Vielä riittää kauniita päiviä?

Edellinen Seuraava

Kun kukaan ei ollut hakenut pois Rauman pääkirjastosta niitä kahta Tähtitieteen harrastajan käsikirjan ensimmäistä sidottua osaa joista edellisessä jutussa ilmoitin, niin minäpä sitten kävin korjaamassa ne parempaan talteen korkean omakätisesti. Sidottu kirja kannattaa aina ostaa kun halvalla saa.

Syyttäkää itseänne. En ole ahne. Ette voi sanoa etteikö teille kerrottu tai etteikö teillä ollut tilaisuutta.

Viime aikoina olen käynyt Porin Vähäraumassa saamassa AutoCAD-shokkihoitoa. Kyllä AutoCAD todellakin shokkihoidolta tuntuu huomattavan intuitiivisen ja nykyaikaisen tuntuisen SolidWorksin jälkeen.

Tämän henkisesti kovan käsittelyn ja koettelemuksen vastapainoksi olen hakeutunut pehmeämpien arvojen äärelle.

Porin kirjaston poistohyllyssä viruivat edelleen monet biologiaan liittyvät kirjat joiden sinne jättämistä taannoin kevätkesällä harmittelin. Vaan eivätpä viru enää kauan. Aion vähitellen rahdata ne salkussa Raumalle insinööriopintojeni sivutuotteena.

Tämä maailmalla laajalle levínnyt kirjasarja "Elämä ja ihminen" on vuodelta 1965 ja kirjat näyttäisivät olevan hiukan eri kirjastoista Porista. Kaikkia osia sarjaan ei ole tarjolla, mutta mikäpä elämässä olisi täydellistä. Eletään kirja kerrallaan ja iloitaan siitä mitä on.

Tietysti biologia on sittemmin edennyt jättiharppauksin, mutta ihastuin jo kauan sitten tämän sarjan kasvikuntaa käsittelevään osaan, joten riemumielin vuodatan ne muutamat ylimääräiset hikipisarat jotka isohkojen kirjojen kanniskelu pitkin Vähäraumantietä aiheuttaa.

Aku Ankan taksonomisesta statuksesta en olisi aivan varma, mutta tämän kesäinen Ilta-Sanomien kuusiosainen Aku-keräilylehtien sarja on jo ehtinyt puoliväliin.

Eihän paatunut keräilijä näitä lehtiä malta olla hankkimatta. Vaikka en kylläkään ole mikään Aku Ankka-taskukirjojen ahnehtija. Ne taskukirjat yleensä menevät sen hiuksenhienon esteettisen rajan yli joka minulle henkilökohtaisesti määrää mikä voi olla arvokasta ja mikä ei selvästikään ole.



Opettajaseminaarin puutarha

Lähden sunnuntaikävelylle poikkeuksellisesti jo aamulla. Syyskuun toisena sunnuntaina 08.09.2013 sää on aurinkoinen mutta yön viileä kosteus viipyy vielä ilmassa. Aurinko ei ole kovin korkealla ja se luo erikoiset valaistusolosuhteet. Päivästä tulee lämmin.

Rauman opettajankoulutuslaitoksen puutarha sijaitsee lähistöllä. Se sisältää paljon kaunista nähtävää.

Punaposkisia omenoita näkyy olevan puissa, mutta sappivaivoja kokeneena en ole suuri omenoiden ystävä. Varastaminen täällä on muutenkin kiellettyä.

Turun yliopiston alaisuuteen kuuluvan opettajankoulutuslaitoksen, "Myllymäen", eräänlainen symboli on vanhan punamullan värinen mylly "Mamsellimylly" joka on talkoovoimin siirretty paikalle vuonna 1957. Myllyn avulla Rauman agraariset juuret pysyvät hyvin mielessä.

Koulumaiseen tapaan kaikki on oikealla paikallaan ja hyvässä järjestyksessä. Nimilappuja on puissa ja kukkapenkeissä. Kukkia löytyy montaa eri sorttia, pieniä ja isoja.

Ja tietysti puutarha sisältää myös ns. hyötykasveja, sillä eihän koulu voi opettaa että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista.

Täällä pääsee näkemään myös niin hentoja kasveja että sellaisia ei kukaan uskaltaisi puistoon istuttaa.

Kaupungin puistossa olen pari kertaa nähnyt hiukan vaivautuneilta vaikuttavia eläkeläisiä lapioiden ja kuokkien kanssa hakemassa omin lupinensa vastinetta veromarkoilleen.

Toivottavasti eläkeläisvandaalit jättävät kuitenkin seminaarin puutarhan rauhaan, vaikka sieltäkin varmaan löytyisi ilmaiseksi paljon mukavia kasveja kotipuutarhan somisteeksi.

