Edellinen | Seuraava |
En ikinä usko että Internet tappaisi kirjat. Maailma muuttuu, mutta kirja elää ja voi hyvin. Muutos on pysyvää, mutta säilyvään muotoon tallennetut väliaikatiedot voivat olla hyödyksi. Internet voi kaatua koska tahansa, mutta kirja pysyy. Sanokoot Bill Gates mitä tahtoo. Traktori ei tappanut hevosia eikä Internet tapa kirjoja.
Maailma nyt -kirjasarja ei nimestään huolimatta kerro ihan tämän hetken maailmasta. Vuosilukuja siitä löytyy monenlaisia, sillä nämä ovat käännöskirjoja ja painoksiakin taitaa olla useampi. Se on kuitenkin peräisin 1990-luvun alkupuolelta.
Maailmamme oli siihen aikaan käynyt läpi mullistuksia joiden jäljet näkyvät. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto oli hajonnut ja samoin Jugoslavian valtio oli luisunut irti Titon rautaisesta otteesta. Tuo muutosprosessi sinänsä on mielenkiintoinen vaikka siihen epäilemättä liittyykin paljon kielteistä. Historia ei vanhene, se pysyy historiana. Maailma ei ole reilu, eikä ole koskaan ollutkaan.
Eräästä tämän sarjan kirjasta löytyi oheinen kauan kaipailemani komea halkileikkauskuva Pyhän Sofian kirkosta jossa seikkaillaan eräässä ensimmäisistä Bond-filmeistä.
Näissä uusissa - lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen syntyneissä - valtioissa on kova opetteleminen. Enhän minä niihin varmaankaan koskaan matkusta, koska ei ole sellaisia pääomia ja vapaa-ajan ongelmia. Se on vaan eräänlaista haaveilua, mutta täytyyhän haaveitakin olla.
Suomenmaa on hiukan vanhempi kotimaastamme kertova kirjasarja. Siinäkin löytyy monenlaisia vuosilukuja, mutta alkuperä sijoittunee jonnekin 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen eli kirjat ovat lapsuuteni ajoilta.
Kirjat kertovat maamme kunnista silloin kun niitä vielä oli, siis "alkuperäisistä" omaleimaisista kunnista joita ei ole enemmän-vähemmän väkisin pakkonaitettu yhteen.
Tästäkin vanhasta kirjasarjasta löytyy monta kultajyvää, vaikka voisi sanoa että tavallaan se kertoo maasta jota ei enää ole. Se kertoo kuitenkin maamme juurista, siitä kasvupohjasta josta olemme eteenpäin ponnistaneet.
Kansipaperit on useimmissa näissä kirjastosta poistetun sarjan kirjoissa liimattu kannen päälle. Itse kansi, joka näkyy sarjan osassa 4, sisältää yksinkertaisen vaakunan.
Satakuntakirja on peräisin syntymävuodeltani 1958. Satakunta oli vielä tuolloin suhteellisen vahvasti voimissaan.
Sittemmin on Tampereen vetovoima alkanut tuntua Poria suuremmalta reuna-alueen kunnille. Ilmeisesti on hienompaa olla pirkanmaalainen kuin satakuntalainen? Kaiholla muistelen aikoja jolloin Vammala vielä kuului Satakuntaan. Mutta onhan se entinen Vammalakin aika kaukana Porista, Satakunnan pääkaupungista.
Satakuntalaisena suurmiehenä vanhassa kirjassa mainitaan kirjailija F.E. Sillanpää (1888 - 1964), joka on kotoisin Hämeenkyröstä. Nobelistina F.E. Sillanpää lienee edelleen kuuluisimpia kirjailijoitamme ulkomailla? Hämeenkyröä kuitenkaan nykyisin Suomessa tuskin monikaan pitää erikoisen satakuntalaisena.
|
Ympäristöministeriön Alueidenkäytön osasto on vuonna 1993 (herrajjumala siitäkin on jo 20 vuotta!) julkaissut kirjan Kansallismaisema, jossa myös mainitaan F.E.Sillanpään kotitalo. Kuva kirjailija Sillanpäästä talon rappusilla on eräästä elokuvasta vuodelta 1955 ("Poika eli kesäänsä").
Kansallismaisema-kirjan avaria näkymiä tarjoava kansikuva on muuten Aulangolta, Hämeenlinnasta.
Samasta Frans Eemil Sillanpään kotitorpasta ja itse herra kirjailijasta on vanhempi kuva vuodelta 1945 eri kulmasta em. Suomenmaa-kirjasarjassa.
Ja näkeehän sokea Reettakin että Hämeenkyrön täytyy olla Hämettä eikä Satakuntaa!
Suomenmaa-kirjojen painotyön laatu on aika vaatimatonta, ei hivele nykyaikaiseen tasoon tottunutta pilalle passattua silmää, mutta eipä tuo paljolti historian lehtien hentoa havinaa kuulemaan virittyneen kirjojen fanittajan korvaa tai silmää häirinne.
|
Kansallismaisemista haluan erikoisesti mainita Aavasaksan näkymät. Nykyisin tuo huippu luullakseni on rauhoitettu joten sinne tuskin enää saa mennä noin uhmakkaan näyttävästi keekoilemaan kiven päälle kuten nämä sankarit 1920-luvulta peräisin olevassa kuvassa.
|
Mutta edellä mainittu Satakunnan kirja kertoo myös Raumasta. Ja niin epäkristillinen henkilö kuin olenkin, ovat kirkot mielenkiintoisia - rakennuksina.
|
Vanhan Rauman laidalla on Pyhä kolminaisuuden kirkon kiviset rauniot. Kävinpä siellä keekoilemassa ja kuvaamassa huhtikuun lopulla kun lumet olivat jo lähteneet maasta mutta puut eivät vielä ole lehdessä.
