Edellinen | Seuraava |
Rauman Kanaali on niin kuuluisa että täytyyhän siitäkin olla oma juttunsa. Tosin en ole syntyperäinen raumalainen enkä tiedä Kanaalin tarkkoja rajoja. Kanaalin alkulähteet kaiketi löytyvät jostakin vesilaitoksen lähistöllä olevasta Äyhönjärvestä? Varsinainen Kanaali sanan suppeassa merkityksessä saattaisi alkaa vaikkapa kauppakeskus Suvituulen kohdalta?
|
Aloitamme matkamme sisämaasta pitkin Kanaalin alkulähteitä kohti merta heinäkuun puolivälin jälkeen 2013 sairaalan lähellä olevan lammen luota, Vanhan Rauman kauimmaiselta reunalta. Olkoon tämä juttu kesän 2013 kohokohta JBA-sivustolla koska pitkähkö tästä taitaa muodostua.
Siellä sairaalan lähellä on ensinnäkin kolme siltaa Raumanjoen yli. Kauimmainen silta on nimetön puurakenteinen kevyen liikenteen silta josta pääsee sairaalan lähellä olevalle lammelle. Vesi ei tässä ole syvää, sillä pieni koira (kuvassa) pystyy kahlaamaan Raumanjoen poikki.
|
Toinen silta merelle päin on vankkarakenteinen ja melko uusi Kaunisjärvensilta jonka kautta nykyisin kaiketi pyritään ohjaamaan autojen läpikulkuliikennettä vanhan kaupunginosan ohi.
Illan hämärtyessä joudun käsivaralta kuvatakseni vastentahtoisesti ruuvaamaan vanhan pokkarin herkkyysasetuksen tappiin saakka eli arvoon 400 ASA.
|
Kolmantena kaupungin keskustaan päin on vanha kivinen Orellinsilta joka nykyisin on rauhoitettu kevyelle liikenteelle. Esimerkiksi 1980-luvulla autoliikennekin kulki tästä yli ja kyllä siinä muistaakseni silloin oli asfalttipinta.
Sillan puiset kaiteet lienevät kuitenkin uudehkot, kaiteeseen integroituine istuimineen. Vanhat kaiteet olivat muistaakseni matalammat. Nimikyltille on lintu jättänyt käyntikorttinsa. Siltojen nimikyltitkin toki ovat kohtalaisen uusi keksintö.
|
Tämän jälkeen Raumanjoen yli on useita pieniä puurakenteisia siltoja joista eräät näkyvät johtavan vain yksittäisen talon pihaan, joten en kuvaa niitä sen paremmin. Eivät ilmeisesti ole yleiseen käyttöön tarkoitettuja. Tässä en siis suinkaan pyri luettelemaan kaikkia siltoja.
Nyt olemme jo Vanhan Rauman sisällä.
|
Kirkon itäpuolella meitä tulee vastaan vanha kivinen silta jonka nimi on Pajasilta. Kirkon itäosa näkyy tuolta sillalta hyvin silloin kun puissa ei ole lehtiä, mutta kesäisenä aikana näkyvyys on lehvien rajoittama. En tiedä mikä se "paja" on johon sillan nimessä viitataan. Tuskin se kirkkoon mitenkään liittyy?
Aivan kirkon läheisyydessä on kuitenkin joskus kauan sitten ollut jopa ampumarata (kertoi seuran ampumakouluttaja Helassalon Heikki). Innokkaat ampujat kuulemma harjoittelivat radalla sunnuntainakin kirkonmenojen aikaan ja tämä jostakin kumman syystä aiheutti närää ahdasmielisessä ja harrastustoiminnan tärkeyttä ymmärtämättömässä kirkkokansassa. Nykyinen ampumarata on kirkosta kaukana kaukana.
|
Tässä välissä voisi ehkä hiukan pohtia eri kuvasarjan puitteissa ja aivan erilaisessa valaistuksessa sitä millainen tilanne näillä paikoilla on ollut satoja vuosia sitten.
Kirkon kohdalla on täytynyt olla kuivaa maata 1400-luvun lopulla koska eihän kirkkoa ole veteen rakennettu. Sairaalan lähellä olevat kalliot lienevät olleet kuivaa maata jo 1200-luvulla.
|
Sitten luostarikirkon rakentamisen maankokoaminen on nostanut maata merestä useita metrejä yli 500 vuoden aikana ja rantaviiva on paennut länteen.
