| Edellinen | Seuraava |
Niilin - Afrikan mantereen kuuluisan mahtavan virran - alkulähteet olivat polttava kysymys joskus 1800-luvulla. Siihen asiaan lie sittemmin tullut riittävä selko, mutta edellisessä jutussa jäi hiukan avoimeksi kysymys Rauman Kanaalin alkulähteistä.
Rauman aluesairaalan lähellä oleva lampi ei ole mikään vastaus. Tähänkin asiaan on saatava parempi selko, joten lähdenpä sunnuntai-iltapäivällä viimeisen antibiootin turvin samoilemaan Kaunisjärvensillalta Raumanjokea vastavirtaan löytääkseni varman vastauksen.
|
Ensin siellä sairaalan luona on siis ne pari siltaa jotka jo tapasimme edellisessä jutussa. Sen jälkeen tunkeudumme vastavirtaan minulle entuudestaan tuntemattomalle alueelle.
Vesiuoma jatkuu ensin lähes suorana itään päin. Etenen Raumanjoen pohjoisrantaa dokumentoiden ja tutkivan journalismin parhaita perinteitä noudattaen. Maasto on tasaista ja helppoa kävellä ja onhan siinä hyvä polkukin.
|
Suoran osuuden rannasta löytyy joitakin merkkejä mahdollisesti poistetusta vanhasta sillasta.
Sitten joessa on mutkia, mutta yleisesti itäinen kulkusuunta säilyy kun päättäväisesti etenen vesiuoman rantaa vastavirtaan.
Näillä paikoilla joen rannassa on ilmeisesti häärännyt runsaasti myyriä koska maassa on paljon sen mallisia multakekoja. Myyrät ovat nostaneet kaivamaansa multaa maan pinnalle. Hillitsen myyrävihani ja jätän keot hajalle potkimatta. En nyt myöskään yritä virtsata myyränkokoja täyteen.
|
Vastaan tulee pienehkö puurakenteinen silta ja pian tämän jälkeen kaitein ja meluaidoin reunustettu vilkasliikenteinen tie, ilmeisesti 8-tie, eli Turun ja Porin välinen valtatie. Nimiä ei silloissa enää ole.
|
Olen rippikoulun käynyt ja rokotettu sekä nautin kansalaisluottamusta, joten veronmaksajana ja tutkivana journalistina sekä James Bondin Autokokoelman fanisivuston kunniallisena ylläpitäjänä koen olevani oikeutettu ylittämään kasitien juuri tästä kohdasta jossa se ylittää Raumanjoen.
En yritä ylittää tien kaidetta sen korkeimmasta kohdasta, vaan etsin matalamman kohdan. Joen kohdassa on huomattavan korkeat kaiteet, huomaa että ohiajavasta matkailuautosta näkyy vain yläosa kaiteen yli.
Tien ylitys sujuu suuremmitta ongelmitta, mitä nyt joku moottoripyöräilijä vaikutti hivenen hämmästyneeltä kun musta-asuinen partaäijä hyppää pusikosta lähes eteen ja vieläpä Lalli-lippis päässään. Olen luopunut Suomen Keskustasta mutta en vielä ole luopunut vanhasta Lalli-lippiksestä.
|
Enemmän ruumiillista haastetta löytyy 8-tien ylityksen jälkeen. Joutuu kiipeilemään jonkin verran. Raumanjoen varressa on varsinainen ryteikkö josta ei selvää polkua löydy. Ehkä hiukan liian extreemeä kypsään ikään ehtineen kansalaisen rauhalliselle sunnuntai-iltapäiväkävelylle?
Jokivarren ryteikössä eteenpäin kamppaillessa käväisee sairaslomalaisen mielessä sellainenkin kerettiläinen ajatus että kestääkö kunto vai olisiko parempi kääntyä takaisin. Mutta periksi ei anneta, perkule. Akka tieltä kääntyköhön! Maitojunalla en tältä reissulta palaja.
Paikoitellen kaipaisi viidakkoveistä, eikä paljon hämmästyisi vaikka joutuisi vielä huudahtamaan että tohtori Livingstone, I presume. Kasvillisuus on tiheää, metsä varjoisa ja hyviä kuvia on vaikea ottaa. Uusavuton kaupunkilaishemmo kompuroi metsikössä kuin hienompikin neiti-ihminen. Sandaaleissa tämä retki olisi luultavasti jäänyt tekemättä.
