Kuin mummo lumessa

Edellinen Seuraava

Sivusto näyttäisi olevan umpikujassa mitä tulee uusiin James Bond Car Collection -pienoismalleihin. Italialainen lakko ei enää kelpaa verukkeeksi. On tunnustettava että pää lie tulossa vetävän käteen. Pienin askelin yritetään silti eteenpäin, tarpoen kuin mummo lumessa, nyt kun lunta vielä on.

Eaglemoss ei hellitä, kuten en minäkään. Batman-pommitus on loppunut sähköpostissa, mutta hemmojen taistelutahto on edelleen jäljellä.

Tällä kertaa on tarjolla erilaisia trendikkäitä actionfiguureja parhaissa trikoissaan, kuin heti pyykkipäivän jälkeen. Mutta kun sitä James Bondin Autokokoelman mallia #75 ei edelleenkään näy eikä kuulu niin tuskin lotkautan korvaanikaan näille viettelyksille ...

Olen lupaillut että Gallerian alku saneerattaisiin tänä talvena saman tyyliseksi kuin tämä nykyinen loppuosa jo on. Saapa nähdä saanko sellaista urotyötä aikaiseksi. Vilpittömästi yritän saneerata ainakin muutaman alkupään Galleria-sivun aivan lähiaikoina.


En ole tyttö, mutta kotikylän tyttö piirtää Kiroileva siili-sarjakuvaa, joten ole keräillyt kolme uutta - aika pientä - Kiroileva siili -olkalaukkua. Olen rohkea sälli joten uskalsin ostaa tällaisen ja aion jopa kulkea kaupungilla se olkapäälläni teksti uhmakkasti näkyvissä. Tuo teksti saattaa ärsyttää feministejä, vihjaten että sukupuolten tasa-arvo on kallellaan eri suuntaan kuin mitä femakot väittävät?

Raumalaisen kauppakeskus Potkurin kirjakaupan alennusmyyntilaarista löytyi yllättäen Ian Fleming:in kolme Bond-pokkaria. Ah nostaltsia! En pysty kävelemään sellaisen alennuslaarin ohi pysähtymättä. Nämä nidotut kirjat on painettu Tanskassa vuonna 2012 ja maksoivat 6 €/kpl.

Englanninkieliset alkuteokset ovat seuraavilta vuosilta:

Kuvassa ne eivät ole edes vastaavien virallisten elokuvien mukaisessa järjestyksessä, mutta se ei myöskään ole alkuteosten julkaisujärjestys.

Täytyypä etsiä löytäisikö samaa sarjaa vielä lisää. Eiväthän nämä pokkarit ulkoasultaan ole kummoisiakaan, mutta tekstisisältö on pääasia. Bond-kirjojen sisältöhän poikkeaa Bond-elokuvista joskus aika radikaalistikin.

Entuudestaan minulla on uusi kirja Dr.No joka on suomennettu nimelle Tohtori Ei, mielestäni kovin mauttomasti. Ja toki Bond-romaaneja on myös muutama vanhempi kirjaston poistokirja. Joku väitti että vanhoja Bond-romaaneja löytäisi hyvinkin helposti, mutta ainakaan Raumalla ei asia mielestäni näin ole.


Enpä usko että paljonkaan madallan sivuston tasoa esittämällä näytteitä potta-kirjasta. Potta on ollut tärkeä esine monille sukupolville, joskaan kaikki potat eivät lie olleet aivan näin koristeellisia.

James Bond -elokuvissa ketään ei lie kuvattu istumassa potalla, enkä yleensäkään muista että Bondia olisi kuvattu tyydyttämässä ihan kaikkia luonnollisia tarpeitaan.

Mutta voinee ainakin ajatella että James Bond on joskus lapsena tarvinnut tätä monien hyödylliseksi kokemaa esinettä. Sellainen lapsuuden välähdys olisi sopinut erinomaisesti Skyfall -elokuvaan ; pikku-James potalla Skotlannissa. Elokuva ei siitä ainakaan huonommaksi olisi mennyt.

Sisävessoja ei joka paikassa ole ollut ja "pihan perälle" voi olla hankalaa lähteä kun tarve yöllä yllättää, sinne pimeään ja kylmään harhailemaan. Kun hätä on suurin niin lähin apu voi löytyä sängyn alta. Yleensä potta peitetään jollakin kannella, hajuhaittojen minimoimiseksi. Tämä ei ole mikään kakka-juttu, vaan karu totuus, siihen mitään lisäämättä.


Anni Polva on lapsuudesta tuttu nimi. En tiedä tarkemmin, mutta muistelen että hän kirjoitti tyttökirjoja. Poikana en tietenkään alentunut erikoisesti tyttökirjallisuutta tutkiskelemaan. Olisin menettänyt kasvoni.

