Edellinen | Seuraava |
Elämän taistelu jatkuu. Heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä sen kun vaan porskuttaa eteenpäin. Ehkei se ole reilua, mutta niin se nyt vaan on.
Kulturens Gryning on kiehtova isokokoinen Bonnierin ruotsalainen (käännös)kirja vuodelta 1961. Kaupunginkirjaston poistoja ja taisipa olla ihan Rauman kaupunginkirjaston kansissakin.
|
Suureksi osaksi se on painettu ruskealle paperille ja varustettu "mustavalkoisin" piirroksin, mutta joukossa on runsaasti myös isoja maalauksia parempilaatuisella valkoisella paperipohjalla.
Maalausten tyyli ei mielestäni ole kovin tarkka ja yksityiskohtainen, mutta mukavia ne ovat tällaisinakin. Värikkäitä.
Arvailusta väistämättä on ainakin osittain kyse, mutta maalaukset sytyttävät historian elämään. Tällaista taidetta kadun mieskin ymmärtää. Picturae sunt libri laicorum,
kuten ylenkatseiset kirkonmiehet ovat aina julistaneet.
Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasta tuli mieleen kirkkoaiheinen vitsi jonka kertoi valtion nuorempi virkamies Richard Lamm (jossakin olen kirjottanut nimen väärin "Lamb"). Elokuvassa nuori verevä nainen pakenee illan hämyssä himokasta kähmijää kirkkoon. Takaa-ajaja seuraa kuitenkin edelleen sinnikkäästi. Hädissään hehkeä neitokainen alkaa kiivetä kirkontorniin ja huutaa ahdistelijalleen: 'Lopettakaa heti tai huudan apuun kirkkoherran!'. Huuliaan nuoleskeleva mies ei tästä kuitenkaan pelästy vaan huohottaa 'Minä olen kirkkoherra!'.
|
Kokemäkeä ennen ja nyt on vuodelta 1955, joten ihan nykypäivän Kokemäkeä se ei kuvastele. Joitakin värikuviakin on kuitenkin mukana. Selvästikin äveriäs kunta, on millä mällätä.
|
Vanhat värikuvat ovat sävyiltään haaleahkoja, enkä ole niitä raaskinut käsitellä kovin rankasti ettei alkuperäinen hento tunnelma menisi pilalle.
Paint Shop Pro -kuvankäsittelyohjelman toiminnon Colors / Histogram Functions / Stretch teen yleensä aina, mutta tässä tapauksessa se muuttaisi värikuvat sävyiltään luonnottoman jyrkän näköisiksi.
|
Mutta sen vaan sanon että se on tuo Adolf Hitler suhteellisen tunnettu mies, noin niinkuin tuntemattomaksi Hitleriksi.
Neukuthan sinne Hitlerin bunkkerille ensin ehtivät, joten muiden muassa Adolf Hitlerin ja Eva Braunin poltetut maalliset jännökset löytyvät itämaisesta tietolähteestä. Hampaat on tutkittu ja kuvattu.
Hitleriähän on reposteltu runsaasti toisen maailmansodan jälkeen. Liittoutuneiden sotapropaganda on ikäänkuin jäänyt päälle vaikka sota loppui vuosikymmeniä sitten.
|
Mutta sen vaan sanon että toinen maailmansota oli suoraa seurausta ensimmäisen maailmansodan huonosta jälkihoidosta. Ei siinä yksi sälli mitään ratkaissut. Hitler tai ei Hitleriä, sota olisi tullut joka tapauksessa. Toinen maailmansota oli ensimmäisen maailmansodan jatkoaika. Sota ei koskaan ole yhtä miestä kaivannut.
Ja onhan se nyt selvääkin ettei tuollaisilla pienillä viiksillä oikeasti pysty valtakuntaa hallitsemaan menestyksellisesti, ymmärtäähän tuon jokainen!
|
Sellaista se elämä vaan on.
Kaikenlaista voi sattua. Uppoamattomat laivat painuvat syvyyksiin. Mahdoton tapahtuu. Satuhäät eivät ehkä johdakaan ikuiseen paratiisiin.