Hyttysiäkin metsässä on. Keskikaupungilla ei ole sääsken sääskeä juuri koskaan. Alan tajuta millaiselta Tarzanin ensimmäinen päivä viidakossa on täytynyt tuntua. Tapa tai tule tapetuksi, Tarzan bundolo.
Mutta sitten vihdoin kasvillisuuden keskeltä tulee näkyviin peltinen siltarumpu, sivistyksen ensimmäinen airut. Olen pelastunut!
Huojentuneena nousen ryteiköstä tielle ihmisten ilmoille ja huomaan olevani tutulla paikalla Paronalhon suunnalla, kaupunginpuutarhan liepeillä. Nyt kelpaa taas tallustella kevyesti tasaisella pohjalla ja ilman risuja sieraimissa. Siirryn puron eteläpuolelle.
|
Näillä main kaupunginpuutarhan alueella on muutamia muitakin pienempiä siltoja puron yli.
Eikä tästä olekaan enää pitkälti vesilaitokselle ja Äyhönjärvesta johtavaan vesikanavaan josta Kanaalin vedet siis selvästikin ovat peräisin.
|
Tohtori Livingstonea ei löytynyt, mutta siitä huolimatta katson täten todistetuksi että Rauman Kanaalin alkulähteet ovat juurikin Äyhönjärvessä.
Pidän tätä käytännössä tyydyttävänä tuloksena vaikka selkeästi tiedostankin ettei se vesi synny Äyhönjärvessä eikä se nouse sieltä ylös kuin lähteestä.
Alkulähteestä puhuminen on oikeastaan aika typerää, niin Afrikan Niilin kuin Rauman Kanaalin tapauksessakin, mutta niinpä niistä vaan puhutaan. Kaikki todellinen ei ole järjellistä. Kaikki ihmiselämän ilmiöt eivät noudata tieteen logiikkaa.
|
Joitakin putouksia välissä kuitenkin vielä on, sillä Äyhönjärven vedenpinta on korkeammalla. Erikoisesti täytyy mainita tuo aivan (sisemmän) järven rannassa oleva rakennelma joka laskee vettä ympäröivään "vallihautaan". Sitä täytyi käydä kuvaamassa erikseen kalliolla kiipeillen ison tien puolelta.
Äyhönjärvi on eristetty liikenneympäristöstä padolla siten että jos vaikkapa tankkiauto kaatuu isolla tieltä niin Rauman vesi ei välittömästi ole vaarassa. Sisemmässä järvessä vedenpinta on korkeammalla joten virtaus tapahtuu ulospäin. Tuon padon päällä voinee ajaa moottoriajoneuvollakin vaikka sitä ei yleiseen moottoriajoneuvoliikenteeseen olekaan tarkoitettu. Jäljistä päätellen siellä on kuitenkin ajettu nelipyöräajoneuvolla runsaasti.
|
Oheinen joutsenemo poikasineen oli kuitenkin sunnuntai-iltapäivällä ominut Äyhönjärven padon tien kokonaan omaan käyttöönsä.
Tuo itsekeskeinen asennevammainen lintu osoitti sähinällään täydellistä ymmärtämättömyyttä kuvitettua sanataidetta ja lehdistön vapautta kohtaan, jota täten kadun miehenä, kansantaiteilijana ja tutkivan journalismin kunniallisena edustajana syvästi paheksumme. Lehdistökorttikaan tuskin olisi auttanut. Pumppuhaulikko toimisi kyllä.
|
|
Vesilaitoksen kohdalta Äyhönjärveen johtava vesikanava ja sen viereinen järven padolle johtava tie on myös mielenkiintoinen kuvattava.
Reheväkasvuista eikä ehkä absoluuttisen hypersiistiä seutua, mutta kraanavesi eli raumalaisten juomavesi tuskin tulee tuolta lumpeenlehtien seasta, ainakaan ihan suoraan.
Täälläkin on dobermannien ulkoiluttaminen kielletty. En ymmärrä mitä viranomaisilla on nimenomaan dobermanneja vastaan! Onneksi sekarotuista saa ulkoiluttaa kaikkialla koska sen ulkonäkö ei täsmää minkään kieltotaulun kanssa? Tosin minulla ei ole koiraa. Minulla on kaktuksia ja palmuja eikä niitä tarvitse kävelyttää.
|
Henkistä uhoa ja ruumiillista energiaa edellä kuvattuun urotekoon olen ammentanut Eino Penttilän kovinkin liikunnallisista vakoiluromaaneista. Vaikka pieniähän minun kävelylenkkini vielä ovat näissä kirjoissa kuvattuihin ruumiillisiin rasituksiin verrattuna.
|
Nuo kylmän sodan hengessä kirjoitetut tarinat ovat 1980-luvulta. Toisesta vakoilukirjasta löytyy oheinen vähättelevä viittaus James Bondiin.