Maan kohotessa saaria on yhdistynyt mannermaahan ja kanaalin vesiuoma on jatkanut toimintaansa ilmeisesti koko tämän ajan. Tokkopa sen paikka kirkon vieressä oleellisesti on muuttunut, mutta muualla on muutoksia voinut tapahtua. Ja on kai sen uoman pohjan täytynyt kaivautua hiukan syvemmälle vuosisatojen kuluessa.
Nykyisin virtaussuhteisiin saattavat vaikuttaa ratkaisevasti yläjuoksulla viime vuosisatoina tehdyt järjestelyt. Äyhönjärven rannalla on mm. louhittu kanava jonka tarkoitus oli johtaa makeaa vettä paperitehtaalle.
|
Kuljemme nöyrinä ja synnintuntoisina luterilaisina(?) Kanaalin vartta alavirtaan Pyhän Ristin Kirkon ohitse ja seuraavaksi kirkon länsipuolella tulee toinen vanha kivisilta, Kirkkosilta jota jo edellisessä kirjoituksessa olemmekin kuvailleet.
Vettä ei ole paljon, mutta innokkaat kalamiehet ovat kuulemma näiltä main kalojakin ihan oikeasti ylös nostaneet. Leikillisessä puheessa "kirkonmatalasta" saatu saalis kuitenkin tarkoittaa läheiseltä kauppatorilta ostettua kalaa.
|
Jostakin syystä Kirkkosillan kaiteessa on kiinni useita riippulukkoja. Liekö kyseessä jokin vanha traditio?
Voisiko tuo olla katkerien saatananpalvojien kauhea kosto evankelisluterilaiselle valtiokirkolle?
Tulee mieleen miten Hämeenlinnassa varusmiesaikana eräs vanhempi ikäluokka jätti Linnan kasarmilta lähtiessään kaappiensa riippulukot - lukittuina ja ilman avaimia - muistoksi erään "suositun" kantakersantin polkupyörän pinnoihin, mutta on vaikea nähdä miten Kirkkosillan kaiteessa olevat lukot estäisivät kirkon toiminnan? Kantakessut ovat kuitenkin huomattavasti dynaamisempia olioita kuin kiviset kirkkosillat. Kantakessun täytyy liikkua, kirkkosillan mielellään ei.
|
Kirkon jälkeen joessa on hauskannäköinen kohta johon tässä välissä palaan eri aikaan ja erilaisissa valaistusoloissa otettujen kuvasarjojen puitteissa. Kaikkia näitä kuvia ei ole otettu samana päivänä.
|
Tuo tummanpunainen rakennus aivan puron rannassa! Valkoiset ikkunanpuitteet ovat enimmäkseen feikkejä. On siinä hiukan lautaakin, mutta periaatteessa nuo ikkunanpuut on vain maalattu seinään. Oikeita ikkunoita sillä seinällä ei ole yhtään.
Tuon erikoisen rakennuksen nurkalta Kirkkosiltaa kohti (siis kulkusuunnassa taaksepäin) kuvaten puron varren kasvillisuus näyttäytyy erikoisen rehevänä, kuten näkyy kuvissa oikealla. Nämä kuvat on otettu aiempaan kellonaikaan niin että Aurinko paistaa rannan vihreille kasveille. Ovatkohan nuo saniaisia?
|
Alamme jo lähestyä kauppakeskus Suvituulen luona olevaa jyrkkää mutkaa jonka jälkeen vesi virtaa lähes etelään ja voitaneen jo puhua varsinaisesta Rauman Kanaalista.
Tähän asti olemme kulkeneet suunnilleen länteen päin.
|
Tuossa oikealla kuvatussa kohdassakin on kuitenkin joskus ilmeisesti ollut silta koska siinä näkyy vanhat silta-arkut.
Vihdoinkin Vänninsilta. Tällä kohtaa vesiväylä tekee tosiaan jyrkän mutkan virtaussuunnassa vasemmalle.
|
Saavumme vihdoin Suvituulen takaiselta kapealta kujalta sivistyksen, kestopinnoitetun ajoradan ja Hesburgerin pikaravinnon piiriin. Vanha Rauma on jäänyt taa. Kanaalin ranta on kivetty lähes koko matkalta tästä eteenpäin.
