Silakka!

Edellinen Seuraava

DeAgostinin Star Wars -elokuvan roolihahmojen mukaisille pienoisfiguureille perustuva shakkinappuloiden keräilysarja on tiistaina 17.09.2013 ehtinyt osaan #27.

Valkoisen puolen Amiraali Ackbar tarjoaa ikäänkuin sovinnon kättä vastapuolelle, saaden kuvassa kuitenkin vain vähäistä vastakaikua mustan upseereilta.

Johtuneeko mustan puolen nuiva suhtautuminen siitä että Herra Amiraali on shakkilaudalla alennettu tavalliseksi soltuksi?

Mutta ehkäpä Ackbar ammattitaitoisena sotilaana ja tunnetusti suurena strategina on kylmän objektiivisesti jo punninnut oman ja vihollisen puolen voimasuhteet ja tullut siihen väistämättömään johtopäätökseen että valkoisen tilanne on täysin toivoton ja vallitsevassa alivoimatilanteessa välitön antautuminen ehdoitta siten on ainoa järkevä ja vastuuntuntoinen vaihtoehto?

Sarjan alkupään numeroissa oli pakkauksen muovikelmuun liimattu kiiltäväpintainen tarra joka vielä erikseen ilmoitti nappulan identiteetin. En ole hennonnut niitä hävittää vaikka en pystykään osoittamaan niille välitöntä hyötykäyttöä.

Tätä keräilysarjaa löytyy muuten irtonumerona Porista ainakin kauppatorin etelälaidalla olevasta R-kioskista. Ehkä muualtakin, en niin hyvin Poria tunne. Raumalla olen viimeksi löytänyt sarjan lehtiä vain ja ainoastaan Prismasta. Vaikka aluksihan näitä oli irtonumeromyynnissä kaikissa paikoissa jotka hiukankin kynnelle kykenivät ja sitten tarjonta tyrehtyi, kuten tällaisten pitkien sarjojen suhteen valitettavasti on tapana.

Nappuloiden kuvien tausta on muuttunut. Keväällä hankkimani kultapalmut ja limoviikuna ovat menehtyneet. En tiedä varmuudella mikä meni palmujen suhteen pieleen, ehkä home turmeli, ehkä juuret mätänivät, mutta aion pitää uusista kasveista parempaa huolta. Olen nimittäin hankkinut - kun halvalla sain - 5 uutta kultapalmua, limoviikunan (Ficus Benjamina Danielle) ja uusina lajeina kaksi reunustraakkipuun versiota Dracaena marg. Bicolor.

Nämä palmut vaikuttavat lähtötilanteessa aika hyväkuntoisilta, lehtien päät eivät juurikaan ole ruskettuneet, joten olen humaanin armeliaasti säästänyt ne saksimiselta.

Reunustraakkipuut ainakin tuntuvat kestäviltä. Ja kaikki kaktukset ovat hengissä. Rahapuuta ehkä vielä kaipailisin näiden viherkasvien täydennykseksi. Ja kenties muutama pieni kaktus vielä mahtuisi.



Kyllä Piru oot, jos Porista oot!

Porin kirjaston nuorten poistoista löytyi mielenkiintoinen ihmisen kehityksestä kertova ruotsalainen kirja Apan som for till Månen. Onhan siinä myös tarpeettoman tuntuista hömppää, mutta muuten se tuo elävällä ja kouriintuntuvalla tavalla esiin tieteellisen käsityksen lajimme historiasta. Luen ruotsia oikein mielelläni enkä karsasta sveduja vaikka vastustankin pakkoruotsia kuten kunnon Persun tuleekin.

