myös että esimerkiksi 8 and 10 = 8 eikä suinkaan yksi, eli vertailun tuloksena on tutkittavan bitin arvo, joten yksinkertaisinta on käyttää operaattoria "suurempi kuin" eikä yhtäsuuruuden tutkimista.
Joudun taistelemaan If-lauseen kanssa aika kauan ennenkuin saan ohjelman toimimaan vanhassa Sharpissa. Kokemukseni perusteella varoitan että älkää herran tähden yrittäkö jättää If-lauseen Else-osaa pois vaikka sen sisään ei mitään tulisikaan.
int log2 C löytää eksponentin eniten merkitsevän bitin. Algoritmi aloittaa eksponentin eniten merkitsevästä bitistä joka on aina ykkönen. Niinpä Z saa jo ensimmäisellä kierroksella järjellisen yhdestä eroavan alkuarvon X.
Notaatio ei ole aivan samaa kuin laskimen näytössä, esim. -> P tarkoittaa sijoitusta muistiin P, laskimessa ei ole sisennyksiä ja välilyöntejä, ne ovat tässä listauksessa vain selkeyden vuoksi.
Positiivisen luvun modulus voidaan Sharpissa ottaa remain -nimisellä funktiolla. Moduluksen käyttö luupin sisällä on tehokasta ja järkevää sillä muuten luku voi luupissa suurten eksponenttien kanssa kasvaa niin suureksi ettei siitä enää luupin jälkeen saa kokonaisluvun pienimpiä numeroita oikein kun laskin laskee vain kymmenen numeron tarkkuudella.
Testataanpa ohjelmaa kirjan esimerkillä 97263533 mod 11413 = 5761. Hyvin pelittää, kaiken tämän hikoilun jälkeen.
|
Tässä joitakin sekalaisia kuvia Porista kun nyt siellä kerran kuljeskelen hiki hatussa, kieli vyön alla ja niska limassa.
Rojohoppe on raumalaisittain tuttu nimi. Se löytyy Porin torin laidalta saman korttelin kulmalta jossa on musiikkimiehen antikvariaatti kaikkine hiljaisine aarteineen. En kylläkään tunne tuon porilaisen Rojohoppe-kyltin historiaa.
|
Porin kirjaston myyntikirjojen huoneessa oli ajoittain jopa tungosta, jopa kolme ihmistä samanaikaisesti.
Ehdottomasti olen pienten puolesta ja paksuja vastaan jonka porilainen kirjailija on pistänyt kirjansa nimeksi. Kirja koostunee Lalli-lehdessä julkaistuista pakinoista.
Nyt elopainoni on diabeteshoitajan mukaan pudonnut 103,5:een kilogrammaan. Vielä laihdun alle satakiloiseksi.
Katsokaapa vaan treffipalstoja, joissa naiset voivat valita partnerinsa ulkoiset päämitat sekä massan. Yksikään nainen ei hae seurakseen yli 100-kiloista miestä. Se karutont' on kertomaa. Se jos mikä pistää jäppisen ajattelemaan ja laskemaan vyössään olevia reikiä.
|
Tuo ohjaajasta kertova elokuva-aiheinen kirja Hawks on Hawks on mielenkiintoinen. Samassa sarjassa lienee ilmestynyt myös porilaisia juuria omaavaa elokuvien ohjaajaa käsittelevä opus Harlin on Harlin.
Tosin mielestäni on mautonta käyttää tuollaista anglismia suomennetun kirjan nimessä. Merkitys ei ole ollenkaan sama englanniksi ja suomeksi.
Renny Harlinille kuitenkin pisteitä siitä että paljon haukutussa "Kurkunleikkaajien saaressa" vilahti Suomen lippu eräässä takaa-ajokohtauksessa. Suomea ei tosin valtiona vielä ollut olemassa siinä ajassa johon tuo merirosvoelokuva sijoittui.