Tässä vaiheessa vaihdamme hiukan vanhempaan paremmassa auringonpaisteessa otettuun kuvasarjaan jossa pokkarin herkkyysasetus oli 100 ASA.
|
Kanaalin tätä Vänninsillan ja Tarvonsaarensillan välistä suoraa etelään suuntautuvaa osuutta suihkulähteineen voisi ehkä nimittää sen kauneimmaksi?
|
Ainakin tämä näyttää selkeältä ja puhtaalta. Hiukan rehevöitynyt Kanaali tosin epäilemättä on.
Seuraava tärkeä silta alajuoksulla päin on jyhkeä Tarvonsaarensilta jossa Valtakatu ja Vanhan Rauman suunnassa oleva Kuninkaankatu muuttuvat toisikseen ylittäessään Kanaalin.
Kaupungintalon edessä on kesäisin Kanaalissa Tarvonsaarensillan ja Saunasillan välissä paikallisesti merkittävä taideteos nimeltään "Kolme Sulotarta". Talveksi se otetaan pois vedestä. Se onkin vain "kesäveistos" joka epäilemättä toisinaan kaipaa pintaansa pientä ehostusta.
|
Veistoksen nimikyltti on jo vaikeasti luettavissa, mutta (keramiikasta tunnetun) taitelija Kerttu Horilan Kolme Sulotarta on kuitenkin sen mukaan peräisin vuodelta 1999.
Kesäveistos esittää kolmea luonnollisen kokoista kypsähköön ikään ehtinyttä sulotarta säädyllisissä uima-asuissaan sekä heidän kookasta sammakkoprinssiään joka arvatenkin odottaa neitosilta suudelmaa materialisoituakseen ihmisprinssiksi.
Sammakkoprinssissä on materiaa melko runsaasti, joten fysiikan kannalta tämän sammakon muuttumista mieheksi ei voi pitää täysin pois suljettuna. Materaali riittää, joten luonnontieteiden peruspilareihin lukeutuvaa "aineen häviämättömyyden lakia" ei ainakaan rikottaisi. Ex nihilo nihil
, mutta kun tässä nimenomaisessa transformaatiossa ei tarvitsisi luoda mitään tyhjästä.
Aluksi sammakon tilalla oli kylläkin eräänlainen kanaverkosta muotoiltu Väinämöinen, joka veneestä käsin lemmentuskissaan tavoitteli Kanaalissa sijaitsevaa naiskauneutta. En muista montako kauniimman sukupuolen edustajaa kanaalissa silloin kahlaili, olisiko ollut vain yksi ainokainen tyyliin Kalevalan Aino? Mutta ehkä se oli aivan eri taideteos?
|
Heti veistoksen jälkeen ihan lähellä on Saunasilta josta voisi ehkä sanoa että siinä Kalliokatu ja Vanhan Rauman suunnalla eli idässä oleva Kauppakatu vaihtuvat toisikseen. Kaupungintalo on edelleen aivan lähimaastossa kulkusuunnassa oikealla.
No onhan siinä kyllä ainakin yksi sauna lähellä, nimittäin kaupungintalon ylimmässä kerroksessa. Olen siinä saunassa kertaalleen tullut vierailleeksi kun vielä olin väleissä Suomen Keskustan Rauman kunnallisjärjestön kanssa.
Saunasillassa on uudehkot massiiviset kiviset kaiteet, mutta niiden päällä olevat puiset kaiteet ovat hoitamattomina jo mennet kovin huonon näköisiksi vaikka ne kaiketi on tarkoitettu koristeiksi.
|
Saunasillan jälkeen on pieni putous jonka jälkeen Kanaalin vedenpinnan taso onkin jo yhtä kuin merenpinnan taso, eli tähän saakka voisi tulla veneellä mereltä. Nykyinen patototeutus ei ole kovin vanha. Sitten Kanaalin kulku kääntyy oikealle, lähes lännen suunnalle.