Tieteen tapa jolla ihminen on oppinut ymmärtämään lajinsa juuret, sen koen tärkeäksi osaksi kulttuuriamme. Käsitykset ovat toki aikojen saatossa hiukan vaihdelleet, mutta päälinjan haluamme kokea vakaaksi. Tällä alalla vaan meikäläisen kadun miehen on aika vaikea itse tuottaa mitään hyödyllistä. En haluaisi olla pelkkä tiedon kuluttaja, vaan haluaisin myös tuottaaa jotakin, olla eräänä aktiivisena pelaajana mukana kentällä niin sanoakseni.

Ammattikorkeakoulun insinöörikoulutuksen alkutaipaleella suositaan Majaniemen kympin hintaisia lähinnä monistetasoisia kirjasia. Koetan kuitenkin ammentaa viisautta myös itsenäisesti hankkimistani lähteistä kuten ohessa kuvatusta venäjästä englanniksi käännetystä opuksesta, jonka on kirjoittanut M.Vygodsky. Se muistaakseni löytyi Turusta "Kvariaatista" 1980-luvun lopulla. Veljelläni Pasilla saattaa olla vastaava kirja alkukielellä?

Nyt syksyllä insinöörikoulutuksessa alkaneessa matematiikassa ei oikeasti ole tarvinnut laskinta vielä lainkaan, mutta sormeni syyhyävät löytää hyvää käyttöä monille vuosien varrella hankkimilleni ja varastolaatikossa odottaville elektroniikan ihmeille. Graafisen laskimen näytöstä saa näköjään halvalla pokkarilla salaman kanssa ihan kohtalaisia lähikuvia.

Vanhojen näyttöjen resoluutio toki on vaatimatonta luokkaa, tässä mallissa Sharp EL-9900 vain 132x64 pistettä ja vieläpä mustavalkoisena. Erikoisesti pystysuunnan 64 pikseliä kismittää. Ja onhan tuossa vanhassa LCD-näytössä pienenä kiusaa myös "kuollut" pikselisarake joka näkyy eräissä kuvissa vaaleana pystyviivana.

Uskon että ammattikorkeakoulun matikasta selviäisi with-flying-colors pelkällä funktiolaskimella joka ei osaa grafiikkaa, ei ole CAS-kykyinen (Computer Algebra System, symbolisessa muodossa algebrallisia yhtälöitä ratkaiseva), ei esitä matemaattisia symboleita hyvän näköisinä, ei osaa matriiseja eikä kompleksilukuja eikä ole ohjelmoitavissa. Ja ne funktiotkin tarvitaan lähinnä vain trigonometrian vuoksi ; nelilaskimella se olisi hankalaa (joskin mahdollista). Mutta kun olen vimpainhullu niin olen.

Laskimissa on tietysti alituisena kirouksena se että ne ovat kaikki hiukan erilaisia. Kunkin erilaisen laskimen hyvän käytön ja erikoispiirteiden opettelussa on kova työ. Yhdelle laskimelle kirjoitettu ohjelma ei toimi toisessa. Excel-linjalle en kuitenkaan mene koska Bill Gates ei ole sellaista ympäristöä minulle lahjoittanut. Kunniallinen koodari tekee ohjelmansa itse, noudattaen vanhaa hyvää periaattetta "Älköön palvelko toista se joka voi olla oman itsensä herra".

Kahden ekan vuoden matikka muistuttaa lukion matematiikkaa huomattavasti. Lukiomattea en sinänsä koe erikoisen innostavaksi. Minulle olisi tärkeää löytää sovelluksia, käytännön käyttötarkoituksia, jotakin konkreettista. Täytyy olla vahva kytkentä todelliseen maailmaan. Sellaisia käytännöllisiä kytkentöjä ei näköjään välttämättä ole kovin helppo löytää lukion fysiikastakaan. Monissa lukion oppikirjoissa tuntuu pääasiallisena tarkoituksena olevan leikkiminen ja lukijan viihdyttäminen. Sikäli lukion kirjat voivat soveltua heikosti aikuisopiskeluun jossa odottaisi tiukkaa pitäytymistä asialinjalle eikä lapsellisia piirileikkejä.



