Edellinen | Seuraava |
|
Eräs parhaita ja erikoisimpia kirjojani on vuonna 1647 kirjoitettu Heveliuksen Selenographia (Selenographia sive Lunae Descriptio), tosin ei alkuperäisenä, vaan 1970-luvulla DDR:ssä tehtynä näköispainoksena.
|
Ei sekään toki erikoisen arvokas taloudellisesti. Harva lukee latinaa niin sujuvasti että voisi perustella itselleen, huoneenhallitukselleen ja ruokakunnalleen tällaisen "investoinnin", joten kysyntä ei liene suuren suuri ja markkina-arvo sen mukainen.
Onhan siinä tosin runsaasti piirroksia ja nykyaikaiselle lukijalle myös saksankielinen alkupuhe. Voihan siihen aina välillä joku lunaatikko tai muu kuuhullu retkahtaa.
|
Minä löysin sen Turun Kvariaatista Åbo Akademin lähistöltä joskus parikymmentä vuotta sitten ja kannoin tuota isokokoista teosta ylpeänä halki Turun torin läpikuultavassa muovipussissa. Taisi olla vieläpä Kvariaatin oma muovikassi? Eräs vastaantulijoista näytti aivan kuuluisalta tähtitieteen professorilta ("Markkanen"?) ja hän hymyili. Liekö tunnistanut kirjan erikoisista kansistaan?
Ennen osattiin vielä tehdä kunnollisia kirjoja, kirjoja isolla sydämellä ja kirjoja isolla koolla.
Minulle on jäänyt sellainen vaikutelma että nykyaikaiset tähtitieteilijät - tai ehkä paremminkin tähtitieteen suomalaiset historioitsijat - eivät oikein arvosta Heveliusta, mutta kyllä hän minusta on hyvinkin kunnioituksen arvoinen. Hänen tarinansa on kiehtova. Tuollaisen työn tehnyttä henkilöä en voi kieltäytyä arvostamasta vain sillä "edistyksellisyyden ja sosialismin" perusteella että hän oli porvari. Ennenvanhaan ammattitähtitieteilijöitä oli kovin vähän. Alan kehitys oli paljolti amatöörien harteilla.
|
Kirja keskittyy nimensä mukaisesti Kuun pinnan muotojen kuvaamiseen, mutta toki alussa on yleisempääkin asiaa tähtitieteestä. Hieno on mm. pyörivä Kuun kartta jonka keskellä on punainen lanka koordinaattien lukemista varten.
Ja tähän samaan juttuun aion vielä jatkaa tarinointia sitten kun saan käsiini Star Wars -shakkinappuloiden keräilysarjan seuraavan nappulan tai kun saan tongittua esiin riittävän määrän kirjoja joita en vielä ole kuvannut. Kumpi sitten ensin tapahtuneekaan.
Eräs seikka josta voi kokea ammentaa iloa elämäänsä on se että Star Wars -shakkinappulat voi sijoittaa niin tavattoman moneen erilaiseen asetelmaan kuvausta varten. Se todistaa että ihmisen tahto on vapaa ja että elämän mahdollisuudet ovat rajattomat?
Juhannus - keskikesän juhla - lähestyy hyvää vauhtia. Luonto on jo vehreä ja elinvoimainen, tämän totesin sunnuntain iltapäiväkävelyllä. Raumalaiset puiston lehtipuut suorastaan rehottavat.
Ilmassa on uhkia ja mahdollisuuksia ja toivottavasti niin on jatkossakin. Veitsen terällä se elämä parhaalta tuntuu. Uskon lujasti "selviytyväni elämässä", vaikka tietysti lopulta minun käy huonosti, kuten käy kaikkien muidenkin. Elämästä ei oikeasti selviä hengissä, mutta kannattaa yrittää koska mitäpä siinä olisi hävittävissä. Jokainen uusi päivä on pieni voitto.
Se on jotenkin vapauttava ajatus, kokea että aikaa on käytettävissä. Aion vaikka väkisin elää vielä ainakin 10 vuotta ja se antaa toivoa. Hiukan onnea matkaan ja voi tapahtua hienoja asioita. Ehkä onni vielä potkaisee ja onneni haltija on suosiollinen.
