Vappu - Kesä alkaa?

Edellinen Seuraava

Vappuna on tapana juoda, ainakin simaa. Eräs iltapäivälehti järjesti Vapun alla simatestin, mutta eihän se riitä. Kaupan simat täytyy testata itse. Vesa-sedän täysin puolueeton suppeahko Simatesti kertoo totuuden ja koko totuuden siitä mitään salaamatta ja paljonkaan lisäilemättä.

Simatesti sopii James Bondin Autokokoelma -fanisivuston aihealueeseen erinomaisesti koska kyseessä on voimakkaasti ekspansiivinen sivusto, joka ei kaihda mitään keinoja oman olemassaolonsa oikeuttamiseksi. Lebensraum! Iltapäivälehtien markkinoilla tuntuu olevan imua, joten ehkä sivusto laajentuu siihen suuntaan.

Testiin osallistuu 5 erilaista simaa jotka löytyivät lähikaupoista. Muitakin simoja kaupoissa on. Näistä 2 on lasipullossa ja 3 on muovipullossa. Hintaa ja pullonpalautuskorvausta ei arvostelussa ole erikoisesti huomioitu. Janoiselle juomat ovat pääsääntöisesti aina hintansa väärttejä. Useimmissa lie hiukan alkoholia, mutta rusinoita ei löytynyt.

Vesa-sedän Suppeahko Simatesti - Yhteenveto
Kilpailijat Marli Marli Wanhan Porvoon Fabriikki Sinebrychoff Eckes-Grani
Kotisima Perinteinen sima Kotisima Iloisesti kupliva sima Mehukatti sima
Hinta / tilavuus 3,39€ / 0,75 litraa 2,59€ / 1,5 litraa 4,09€ / 1,0 litra 2,79€ / 1,25 litraa 2,59€ / 1,5 litraa
Alkoholia (tilavuudesta) 0,5% 0,8% 0,8% 0,7% (ei alkoholia) 0,0%
Arvostelu Hyvä rusinainen maku, lasipullo, kallista Tavallista hyvää perussimaa Mieto, hiivainen jälkimaku, lasipullo, kallista Omituinen, kuin astianpesuaine? Hiukan häiritsevä siirappimainen sivumaku
Kouluarvosana 9,0 8,0 8,0 6,0 7,0
Huolellisen harkinnan jälkeen jury on päätynyt siihen vankkumatomaan käsitykseen että ... TOIMITUKSEN VALINTA
HELPOIN JUOMA


Star Wars

Lando Calrissian on liittynyt StarWars -shakkinappuloiden joukkoon juuri ennen Vappua. Hänen ihonsa näyttää varsin tummalta, noin niinkuin valkoisen nappulaksi.

Melko tummaihoinen Han Solo kalpenee hänen rinnallaan kaikkien tähänastisten valkoisten nappuloiden poseeratessa Canon-mustesuihkukirjoittimen edessä laatikkoon pakatuista irtolehdistä koostuvan AAVSO-tähtiatlaksen päällä.

Han Solo on valitettavasti ollut onnettomuudessa. Hän putosi lattialle ja nyrjäytti ranteensa, vieläpä asekädestä. Käsi ei sentään lähtenyt irti. Täytynee varmuuden vuoksi tarjoilla hänelle murtuneeseen ranteeseen tippa pikaliimaa jossakin vaiheessa.

Sarjan seuraava osa #18 sisältänee nappulan joka esittää kapinallisten sotilasta Hothin taistelussa, tosin jalkamiehenä, eikä komean ratsunsa selässä.


Nimimiehiä

Frans Eemil Sillanpää on edellä tullut mainittua vanhana "satakuntalaisena" Nobel-kirjailijana. Niinpä kirja Nobel Prize Winners noteeraa hänet ja hänen kirjallisuus-Nobelinsa vuodelta 1939.

Sillanpää oli ihan siloposkisia yliopistomiehiä, eikä mikä tahansa torpan portailla istuskeleva partainen ukkopahanen.