Kirjastosta saa aikuisten poistokirjoja hintaan eurolla kappale ja nuorten kirjoja puolella eurolla, mutta porilainen aktikvariaatti pistää vielä paremmaksi. Oheiset vanhat kaksi Alistair MacLeanin jännityskirjaa kustansivat yhteensä 40 senttiä jos oikein räknäsin. Näin kova hinku on Porin kauppatorilta hiukan itään sijaitsevan musiikkimiehen kauppaliikkeellä päästä eroon nuoruuteni järisyttävimmistä lukukokemuksista. Olin vilpittömän järkyttynyt hinnan kuullessani. Ja MacLeanin kahdenkymmenen sentin kirjoja jäi sinne vielä alennuskoriin vartomaan pääsyä hyvään kotiin.

Kirjastojen vaihtokirjahyllyt ovat ehkä kiinnostavia mutta toistaiseksi minulle liian vaikeita. En mitenkään voi jatkuvasti kanniskella mukanani kirjaa josta haluan päästä eroon, voidakseni vaihtaa sen vaihtokirjahyllyssä olevaan kiinnostavaan kirjaan. Hyllyjen sisältö kuitenkin voi elää jatkuvasti. Onneksi en ole kovin kiinnostavia kirjoja siellä vielä nähnytkään. Voi olla että kuitenkin sellaista vaihtokauppaa vielä joskus kokeilen, ihan vaan siinä mielessä että voinpahan sitten vanhana patuna keinu- eli kiikkustuolista (eteläpohjalaisittain soutulavittalta) rennosti replikoida että sellaistakin kaiken kokeneen kadun miehen on värikkään elämänsä varrella tullut tehtyä.



Talvi tulee ja vaatii toimenpiteitä

Koulun kirjastosta Porin Vähäraumasta löysin ohessa kuvatun kanadalaisen kryptografiaa käsittelevän kirjan vuodelta 2002. Olen sen suhteen melko toiveikas. Ehkä pystyn ammentamaan siitä 28 päivän laina-aikana arvokkaita tiedon kultajyväsiä. Ajattelisin että sen pohjalta voisi rakentaa (salaisen) viestinnän opetus- ja tutkintomateriaalia mikrovaltio Myllynsaaren ( Insulo de Muelejo ) kansalaisiksi pyrkiville. Minulla on jonkin verran aiempaa alan kokemusta. Kaikkien metodien ei tarvitse olla erityisen turvallisia, riittää kun ovat opettavaisia. Emme ole toistaiseksi liittymässä "Al Kaidaan", joten emme tarvitse täydellistä turvallisuutta.

En mielelläni kirjoittaisi englanniksi, mattopommittajien kielellä, mutta saksaksi tai varsinkaan venäjäksi kirjoittamiseen taitoni eivät ehkä riittäisi. Ehkä sitten teen niin että kirjoitan englanniksi sen mitä on aivan pakko ja saksaksi tai venäjäksi sen mitä pystyn sekä täydennän loput esperantolla? Tekstistä tulisi siis kuin Baabelin torni, kielten sekamelska, mutta ei kai se haittaa kun juurikin on käytännöllisestä kryptografiasta kysymys. Eräille englannin termeille en ehkä löydä hyvää vastinetta ja eräät sanonnat voivat olla vaikeita esim. saksaksi. Tekstistä saa kuitenkin yksikäsitteistä kun sen tekee ajatuksella.

En luultavasti pistä kryptoprojektia Myllynsaaren kotisivuille Joomlaan, vaan johonkin minulle helpompaan ympäristöön jota voi kehittää ilman on-line-yhteyttä. ABC-projektiin se ei sovi, joten ehkä tulee erillinen kryptografia-projekti, nimeltään vaikkapa mikrovaltio Myllynsaaren salaisen palvelun mukainen KGP joka on lyhennys sanoista "Kaikki Geralissimuksen Puolesta". Minähän olen mikrovaltio Myllynsaaren itsevaltias hänen kuninkaallinen korkeutensa Generalissimus SAMELI neljäs "Julkea" joka julkenee harjoittaa julkaisutoimintaa. JBA-projektissahan oli Agenda joka jonkin verran liippaa kryptografiaa, mutta sen jatkojalostukseen minulla ei nyt ole voimia.

