Edellinen | Seuraava |
|
Maisteri Simo Frangénin hyödyllisyydestä en vielä ole muodostanut vakaata mielipidettä, mutta ohessa kuvattu Suomen Matkakartasto on alansa hieno klassikko. Tosin vanhahan se jo on, tämä eksemplaari on viides uudistettu painos ja painettu vuonna 1991. Ensimmäinen painos lie vuodelta 1983.
Joitakin muutoksia tiestöön on kieltämättä tullut sitten 1990-luvun alun, mm. kolmostien linjaus Jalasjärven Koskueen kohdalla on muuttunut tästä. Ja onhan Raumankin tiestö muuttunut.
Kartaston layout on erittäin järkevä. Karttojen väliset siirtymäalueet itä-länsi-suunnassa on esitetty taloudellisesti ja havainnollisesti peräkkäisillä sivuilla. Samalla on onnistuttu fiksusti esittämään pieniä opastekstejä. Ajan väistämättömälle kulumiselle ei mahda mitään, mutta tälle tiekartastolle täytyy antaa Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Eaglemoss muisti taas sähköpostilla. Jos vaikka olisin unohtanut tilata heidän jättiläismäisen Nissan-urheiluauton pienoismallinsa. Olin unohtanut ja tulen unohtamaan jatkossakin.
Keneksi Kroisokseksi tai Rockefelleriksi ne meikäläistä oikein kuvittelevat siellä Enkuissa! Jos olisin Roope-sedän äveriäs kilpailija Kroisos Pennonen, niin tilaisin heti, mutta kun en ole, niin en tilaa!
|
Kasvit ovat hieno juttu ja varsinkin isot puut ovat vaikuttavia. Eteläisemmiltä seuduilta löytyy paljon eksoottisia kukkivia puita, mutta kyllähän meikäläisetkin puut ovat komeita. Silti haaveksin että voisinpa joskus omistaa isoja palmuja tai jakarandoja.
Minun sisätiloissa asustavat 9 kultapalmuani ovat toistaiseksi aika vaatimattomia, mutta on niissä joitakin edistyksen merkkejä. Joihinkin yksilöihin on ilmaantunut uusia hienoja erittäin palmumaisia lehtiä. Kesällä lämpötila nousee asunnossa väkisin yli +25°C joten luulisi niiden nyt kasvavan.
Olen lannoittanut niitä, siirtänyt isompiin ruukkuihin ja koettanut olla kastelematta liikaa mutta silti riittävästi. Marttilan setä ja Nero Wolfe pyörivät kuin väkkärät haudoissaan kateudesta vihreinä?
Oheisessa kuvassa kultapalmuni ovat kylvyssä. Olen suihkuttanut niitä vesisumulla kylppärissä. Luulen että sellainen tekee niiden lehdille hyvää.
Kultapalmujen lehtien kärjissä oli aluksi aika paljon ruskeaa ja kuivaa. Rumimmat lehtien osat leikkasin raakasti saksilla pois, koska palmujen ei kuulu näyttää surkeilta ja rumilta, vaan vihreiltä ja KOMEILTA.
Olen asentanut palmuja varten kohdevalonheittimiä koska Auringon valo ei kesällä niiden ikkunalle suoraan paista yläpuolella olevan parvekkeen vuoksi. Voisin kohdistaa niihin jopa 7 kohdevaloa joista kukin vastaa valoteholtaan 40W sähköä kuluttavaa hehkulamppua, ollen tosin useimmat vain 28W tehoisia. Ehkä se on yleensä liikaa, mutta voin kuitenkin helposti säätää valaistusta kohdelamppujen avulla.
|
Palataanpa vielä hetkeksi Etelä-Pohjanmaan muisteloksiin.
Auringonkukan siemeniä tosiaan kylvin ja vanhoilla kuvilla vuoden 2010 syyskesältä todistan että auringonkukka on todellakin kasvanut tontilla.
Tässä tapauksessa tosin oli kyseessä kesäkukkasiementen seos, josta yllättäen nousi tällaisia komistuksia, vaikka niitä ei juurikaan edes erikseen kasteltu. Kimalainen ja kärpänen ovat kuvassa mittakaavana.
|
Kesän 2009 kuvat taas todistavat että unikoitakin on EP:n datshalla joskus menestyksellisesti kylvetty, tosin tässä tapauksessa idänunikkojen kasvu on lähtenyt käyntiin melko runsaan kastelun kanssa.
Sukulaisille oli hauska mahtailla ja vihjailla että nämä ovat muka ooppiumunikkoja, mutta todellisuudessa ne ovat vain koristekukkia.
Joten jos tonttu hoitaa hommansa kunnolla eikä tunaroi (kuten hänen nimensä nykyaikaisemmassa painotuksessa tulkittuna tuntuisi vihjaavan) niin kyllä kasvit vartta maasta lykkäävät ilmoille. Vanhakantaisen käsityksen mukaan tontut olivat mahtavia henkiä, mutta nykyihmisen korvaan tonttu kuulostaa lähes haukkumanimeltä. Tonttu on kuitenkin perinteisesti ollut tontin vartija ja vastuuhenkilö.
Charles Darwin teki tärkeää työtä. Hän ei kavahtanut kriitikoita vaan teki kuten koki oikeaksi. Oheisen kirjan kuvitus on kylläkin täysin erilainen kuin alkuperäisessä.