Lähestymme entistä kirjastoa, nykyistä kaupunginteatteria. Tällä kohtaa Kanaalin toisessa laidassa on uudehkot venetsialaiset portaat. Jos kuka luottaa että hänellä voisi olla jeesuksenomaisia vetten päällä kävellä käpyttelyn lahjoja niin siinähän sitä sopinee pruuvata. Eihän entinen poikakaan tiennyt osaako soittaa viulua ennenkuin sitä yritti.
Venetsialaisille portaillekin saakka siis mereltä veneellä pääsee ja maihin nousu siinä saattaisi olla helpohkoa. Veneen syväys täytyy kuitenkin olla melko pieni. En sitten tiedä mitä kaupungin järjestyssääntö tai virkavalta sihen sanoisi. Eihän venetsialaisia portaita kaiketi ole veneestä maihinnousuun tarkoitettu. Mihin ne sitten on tarkoitettu? Ööh, hyvä kysymys.
|
Kaupungnteatteriksi muuttuneen entisen kirjaston kohdalla on uudehko vain kevyelle liikenteelle tarkoitettu Fyyrinsilta. Tässä kohdassa ei ennen siltaa lie ollutkaan.
|
Tässä yhteydessä lie noteerattava myös Fyyrinsillan lähellä Kanaalissa olevat suihkulähteet ja Kanaalin rannassa sijaitseva Rauman uusi kirjasto.
Vaikka ei se uusi kirjasto nyt enää niin uusi ole. Tuo kirjaston nimellä kulkeva lasipalatsi on kuulemma raumalaisten olohuone. Aukioloajat ovat joka tapauksessa rajoitetut.
Tuo puurakenteinen runsaan kymmenen metrin(?) jännevälin silta tuli muistaakseni maksamaan kokonaista 600'000 markkaa eli nykyrahassa noin satatuhatta euroa. Moni varmaan vielä ajattelee sitä "Kirjastonsiltana".
Fyyrinsillan virallinen nimi perustuu lähellä olevaan eräänlaiseen taideteokseen joka esittänee jonkinlaista majakkaa eli "fyyriä". Valotkin siinä fyyrissä joskus on ollut, mutta jotkut ovat olleet kovasti huolissaan noiden valojen sekaantumisesta punaisten ja vihreitten liikennevalojen kanssa.
|
Kanaalin mutkan jälkeen tulee Vähämaansilta jonka yli kulkee huomattava määrä reipasvauhtista autoliikennettä.
|
Vähämaansillan kaiteen vanhoihin metallilevyihin ulkopuolelle on jälkikäteen ihan joku ulkomaalainen taiteilija valinnut värisävyt, joten kyllä niiden täytyy olla oikein. Jos ei miellytä silmää niin vika on värisilmässä. Taiteilija ei voi erehtyä, varsinkaan ulkomainen taitelija.
Tosin värisävyt ovat jo voineet vuosien varrella auringonpaisteessa haalistua alkuperäisistä.
Kansan käsityksen mukaan sillan nimi on ehkä epäonnistunut koska kansan karttuisa käsi on koettanut muotoilla sillan nimeä meren puoleiseen kylttiin muotoon "Pillusilta".
Olen kyllä kuullut hiukan maltillisemman vanhan version sillan nimestä, "Pususilta". Se lie ollut silta jossa nuoret treffien lopuksi pussailevat, luullakseni juuri tämä silta joka sijaitsee Sinisaaren suunnalla.
Vähämaansillan jälkeen Kanaalissa on levennys jossa on jonkin verran tilaa raumalaisten veneille ja veneiden laiturille. Siinä on myös luiska jonka kautta voi kärryjen ja vetoauton kanssa laskea veteen tai nostaa vedestä pienehkön veneen. Merenpinnan tasohan on jo edellä saavutettu. Ylempänäkin on Kanaalissa venepaikkoja joskus ollut, ainakin kirjaston kohdalle asti. Raumalaisten enemmät venepaikat ovat toki muualla, ennen kaikkea Syväraumanlahdella joka tietääkseni on ihan Suomen suurimpia pienvenesatamia.
