Edellinen | Seuraava |
|
Syöminen ja koiven ruususta toipuminen jatkuu. Tosin ihan Trimalkion pitojen kaltaisiin eeppisiin mittasuhteisiin ei ole tarkoitus syömingeissä ja mässäilyssä mennä.
Verensokerin mittauksessa pystyin äsken ennen lounasta puristamaan niinkin kunnioitettavan alhaisen lukeman kuin 5.3 josta olen äärimmäisen ylpeä. Huonommat lukemat huitelevat toisella kymmenellä, kaukana suositusarvojen ulkopuolella.
|
Joitakin elokuvakirjoja olen tullut keräilleeksi.
Mutta nytpä ei tarvitse sitäkään enää arpoa että mikä on paras elokuvakirja kun alan kuuluisa mestari Peter von Bagh on kirjoittanut juuri sen nimisen opuksen. Sääli vaan että James Bond loistaa poissaolollaan, vaikka esim. jotkut 1960-luvun Bondit mielestäni hyvinkin sopisivat mukaan.
Tämä kirja on painettu vuonna 1995, mutta se on oikeastaan uudistettu laitos aiemmasta teoksesta Uuteen elokuvaan jonka 1.painos on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1967.
|
Ainahan voi väittää olevansa (subjektiivisesti) "paras", mutta aivan numeerisen eksakti Kolmesataa vuotta elokuvaa vaikuttaa melko optimistiselta kirjan nimeltä. Ranskalainen kirjailija Henri Langlois taitaa pistää hiukan omiaan, vaikka nimimiehiä onkin.
|
Punainen on näillä minun menetelmilläni vaikeasti käsiteltävä väri, erikoisesti sinistä taustaa vasten, kuten näkyy taas erään kirjan kansiteksteistä. Huonosti kestää pakkaamista.
|
Leif Wager ja Pirkko Mannola ovat epäilemättä perinteisiä suomalaisen elokuvayleisön kestosuosikkeja.
Tosin minulla on sellainen käsitys että Wager oli kuolemaansa saakka Norjan kansalainen. Hän ei koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta. Kaikki olettivat hänen ilman muuta olevan suomalainen. Herrim-muj-jee, mikä voisi olla vielä suomalaisempaa kuin Leif Wager!
|
Kuuluisasta maalarista Goyasta kertova kirja on Rauman kaupunginkirjaston poistokirjojen hyllyn heikompilaatuinen eksemplaari. Sinne jäi siis parempikin. Molemmat ovat saman ikäisiä, suomennos painettu 1954, alkuteos vuodelta 1951.
Ja itse asiassa siellä on nyt heinäkuun puolessavälissä myytävänä runsaasti isokokoisia taidekirjoja! Kympillä pystyy nopea toimija varmaankin ostamaan itselleen Rauman pääkirjastosta merkittävän vanhan etelä-eurooppalaisen taiteen kirjojen kokoelman hienoine isokokoisine värikuvineen. Ja jotakin itämaistakin taidekirjaa on tarjolla kolmen sarja, en muista oliko kiinalaista vai japanilaista. Kirjasto ei kuitenkaan ole auki kesälauantaisin, joten asialla täytyy olla viikolla.
Minulle nuo taidekirjat taitavat olla liian hienoja, joten kuuluisan periaatteen "Ei helmiä sioille!" mukaisesti en kajoa niihin, ainakaan ennen kuun vaihdetta jolloin poistokirjat Rauman pääkirjastossa periaatteessa vaihdetaan toisiin (vaikkakaan ei ihan aina ole näin tapahtunut). En tiedä minne ne (aikuisten) kirjat menevät joita kansa ei osta edes eurolla kipale.
Luhangan kirja on vuodelta 1965. Luhanka lie ollut noin tuhannen asukkaan kunta Päijänteen rannalla Keski-Suomessa Sysmän naapurina.
|
Luhanka on itsenäistynyt Sysmästä vuonna 1864 joten sata vuotta kunnallista itsenäisyyttä tuli täyteen tämän kirjan ilmestymisen aikaan.