1930-luvulta peräisin oleva Kansallinen Elämänkerrasto kertoo myös Sillanpäästä viimeisessä osassa, joka on vuodelta 1934. Sillanpää koki henkisesti vaikeita aikoja 1930-luvun lopulta alkaen, mutta niistähän tässä vanhassa lähteessä ei voi vielä mitään mainintaa olla.

"Raumannus"-suvusta
Kansallisessa Elämänkerrastossa

Minulta puuttuu tämän 5-osaisen kirjasarjan kolmas eli keskimmäinen kirja, joten sarja ei ole täydellinen. Kirjat ovat yllättävästi melkoisen käytössä olleen näköisiä. Nykyisin tämän tyyppiset kirjat tuskin paljoa käytössä kuluvat?

Tuossa kirjasarjassa esiintyy raumalaisittain mielenkiintoinen sukunimi Raumannus. Ainakin eräät kyseisistä herroista ovat kotoisin juurikin Raumalta. Nimessä on ikäänkuin kaksi osaa, kaupunki 'Rauma' ja 'Man' eli mies.

Mennander ja Paulinus

Raumannus-sukuun liittyvät myös sellaiset vanhat suvut kuin Mennander ja Paulinus joista kertovat oheiset "lehtileikkeet" samasta lähteestä.

Niin paatunut pakana kuin kirkon kannalta olenkin, en ollenkaan paheksu uravalintaa kirkon piirissä esim. keskiajalla. De facto kirkko oli tuon ajan yhteiskunta ja sen mukaan oli toimittava. Seurakunta oli ennen kuntaa. Työ esim. pappina oli aivan kunniallista, sillä kirkko oli ennenvanhaan jokseenkin ainoa taho joka ajatteli muutakin kuin mammonaa ja omasi humaanin asenteen köyhiä ja sairaita kansalaisia kohtaan. Arvioisin että länsimaisen uskonnon maailmankuva ja henkinen arvoperusta ovat romahtaneet pahemmin vasta 1900-luvun puolivälissä. Minä synnyin maailmaan jonka uskonnon pohja oli itse asiassa jo romahtanut.

Rauman oli puolestaan Uusi Rauma -kaupunkilehdessä muistaakseni joskus 1990-luvulla (?) esiintynyt fiktiivinen sarjakuvahahmo. Rauman oli Batmanin kaltainen naamioitu ja räjähtävän toiminnallinen sankari. Hän asui Rauman Ganaalissa (kaupungin halki virtaavassa vaatimattomassa vesiväylässä), josta hän ilmestyi Batman-henkisine futuristisen näköisine kulkuneuvoineen ja kovine nyrkkeineen näyttämään kaupungin konnille "mistä kana kusee". Valitettavasti noita ilmaisjakelulehtiä ei ole minulla säilynyt. Sääli että tuo lupaavan tuntuinen sarjakuva on kadonnut havaintojeni piiristä. Kyllä sille voisi vielä "nitsi" (markkinarako) löytyä? Raumanilla olisi mahis tehdä comebäck ja karjaista taas ilmoille tunnusmerkillinen huutonsa "RAU!"


Luxemburg

Vapun alla SDP:n valtiovarainministeri Jutta Urpilainen paheksui sitä että suomalaiset eläkerahastot ovat sijoittaneet varoja veroparatiisiin sellaiseen kuten EU-maa Luxemburg.

Minusta taas Luxemburg tekee vain sen mitä jokaisen maan tulisi tehdä. Niimpä olen päättänyt että heti seuraavasta Super-Hyper-Jätti-Lotto-voitosta perustan yrityksen Luxemburgiin ja vien kaikki voittorahani sinne turvaan pitkäkyntisiltä demariministereiltä ja heidän kahdella pallilla istumisen politiikaltaan.

Olen alkanut valmistella tätä projektia tutustumalla Luxemburgiin kirjojen avulla ja päättämällä ryhtyä kertaamaan ranskan kieltä. Jonkinlainen Benelux-maiden tiekarttakin on jo hankittu käytettynä, puuttuu vain niihin teihin sopiva auto.