Sääli että se Neuvostoliitto otti ja romahti, siinä menetti moni kirjailija leipäpuunsa?
Esa Karhin omatoiminen vakoilutoiminta tuntuu melko hurjalta. Suuren mittakaavan harrastelijavakoilija kuuluu mielestäni realistisesti uskottavuusasteikolla James Bondin kanssa samaan harvinaiseen luokkaan.
Urheilusta en yleisesti ottaen ole erityisen innostunut, varsinkaan penkkiurheilusta eli muiden ihmisten urheilemisen seuraamisesta, mutta Urheilun Pikku Jättiläinen syntymävuodelta 1958 oli pakkoinvestointi. Tämä on viides uudistettu painos. Teoksen juuret löytynevät 1940-luvulta, ajalta ennen Helsingin olympialaisia.
| ||||
Liekö oheisessa kuvassa viitattu kotimainen elokuva Varjoja Kannaksella vieläkin esityskiellossa? Mies Puupää-filmien takaa, Armand Lohikoski kertoo sen olleen esityskiellossa vielä kirjan julkaisun vuonna 1993, mutta siitähän on aikaa jo 20 vuotta.
|
Ydinaseita kait kaikki haluavat vastustaa ja EU:ta kannattaa? Noh, en tiedä miten sitten on mahdollista että ydinaseita kuitenkin on niinkin paljon. Säännöllisin väliajoin suurvaltojen johtajat tuntuvat uusivan arsenaalinsa entistä ehommaksi eräänlaisen aseriisunnan varjolla.
Suurvallat eivät vastusta ainakaan omia ydinaseitaan, vaan haluavat että niiden tekniikka pidetään viimeisen päälle trimmissä. Ja kaiken tämän vanhentuneen tekniikan korvaamisen uudemmalla he saavat kuulostamaan siltä kuin aseiden suorituskyky muka vähenisi kokonaisuutena. Melkoisia myyntimiehiä. Noh, joka tapauksessa uskon lujasti että Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on vaikuttanut kulttuuriimme erittäin paljon.
Marja Alaketola-Tuomisen Jokapojan Amerikanperintö vuodelta 1989 liittyy Turun Yliopiston Historian Laitoksen toimintaan. Seuraavan vahvasti jenkkivastaista kantaa ottavan renkutuksen on laulanut Suklaasydän, tinakuoret -iskelmän sävelin S.Albert Kivinen. Onkohan M.A.Numminen tehnyt siihen sanat?
Valkoisen miehen ujoimman
näin kulmassa Kaakkois-Aasian.
Syystä jota tiedä en
vain etsi ydinlatauksen.
Hän Hanoitakin pommittaa
ja ottaa irti minkä saa,
ja pohjimmiltaan, sen hän ties,
hän onkin pelkkä purukumimies.
Pentagonin peikot pahat ei voi ketään pelottaa,
heillä ovat pommit rahat, mitään eivät aikaan saa.
Aikamme kun rähjättiin,
vihdoin viimein kävi niin
että jätti Vietnamin,
Laosin ja Taiwanin.
Ydinasemonopoli nyt jo murtuu sulaen,
eivät estä mitkään roolit sortumista valkoisten.
DeAgostinin Star Wars -shakkinappuloiden keräilysarjan numero 23 sisältää mustan puoluetta edustavan lumisotilaan joka irtonumerona ilmestyi lehtihyllyyn tiistaina 23.07.2013.
|
Tämä yksilö on hiukan kolhiintunut ja siinä on paikkamaalauksen jälkiä. Pakkaus on aivan vahingoittumaton.
|
Ehkäpä laatukontrolli on havainnut nappulassa puutteita ja tehtaan justeerausosasto on sitä tämän johdosta hiukkasen jatkokäsitellyt?
Mutta vammat ovat sentään suhteellisen pienet, eikä aktiivisotilas nyt niin kovin vammaton voi taistelukentällä ollakaan. Reissussa rähjääntyy.
Elokuussa kahden viikon kuluttua ilmestyvä sarjan seuraava osa #24 pitäisi oleman valkoisen puolelle kuuluva sullustanilainen Nien Nunb -niminen Lando Calrissianin perämies joka näyttää siltä kuin käyttäisi jonkinlaista naamaria, mutta ilmeisesti ne ovat hänen normaalit kasvonsa.
