 |
 |
| Edellinen | Seuraava |
|
Eaglemoss se vaan ei hellitä, kuten en tee minäkään kadun herrasmiehenä (joka en kadu mitään). Uutta mainosta pukkaa sähköpostiin uudesta sarjasta.
Tällä kertaa mittakaava on peräti 1:8 joten valmiilla mallilla on mittaa yli puoli metriä ja valuosista tehdyn pienoismallin paino nousee yli kymmenen kilon.
Joidenkin mielestä pienoismallien pitää olla isoja, mutta minulle tällainen pienoismalli tuntuu liian vähän pienennetyltä.
En kylläkään ymmärrä miten britit jaksavat innostua japanilaisesta autosta tuolla tavalla! Eikö tuollainen jo lähentele maanpetturuutta! No joo, autolehtien arvosteluja ahmineena uskon kyllä että tuollainen oikea auto on aika kova rassi. Jos saku pitää sitä kovana niin se on. Lottovoittajana varmaankin voisin sellaista harkita kulkuneuvokseni, mutta potti yleensä jättää, jättipotti erittäinkin.
Ja kun en vieläkään ole saanut niitä kahta JBA-mallia #75 jotka olen jo Ziljoona Eonia sitten maksanut etukäteen postikuluineen kaikkineen ... niin en sitten riskeeraa tähänkään.
|
Kirkkoon pitäisi oikeastaan tulla lännestä jossa on pääovi ja edetä kasvot kohti itää, joka on pyhä suunta. Itäpäädyssä yleensä sijaitsee alttari ja alttaritaulu, eikä niille pitäisi kääntää peppua kuin mielenosoituksena.
Niinpä otetaanpa kuvia uusiksi raumalaisesta Pyhän kolminaisuden kirkon rauniosta, jota kuvattiin jo edellisessä jutussa, mutta nyt tuijottaen päättäväisesti kohti itää.
|
Päivä on tällä kertaa lauantai (meille pakanoille Saturnus-jumalan päivä;-) 27.04.2013 ja luonteeltaan pilvinen.
Sama suuntautuminen ilmansuuntien mukaan on havaittavissa myös mm. Stonehengen kivikehässä Brittein saarilla. Trendi on siis euroopanlaajuinen ja tuhansien vuosien mittainen, kristinuskoa vanhempi.
Raunioiden yläosasta on ilmeisesti otettu kiveä Pyhän ristin kirkon kellotornin rakennusaineeksi.
Näin kertoo netti Pyhän ristin kirkosta: "Kirkon torni on rakennettu vuonna 1816 vanhan Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniolta otetuista kivistä ... Tulipalossa tuhoutunut tornin yläosa rakennettiin uudelleen palamattomista materiaaleista vuonna 1968."
Pyhän kolminaisuuden kirkon lähistölle on haudattu ihmisiä ainakin vielä 1800-luvun puolivälissä, josta todistavat paikalla säilyneet hautakivet. Kirkkona on Raumalla kuitenkin tosiaankin vuoden 1640 palon jälkeen käytetty Pyhän ristin kirkkoa jota myös kuvasin edellisessä jutussa ulkopuolelta.
Tuoreena erikoisuutena havaitsin tällä käynnillä kirkon maalattialla joitakin mustia hiiliä, ikäänkuin paikalla olisi palanut pieni nuotio. Heinät hiilten alla eivät kuitenkaan olleet hiiltyneet. Ehkä siinä oli ollut jonkinlainen suojaava alusta, tai ehkä lumikasa? Ehkä ne olivat siellä edelliselläkin kerralla, en vain tullut kiinnittäneeksi huomiota muureilla keekoillessani.
| ||||||
Hiukan totuutta venyttäen voisi ehkä sanoa että James Bond on vakoilija. Vaikka oikeasti hän kai on tappaja tai kova sälli joka voidaan lähettää ulkomaille kovaan ympäristöön näyttämään Britti-imperiumin vihollisille ns. närhen munat.
Nuorena on tiettävästi kuitenkin vitsas väännettävä ja purjeveneen köydet opittava. Niimpä tutkiskelemme Vakoilijan käsikirjaa muutaman opettavaisen oppitunnin verran.
Poistetut lasten kirjat ovat yleensä verrattain heikkokuntoisia. Tämäkin nuoren salaisen asiahenkilön perusopus on Rauman kaupunginkirjaston poistokirjoja. Lasten kirjana sen hinta oli vain 0,50€.
Investoinnin epäilemättä pystyy saamaan takaisin vaikkapa vähennyksenä Aston Martinin bensalaskujen joukossa sitten kun pääsee kiinni leivän syrjään esim. Mi6:n palveluksessa. Tai sitten ujuttaa sen vaivihkaa juomalaskujen joukkoon. Bond tuskin maksaa itse kaikkea sitä nestetasapainon säätelyyn käytettyä laadukasta tuotetta.
Järki-investointi tulevaisuuteen. Money well spent.
|
Äitin ilmajokelaisella isällä Eero Kalliokoskella ei välttämättä ollut hyviä kokemuksia Vaasasta, sillä hänellä oli kuulemma tapana toisinaan lausahtaa katkeran tuntuisesti "Helevetti ja Vaasa ... ja moni muu suuri ja komia kaupunki".