Porissakin on taidetta julkisilla paikoilla. Linja-autoaseman lähistöllä on aukiolla oheinen veistos joka kesäisempään aikaan toimii myös suihkulähteenä.
|
Linja-autolla ainakaan Raumalta Poriin saapuvan vaan ei välttämättä ole ihan helppo tajuta että siinä kohdassa on linja-autoasema, sillä normaalisti auto vaan seisahtaa pysäkillä aseman vieressä kadun toisella puolella ja jatkaa sitten kauppatorille.
Porin linja-autoaseman kainon vaatimatonta nimikylttiä ei ole pysäkille ajavasta linja-autosta aivan helppo bongata, se on piilotettu julkisivun vasempaan yläkulmaan. Tämän tekstin aiemmassa versiossa itse asiassa väitin ettei siellä ole linja-autoasema-kylttiä lainkaan, mutta tarkistuskuvaus korjasi tilanteen.
|
Porin kaupunginkirjaston myytävien poistokirjojen huoneella on outo nimi "Kirjakirppu". Vaihtokirjahylly sijaitsee kirjaston aulassa ja se on nimetty oikein Asiakkaiden vaihtohyllyksi. Sen olen jo kesyttänyt koska olen vaihtanut siitä yhden kirjan. Tosin hyllystä vaihdetaan kirjoja eikä asiakkaita.
|
Ei tämä nyt mikään pyhiinvaellusmatka ole, mutta mainittakoon että Ilkka "Danny" Lipsasen eli "ison Deen" porilaisen syntymätalon seinässä on asiasta kertova kyltti. Danny on asunut siinä 10 ekaa vuottaan.
Raumalla tiedetään että myöhemmin nuoruudessaan Danny eli musiikkineuvos Lipsanen on asunut eräässä raumalaisessa kartanon tyylisessä talossa Haapasaaren suunnalla. Ja täytyy kai aina muistaa mainita että hänen suvussaan on harjoitettu kieltolain aikaan myös pirtun salakuljetusta Rauman karikkoisilla vesillä ilmeisen menestyksellisesti.
|
Musiikki-ihmisiä on Porissa syntynyt hiukan enemmänkin. Mainoslause väittää Poria hyvän rytmin Poriksi, No siellähän on kesäisin nämä paljonpuhutut jatsit jossa esitetään ja kuunnellaan sitä joidenkin suosimaa letkeää neekerimusiikkia, oletettavasti rennolla vartalolla lämpimässä kesäillassa. Porissa syntynyt ja mm. patsaalla muistettu Selim Palmgren edustanee kuitenkin perinteisempää valkoisen miehen musiikin linjaa.
|
Onkohan toriparlamentin kiiltäväpintaiset kivipaadet tarkoitettu istuimiksi? Joissakin hyvin mukavissa lämpöolosuhteissa ne voisivat sellaisiksi sopiakin, mutta talvella kylmällä kivellä pitkään istuessa epäilemättä tulee erittäin holotna olo.
Vähemmän Porin kovapintaisella torilla vaan oikeasti kukaan mitään päällään seisontaa harjoittaa.
Koen porilaiset kuvaussessiot niin menestyksellisiksi että aion vielä jatkaa porilaisten kuvien julkaisemista myöhemmässä jutussa. Vaikka onhan Raumallakin vielä paljon kuvattavaa.
|
Nämä ovat niin huonoja kuvia että ne on pakko julkaista. Tällä kertaa suhteellisen hyvin valaistusta liikkuvasta Pori-Rauma linja-autosta pystyy illalla ottamaan käsivaralta kuvia vanhalla digipokkarilla.
|
Herkkyysasetus on veivattu tappiin 400 ASA, mutta halpa kamera ei ole erikoisen valovoimainen. Automatiikan valitsemat valotusajat lienevät sekunteja.
Rauman hyvin valaistu kirkkokin näyttäytyy kuvassa lähes tunnistettavana ohi ajettaessa ikkunan läpi kuvaten.
Poikkeuksellisen raju hidastustöyssy tekee ABC-aseman kuvaamisesta lähes lasten leikkiä. Se on kantapään kautta opettanut autoilijoille osoittamaan respektiä. Kunnioitus täytyy ansaita, ei sitä saa lahjaksi.