Taikatemput ovat joskus kiinnostaneet, mutta en ole mikään varsinainen solmumäkelä. Pitäisi kyllä opetella muutama vaikuttava korttitemppu jolla voisi kusettaa sukulaisia.
Korttipakkoja minulla on varmaan ainakin parikymmentä, joten pieneen vilppiinkin se materiaali voisi riittää. Taikurithan manipuloivat korttejaan aivan yleisesti. "Tässä on aivan tavallinen korttipakka...", ja kattia kanssa!
Kalashnikov oli myös tärkeä mies. Sotilasaseiden kehitys 1900-luvulla oli hyvin merkittävää. Aivan uudet konseptit omaksuttiin tällä tärkeällä väestökontrollin ja epäsuoran talouskilpailun alalla. Eli siis sodassa.
Sodassa ammutaan aivan hirveitä määriä laukauksia yhtä osumaa kohti. Niinpä patruunoiden paino on merkittävä tekijä. Jalkaväkisotilaan henkilökohtaisen aseen ei tarvitse olla erikoisen tehokas, mutta sillä täytyy voida ampua paljon laukauksia. Luodit saavat olla pieniä kunhan niillä on riittävä lähtönopeus.
Erikoisempi musiikkimies en myöskään ole, mutta niin meikäläisen vaan täytyy maksaa kokonainen 1€ että saa haltuunsa MEDIA-kirjasarjan osat 13 ja 14 jotka käsittelevät juurikin musiikkia. Rauman kaupunginkirjaston poistokirjahyllystä. Nämä ovat nuortenkirjoja ja minähän elän vielä myöhäispuberteettia 55 vuoden ikää lähestyessäni.
Formulat eivät erikoisen paljon kiinnosta, vaikka niitä koskevia kirjoja muutamia onkin tullut kerättyä, mutta sota kiinnostaa aina!
Pitkät kiväärit olivat tavallaan hyvä ase jalkaväen sotimiseen taisteluhaudoista parin-kolmensadan metrin etäisyydeltä. Se vaan että sota muuttuikin sitten liikkuvaksi. Ei kaivauduttukaan taisteluhautoihin ja taistelut käytiin lyhyemmiltä etäisyyksiltä.
Pitkä kivääri voi olla hyvä ase tarkka-ampujalle, mutta tavallinen rivisotilas ei ole mikään tarkka-ampuja. Rivisotilaan voi odottaa taistelevan vihollista vastaan vain jos hän kokee itse olevansa vaarassa. Rivisotilaan ampumataito ei riitä sellaisille matkoille jotka ovat hyvällä pitkällä kiväärillä mahdollisia. Isomman kaliiperin tuoma tehoetu ei yleensä ole merkittävä rivisotilaan tehokkuuden kannalta.
Sitten on vielä sellainenkin näkökanta että itse asiassa vihollista ei yleensä sodassa kannata tappaa. Kuollut jätetään siihen, mutta haavoittunutta täytyy auttaa, eli haavoittunut sitoo vihollisen resursseja enemmän kuin kuollut. Kun viholliselle vielä ammutaan nopealla luodilla räjähdystyyppinen haava johon liittyy isoja kudosvaurioita niin hän ei enää palaa taistelukentälle.
|
Suuri raideliikennealbumi esittää mm. Seinäjoen rautatieasemasta vanhan kuvan. Minä muistan Seinäjoen aseman aina nykyisen kaltaisena, harmaana ja ikävänä, jotenkin lohduttomana paikkana. Juna meni Alavallin läpi mutta pysähtyi vasta Seinäjoella.
|
Radio-ohjatut pienoismallit ovat periaatteessa mielenkiintoisia. Ne tavallaan toteuttavat unelman täydellisestä vapaudesta. Tai sitten ei. Ne ovat kuitenkin teknisesti mielenkiintoisia. Ne antavat ihmiselle toivoa?
|
Hevoset ovat periaatteessa mielenkiintoisia otuksia, vahvoja mutta pelokkaita.
Olen nuorena ohjannut hevosta ja varmaankin minulla olisi moraalinen velvollisuus hoitaa hevosia, jos varallisuuteni sellaisen sallisi. Jos rahkeet antaisi periksi. Olen kuitenkin samassa taloudellisen kurimuksen tilanteessa kuin vanhan tarinan optimismiin taipuvainen köyhä poika joka löysi tieltä hevosenkengän ja tuumasi ettei häneltä enää puutu kuin kolme kenkää ja hevonen.
Itse asiassa maailmassa on tuhoton määrä mielenkiintoisia juttuja jos niitä oikein alkaa ajatella. On hienoja uusia kameroita, kaukoputken jalustoja, kiiltäviä urheiluautoja, tilavia matkailuautoja, surisevia lentokoneita, hulppeita veneitä, älyttömän hienoja kännyköitä, silmiähiveleviä ampuma-aseita, tyyriitä kiikaritähtäimiä, vaikka mitä elektronisia komponentteja ja osakokonaisuuksia jne. Nykyisin jokainen voi kokea olevansa kuin E.M.C.Tigerstedt - jos hänellä on siihen varaa. Jos perse kestää. Nykymaailma on rikkaan kerskakuluttajan paratiisi. Ja duunarin helvetti.