Erään 4x4 matriisin käänteismatriisi modulo 26
                  -1
| 12  13   4  15 |     | 10   5   2  11 |
| 18   8   7   6 |     | 15  18   3   7 |
| 11  12  13   9 |  =  | 12  21   8   8 |
|  5   6   5   8 |     | 14   6  11   9 |

Kirjan Cryptography Theory and Practice antia on mm. yksityiskohtainen selostus matriiseille ja modulaariselle kokonaislukumatikalle perustuvan Hill -menetelmän toteutuksesta. Oikeastaan Hill Cipher on jo vanhentunut, mutta se on edelleen kovin opettavainen. Sen on keksinyt Lester S. Hill vuonna 1929.

Matriisit toimivat salakirjoitusjärjestelmän avaimina, mutta matriiseiden täytyy olla suurempi kuin kirjan 2*2 ja 3*3 matriisit. Ehkä pystyisin tuottamaan jopa 8*8 matriiseja ja niiden käänteismatriiseja modulo 37. Kahdeksan on siitä tärkeä numero että se on mikrovaltio Myllynsaaressa pyhä luku. Oikeasti nuo avainmatriisit ovat salaisia, mutta täytyyhän niillä voida harjoitella. Itse salaus ja avaus tapahtuu yksinkertaisesti matriisin ja sen käänteismatriisin kertolaskuin tekstiä numeroin edustavan vektorin kanssa, mutta modulaarisella kokonaislukuaritmetiikalla.

Determinantit osaavasta laskimesta on paljon iloa sopivaa matriisia manuaalisesti etsiessä ja kääntäessä, vaikka se ei suoraan taivukaan modulaariseen aritmetiikkaan matriisissa. Ohjelmalla homman luultavasti saisi automatisoitua, joskin vanha Sharp tuntuu olevan ronkeli ohjelmoitava eikä virheilmoituksista ole suurta apua. Ohjelmaeditori lievästi ilmaisten jättää toivomisen varaa, mutta vielä sen kesytän. Ainakin 5x5 matriisi mahtuisi vielä kokonaan vanhan Sharp-laskimen näytölle. Ja kyllähän jopa vanha Sharp toki kääntää matriisin, mutta tässä ei olekaan kyse matriisin kääntämisestä tavanomaisessa mielessä desimaalilukuna, vaan nimenomaan modulaarisesta laskennasta kokonaisluvuilla.

Aion toteuttaa Hill -menetelmän Myllynsaarelle, mutta enkkujen 26-kirjaiminen aakkosto on minusta huono. Hill-matriisin determinantilla (mod m) ei saa olla ykköstä suurempaa tekijää moduluksen m kanssa ja moduluksena 26 merkitsee sitä että kaikki parilliset determinantit ovat kelvottomia sillä 26 = 2 * 13. Oheisessa 4x4 matriisin esimerkissä determinantti (mod 26) on 7 joka niin hyvin sopii James Bondin .. ööh ... no joo, unohdin ettei tämä enää olekaan 007:n fanisivusto... Modulaariset inverssit joka tapauksessa ovat näin pienessä lukujoukossa helppoja nakkeja, ne löytää kokeilemalla. Esimerkiksi 7-1 mod 26 = 15. Tämä on oikein koska 7 * 15 = 1 modulo 26.

