Äitienpäiväviikonloppu

Edellinen Seuraava

Vietin äitienpäivää 12.05.2013 matkustamalla Etelä-Pohjanmaalle. Äiti tosin on kuollut jo vuosia sitten, mutta muistot elävät. Oheisessa kuvassa Armi-äiti on sisarustensa ja vanhempiensa parissa. Ilmajoen Koskenkorvalla asuneessa Kalliokosken perheessä oli kaikkiaan 10 lasta.

Äiti ei koskaan virallisesti asunut "isän kodissa" Peräseinäjoen Kihniänkylässä, mutta minun muistoni äidistä on paljolti siellä.

Eräs äitin ensimmäisiä tauluja lienee ollut oheinen Lapin tunturia esittävä. Se on jo heikkokuntoinen, siinä on mm. reikä, eikä äiti pitänyt sitä enää seinällä. Lappi oli kuitenkin äitille jatkuvasti iso asia. Taulun maalanneen taiteilijan nimi lie V.Talaskivi ja vuosiluku 1959, syntymääni seuraava vuosi.

Käki kukkui ja sisiliskot juoksentelivat. Viikonloppu oli verrattain lämmin. Puut eivät vielä olleet lehdessä. Kevättulva oli jo laskenut. Mahdollisesti vielä kelirikkoisille sorateille en nyt uskaltautunut.

Olin matkassa pienellä vuokra-autolla merkkiä Toyota Yaris. Tosin sen pienuus tulee esiin vasta kuormattaessa. Puolet talven aikana kerätyistä kirjoista mahtuivat mukaan ikkunoiden alapintaan asti kuormaten.

Yariksessa ei paljon moittimista ole. Neljäs vaihde ei tuntunut aina kytkeytyvän luottamusta herättävällä tavalla, mutta vaihteita pikkuautossakin on kokonaista 6 kpl. GPS-navigointi tehdasasennuksena, ilmastointi, peruutuskamera ym. Olen ajanut pari vuotta vanhempaa Yarista aiemmin joten tiesin valmiiksi ettei se ole huono auto. Silti se tuntuu oikein hyvältä.

Tällä yksilöllä oli ajettu vain noin 350 km kun sain sen kynsiini. Minun ajoni taisi jäädä nippa-nappa alle 450 kilometrin jonka jälkeen vuokrahinta olisi noussut. Näin on kolmaskin ko. liikkeen Raumalla tarjoama vuokra-auto tullut testatuksi tämän sivuston puitteissa. Kelpo kärryjä kaikki.

Keskeinen motiivi matkalle oli kesäkukkien siementen kylväminen, vaikka tiedostinkin etten voi jäädä siemeniä kastelemaan kunnes ne itävät, niinkuin pitäisi.

Kylvin kuitenkin silkkiunikkoa ja auringonkukkaa koska olin siemeniä hankkinut. Pidän kunnia-asiana että hankitut siemenet pääsevät maahan ja saavat ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden. Jos sataa sopivasti niin ehkä niistä vielä jotakin tulee. Ilmat ovat olleet lämpimät ja mahdollisuus tuntuu olevan.

Siemenet jäävät tontun vastuulle. Tonttuhan se nimittäin on joka tonttia hoitaa. Sinne jäi tonttu kotimieheksi ja hänellä on monta tehtävää, vaikka ei mikään joulutonttu olekaan.

Auringonkukan siemenet ovat isoja ja kylvin ne melko syvälle. Niillä on ehkä paremmat mahdollisuudet selviytyä taimeksi saakka. Silkkiunikon siemenet ovat hyvin pieniä ja niitä on vaikea kylvää tasaisesti.

Syksyllä sipuleina istuttamani tulppaanit eivät vielä olleet ehtineet kukkaan. Myyrät olivat jonkin verran myllänneet paikalla ja kaivelleet käytäviä, mutta suuria tuhoja ei lie sipulikukille talvella tullut.