Kaiketi he olivat välillä onnellisiakin. Voineeko enempää kohtuudella vaatiakaan.
|
Tämä James Bondin Autokokoelma-sivuston Galleria on kehkeytynyt oman henkilökohtaisen elämäni ristipaineissa omaan omituiseen suuntaansa.
Varsinaista pääaihetta että JBA-kokoelmaa en näe lähiaikoina mahdolliseksi juurikaan edistää. Vanhan materiaalin saneerausta tarvittaisiin, mutta motivaatio siihen on heikko.
|
Ajankohtaista elämässäni varsinaisesti olisi diabeteksen hoito ja valmistautuminen päätoimiseen opiskeluun. Nämä kirjat haluan kuitenkin esittää sivustolla. Se on kuin taistelulippu.
Nämä kirjat todistavat sen että tässä linnoituksessa ollaan hereillä, elinvoimaisia ja valmiita ampumaan kaikista putkista heti kun vihollisen silmänmunat alkavat erottua.
Vanhat kirjat ovat liian hieno aihe jättää käsittelemättä ja jostakin syystä juuri JBA-sivusto on valikoitunut palvelemaan tätä tarkoitusta, niin kaukana kuin monet näistä kirjoista aiheeltaan James Bondista ovatkin. Tai no jaa, eikös Bond ollut jonkinlainen monilahjakkuus ja kaikkitietävä tyyppi joka tunsi viinit ja laulut ja naiset yms kuin omat taskunsa?
Aulis Juvela oli raumalainen vasemmistolaispoliitikko, kansanedustaja. Kirjassaan Satamapastorista ydinvoimaan vuodelta 1997 hän kuvaa mm. raumalaista reaalitodellisuutta.
|
Kuvattu on mm. raumalainen työväentalo Soihtula joka oli aikoinaan kovasti uutisissa. Olen siellä itsekin käynyt jossakin rokotuksissa. Sokerinpalana annetun poliorokotuksen sain ainakin siellä. Yhdistyksellä ei ollut varaa kunnostaa taloa ja se purettiin pois. Siinä on edelleen jäljellä tyhjä plassi linja-autoaseman vieressä. Autojen pysäköintialuetta.
|
Itse en ole vasemistolainen koska koen itselleni vieraaksi mm. monikulttuurisuuteen pyrkimisen, yksityisen elinkeinotoiminnan vastustamisen ja toiminnan työväestön puolesta työttömiä vastaan, mutta varmaan monet vasemistolaiset ovat periaatteessa aivan kunnollista väkeä.
Tuosta vuonna 1964 Raumalla tapahtuneesta merionnettomuudesta monet minua vanhemmat olivat täällä kovasti järkyttyneitä. Minähän en vielä tuolloin edes ollut Raumalla ja se tuntuu kaukaiselta asialta. No joo, on kai se aina traagista kun nuorten ihmisten elämiä haaskaantuu turhaan.
|
A Peoples History of the United States on erilainen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen historia vuodelta 1980. Tätä ei lie kirjoitettu republikaanien puoluetoimistossa. Kirjoittaja on halunnut asettua sorrettujen puolelle.
|
Vallan alkaa huimata kun ajattelee kaikkia niitä näköaloja joita nämä kirjat avaavat.
Kummallista että infoähky on keksitty vasta Internetin aikakaudella, sillä näköjään sellaisen voi aikaansaada jo kirjapainotaidon avulla.
|
G-mies Jerry Cotton, Juha Mieto, Alexis Kivi ja Väinö Linna sulassa sovussa.
Juha Mieto tietysti on eteläpohjalainen ikoni, mutta enpä vaan voi olla arvostelematta tätä siitä että hän äänesti eduskunnassa "uuden" aselain puolesta. Metsästyksen, reserviläistoiminnan ja ampumaurheilun ystävä ei olisi niin tehnyt.
Jerry Cottoneita olen nuorena lukenut ahkerasti 1970-luvulla. Vanhemmiten ne ovat ehkä hiukan menettäneet viehätystään mutta on aina ilo löytää vanha Kottoni.
Onkohan Cotton-lehti alkanut jo 1961 kun tuossa numerossa toivotetaan onnea vuodelle 2002 ja ylälaita julistaa että 40v. Suomessa. En kuitenkaan usko että kyseessä olisi pelkästään suomalainen lehti. Yhteyksiä lie ollut ainakin Saksaan.
