Ruuneperi en oo

Edellinen Seuraava

Runeberg se oli kova mies kirjoittelemaan. Minä en ole mikään ruuneperi, mutta omalla tavallani koetan minäkin elämääni eteenpäin pyöritellä.

Kun lähiaikoina ei - aiemmin kerrotuista syistä - ole käytännön mahdollisuuksia kartuttaa JBA-pienoismallien kokoelmaa, josta tässä varsinaisesti pitäisi olla kyse, niin kirjoittelen sitten vapaamuotoisemmin parempia aikoja odotellen vain pitääkseni "kaupan auki", vaikka eihän täällä oikeasti mitään myydä vaan tarjotaan ilmaiseksi tietoa.

Into opiskeluun on nyt suuri. En tiedä pääsenkö virallisesti opiskelemaan mutta ihan sikana tekee mieli. Haluaisin oppia ns. insiröönin ilmeen. Numeerinen matematiikka ja teknillinen fysiikka ovat "aina" olleet lähellä sieluani. Luulenpa että olisin aivan tyytyväinen tavallisena perusinsinöörinä tai jopa persuinsirööninä.

Vaikka varsinainen nuoruuden ihastukseni olikin kemia. Oikeissa olosuhteissa minusta olisi voinut tulla lupaava pomminrakentaja. Onneksi ei kuitenkaan tullut, vaan jäin henkiin. Räjähdysaineita tuskin kannattaa yrittää valmistaa kotioloissa. Ammoniumnitraatin ja palavan nesteen sekoittamista en laske räjähdysaineen valmistamiseksi. Ilman kunnollista nallia homma ei toimi ja nalleja ei kotona kannata valmistaa.

Myöhemmin löysin biokemian ja se kyllä kovasti kiehtoi, vaikka en mitään mainittavampaa koskaan ole sillä alalla saanut aikaiseksi.

Aivan simppelinkin tuntuisissa mekaanisissa ja muissa fyysisissä asioissa on kuitenkin myös paljon imua kun niitä oikealla tavalla ajattelee.

Yksinkertaiset asiat ovat meidän elämämme perusta. Arkipäiväisiä ja pieniä asioita ehkä, mutta perustavan laatuisia elämän kivijalkoja.

Rakentaminen on periaatteessa hurjan kiinnostavaa. Jos nimittäin saisi rakentaa ihan mitä tahtoo, mutta eihän se työelämässä niin mene. Kiinteistöt ovat kuitenkin kova juttu, varsinkin jos sattuu niitä omistamaan.



Hyönteisistäkin olen joskus ollut kiinnostunut. Sudenkorennot ovat komeita.

Lapsuudessani Jalasjärven Alavallin kansakoululla oli verrattain runsaasti eläinkirjoja ja niistä sain ainakin pinnallista alan sivistystä. En silti ole koskaan tuntenut pakottavaa tarvetta lukita itseäni metalliketjulla ja riippulukolla metsätyökoneeseen, syödä ituja, poltella ruohoa tai tehdä muita vastaavankaltaisia viherhippiliikkeitä.

Hulluimpiin unelmiini lukeutuu haave kerätä kaikki maailman (erilaiset) kirjat.

No jaa, ehkä ei ihan kaikkia. Mutta paljonko tilaa kirjoille tarvittaisiin?

Neliömetrille pystyy ehkä pistämään kirjoja kirjahyllyyn 3 metrin korkeudelle saakka noin 10 hyllymetriä. Olkoon kerroksia 3 joten neliölle menee siis 30 hyllymetriä. Hyllymetrille mahtuu ehkä keskimäärin 40 kirjaa?

Pinta-alaltaan 30m * 40m hallin pystyisi varmaankin rakentamaan isolla lottovoitolla. Siinä olisi pinta-alaa 1200 m2, josta ehkä 1000 neliötä voisi käyttää kirjastolle. Siihen tulisi siis 30'000 hyllymetriä kirjoja, kaikkiaan ehkä noin 1'200'000 kirjaa. Mutta ei se varmaankaan riittäisi.