Suurta tyydytystä saaden virtsasin myyränkolot täyteen ja kaadoin niihin kastelukannullisittain vettä.

Joku elukka ("myyrä") oli jyrsinyt eräitä istutettuja puita ilmeisesti lumirajan alapuolella.

Kurikasta suurella vaivalla tuotu tavallinen kotipihlaja tulee ilmeisesti kuolemaan ennenpitkää koska sen runko on kaluttu ympäriinsä ja juuret eivät siten saa ravintoa.

Kesän odotus tuntui vahvasti ilmassa eikä yöpakkasista ollut pelkoa. Kasvit ovat heräämässä silmuistaan. Pajunkissat pullistelevat. Pian mustaherukka paljastaa vaatimattomat kukkansa joiden antimet kyllä kimalaisille kelpaavat.

Jotkut istutetut kasvit ovat mennyttä, mutta eräät sentään menestyvät. Jänikset ovat talvella varsinainen riesa hedelmäpuille myyrien ohella. Niitä pitäisi potkia persuksille.

Luonnonvaraiset puut joen rannassa olivat myös heränneet. Lepät kukkivat ja surullinen rannan raita on kasvanut jo aika isoksi isän vanhan Sammatin mökin vieressä.

Kivinavetan seinään piirretty vuosiluku 1911 (näkyy aika heikosti) on sama kuin se vuosi jolloin isäni isä Salamoni meni naimisiin vaimonsa Helkan kanssa. Edellisenä syksynä Salamoni oli palannut kotimaisemiinsa 7 vuotta kestäneeltä Amerikan turneeltaan. Hän kirjoitti joskus nimensä "Salmon". Ehkä hän tunsi olevansa lohi joka oli noussut valtamerestä kotivesiinsä. Taistelua heidänkin elämänsä epäilemättä oli jokseenkin päivittäin.

Perintömökkini on kovin vaatimaton, mutta niinpä siellä vaan on sukupolvet kasvaneet. Suhteellisen kovalla hinnalla olen sen joutunut lunastamaan ja eräät muka "minua edustavat" tahot mielellään näkisivät sen menevän ulosmittaukseen, vasaran alle. Se on kuitenkin minun rakas kotini enkä luovuta sitä taistelutta heille enkä myöskään verottajan pohjattomaan kirstuun hukattavaksi.

Sellaista se elämä vaan on, taistelua. Pottuilua puolin jos toisinkin. Mutta ehkä tulee vielä minun vuoroni maksaa ketut kettuina. Tulen nautiskelemaan siitä täysin siemauksin.

Omat murheensa jokaisella. Uskon kuitenkin että minun kanttini kestää, tuli mitä tuli.

Jos näitä kaikkia huolia murehtisi vuorokaudet läpeensä niin järkihän siinä lähtisi. Huolet kannattaa äitin Kalevalasta löytämän neuvon mukaan jättää hevoselle, koska sillä on suurempi pää ja siten parempi kyky murehtia. Pää parempi, luu lujempi.

James Bondin Autokokoelman suhteen tilanne on edelleen se että luottokortin puutteessa en voi tilata uusia enkkumalleja. Niinpä JBA-mallien keräily on nyt sanoisinko sordiinolla tai sapattivuodella.

Pieni varoituksen sana lie myös paikallaan innokkaille Enkuista tilailijoille. Minä tilasin numeron #75 kaksi kertaa, maksoin täysimääräisesti hinnan etukäteen toimituskuluineen ja sain molemmista vastaanottaa ilmoituksen että puuttuva malli toimitetaan myöhemmin, mukamas. Eipä vaan sitten toimitettu. Mahdollisuudet saada korvausta tilatuista ja maksetuista mutta toimitusta vaille jääneistä numeroista tuntuvat aika olemattomilta.

Toivon että talouteni vielä joskus paranee niin että pystyn viemään sarjan keräilyn kunnialla loppuun, mutta toistaiseksi täytyy vaan sinnitellä sitkeänä sissinä muissa askareissa.


Galleria