Näin syvällä seminaarin puutarhassa en ole ennemmin oikeastaan käynytkään. En kuitenkaan tunne astelevani kiellettyjä polkuja tai eksyneeni kaidalta polulta liian lavealle tielle.

Mutta tästä maanpäällisestä paratiisista sunnuntaiaamupäiväkävelyä täytyy jatkaa eteenpäin ja tarkistaa kaupungin istutuksien kuntoa näin syksyn kynnyksellä.



Kaupungin kukkeimmat kasvustot?

Linja-autoaseman läheisellä aukiolla on autiomaan kasveja. Ainakin isoimmat näistä talvehtinevat jossakin lämpimähkössä sisätilassa ja tuodaan seuraavana kesänä uudelleen tänne ulkoilmaan. Ne ovat jo kärsineet hiukan vaurioita monivuotisen elämänsä varrella. Elämästä ei selviä ilman kolhuja.

Aamuisen Auringon säteet eivät näihin kasveihin ole vielä ehtineet ja ne ovat varmaan puolinukuksissa.

Isoimmat kasvit lienee upotettu jonkinlaisen muoviastian sisällä. Eläkeläispariskunnan ei lie näitä ihan helppo kaivaa ylös maasta ehjänä ja kuljettaa vaivihkaa pois kotipuutarhan koristeeksi.

Yhtenä ryteikkönä kasvavia pensasmaisia kasveja en yleensä suuresti arvosta, mutta oheiset kookkaat syksyn vaaleat kukinnot kieltämättä ovat vaikuttavia.

Kappas vaan, tuossahan näkyy värikkäiden kukkien taustalla eräs patsas jonka olen unohtanut kuvata paremmin. Se on selvästikin merihenkinen.

Näissä kukkatarhojen koristeluissa lohkotuin kivin ja ympäristölle uusin ja oudoin keinotekoisin pinnanmuodoin on kylläkin mielestäni jo menty liian pitkälle. Vähempikin temppuilu riittäisi. Kukat ovat pääasia. Kukkatarhan rakenteita ei pitäisi yrittää nostaa kukkia tärkeämmiksi. Sellainen menee överiksi.

Kaupungintalon parkkialueen keltainen pöheikkö pääsee mukaan tähän Keskusaukion kuvakavalkadiin koska muuta keltaista ei tähän hätään löytynyt.

Kukkaistutukset ovat mielestäni melko vaativia kuvattavia kokonaisuuksina. Yksittäiset kukat ovat kauniita lähikuvissa, mutta asetelman kokonaisuus ei silloin näy. Kauempaa otetussa kuvassa yksittäiset kukat näkyvät hyvin pieninä ja lähes mitättöminä.

En kuitenkaan aio luopua pakattujen jpg-kuvien 800 px * 600 pikselin formaatista. Monien kuvien tiedostokoko nousee tässäkin kohtuullisessa koossa pitkälle toiselle sadalle kilotavulle. Oleellisesti suuremmassa koossa kuvien tiedostokoko olisi jo puolen megatavun luokkaa, jota pidän netissä kohtuuttomana.


Seuraavaa näyttävämpää kukkaistutusta haemme hiukan kauempaa, vanhan hautausmaan suunnalla olevan risteyksen vierestä. Sinnekin on rakennettu nykyisin ah-niin-muodikas kiertoliittymä.

Muistaakseni minun autokouluaikoinani noin 1980 Raumalla oli vain yksi liikenneympyräksi merkitty kirkon lähistöllä nykyisen ABC:n kohdalla eikä sekään ollut ihan oikea liikenneympyrä.


Sunnuntaina aamupäivällä kukkia kuvatessaan saa varautua siihen että jokainen ohi kulkeva Rauman puliukko on kuvaajan läheinen ystävä ja hyvä tuttu. Mutta minä en spurguja pelkää. Mitäpä maailmasta tulisi jos kaikki tekemisensä joutuisi muuttamaan ja säätämään rappioalkoholistien mielen mukaisiksi. Köyhiä nämä ilmeisesti eivät ole koska heillä on varaa nauttia sellaisia määriä melko kallista nautintoainetta.

Tällainen aurinkoinen ja lämmin syyskuinen päivä vielä hyvässä iskussa olevine kaupungin kukkineen joka tapauksessa antaa ihmiselle toivoa ja ennaltaehkäisee syysmasennusta. Parhaimat kiitokset Rauman kaupungille siitä että köyhäkin saa nauttia kesäisestä kukkaloistosta julkisilla paikoilla näennäisen ilmaiseksi. Tuollainen laaja kohde vaan menee ihan hukkaan ellei ota lähikuvia.