Vanhan suomalaisen uskonnon mukaan täytyisi puhua ihmisen luonnosta, jonka voi käsittää eräänlaiseksi hengeksi tai haltijaksi joka ohjaa ihmisen elämää. Kova luonto aiheuttaa ihmiselle kovan elämän. Toivon ettei luontoni ole liian kova ja säälimätön, vaan paremminkin lempeä ja suloinen, Roope Ankan luonnon kaltainen. En aio lähteä kullankaivajaksi Alaskaan koska meillehän on keksitty Lotto. Kehitys kehittyy. Roope Ankan nuoruudessa ei lottoa vielä ollut ja niinpä hän joutui kuokkimaan maata itsensä kipeäksi siellä Alaskassa.
Sanotaan ettei voi saada sekä rahaa että rakkautta, mutta minulle riittää ihan pelkkä rahakin. Raha ei ehkä sinänsä tee onnelliseksi, mutta ainakin se auttaa kestämään elämän onnettomuudet paremmin.
|
Uusin ruukkukasvini on Bolcactus. Se näyttää ylensyöneeltä punkkarilta joka on värjännyt tukkansa punaiseksi. Olen ajatellut sille kavereiksi joitakin pienempiä kaktuksia ja ehkä rahapuuta. Äitilläkin oli rahapuu. Vaikka raha ei puussa kasvakaan eivät pennyt sada taivaista.
Minullahan on myös Limoviikuna (Ficus Benjamina Fortuna) joka on näkynyt Star Wars -shakkinappuloiden taustalla. Limoviikunasta olen lukenut että se voi aiheuttaa allergiaa ja astmaa, joten en tiedä voiko se jäädä.
Vasemmalla kuvatut kaksi Reunustraakkipuuta (Dracaena marginata) ovat äskettäin päässeet isompiin ruukkuihin jotka ovat äidin perintöä.
Loputkin yhdeksästä kultapalmusta (Chrysalidocarpus lutescens) ovat saaneet lisää multaa. Palmut puhdistavat ilmaa! Nyt vaan pitäisi saada ne kasvamaan. Vanhat lehdet ovat viime viikkoina menneet päistä huonoiksi melkoista vauhtia. Uusia lupaavan näköisiä versoja kuitenkin on tulossa. Olen ehkä sittenkin kastellut liikaa?
Isoimmissa ruukuissa palmut näyttävät hiukan orvoilta. Palmut eivät oikeastaan vaadi erikoisen isoa ruukkua. Aloin siirtää palmuja isompiin ruukkuhin alkaen niistä kasveista jotka näyttivät isoimmilta. Sitten myöhemmin hankin muutamia vielä isompia ruukkuja ja niinpä lopuksi kävi niin nurinkurisesti että pienimmät palmut päätyivät isoimpiin ruukkuihin.
Aluksi pidin hyvänä ajatuksena jättää poisleikatut lehdet palmujen juurelle muhimaan. Tuntui järjen vastaiselta vähentää biomassan määrää kun tavoite on nimenomaan kasvattaa. Nyt on mieli kuitenkin muuttunut kun löysin ruukuista hometta. Jatkossa koetan pitää multapinnan melko kuivana ja viskaan palmuista pois leikatut osat roskiin. Olen ehkä kasannut palmuille suhteettoman suuria suorituspaineita. Tärkeintä on että ne voivat hyvin. Nuoret palmut eivät kasva nopeasti.
Päiväyksellä 25.06.2013 uusin Star Wars -shakkinappulasarjan figuuri Bossk vaikuttaa melko eläimelliseltä.
|
Olen jo ehtinyt iloita siitä että nappuloita voi kuvata niin monessa erilaisessa asetelmassa. Kuvan syväterävyysalue vaan ei tahdo enää riittää kaikille.
Koossa on nyt kaikkiaan 22 nappulaa, joten shakkilaudalta puuttuu vielä 10 pelinappulaa, joka määrä kurottaneen kiinni viidessä kuukaudessa mikäli lehtiä ilmestyy Rauman Prisman lehtihyllyyn tasaiseen tahtiin joka toinen tiistai eikä esiinny kiusallisia henkilökohtaisen talouden likviditeettiongelmia.
|
Tosin kyllähän ne toisenkin nappulasarjan yksilöt vielä saman laudan ruudukkoon mahtuisivat, vaikkakaan eivät ihan shakin sääntöjen mukaisesti. Kahvipöytäkeskustelun aiheena sellainen 64 nappulan shakkilauta voisi kuitenkin olla ihan mielenkiintoinen?
