Home?

Taidan olla homeelle allerginen. Ilmeisesti kuitenkin kansalaisena velvollisuuteni on tänä kesänä keräillä Luhtan Home-pyyhkeitä koska ne ovat Valintatalon uusi keräilysarja. On minulla tosin keräiltynä vanhempiakin Home-pyyhkeitä joita en ole vieläkään oikeasti tarvinnut. Eivät ne silti homeeseen ole menneet.

Tuosta venäjänkielisestä kirjasesta en vielä ole päässyt selvyyteen. Kyse ilmeisesti on muistin kehittämisestä, mutta yksityiskohtaisesti miten? Kirja on kylläkin alkuperältään englantilainen, liittyy brittiläiseen BBC-yhtiöön, mutta painopaperi näyttää hyvin venäläiseltä. Onko minun nyt opeteltava satojen taiteilijoiden nimet, vieläpä venäjäksi, ja miten se muka parantaa muistiani?

Mitenköhän mahtaa mieleni toimia. Hym-hym-hym. Vai toimiiko se? Näitä kirjoja lukiessa saa vaikutelman ettei toimi. Aihe saattaa olla minulle liiaksi korkealentoinen. Tai sitten sille vaan ei oikeasti riitä motivaatiota tässä tiedon ylitarjonnan ja informaatioähkyn maailmassa.

Olisinkohan enemmänkin kuvien ja graafisen esityksen varassa elävä hermokimppu ja orgaaninen olio?

Tilastot voivat olla mielenkiintoisia kunhan on kysymys oikeasta asiasta. Esimerkiksi ampumatarkkuuden hallittu mittaus voisi olla järkevää. Alan ilmaukset ovat niin epämääräisiä. Jotkut kuvittelevat voivansa määrittää ampumatarkkuuden kattavasti muutaman laukauksen perusteella. Pitäisi laskea keskihajonta isosta havaintomateriaalista, se mielestäni olisi reilu ja täsmällinen menetelmä.

Tietokonegrafiikka on joka tapauksessa huisin kova juttu, vaikka ei mistään maailmojakääntävästä olisikaan kyse. Ajattelen että hyödyllistä graafista esitystä pystyy synnyttämään aika vaatimattominkin resurssein. Olkoon 3D tai 2D, soromnoo.

Ohessa kuvattu kirja 3D-grafiikka on kirjaston lainakirja ja sen aion nyt kesällä käydä läpi intensiivisesti, muuan materiaalin ohella. Vaikka siinä onkin omat puutteensa, lähinnä liika teoreettisuus. Käytännölliset ohjelmointipainotteiset kirjat ovat enemmän minun mieleeni. Kun toiminto on todella koodattu niin sitä on mietitty ajatuksen kanssa, on ollut pakko.

Lähinnä ajattelen mitä esim. yksinkertaisella PHP-ohjelmalla voi tehdä. Ihan mistään CAD:ista ei tarvitse olla kysymys. Mallin graafinen esitys pyörii mielessä ihan kybällä. Esimerkiksi yksinkertaisten rakennusten 3D-mallien esitys eri suunnista pienehköllä PHP-ohjelmalla netissä voisi olla hauska projekti.

Useimmat fysiikan kirjani eivät ole teknillistä fysiikkaa, mutta siihen suuntaan olen siirtymässä.

Valo-oppi on hurjan jännää. Vaikka ei olisikaan kyseessä mikään valmiiksi kehitetty tuote. Valo-opin kuvioissa on jotakin massiivisen lopullista, äärimmäistä.

Sääli että HTML5 ei vieläkään ole täysimääräisesti tuettu kaikissa selaimissa. JavaScriptin ja HTML5:n kanssa pystyisi tekemään monia mielenkiintoisia graafisia juttuja ihan vaan selaimessa, ilman palvelinta. Pystyisi synnyttämään grafiikkaa selaimessa tavallisella kotikoneella ilman verkkoyhteyttä, huikeaa!

Sormeni jo syyhyävät päästä erilaisten graafien ja piirrosten kimppuun. Älä nuku, Bill Gates! Eipä olisi uskonut että jopa Bill Gates on sellainen espanjalaistyylinen manjaana-manjaana -ihminen ...

Radio- ja TV-tekniikka periaatteessa kiinnostaa vaikka käytännössä en ole näihin paljoa panostanut. Myös alan historia ja kehitys on kiehtovaa.

Jos olisin miljonääri niin varmaan perustaisin oman radioaseman. TV-asema tulisi liian kalliiksi sillä se vaatii suuren "koneiston". Digitaalisella radioasemalla pystyisi lähettämään paljon muutakin kuin ääntä eikä sen pyörittämiseen välttämättä tarvittaisi suurta henkilökuntaa meikkaajineen, valomiehineen, kuvaajineen ja lavastajineen.

Olen vilpittömän kateellinen ihmisille jotka osaavat piirtää kasveja. Toistaiseksi olen vain kyräillyt kammiossani selkä kyttyrässä kuin Notre Damen kellonsoittaja kateudesta vihreänä ja hankkinut vain joitakin kasvikirjoja. Mutta kun rikastun niin kerään niitä ihan sikana.