En tiedä miten Luhangan on sittemmin käynyt, mutta kaikki omaleimaiset paikkakunnat joilla on kunnollinen historia ovat äärimmäisen mielenkiintoisia.
|
Jos olisin miljonääri niin ehdottomasti harkitsisin Luhangalle muuttamista ja rahoissani kylpemistä siellä. Voisin ehkä rakentaa sinne Roope-Ankan rahasäiliön?
Seudun mieltäkiinnittävimpiä nähtävyyksiä on epäilemättä mäkitupalaismuseo. Kenties perinteistä suomaisidylliä parhaimmillaan?
No jaa, ei kansan elämä varmaan koskaan ole pelkkää auvoa ja autuutta ollut, ymmärränhän minä tämän.
|
Det åländska samhället vuodelta 1984 on lähinnä tarkoitettu ahvenanmaalaisille koululaisille. Käsittelee ahvenanmaalaista yhteiskuntaa, sen kehitystä ja historiaa.
Raumalaisittain kirja kiinnostaa sikäli että Ahvenanmaan Kökarissa on ilmeisesti perustettu fransiskaaniluostari lähes samoihin aikoihin 1400-luvulla kuin Raumalla.
|
Kökarissa fransiskaaniveljesten kirkko tosin ei ole säilynyt alkuperäisenä. Kuvassa näkyvä kirkko lie rakennettu vasta 1700-luvun lopulla suunnilleen vanhan kirkon raunioille.
Onhan siinä noin päällisin puolin katsellen huomattavaa samankaltaisuutta Rauman kirkon vanhan osan kanssa. Rauman kirkon näyttävä vaalea tornihan on nuorempi lisäys.
Kökarin alkuperäisen luostarikirkon kohtaloksi koitui uskonpuhdistus. Kustaa Vaasa päätti ettei vanhaa uskoa edustava kirkko voi jatkaa. Kirkon pohjan mitat olivat 34m * 14m.
Sittemmin kirkon vanhaa perinnettä on kylläkin kunnioitettu juhlallisesti kuten oheinen mustavalkoinen kuva teksteineen kertoo.
|
|
Sen verran kauan olen jo Raumalla asunut että eiköhän ole aika asettua ainakin henkisesti aloilleen ja kutsua Raumaa kodiksi. Tämähän ei sulje pois etteikö koti voisi lisäksi olla jossakin muuallakin.
Kalliokatu on minun henkilökohtaisessa katsannossani Rauman keskeisiä katuja. Kotikatuni alkaa Rauman Kanaalin rannasta kaupungintalon kupeelta ja jatkuu sieltä länteen päin aina hotelli Kalliohoviin ja Merimuseolle (entinen merenkulkuoppilaitos) saakka.
Varsinaista Vanhaa Raumaa tämä ei suinkaan ole, Vanha Rauma alkaa vasta Kanaalin toisella puolella.
Ensimmäisessä kuvassa oikealla taustalla näkyy "puhelinlaitoksen" mahtava antennimasto.
Kalliokatua pitkin ja Kanaalin yli voin asunnoltani astella mm. elokuvateatteriin.
Kalliokadun varrella on merkittävä ryhmä vanhoja puutaloja joita olen edellisissä jutuissa jonkin verran kuvannut pohjoislaidan osalta. Kadun etelälaidalla olevia taloja ei ole päivällä niinkään helppo kuvata koska niiden fasadit jäävät varjoon. Niinpä kuvaaminen on parasta tehdä illalla tai aikaisin kesäaamuna.
Huomattavaa Kalliokadun etelälaidalla on pari "piparkakkutaloa" joiden ylemmän kerroksen ulkoseinä on koottuu pienistä puunpaloista, kuin päreistä tai paanuista. Erikoisesti tuo vaaleanpunainen on kuin suoraan jostakin lasten sadusta.