Raumalla kadun mies kyllä toisinaan kuulee puhuttavan kadulla ranskaa (venäjän, saksan ja puolan ohella), mutta ranskankielisiä kirjallisia lähteitä ei ole täällä ihan helppo löytää, oppikirjat poislukien. Oppikirjojen vuoksi en opettele ranskaa, vaan siihen täytyy olla jokin ihan oikea käyttötarkoitus.

Raumalla on sellaisiakin ihmisiä jotka ovat täällä lapsena puhuneet ruotsia ainakin kotikielenään, mutta siitä huolimatta ruotsin kieltä kuulee kaupungilla erittäin harvoin. Jos Raumalla nykyisin kuulee jonkun puhuvan ruotsia niin se täytyy olla joku kesäinen turisti, siirtomaahenkinen ruotsalainen imperialisti joka on tullut katsastamaan Ruotsin entistä alusmaata nokka pystyssä.


Kyttäclopaedia

Kirjastosta poistettu nuortenkirja Salapoliisi johdattaa meidät agenttiuden ja dekkariuden lähteille. Kirjan sävy on osittain melkoisen ivallinen, mutta siitä kiistatta löytyy joitakin totuuden siemeniä.

Kirjasta löytyy myös meille tuttu hakusana JAMES BOND.

Kirja on painettu Suomessa vuonna 1994, mutta alkuteos on vuodelta 1987 ja siitä puuttuu mm. Pierce Brosnanin kuva Bond-hahmon esittäjien galleriasta. Tulevaisuuteen on kuitenkin varauduttu hyvin avarakatseisesti, sillä tilaa on galleriaan jätetty myös Daniel Craigin seuraajan kuvalle.

Mutta hetkinen, eihän Bond voi olla mikään tavallinen poliisi tai edes salapoliisi?

Viimeistän tässä vaiheessa alan käsitteitä täytyy ehdottomasti selkeyttää pyrkien - ei mihinkään vähempään kuin - puhtaan täydelliseen kristallinkirkkauteen.

Alkusoittoa - joskin aavistuksen verran sekavasti - kirja tarjoaa jo heti alussa hakusanalla AGENTTI. Jatkoa seuraa E-kirjaimessa, hakusanalla ERILAISIA ETSIVIÄ.

No oukei, tämä ei ehkä täysin riitä puhtaaksiviljeltyyn kristallinkirkkauteen saakka, mutta se ei todellisuudessa lie tarpeenkaan. Hauskaa lukemista yhtäkaikki. Maailmaan ja elämään ei koskaan tule täyttä selvyyttä.

Nuortenkirja kuitenkin esittelee monia tunnettuja (joskin fiktiivisiä) etsiviä melko ansiokkaasti. Saamme tietää mm. sen että Nero Wolfe esiintyy ihan postimerkilläkin.



Laivat ja veneet

Vesikulkuneuvoilla kiistämättä on oma viehätyksensä, erityisesti jäiden lähdettyä ja purjehduskauden kiihkeimpien hetkien lähestyessä. Sitä kaipuuta lämpimän? meren aaltojen syleilyyn symboloi oheinen nuorten kirja.

Ah, kumpa voisimmekin onnellisen sattuman kautta haaksirikkoutua jollekin idylliselle Etelämeren paratiisisaarelle ja elää siellä huolettomina parasiitteina Jutta Urpilaisen masinoimista veroista vapaina kuni lapset hyödyntäen vapaasti tarjolla olevia äidillisen lempeän luonnon paikallisia antimia?

Vaikka ei minulla tule oikeasti varmaan koskaan olemaan varaa sellaiseen paattiin jonka haluaisin. Mitäpä iloa olisi liottaaa pientä paattia kotirannassa. Paatin pitäisi olla sellainen että sillä voi lähteä minne vaan, Amazonille, Australiaan tai kaukoidän merirosvovesille (rosvojen ryövättäväksi?).

Heti ensimmäisestä Lottojättipotista ... tai hetkinen, oliko se jo varattu Luxemburgille? No seuraavasta sitten.





Galleria