Vaasan kaupunki on kuitenkin 1981 ystävällisesti lahjoittanut Rauman kaupungille Vaasan historian ensimmäisen osan joka huhtikuussa 2013 löytyi kaupunginkirjaston poistohyllystä oikein pramealla omistuskirjoituksella varustettuna. Etelä-Pohjanmaalla syntyneenä kiitän Vaasan kaupunkia lahjasta joka on täten joutunut haltuuni.
Tämä ensimmäinen osa kattaa lähinnä vuodet 1606 - 1721 ja on painettu 1971. Toisesta osasta minulla ei ole tietoa.
Hiukka tietysti tulee suru puseroon kun löytää poistohyllystä kaupungille annettuja lahjakirjoja, mutta tämänkin teoksen selviytymismahdollisuudet kaupunkilaisten palvelijana olisivat ehkä olleet paremmat jos se ei olisi jäänyt sarjan ensimmäiseen osaan vaan olisi saanut jatkoa.
Rauman lailla Vaasakin on merestä noussut kaupunki. Eräässä oheisista kuvista näkee miten asutus ilmeisesti oli kerääntynyt meren rantaan lähelle nykyisiä Raumaa ja Vaasaa vuonna 500 jKr. Siitä sitten ilmeisesti siirtynyt maankohoamisen mukana länteen. Raumalaisia erikoisesti ilahduttanee että Porin lähistöllä ei vastaavaa kalmistojen rykelmää nähtävästi ole.
Porilaisia vähättelevä kasku kertoo että länsi-suomalaisten tullessa etelästä oli matkalla kyltti joka kertoi miten pääsee Raumalle. Lukutaitoiset kääntyivät tästä Rauman suuntaan ja lukutaidottomat jatkoivat eteenpäin. Sitten tuli Porin seudulla vastaan Kokemäenjoki. Uimataitoiset jatkoivat joen yli uimalla, mutta uimataidottomat jäivät rannalle ja perustivat Porin kaupungin. Tämä tekee ymmärrettäväksi sen että porilaiset eivät osaa lukea eivätkä uida. Raumalaisten uimataitoon kasku ei ota kantaa vaan se kysymys jää avoimeksi.
Eniwetok -porauslaivan tarina on surullinen. Seitsemän ihmistä kuoli Singaporessa aivan turhaan 1983 kun laiva yritti lähteä laiturista. Laivan poraustorni pudotti ihmisiä köysiradan vaunuista laivan irroituksen suhteellisen lievästi epäonnistuessa. Kirja on vuodelta 1987.
Suomalainen merikapteeni Pekka Joki haluttiin nähdä syntipukkina, mutta todelliset syyt epäilemättä juontavat paikallisista liian pienistä turvallisuusmarginaaleista ja mm. luotsin huonoista toimintavoista. Alus oli luotsin komennossa. Tapaus ei vala luottamusta Singaporen oikeuslaitoksen toimintaan. Keppelin telakan avuton toiminta on sitten vielä oma lukunsa, mutta telakan elämää jonkin verran tuntevana se ei minua paljoa hämmästytä. Elämä telakalla on jatkuvaa katastrofia.
Miksi laivan lähtiessä virtapaikasta irroitellaan köysiä rannasta niin rivakasti vaikka hinaaja jonka piti vetää laivan toista päätä irti rannasta on jostakin syystä irroittanut hinausköyden. Ja ennenkaikkea miksi suhteellisen korkea porauslaiva sijoitettiin köysiradan lähelle jossa erehtymisen vara jää vaarallisen pieneksi. Eivät kai luotsit aivan sokeita voineet olla.
|
Rautateistä on aina mukava lukea ja katsella kuvia. Tässä näkyy se minun lapsuuteni rata. Rataosuus (Tampereen) Lielahti - Seinäjoki on rakennettu vuonna 1970.
Jalasjärven Alavallissa räjäyteltiin silloin kalliota ja pojannassikoilla riitti eristettyä sähkölankaa jota käytettiin sähkönallien kanssa. Niistä räjähdystyömaalta kerätyistä johdoista punottiin värikäs avaimenperä jos toinenkin.
Rakennettiin myös lapsen silmissä valtava maasilta rautatien yli. Oma kylmä rautatieasemakin oli, mutta eipä ne matkustajajunat siinä kauan pysähdelleet, vaan alkoivat huristaa tylysti ohi pysähtymättä. Pieniähän ne matkustajamäärät toki olivat.
Lättähatut ja porkkanajunat ovat komeita. Raumaltakin kulki vielä 1980-luvulla lättähattu Peipohjaan saakka, joka oli yhteys pikajunalle Pori-Tampere.
Nii ai, sanoo raumlaine. Kaikenlaista keräilemistä riittää ja elämä tuntuu sikäli rikkaalta sisällöllisesti vaikka en rahassa piehtaroi enkä ole mitään varsinaista rähäränniä keksinyt.
|
Olen ns. "tuomittua sukupolvea", liian nuorta kuuluakseni suuriin ikäluokkiin - joiden eläkkeisiin pitäisi vielä löytää rahat - mutta muuten jo liian vanhaa työelämään, ainakin ellei löydy aivan uutta ponnistuspohjaa.
En kuitenkaan suostu marginalisoitumaan. Me kadun miehet (jotka emme suinkaan kadu mitään) olemme säälimättömiä sällejä, sitkeitä sissejä. Meidän nujertamisemme on yhtä mahdotonta kuin proverbiaalisen kuusamolaisen ilveksen anuksen eli peräaukon voitelu voinokareella joka keikkuu tulikuuman ranstakan (luullakseni jonkinlainen hiilihanko) päällä.