Tuolla paikalla lie jo aiemmin ollut puinen kirkkorakennelma, mutta tämä kivinen rakennus kuitenkin on 1300-luvulta. Siellä on edelleen joitakin jälkiä myös tiilimuurauksesta. Raumalaiset onnistuivat polttamaan kivisen kirkkonsa vuonna 1640, saavutus sinänsä.
Oviaukkoja raunioissa on kolme. Näin maallikon silmin tulkiten kirkon ulkoseinällä on ollut jonkinlainen "komero" ja omassa loukossaan ilmeisesti ylöspäin johtavat portaat. Epäilemättä paikalla on ollut myös paljon irtokiviä sen jälkeen kun tämä kirkko hylättiin.
|
Rauman varsinainen toimiva kirkko on kuitenkin Pyhän ristin kirkko joka lie peräisin 1400-luvulta. Se kuului alunperin fransiskaanimunkkien luostarille.
|
Kirkon epäilemättä huomiotaherättävin osa, korkea vaalea kellotorni, on kuitenkin paljon nuorempi 1800-luvulla tehty lisäys.
Tässäpä joitakin aurinkoisena kevätpäivänä turvalliselta etäisyydeltä otettuja ulkokuvia tuosta kirkkorakennuksesta. Sisätiloihin en pakanana uskaltanut astua;-)
Olen kyllä joskus siellä käväissyt ihan sisälläkin. Puukirkkoihin tottuneena se vaan ei oikein vastaa minun mielikuvaani tyypillisestä kirkosta. Vaikutti ehkä jotenkin keinotekoisen antiikkiselta? Latinankielisiä lauseita ja sellaista.
Pidän kyllä sinänsä latinan kielestä, mutta eikö Rauman giäl sopisi paremmin raumalaisten kirkon sisäseiniin? Jos se nimittäin on nimenomaan raumalaisille tarkoitettu.
No joo, leikki leikkinä.
|
Mutta missä alkuperäiset raumalaiset ovat asuneet 1200-luvulla?
Satakunnan vanha kirja mainitsee "sairaalan luona olevan mäen harjanteen". Eipä auta muu kuin tarpoa sinne kuvaamaan. Matkahan ei pikkukaupungissa ole pitkä. Mutta kovin helppoa ei ehkä ole vakuuttua siitä että nämä kohdat olisivat olleet ratkaisevasti ympäristöään ylempänä?
Tässä nyt on ensinnäkin se täkäläinen sairaala, eli Rauman aluesairaala. Jäätäkin on vielä hiukan lammessa.
|
No kyllähän siinä sairaalan lähistöllä kieltämättä jonkinlainen kohouma on kun katselee eri puolilta. Kalliota on myös selvästikin louhittu pois.
Tuolla mäellä siis lie ollut nykypäivään jatkumon muodostavaa kiinteää raumalaisasutusta ainakin jo 1200-luvulla.
Minun kotiseudullani jatkumo nykypäivään löytyy vasta jostakin 1600- tai 1700-luvulta jolloin uudisasukkaat saapuivat Etelä-Pohjanmaalle, ehkä juuri Satakunnasta.
Tokihan Etelä-Pohjanmaalla on ollut tuhansia vuosia sitten kivikautisia merenranta-asuinpaikkoja ajalta jolloin maankohoamisen sittemmin siirtämä rantaviiva oli esim. Jalasjärven kohdilla, mutta se asutus ei muodosta jatkumoa nykypäivään, sanovat viisaat.
Otavan iso taitosanakirja on peräisin 1970- ja 1980-lukujen taitteesta. Yllättäen nämäkin ovat käännöskirjoja. Sarja sisältää paljon hyödyllistä käytännön tietoa ja tietotaitoa. Toivon että minulla on joskus sitä mahdollisuus todella hyödyntää.
Haluaisin vielä ihan oikeasti tehdä jotakin, jotakin konkreettista. Esim. kangaspuut kuulostavat ihan hyödyllisiltä, vaikka ne eivät nykyisin olekaan mahdollisimman tehokas tapa tuottaa kangasta. Kankaan rakenne on ihan mielenkiintoinen asia ja kyllähän miehetkin kangasta tarvitsevat.
Olen jonkin verran tietoinen neulekoneista ja muista "naisten asioista" enkä sitä suostu häpeämään. Keramiikan polttaminen voisi myös olla ihan jännää vaikka kuulostaakin arveluttavan naismaiselta. Onhan minulla sentään muhkeat viikset, joten olen suhteellisen hyvin turvassa naismaisuus-syytöksiltä. Viiksistä on elämässä paljon apua.
Yllättävän hyvin Suomessa osataan kirjoittaa scifiä eli fiktiivistä tieteiskirjallisuutta ja ainakin osittain aiheiltaan ihan omaperäisenä, ainakin pienimuotoisesti. Tämän todistaa Portti -niminen lehti.
|