Säähän kiinnostaa aina kaikkia, vaikka sille asialle ei niin järin paljoa pysty tekemäänkään, kuten Mark Twain on todennut. Aiheen hyvä ymmärtäminen saattaa kuitenkin olla eduksi. Avomerellä sää on erikoisen tärkeä asia. En itse ole ollut merellä pienessä veneessä kun on kova tuuli ja nelimetriset aallot, siis 4 metriä korkeat aallot, mutta uskon että se on vaarallista tai vähintäänkin pelottavaa. Ja sellaiseen tilanteeseen voi joutua Itämerelläkin, rantojemme läheisyydessä.

Vanha sääntö sanoo ettei pidä lähteä merelle jos veneen pituus metreinä on pienempi kuin tuulen nopeus metreinä sekunnissa. Toisin sanoen jos tuulee yli 10m/s niin tyypillisen alle 10-metrisen huviveneen kanssa voi merellä tulla suru puseroon. Vaikka merimiestaidoilla epäilemättä myös on suuri merkitys. Nopealla veneellähän kyllä pääsee pahaa ilmaa karkuun, ainakin rannikon lähellä, mutta likikään kaikilla periaatteessa nopeilla veneillä ei kannata ajaa kovaa aallokossa koska niiden runko ei kestä sitä. Nopeat veneet on pääsääntöisesti tarkoitettu ajettavaksi tyynessä vedessä. Aallokossa ne eivät välttämättä käyttäydy hyvin eivätkä nouse helposti liukuun, jolloin nopeasti ajaen pahan sään pakeneminen voi jäädä toteutumatta.

Jos vielä koetan tähän pusertaa veneilijälle hädässä hyödyllisen neuvon niin olkoon se sellainen että pelastuslautalle ei kannata mennä muuten kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Jos vene on tulessa tai nopeasti uppoamassa niin silloin mennään pelastuslautalle. Pienessä veneessä tulipaloa ei pysty sammuttamaan kun käytännössä koko vene on tulessa. Jos vene ei pala ja se vielä pysyy pinnalla eikä siitä ole välittömästi pakko poistua, niin pysytään veneessä. Vaurioituneenakin kunnon vene on merikelpoisempi ja turvallisempi kuin pelastuslautta.

Kannattaa muistaa että on löytynyt lautalta kuoliaiksi paleltuneita ihmisiä ja myöhemmin löytyi heidän veneensä joka vielä kellui! Nuo ihmiset olisivat olleet paremmassa turvassa vaurioituneessa veneessään. Ei pidä kuvitella että se uusi hieno pelastuslautta olisi unelmien täyttymys ja maanpäällinen paratiisi. Käytännössä se on vain hätätilanteen viimeinen oljenkorsi.

Laista en oikein varmuudella osaa sanoa (tai ehkä en vaan vielä uskalla), mutta ainakin historia on niinkuin se kirjoitetaan. Voittajat kirjoittavat historian ja siitä tulee yleisesti hyväksytty vastaansanomaton totuus.

Tai sitten ei. Olen havainnut netissä sellaista säpinää että Suomen kansa on tyytymätön maamme varhaisemman historian kirjoitukseen. Mitä Suomi oli ennen kristinuskon levitystä, alkuperäisen uskontomme ja uhrilehtojen tuhoamista? Suomen maata ei valtiona ollut olemassa. Meistä tuli osa Ruotsia. Eräät suomalaiset ovat hyvin painokkaasti halunneet julistaa että mitään Ruotsi-Suomea (vastoin saamaani kouluopetusta) ei koskaan edes ole ollut olemassa, vaan valtion nimi oli Ruotsi.

Ennen kristinuskon levitystä ja maan tosiasiallista valloitusta kyllä täällä jotakin jo oli. Oli vähintäänkin heimojohtajia ja luonnonuskonnon pappeja, ehkä jopa kuninkaita? Nuo asiat on vaan haluttu painaa unholaan. Olimme sodan häviäjiä ja häviäjä on aina väärässä. Ehkä kuitenkin vielä joukolla nousemme omassa maassamme vaatimaan itsellemme olemassaolon oikeutta ja oikeutta omaan aitoon historiaamme jonka lähtökohdat ovat suomalaisia eikä ruotsalaisia.

Suomen varhaisemman historian tonkiminen saattaa olla maamme trendikkäille poliittisille johtajille epämieluisaa kun siinä yhteydessä ei ole mahdollista kumarrella ulkomaiden suuntaan, jota he nähtävästi mieluiten tekevät. Toinen poliittisesti epäkorrekti riesa nykyisille hallitsijoille saattaa olla (kanta)suomalaisten geneettisen perimän kartoitus. Olen oikeastaan aika yllättynyt miksi J.Kataisen hallitus ei jo ole tuominnut haploryhmiä rasismiksi joka voi aiheuttaa maahamme pesiytyneille vääränvärisille närästystä tai näppylöitä. Sopisi jotenkin hänen hallituksensa tyyliin. Meillä Suomessa kun on niin kauhea työvoimapula ja tarvitsemme kipeästi jokaisen maahanmuuttajan jonka suinkin voimme tänne saada? Itse tosin en ole sitä työvoimapulaa vielä löytänyt, missä piileskelleekään.

Galleria