Kun modulus (ja siis merkistön erilaisten kirjainten määrä) on alkuluku kuten 29, 31 tai 37 niin kaikki (mod m) nollasta poikkeavat determinantit kelpaavat. Sitäpaitsi täytyyhän esim. Å, Ä, Ö ja Ü sekä venäläiset kirjaimet ja esperanton erikoismerkit sisällyttää merkkivalikoimaan englantilaisen merkistön lisäksi. Vaikka Myllynsaari ei mihinkään monikulttuurisuuteen pyrikään, eikä halua pakolaisia edes Syyriasta, niin meillä on monia kieliä käytössä. Tai siis tulee olemaan sitten joskus kun nousemme valtamme kukkuloille ja alamme tosissamme horjuttaa maailman voimatasapainoa.

Luku 37 viehättää minua suuresti ja se olisi hyvä modulus. Siihen mahtuu 26 enkkumerkkiä, 3 skandia, sakujen U-umlaut sekä "eszet" ja esperanton 6 erikoismerkkiä. Merkistön esitystä numeroina 0 ... 36 voisi halutessaan sekoittaa vaikka se ei ehkä tuota ratkaisevaa lisäarvoa. Venäläisistä merkkeistä kun jättää liudennusmerkin ja "kovan merkin" sekä vanhat merkit pois niin alkuluku 31 riittää modulukseksi, koodit olisivat 0 ... 30. Hauska efekti voisi olla länsimaisen selvätekstin esitys matriisioperaation jälkeen kryptattuna kyrillisin aakkosin - tai päinvastoin. Tämä osaltaan piilottaisi tiedon alkuperäisen selvätekstin pituudesta.

Ehkä tavallinen Hill Cipher hyvinkin on jo murrettavissa, ainakin jos kooditeksti on pitkä suhteessa matriisin kokoon ja jatkuvasti käytetään samaa avainta, mutta olen kylläkin suunnitellut sen lisäksi pientä jekkua joka tekee kryptoanalyytikon elämän vaikeammaksi. Selväkielinen merkistö voidaan esimerkiksi koodata vaihtelevanpituisin bittijonoin. Hiukan niinkuin Huffman enkoodausta, mutta nytpä ei pyritäkään optimaaliseen tilankäyttöön, vaan kryptoanalyytikolle harmaita hiuksia tuottavaan merkkien rajojen sekoittamiseen tavuissa. Näin saavutetaan myös se etu että kooditekstin pituus ei suoraan paljasta selväkielisen tekstin pituutta merkkeinä. Olen myös ajatellut että salakirjoitettava teksti on lyhyt ja sisältää salaisia koodisanoja jotka eivät avattuinakaan asiaan vihkiytymättömälle suoraan paljasta mistä on kysymys ; ne ovat vain koodeja joiden merkitys täytyy osata erikseen ja merkitys voi myös muuttua.

Get organized, dude!

Projektini ovat ehkä monasti osoittautuneet hiukan haparoiviksi ja lyhytjänteisiksi, mutta aion tässä maailmassa vielä jotakin ihan oikeasti tehdäkin. Pitäisi vaan miettiä että mitä ja miten. En aio koko tulevaa talvea ravata pitkin Rauman katuja kuvailemassa pystejä, puita ja pensaita. Jotakin konkreettista kiinnostavaa projektia täytyy keksiä talveksi, jotakin jolla on merkitystä. Ja mielellään jotakin sellaista joka tukee opiskelua.

Askarruttaa että pystyisikö (vanhahkolla) graafisella laskimella piirtämään selkeän hyödyllistä grafiikkaa, vaikkapa 3D-grafiikkaa rautalankamalleina. Funktioiden kuvaajat tuntuvat yleensä aika tylsiltä. Tekisi mieli ottaa laskimista kaikki irti. Vaikka järkevämpää sellainen olisi vaikkapa HTML5:n Canvas -elementin ja JavaScriptin kanssa joka onnistuu uusissa nettiselaimissa ihan vaan kotikoneella ilman mitään palvelinta.