Tähän mennessä lienemme jo kulkeneet läpi Kanaalin rannassa tiheimmin rakennetun ja asutun Rauman. Huomattavasti kauempana meren suunnalla on vielä yksi silta, raskaan liikenteen hyödyntämä Anderssoninsilta jonka yli ajavat mm. raskaat "paperirekat" sataman ja paperitehtaan välillä. Sinne täytyy kuitenkin tehdä eri retki ja erilaisissa valaistusolosuhteissa. Eipä sieltäkään kylläkään avomerta kunnolla pääse näkemään.
|
Esitän seuraavat jo matalalta paistavassa ilta-auringossa otetut kuvat itse asiassa kronologisesti väärässä järjestyksessä, mutta ehkä se ei haittaa koska ne on kuitenkin melko lyhyellä aikavälillä kuvattu.
Tuolla kaukana taustalla häämöttää Vähämaansilta kun kuljemme hopeapajuin reunustettua Kanaalin rantaa kohti länttä ja merta.
|
Matkaa viimeiselle sillalle meren rantaan tosiaan on jonkin verran enemmän kuin mihin keskikaupungilla on tottunut. Olemme nyt tulleet kuin lähes maaseudulle?
En oikeastaan osaa sanoa voidaanko vielä tässä vaiheessa puhua Rauman Kanaalista sanan täydessä merkityksessä vai voisiko tällä vesiväylän osalla olla erilainen nimi?
|
On täälläkin sentään vielä jotakin, nimittäin oppilaitos jota olen tottunut nimittämään "uudeksi kauppaoppilaitokseksi". En muista sen virallista nimeä. Olen tältä osin auttamattomasti pudonnut kehityksen kelkasta.
Rauma-salissa olen siellä kuitenkin vierailut pari kertaa. Se lie Rauman kaupungin suurin ja paras juhlatila. Sopinee hyvin myös näytelmien ja musiikin esittämiseen. Valaistus- ja äänitekniikkaa pitäisi löytymän.
Mutta se kauan kaivattu Anderssoninsilta vaatii nyt jakamattomana kaiken huomiomme. Sen vuoksi olemme täällä joten sitä on kuvattava. Ja sepä onkin siinä ihan lähellä.
|
Tällä kohdalla rautatiekin ylittää rakkaan vesiväylämme. Anderssoninsillalla on toisessa reunassa tilaa kevyelle liikenteelle, mutta lisäksi on rakennettu erillinen uudehko kevyen liikenteen väylä. Sikäli voisi väittäää että siltoja onkin oikeastaan kaikkiaan kolme kappaletta.
Rautatiessä on tasoristeys joten tällä kohdalla on autoilijoiden syytä hiukan varoa sillä vetureita ja tavarajuniakin sentään toisinaan vielä kulkee ratapihalta paperitehtaan ja telakan suunnalle, vaikkakin se lie vähemmän liikennöity sivuraide joka ei johda mihinkään muualle.
|
Anderssoninsiltaa on vaikea kuvata kokonaisuutena hyvin ellei kiipeä korkeille "Merikoulun" rappusille. Edessä olevat lehtipuut vaikeuttavat näkyvyyttä kesäisenä aikana.
Olisikohan Merikoulun oikea nimitys Merenkulkuoppilaitos? En ole syvällisemmin paneutunut raumalaisten oppilaitosten terminologiaan enkä aio väitellä asiasta väittelytieteiden tohtoriksi.
|
Anderssoninsillan nimikyltit eivät mielestäni ole mahdollisimman hyvässä ja kiiltävässä kondiksessa. Täällä periferiassa ne ehkä saavat osakseen vähemmän hellästi huoltapitävää huomiota kuin lähes kaupunginjohtajan syyttävien silmien alla olevat kaupungin keskustan siltojen kyltit.
Ehkä jokin sataman tavara-autoista putoava aine syövyttää kyltin kaunista pintaa? Sataman suunnalla yli vuosikymmenen työmatka-polkupyöräiltyäni ja silmälasien käyttäjänä voin hyvin helposti kuvitella että kuorma-autoista ainakin ajoittain lentää lastin ainetta pölynä ulos.