Auto on isokokoinen nuortenkirja. Nuoresta kohdeyleisöstään huolimatta se on kuitenkin melkoisen tekninen ja yksityiskohtainen. Ja autokirjahan sopii JBA-kokoelmasivuston aihealueeseen epätavallisen hyvin.
|
Autokirjat ovat tietysti nuoruudessa kiinnostaneet. Yleinen vika vaan niissä nuoruuden kirjoissa oli käytännön kannalta se että autojen hintaluokka oli aivan väärä. Joka poika ei ajele lokinsiipiovimersulla tai röhnevällä Bentleyllä.
Yleisesti nuoruudessani joskus 1970-luvun optimistisina vuosina odotettiin että vuonna 2000 ajeltaisiin jo jonkinlaisilla "lentoautoilla" - auton ja lentokoneen risteytyksillä jotka eivät tarvitse lainkaan pyöriä. Vaan kumipyörienpä varassa nuo edelleen näkyvät kulkevan.
Oikeanpuoleinen vihreä avoauto on muuten ihan Aston-Martin ja saattaa kulkea jopa sata mailia tunnissa. Vasemmanpuoleinen on matalamman profiilin MG suunnilleen jollaisen näkee Raumallakin.
|
Uskallan avoimesti tunnustaa olevani hulluna laskimiin. Olenhan tosin hulluna moneen muuhunkin, aivan liian moneen varallisuuteeni nähden. Tässä laskimia uusimmista vanhempiin päin.
Hienoimpia laskimiani ovat nämä Texas Instruments:in komistukset. Hienoimmassa TI-nspire CX -mallissa on oikein värinäyttö ja ladattava akku sekä hieno käyttöjärjestelmä. Ominaisuuksia vaikka huru mycket. Laskin osaa esim. jakaa kohtalaisen kokoisia lukuja tekijöihin ja kertoa onko annettu kokonaisluku alkuluku.
Oikealla näkyvistä vanhemmista TI-malleista kuten TI-83 kiinnostuin alunperin koska niissä on vanhojen 8-bittisten kotimikrojen Z80 -mikroprosessorin kanssa ohjelmallisesti yhteensopiva prosessori. Eipä tosin käytännössä ole tullut noille assemblerilla mitään ohjelmakoodia väännettyä vaikka se mahdollista olisikin.
Uusimmissa laskimissa on hienoja ominaisuuksia, kuten laskenta murtoluvuilla, vektoreiden ja matriisien käyttö suoraan, symbolinen algebra, kompleksiluvuilla laskenta, hienot symbolit, tekstin tulostus, monipuolinen grafiikkaa sekä ohjelmointiominaisuuksia. Taulukkolaskenta ja muistiinpanotkin joillakin onnistuvat.
|
Ohjelmoitava laskin oli minulle kova juttu joskus 1980-luvun lopulta alkaen. Tosin tietokoneella ohjelmointi on käytännössä paljon helpompaa ja tuottoisampaa.
Vanhimmat laskimet ovat jo ihan antiikkia, eikä niissä ole ohjelmointiominaisuuksia. Hiukan on täytynyt teipillä korjailla. Casio ja Sharp olivat ennen kovia sanoja, nykyisin en niin tiedä. Eka funktiolaskimeni oli tuo Canon card F-56, aika vaatimaton peli, mutta uuttera työhevonen.
Käsinlaskennallakin vaan on hurjassa nuoruudessa väkerretty tuloksia Jean Meeus:in laskennallista tähtiharrastetta käsittelevien kirjojen mukaan. Meeusin kirjat olivat silloin suuri innoituksen lähde, ja miksei vielä nykyisinkin jossakin määrin. Näppäilyvirheet ovat kuitenkin pitkäveteisessä käsinlaskennassa aina harmillisena uhkana joka voi romahduttaa tulosten laadun. Näppäilyjä kun tarvitaan usein niin paljon ja niitä on vaikea jälkikäteen tarkistaa. Ohjelmointi on todella siunauksellinen asia positioastronomiasta kiinnostuneelle kadun miehelle (joka ei suinkaan kadu mitään).