Minusta tuntuu että ainakin Kuun teoriaa minun täytyy vielä käsitellä yksityiskohtaisesti numeerisesti mikrovaltio Myllynsaaren tarpeisiin. Ja muutenkin Myllynsaaren asian koetan pitää mielessäni vaikka sinne luultavasti ei uusia kansalaisia voidakaan ottaa vielä moneen vuoteen.

3D-grafiikka, kappaleiden esitys piirtämällä, geometria laajassa mielessä, rakenteet ja niiden mekaniikka, insinöörifysiikka, tähtitaivas ja sen erilaiset mallit, aurinkokellot, valo ja varjo, siltä linjalta se löytyy. Ja luultavasti ABC-projekti on oikea paikka. Krypto on sitten erikseen, Ja tokihan on niin että kryptografia ei sisälly koneinsinöörin ydinosaamisalueisiin. Mekaaninen krypto olisi aivan toivotonta kun kaikki sähkömekaaninenkin on jo murrettu. Mekaniikan laatu ei käytännössä ole helppo asia.

Minulla on suuri tarve organisoida hajanaista julkaisutoimintaani uudelleen. Minullahan on näitä saitteja useita ja työt ovat kesken monessa paikassa. Ajattelisin että Myllynsaaren ja opiskelun ympärillä se kaikki kuitenkin pyörii. Joomla- ja Drupal-saitteja en ehkä nyt pysty kovasti kehittämään. JBA-projektia ei toistaiseksi pysty jatkamaan luottokortin puutteessa. Tämä näköjään lähinnä vanhoja kirjoja ja Star Wars -shakkinappuloita käsittelevä MYGAL ehkä on nyt muodostumassa koko toimintaa koordinoivaksi saitiksi? Tätä nimittäin on kaikkein helpoin ylläpitää. Aika näyttää miten kehitys kehittyy. Jotakin tulen pakertamaan joka tapauksessa, päivä kerrallaan.



Rauma, Rooma ja Pariisi?

Poistettu isokokoinen taidekirja on vuodelta 1955. Se on sidottu Rauman kirjaston kansiin, mutta on jo elämää nähneen näköinen. Kuvat ovat silti hienoja. Tuollaista erillisin värikuvin varustettua painosta ei varmaan enää nykyisin ihan pienellä rahalla tehtäisi.

Antiikin kiinalainen tuomari Dee ilahduttaa aina ja kannattaa ilman muuta investoida sellaiseen kirjaan 1 euro. Tuomari Deessä on vaikuttavaa henkistä ryhtiä ja sielun staminaa. Hän ei ollutkaan mikään juomari.

Eräs äiti toivoi pojastaan kehkeytyvän tuomari suuressa opiskelukaupungissa, mutta pojastapa tulikin vain juomari. Kaikkihan tietävät että kameli eroaa insinööristä siinä että kameli pystyy olemaan kaksi viikkoa juomatta. Sitten oli tietysti myös se hirvee harmikoira jonka piti myyjän mukaan olla harmaa hirvikoira. No joo, ehkä tämä riittää tällä kertaa.

... Paitsi että täytyy vielä lisätä perjantain poistokirjasaalis Rauman pääkirjastosta ettei jää sellaista kuvaa että Pori olisi jotenkin parempi tässä suhteessa. Kun se ei nimittäin ole, mitä tulee kirjaston poistoihin.

Rakentamisen koen periaatteessa tärkeäksi, niin rappiolla kuin oman tilan rakennukset ovatkin. Ehkä vielä joskus pystyn niitä kunnostamaan tai kunnostuttamaan? Tuskin siitä ihan mitään Kremliä tulee, mutta toivottavasti pysyy edes asumiskelpoisena.