Merelle ei tosiaan tältä viimeiseltäkään Kanaalin ylittävältä sillalta, tai mistään sen lähistöltäkään, kovin hääppöistä näköalaa tarjoudu. Jos Raumalla haluaa nähdä avomerta niin sitä täytyy lähteä katsomaan erikseen.
|
"Niin suuri on maa - Koskettava kuvareportaasi Neuvostoliiton nykypäivästä" on vuonna 1990 painettu Rauman kaupunginkirjaston poistokirja. Siis kokonaista 23 vuotta sitten.
|
Neuvostoliiton romahdus oli siis kirjaa tehtäessä jo varsin lähellä. Näin jälkikäteen siitä on helppo löytää viitteitä. Jälkiviisaus on viisauden korkeimmalle jalostunut muoto. Ehkä se siinä ajassa oli kuitenkin vain jonkinlaista turhautuneisuutta ja orastavaa periaatteessa rakentavaa uuden paremmin toimivan ratkaisun etsintää.
|
Harvapa kuitenkaan oikeasti silloin tosiajassa lie suurvallan romahdukseen uskonut. Muistan miten jonkin verran itäisen rajanaapurimme kanssa tekemisissä ollut veljeni Pasi leikitteli myös ajatuksella, mutta luulenpa että yllätys se hänellekin lopulta oli.
|
NL:n kommunismi sitten lopulta joutui myöntämään olevansa se heikommin toimiva talousjärjestelmä. Kaikessa on pohjimmiltaan kyse taloudesta. Jos ideologia ei nykymaailmassa tuota voittoa niin se on huono ideologia.
Suomessa NL:n hajoaminen on nähtävästi haluttu kokea voittopuolisesti hyvänä asiana. Minusta Kylmä Sota ei kuitenkaan ollut meille suomalaisille epäedullinen. Kaikkea ei pitäisi arvioida amerikkalaisesta perspektiivistä.
Adolf Hitlerkään ei ollut meille suomalaisille mikään ongelma. Päinvastoin, Saksan aseapu ratkaisevasti auttoi pitämään maamme itsenäisenä. Itsekkyys on ihan hyvä asia. Älkäämme suomettuko, olkaamme vilpittömän terveesti itsekkäitä, me suomalaiset.
|
En yleisesti ottaen erikoisemmin arvosta mitään kehäkolmosen sisäpuolella olevaa, mutta raumalaisten edustajana lienee moraalinen velvollisuuteni noteerata Rauman kaupungille annettu lahjakirja Espoo maalaispitäjästä suurkauppalaksi vuodelta 1975.
|
Kyseessä on espoolaisten lahjoittama muisto Rauman kaupungille 15.04.1978 tehdyn retken johdosta, kuten kansilehdeltä käy ilmi. Lahjakirja oli lopuksi päätynyt Rauman kaupunginkirjaston poistohyllyyn.
|
Investoin siihen yhden euron suuruisen summan ja se on henkilökohtaista omaisuuttani kunnes ulosottomies sen kantaa pois.
Raumalaisten edustajana mitä sydämellisimmin kiitän tuota Espoon retkuetta 35 vuoden takaa tästä suuriarvoisesta lahjasta josta sydämetön Rauman kaupunki kiskoi minulta kokonaisen euron myyntivoiton.
|
Helsinki on kaupunki jonka mieluiten vaikenisin kuoliaaksi. Jotakin sitä koskevaa kuitenkin kirjahyllystä löytyy. Ja olen minä sieltä käynyt ostamassa yhden .38 revolverin, brasilialaisen rosterin. Soiva peli sinänsä.
Noista ampuma-aseiden kaliiperimerkinnöistä vaan täytyy aina muistaa että esim .38 periaatteessa tarkoittaa 0,38 tuumaa. Se lukuja edeltävä piste ei ole mikään kirjoitusvirhe eikä sitä saa jättää pois. Kokonaiset 38 tuumaa on ihan eri asia kuin 0.38 tuumaa. Jenkit jättävät mielellään pienistä luvuista desimaalierottimen edestä nollan pois ja tämä tapa on pesiytynyt muuallekin. Meillä euroopassahan desimaalierottimena on pilkku, eikä piste kuten amerikassa, mutta tämän kaliiperin käytäntöön vakiintunut nimi juurikin on .38 eikä ,38.
|
Kaunokirjallisuus on minulle hiukan vierasta, ainakin ellei se ole jännityskirjallisuutta. Dekkareita kyllä kelpaa keräillä. Varsinaisesti olen kuitenkin tietokirjallisuuden ystävä.
|
Puun työstö voisi olla ihan mielenkiintoisia mahdollisuuksia avaava valmius. Vaikka olenkin pyrkimässä periaatteessa metallialalle.