Keräilysarjan seuraavassa osassa #22 pitäisi olla valkoista tiimiä edustava Kapteeni Antilles. Hän on ihmiskasvoinen, mutta muuten sarjan loppupää muistaakseni on melko eläimellinen.
Valintatalon tarrakeräilysarjana ahnehtimani Luhtan Home -pyyhkeiden kokoelma on jo lähes täydellinen. Pyyhkeitä on nimittäin vain kolmea erilaista kokoa ja kussakin kokoluokassa kaksi värivaihtoehtoa.
Majakat ovat aina olleet mielenkiintoisia, vaikkakin niiden merkitys lie vähentynyt uuden tekniikan myötä. Välittömästi tulee majakasta mieleen joku äitin seminaariaikaisen laulukirjan romanttinen laulu "Hankoniemen silmä".
Tuo majakkakirja on mennyt näköjään paikallisessa kirjakaupassa alennusmyyntiin, mutta minun eksemplaarini on ostettu jo aiemmin. Että ei tämä nyt ihan kaikki sentään ole ollut alennusmyyntikamaa.
Venäjä se on jaksanut suomalaisia kiinnostaa. Sokkien kuva ilmeisesti sopii Venäjästä kertovan kirjan kanteen koska odotamme vaan että koska se räjähtää.
Tosin tuo vuonna 1995 painettu kirja Venäjä 2010 (alkuteos vuodelta 1993) yritti kertoa tulevaisuudesta, eikä Venäjä ole vielä räjähtänyt vaikka vuosi 2010 on jo ohitettu.
Ohessa kuvattu Meiltä ja muualta, Ernst Lampén, sisältää matkakertomuksia painettuna vuonna 1919. Venäjästäkin siinä jotakin on, mutta tämä Lampén on aikalaisekseen laajalti matkustellut mies, samoin kuin James Bond.
|
Liki satavuotiaan kirjan ikä näkyy, mutta on siinä ikäisekseen kohtalaisesti hyviä kuvia. Paperi vaan ei ole parasta mahdollista laatua, johtuneeko kovista ajoista. Kyllä ennen on osattu parempaakin paperia tehdä ja valokuvia varten sellainen olisi ollut hyvinkin perusteltua.
Lapin kunnan (Lappi TL, eli Turun Läänistä, kuuluu nykyisin Rauman kaupunkiin) kantakirjaston lainaajat ovat tehneet omat merkintänsä, muiden muassa Iisalmen kirkkoa kuvaavaan piirrokseen on piirretty Aurinko lyijykynällä paistamaan horisontissa (ja vieläpä pilvien etupuolella!).
|
Vanhojen kirjojen kuvat ja piirrokset ovat tavattoman kiehtovia ja nostalgisia. Ihan niistä tulee lapsuus mieleen ja monet kirjojen selailusessiot maalaiskansakoululla ja pienessä sivukirjastossa Etelä-Pohjanmaan syrjäseudulla, kuten Jalasjärven kunnan Alavallin kylää kai nykyisin voi avoimen rehellisesti luonnehtia.
Mutta tämä päivä on tätä päivää ja värikästä.
Bolcactus poseeraa ohessa uusine anonyymeine kaktusystävineen. Kaikki ovat uudessa ruukussa.
En tiedä uusien pikkukaktusten lajinimiä koska niissä ei ollut nimilappua enkä uskaltanut kysyä nuorelta naispuoliselta myyjältä niiden tieteellisiä nimiä. Nuori nainen olisi epäilemättä ajatellut että tuo vanha irstailija yrittää iskeä hänet avuttomalla ja täysin läpinäkyvällä repliikillään. Vai että oikein "tieteellisiä nimiä", kyllä se tiedetään mikä tuolla seksihullulla sairaalla pukilla on mielessään!
Pois se minusta. Naisrauha on minulle pyhä asia ja pitäydyn tiukasti omassa ikäluokassani. Sitäpaitsi sillä tyttösellä oli liian pienet tissit. Naisella kuuluu olla lihaa luittensa päällä sen verran ettei luut kolise. Ja mehän elämme kaktusten kanssa täällä lähes selibaatissa - niin miehekkään tanakoilta ja viriilin vartevilta kuin nuo vaikuttavatkin. Nämä kaktukset eivät tarvitse ryhtinsä ylläpitoon Levitraa tai Viagraa.