Sellaisia vastaavanlaisia kukkaistutuksia ei nyt ehdi etsiä enempää. Ehkä vielä palaan aiheeseen myöhemmin mikäli syksy jatkuu lempeänä ja leppeänä?

Mutta vielä eräs kohde on aivan pakko kuvata vaikka siellä ei kukkia taidakaan olla, nimittäin kirjaston vieressä oleva rakennus joka ymmärtääkseni edelleen kuuluu kirjastolle vaikka siellä ei juuri nyt kirjoja lainatakaan.

Rakennuksen siiven seinää ja kattoa peittää merkittävä kasvillisuus. Voisi olla hauskaa asua talossa jonka rehevä kasvillisuus peittää, ainakin kesällä?

En tiedä varmuudella mikä tämä kasvi on nimeltään, olisiko villiviini? Syksyn värejä siinä jo hiukan näkyy, erikoisesti katolla jota vaan ei ole niin helppo kuvata.



Patsaita Raumalla

Edellä on jo esitelty taidemuseon edustalla päivystävän Mairen ulkoisia avuja.

Raumalta tietysti löytyy muitakin patsaita. Kanaalin rannassa on nuorta naista esittävä perinteinen Kanalin Helmi jota voinee melko rehevään Maireen verrattuna nimittää vähärasvaiseksi vaihtoehdoksi. Se on kuitenkin peräisin ajalta jolloin vähärasvaisuudesta ei vielä niin kovasti kohistu vaikka voivuoria ehkä jo alkoikin pilkottaa horisontissa?

Eihän ole mahdollista että Raumasta(kin) kertovalla sivustolla ei kuvattaisi Kanalin Helmi -patsasta, joka on ehkä ollut parhaiten tunnettu raumalaisuuden tunnusmerkki ties kuinka kauan!

Nimikilpikin siinä on mielestäni joskus ollut, mutta nyt en sellaista löytänyt. Patsas on muistaakseni kokenut jonkinlaisen saneerauksen sinä aikana kun olen Raumalla twistaillut. Ehkä tuo suihkulähteen altaana toimiva ruskea kivirakennelma on uusi?

Yllättävän atleettiselta tuo nainen nyt minun silmääni vaikuttaa. Muistikuvani oli "tyttömäisempi". Tämä vaikuttaa rotevalta SM-tason uimarittarelta joka päivystää uimahallissa.


Alfred Kordelin lie ollut paikallinen mahtimies ja avokätinen lahjoittaja. Kaiketi hän on paikkansa Kanaalin rannassa ansainnut, yhteiskunnan pyyteetön tukipylväs?

Puluilla on tapana jättää kiinteässä muodossa kommenttinsa näihin ulkona sijaitseviin esineisiin. Ties vaikka muuten niin hyveellinen Kordeliini olisi joskus juovuspäissään potkaissut pulua persuksille ja nyt ne hänen puolustuskyvyttömälle patsaalleen kostavat?


En tiedä hevospatsaan taustaa ja motiivia, mutta kyllä Polle epäilemättä on patsaansa ansainnut. Se ei sentään ole mikään yksisarvinen, vaikka kauempaa siltä näyttääkin.

Suitset Pollelta löytyy suusta ja selässä oleva "tappi" on ehkä tarkoitettu ratsastajan avuksi? Joku irstas irvileuka voisi ehkä keksiä sille spesifisemmänkin funktion ratsastajatyttöjen käyttöön mutta pois se minusta.

Tällaisen patsaan suhteen voinee hiukan leikkiäkin laskea koska se ei ole mikään suomalaisen rehellisen työhevosen muistomerkki, vaan paremminkin periaatteessa turha hienostohevonen, ylempien sosiaali- ja varallisuusluokkien aseman symboli.


Niin ulkokirkollinen ja -kristillinen persoona kuin olenkin, unohtaa ei myöskään sovi harmaiden veljesten muistoksi vuonna 1974 kirkon eteen pystytettyä patsasta.

Korkea mutta nöyrän oloinen pysti ilmeisesti esittää fransiskaanimunkkia arvatenkin satojen vuosien takaa jalossa laupeudentyössään. Pulut eivät silti ole häntäkään säästäneet vaikka hän niin hellästi ja suurella sydämellä tuntuu siivekkäitä luontokappaleita vaalivan. Paikallahan on ollut kerjäläismunkkien luostari joskus esiluterilaisena aikana.

Taustalla vilahtava shortsiasuinen turisti puhui englantia naisensa kanssa kuin alkuasukas.


Galleria