Puusta voisi tehdä vaikka pontattua lautaa, huonekaluja, ikkunanpuitteita, siltapalkkeja, rakennusten kattotuoleja, seinäelementtejä, valmistaloja.
Jos nimittäin olisi taloudellista papua ranteessa ja runsaasti yrittäjähenkeä. Ehkä vaikeaa saada käytännössä kannattamaan taloudellisesti, mutta ylen hyödyllisiä valmiuksia joka tapauksessa.
Jos tulee vaikka sota niin kyllä vielä löytyy käytännön osaamiselle kysyntää vaikka nyt tuntuu että mikään ei kannata. Kaiken pitäisi nykyisin olla niin tavattoman hienoa ja kallista valmistaa ja sittenkin se täytyy tuottaa jossakin vinkuintiassa tai muussa halpatuotantomaassa ettei vaan suomalaiset vahingossakaan työllisty.
|
Lapin kunnankirjastosta on poistettu erikoinen vanha kirja johon on sidottu viisi hyvin erilaista kirjaa samoihin kansiin.
Teosten aiheet vaihtelevat keuhkotaudista, ensiavusta ja kasviaineilla värjäyksestä aina kivikauteen saakka.
Vanhin osakirjoista on painettu 1888, nuorimmat 1900-luvun alussa ja kirjoittajatkin ovat kaikissa erilaisia. Yhdistävää tekijää on vaikea löytää.
Mikä lie Lappi T.L.:ssä johtanut tällaiseen säästösidontaan. Tuntuu aika erikoiselta ratkaisulta. Kirjan otsikkona "Keuhkotaudista, Wärjäyksestä ym." ei oikein tunnu tyydyttävältä.
Myös ohessa kuvattu Friedrich Engelsin kirja Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä on Lapin kunnankirjastosta peräisin. Tämäkin poistettu kuitenkin Rauman pääkirjastossa kuntaliitoksen jälkeen. Lappi T.L.:stä tuli muistaakseni yllättävän kovia kommunisteja.
|
Niinkutsuttu huuhaa myös sijansa saakoon. Tosin täytyy samalla ehdottomasti ilmaista se mielipide että huuhaan torjunnassa on osittain menty liiallisuuksiin. Tiedeyhteisö on ikäänkuin ottanut sen kannan että kaikki tieteelle tuntematon on automaattisesti huuhaata.
Luonnontutkijan ei pitäisi ummistaa silmiään todellisuudelta, vaan omata avoin mieli. Luonnontutkijan ei pitäisi yrittää sanella luonnolle mikä on mahdollista ja mikä ei. Terve järki ja "logiikka" ei kuitenkaan ratkaise, pitäisihän nykyfysikkaa tuntevien tämä tajuta.
|
Ståhlberg ja Svinhufvud olivat itsenäisen Suomen valtion ensimmäinen ja kolmas presidentti. Oheiset kirjat herättävät heidät henkiin, vaikka eivät olekaan varsinaisia elämänkertoja, vaan keskittyvät pelkästään presidenttivuosiin.
|
Erikoisesti Ståhlbergista saa kirjasta varsin myönteisen vaikutelman. Ajat olivat myrskyisiä ja vaikeita silloin 1900-luvun toisen vuosikymmenen lopussa. Presidentti-instituutio oli nuori eikä kahtiajakautuneen kansan johtajan tehtävä ollut helppo.
Mannerheimin kunnioitus on valitettavasti romahdusmaisesti vähentynyt näitä kirjoja lukiessa. Mokoma yliarvostettu känkkäränkkä persikkaposkinen diiva ja primadonna, monarkisti ja Venäjän asioihin puuttuja. Missä se väitetty isänmaanystävyys ilmenee ellei se ilmene käytännön teoissa jotka ylittävät lyhytjänteiset henkilökohtaiset pyyteet. Noh, olihan hänellä kyllä sitten vielä parikymmentä vuotta aikaa opetella edes hiukan sosiaalisemmille ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmille tavoille.