Yli 100 metriä korkean pilvenpiirtäjän voisi suunnilleen samalla pinta-alalla rakentaa ehkä noin hintaan 70 miljoonaa euroa? Jos yhden kerroksen hinta on 2 miljoonaa ja kerroksia olisi 35. Yhteen kerrokseen mahtuisi hyllyihin kirjoja 1000 * 10 hyllymetriä ja 30 kerrokseen saisi noin 30 * 1000 * 10 * 40 kirjaa. Tuosta tulisi yhteensä noin 12 miljoonaa kirjaa.

En tiedä olisiko se maailman suurin kirjasto mutta hiton iso kuitenkin. Muistaakseni eurojackpotissa on voinut voittaa 45 miljoonaa, vikinglotossa 30 miljoonaa ja tavallisessa lotossa ainakin 10 miljoonaa euroa, joten projektin rahoitus on helppoa ; muutama rivi lottoa?

Tuossa vieressä olisi vapaalta vaikuttava tontti johon askelmittojeni mukaan helposti mahtuisi 30m * 40m rakennus. Mutta ei Rauman kaupunki varmaankaan antaisi rakentaa satametristä pilvenpiirtäjää ympäristöön jossa korkeimmat rakennukset ovat vain 6 ... 7 kerrosta eli noin 20 metriä korkeita.

Eikä minulla vielä ole kirjoja kuin vain muutamia tuhansia kappaleita...

Ehkä en sitten rakennuta maailman suurinta kirjastoa, mutta kirjat ovat suuri voimavara. Niihin sisälttyy inhimillistä kulttuuria ihan sikana.

Kirjat todistavat kuinka fiksuja me ihmiset (poislukien veroviranomainen ja tanskalaispankki) olemme. Vaikka koko maailma huomenna uppoaisi paskaan tai tuhoutuisi ydinsodassa ja muurahaiset ottaisivat vallan käsiinsä, niin meidän kulttuurimme on ollut rehevä ja voimakas. Siitä sietää olla ylpeä.


Viime aikoina olen askarrellut Esperanto -kielen parissa. Olen nimittäin kirjoitellut oppimateriaalia itsenäisen 0,3 ha saarivaltioni tulevan armeijan tarkka-ampujia varten;-) Jen!

Tässä en malta olla ilmoittamatta että erään Rauman kirjaston vuoden 1968 poistokirjan kanssa olen saanut haltuuni ainakin suomalaisissa Esperanto-piireissä tunnetun Tuomo Grundström -nimisen henkilön lainakuitin vuodelta 1997.

Kyseinen raumalaisjulkkis on mm. toimittanut suomeksi erään uuden Esperanton oppikirjan jonka lainasin äskettäin kertauksen vuoksi.

Joitakin omassa tekstissä käyttämiäni esperanto-ilmauksia täytyy parannella ja siksi haluan varmistaa että kielitaidon perusta on oikean suuntainen.

Uuden kirjan ansioksi voidaan mainita ainakin se että siinä on esitetty prepositiot hauskasti.

Kirjaston lämpöpaperiset lainauskuitit ovat nykyisin erilaisia, niihin ei enää tule lainaajan nimeä. Jossakin vaiheessa taisi henkilötunnuskin näkyä jossakin? Lainaajien tietosuoja on siis kuitenkin jo tältä osin parantunut. Ei syytä huoleen.


Star Wars -shakkinappulasarjan osana numero 20 on keräilijälle lehtihyllyssä ollut 11.06.2013 tarjolla "Kapinallisten Pilotti", joka entisestään kasvattaa valkean määrällistä ylivoimaa. Seuraava osa tulee olemaan alkuvoimaisen ja karismaattisen näköinen liskonkasvoinen Bossk.

Olisin kylläkin sitä mieltä että kaikkien nappuloiden figuurin asento suhteessa 6-kulmaiseen jalustaan ei ole kuvaajan kannalta optimaalinen jos tarkoituksena on mahduttaa kuvaan maksimaalisesti shakkinappulaa.



Galleria