Kun en saa opintorahaa enkä siten myöskään opintolainan valtiontakausta ja mitä luultavimmin en myöskään edelleenkään tule saamaan mitään palkkatyötä, niin aika ankeiltahan nuo opiskelun taloudelliset edellytykset alkavat näyttää sen jälkeen kun omaehtoisen opiskelun tuki työttömyysetuudella loppuu. Voi olla että tätä kone- ja tuotantotekniikan insinöörin opintietä ei vaan vanhojen velkojen puristuksissa pysty jatkamaan Porissa. Esimerkiksi linja-autot eivät ketään ilmaiseksi kuljettele paikasta toiseen. Silloin kahden vuoden kuluttua ehkä vielä asetan tavoitteen uudelleen niin että pyrin opiskelemaan rakennusalaa niin kauan kuin henki pihisee, velkojista välittämättä. Rakentaminen on kova juttu joka tapauksessa, ilman sitä tulee vilu.



... mutta ne Silakkamarkkinat

Sunnuntaina 22.09.2013 Rauman Silakkamarkkinoiden suurin humu oli jo ehkä takana päin, mutta vielä riitti Kanaalin rannassa kuhinaa ja katsottavaa.

Sää oli hiukan tuulinen ja viileähkö mutta mitäpä muuta Suomessa voi syyskuun lopulla odottaa. Aurinko kuitenkin näyttäytyi.

Tarjolla oli tietysti kalaa, mutta monenlaista muutakin kauppatavaraa. Silakoita, tuota kunnon kokoomukselaisen Harri Holkerin köyhille lämmöllä suosittelemaa ravintoa en kuitenkaan ihan ensi hätään löytänyt.

Myös lapsille oli tivolin tyylistä ajavietettä. Ainakin yksi hevonenkin oli paikalla, ilmeisesti ratsastusta varten vai olisiko se sittenkin ollut poni? En niitä hevin erota toisistaan. Hieno Huppa joka tapauksessa.

Kanaalin Helmi -patsaan suihkulähde oli nyt hurjassa vedossa, kuin juhlan kunniaksi. Se ruiskutteli vettä ympäristöön oikein urakkaluontoisesti.

Lauantaipäivä minulta kului melko tarkkaan Porissa konepiirustuksen yms. merkeissä, joten en tiedä josko silloin olisi ollut Silakkamarkkinoilla vilkkaampaa, -ko, -kö.

Entisellä puolueellani myös näkyi olevan vanhaan tapaan oma telttansa Silakkamarkkinoilla, mutta kävelin sen ohi nokka pystyssä. Ei niillä näkynyt vieläkään olevan myynnissä tai ilmaisjakelussa Matti Vanhasen keksimiä "lähes-sarjatulta" ampuvia aseita. Matti Vanhanenhan tunnetaan paitsi uuniperunoiden ystävänä, myös Suomen parhaana ase-experttinä. Matti Vanhanen veti kouluammuskeluiden jälkeen sen poliittisen linjan että pääministeri ei ole vastuussa mistään vaan että urheiluampujat, metsästäjät ja reserviläiset ovat vastuussa hänen hallituksensa politiikasta ja sen politiikan seurauksista. Silloin oivalsin oman viiteryhmäni ja heitin Matti Vanhasen puolueelle hyvästit.


Olen sinänsä suuri valmiiksi tehdyn kalaruuan ystävä ja Silakkamarkkinat on mukava syksyinen yleisötapahtuma, mutta nyt on aika jatkaa sunnuntai-iltapäiväkävelyä.

Linja-autoaseman lähellä olevalla aukiolla voimme todeta että aiemmassa jutussa kuvatut kookkaat autiomaan kasvit ovat jo siirtyneet talvilepoonsa. Ne on kaivettu ylös ja kuljetettu pois.

Matkan varrella kohti Syväraumaa on muistaakseni entinen kenkätehdas, joka sittemmin on palvellut jonkinlaisena nuorisomusiikin pyhättönä. Siinä on nyt oikein näyttävä seinämaalaus. Muistaakseni paikan nimi aiemmin oli joku cottonclub tai muu puuvillatehdas. Heti perään tosin myönnettäköön etten ole näistä nuoriso-, musiikki- ja viihdemaailman kuvioista niin kovin tietoinen.