Lisäänpä vielä lopuksi kuvat Kalliokadun pohjoislaidan puutaloista, ensin kohti (pyhää suuntaa) itää eli kaupungintalolle päin ja sitten päinvastaiseen suuntaan. Selvennettäköön etten asu näissä hienoissa vanhoissa puutaloissa vaikka Kalliokadulla asunkin.
|
|
Rauman Kauppatorilla on ainakin kaksi kattonsa osalta merkittävää rakennusta. Vasemmanpuoleisen katolla on vanha mainos jossa mainostetaan kahvia. Minun Raumalle tullessani tuo rakennus lie ollut jonkinlainen Riislan tukkukauppa?
|
Toinen torin etelälaidan merkittävä rakennus on entinen raatihuone joka toimii nykyisin museona. Ylemmän kerroksen keskimmäisestä ikkunasta kaupunginjohtaja on perinteisesti julistanut joulurauhan alkaneeksi Raumalla.
Jotkut turkulaiset tuntuvat kuvittelevan että Suomen Turku julistaa joulurauhan koko Suomeen, mutta meillä raumalaisilla on ihan omakin, joten miksi Turun joulurauhan julistuksesta välittäisimme!
Torin luonnehan on kyllä melkoisesti muuttunut viime vuosina kun paikalle on rakennettu isot katokset. Kaiketi on sanottava että ne ovat nykypäivää. Paljaan taivaan alla on hauska olla hyvällä ilmalla, mutta ei niinkään hauskaa kun tuulee ja sataa. Ja kun jotkut ovat siellä ihan kirjaimellisesti työkseen.
Rauman Kauppatorilta on luontevaa siirtyä katselemaan vaikkapa Pyhän Ristin Kirkkoa. On aurinkoinen ja lämmin lauantai-iltapäivä. Köyhän kuvaajan ruusuista koipea särkee niin vietävästi, mutta ehkä se siitä vielä kuntoutuu, yli viikko antibioottikuuria jäljellä.
Kirkko itse verhoutuu kesällä paljolti lehtipuiden lehvien taakse piiloon, mutta Kanaalin alkulähteet ylittävä vanha kivisilta on sekin mielenkiintoinen.
Raumanjoki on kesällä melko vaisu ilmestys, virtaama on hyvin pieni. Kenties se kuitenkin on ennen ollut hiukan vuolaampi ja esim. maankokoamisen myötä vaimentunut? Keväällähän siinä kyllä on elämää kun lumet ovat sulaneet.
|
Ruoho ei näissä kuvissa ole parhaimmillaan, alkaa vaikuttaa jo kulottuneelta heinäkuun puolivälin paikkeilla.
Täältä Rauman Kanaali tosiaan vetensä saa. Vesiuoma lie ennen ollut enemmänkin käytössä, koska vieläkin näkyy kivisiä portaita joita on rantatörmälle rakennettu. Niiden kautta ilmeisesti on haettu purosta/joesta vettä. Puroksihan tuota lähinnä tekisi mieli nimittää.
|
Tuo silta on näytellyt myös jotakin roolia tässä minun keräily-harrasteessani. Sen kautta olen nimittäin joskus talvella kulkenut jalan Prismaan, jossa oli myytävänä Mestareiden Ralliautoja. Ja ehkä olen myös joitakin James Bondin Autokokoelman suomalaisen sarjan malleja hakenut Prismasta kävellen tämän sillan kautta, vaikka sitä en niin selvästi muista.
Varmaan tällä paikalla voi löytää myös ns. "korkeampia arvoja". Ehkä lähes tuhat vuotta sitten eläneiden raumalaisten henget liikkuvat vielä täällä? Minulla kuitenkin nämä markkinatalouden raadolliset näkökohdat ovat nyt mielessä päällimäisinä. En sano että sielussa koska en tiedä onko minulla sellaista. Jos minulla on sielu niin ei se ainakaan ole sellainen sielu jonka kanssa juutalaisten ja Raamatun Jumalalla olisi mitään tekemistä.