Syväraumassa kallion päällä on meille töistään jo tutun Kerttu Horilan minun silmääni jotenkin amerikkalaisvaikutteinen taideteos joka esittää lapsosia patikoimassa opintiellä suunnilleen luonnollisessa koossa, mutta ajan patinoimina.

Mielestäni "chi" on suomeksi "khi", se kreikkalainen aakkonen. Kokeilenpa sitä tähän entiteeteillä isona ja pienenä : Χ χ No joo voi olla ettei Kerttu Horila tarkoittanut sitä?

Lönnström on ollut Raumalla merkittävä metallialan yritys. Tuttavallisemmin sitä on kutsuttu nimellä "Lönkkä". Keskikaupungilla on Lönnströmin taidemuseo ja Syväraumanlahden lähistöltä löytyy Lönnströmin varsinainen pesä ja tyyssija.

Täällä on tehtailijapariskunnan taidekoti ja heidän mukaansa nimetty puisto. Vanhat tehdastilat ovat jo siirtyneet muuhun käyttöön. En ole henkilökohtaisesti tuntenut Teresia ja Rafael Lönnströmiä, minulle he ovat vain rikkaiden ihmisten nimiä jossakin laatassa.

Lönnström on valmistanut mm. tykin ammuksia. Syvärauman kallioiden sisällä kuulemma on tehtaan vanhaa varastoa vedellä täyttyneissä tunneleissa. Tunneleita on turhaan yritetty pumpata tyhjiksi, ilmeisesti merivesi jo vuotaa niihin niin helposti että mikään pumppu ei riitä.

Niissä tunneleissa väitetään olevan vanhoja kranaatteja ja sytyttimiäkin jotka voivat vielä olla toimintakunnossa. Sukeltajat kuulemma ovat anoneet lupaa päästä raivaamaan ne ammukset tunneleista pois, mutta ei sellaista uskalla luvata, räjähtää vielä koko mäki sukeltajineen kaikkineen taivaan tuuliin. Parempi kun vaan nauttii vaiteliaana Rafun ja Teresian taiteesta ja jättää ne tunnelit rauhaan. Tulevat sukupolvet tehkööt mitä tekevät. Meidän jälkeemme maailmanloppu. Otetaan pelokkaasta jänöjussista mallia, työnnetään pää pensaaseen niin ongelmat häviävät kun emme enää näe niitä?

Syväraumanlahdella voimme todeta että paljon on vielä raumalaisten veneitä vesillä. Täältä löytyy myös luonnollisen näköisiä rikkumattomia sileitä rantakallioita.

Uusvanha rakennelma "Kiikartorni" on hiukan sivummalla lähellä meren rantaa. Onhan se tavallaan nätti, vaikka pidänkin sitä keinotekoisena. Onhan demokratiakin maassamme vain näennäisdemokratiaa jossa iltapäivälehdet päättävät mistä saa keskustella ja poliittisten puolueiden tehtävänä nähtävästi on taivuttaa kansa puolueiden näkökannoille eikä suinkaan viedä maan kansan omaa asiaa eteenpäin. Että kyllähän joku Kiikartorni menee siinä hullunmyllyssä ihan sukkana muiden järkijättöisyyksien ja turhakkeiden joukossa.

Mutta sitten kameran akku ottaa ja lopahtaa. Täytyy palata tänne Syvärauman suunnalle vielä joskus toisella kertaa kuvaamaan uimarantaa, maauimalaa, Poroholmaa, Otanlahtea yms. Maauimala on ilmeisesti vielä ollut kesällä käytössä vaikka asiaa tuntevat henkilöt lienevät sitä mieltä että se on rakennettu väärin ja väärään paikkaan eikä tule koskaan siinä menestymään, joten sitä on aika turha kunnostaa.


Galleria