Neuvostotaiteilija Konchalovsky puolestaan on aivan uusi tuttavuus. Hänen omakuvansa on vuodelta 1933. Luulisi että taitelijalla on ollut lämmin maalatessaan kuvaansa tuo takki päällään, mutta onhan se kieltämättä komea takki, kuten on koirakin. Proletaarilta hän ei kuitenkaan oikein vaikuta vaikka kommunistimaan taidetta edustaakin. Noh, ehkä se sirppi ja vasara kädessä reuhtominen tuli muotiin vasta hiukan myöhemmin.

Spede eli Pertti Pasanen oli melkoinen ilmiö suomalaisessa viihdemaailmassa. Vasta jälkeenpäin häntä on ehkä osannut enemmän arvostaa. Koin toki hänet hauskaksi nuoruudessani, mutta taitelijan koko kuva on alkanut paljastua vasta myöhemmin. Tiesittekö muuten että yksikään Speden patentti ei ole voimassa, niin paljon kuin hänen keksinnöistään julkisuudessa puhuttiinkin.

Ympäristönsuojelu saattaa ensikuulemalta kalskahtaa myönteiseltä. Tai sitten ei.

Puoluepolitiikan sotkeutuminen ympäristönsuojeluun on mielestäni pilannut sen. Olemmeko automaattisesti sosialisteja pelkästään sillä perusteella jos pidämme luonnon arvoja tärkeinä?

Runous on yksi niitä aloja joita en välttämättä oikein ymmärrä. Toki olen kokenut joitakin runoja hauskoiksi ja hienoiksikin. Esimerkiksi jos ravintolalaskuun kirjoitetaan kappalaiselle että haista kuule kakka, siinon sulle oiva keino, kirjoittanut Eino Leino.

Oheinen fraktuuralla painettu Leinon runokirja "Shemeikan murhe" on vuodelta 1924. Leinon runoja sentään voin vielä kuvitella jotenkin ymmärtäväni, mutta monet uudemmat runoilijat ovat minulle täyttä hepreaa.

Olen niitä ihmisiä jotka arvostavat taulua josta näkee mitä se esittää.

Ja tietysti jossakin mielessä arvostan puolustusvoimia. Olen kuitenkin arvomaailmaltani melko konservatiivinen. Tämä ei estä minua salaa lukemasta underground-sarjakuvia. Eikä myöskään haaveilemasta keramiikan polttamisesta. En kuitenkaan ole vielä koskaan alentunut esim. lukemaan Playboy-lehteä The Times-sanomalehden välissä, siis niin että muut luulevat minun lukevan sanomalehteä, vaikka itse asiassa katselen värikästä kuvalehteä. Sitäpaitsi Playboyn mallit lienevät minulle liian nuoria.


Autereisessa aamussa, vaikeissa vastavalo-olosuhteissa, vihreällä kentällä, palmumetsän laidassa kohtasivat he. Yhtäällä valkeat valon lapset ja toisaalla mustat pimeyden voimat, nuo kunniattomat paskiaiset.

Tässä mittelössä ei shakkinappulan arvo ratkaise. Tulivoima ratkaisee. Mustan sotilailla on vahva ketju etulinjassa. Sitä vielä säestää takaa Boba Fett raskaalla aseellaan. Näin se voimasuhdelogiikka menee minun makuni mukaan.

Turhaan levittelee pieni vihreä Jedi-mestari käpäliään, siitä ei ole apua. Turhaan hioo ihmissuhdeandroidi neuvottelutaitojaan. Neuvottelut on neuvoteltu. Nyt puhuvat aseet. Turhaan piipittää pieni robotti R2-D2.

Valkoisen joukoilla on määrällinen ylivoima, mutta pimeyden vallat ovat selvästikin aseistuksessa niskan päällä. Sillä lasermiekka on pelkkää hämäystä, fyysinen mahdottomuus jolla ei todellakaan luoteja torjuta. Kun luoteja tulee samaan aikaan eri suunnilta niin edes Jedi-mestarin käden liikkeet eivät voi olla kyllin nopeita.

"Kapinallisten sotilas" on valkoisen seuraava vahvistus lehden numerossa #15, mutta eipä näy hänelläkään olevan asetta kädessä, joten aika nojailuksi tuntuu menevän valkoisen sotiminen. Mutta puolet shakkilaudan nappuloista tulee silloin kasaan, sillä eräässä numerossa oli kaksi nappulaa.

Minulla on palmuja jo kokonaista 9 kpl, joten niistä muodostuu melkein metsä ja vihreä hiirimatto saa toimia kenttänä. Figuurit ovat vain Star Wars -aiheisia pienoismalleja, mutta auringonvalo on ihan aitoa keväistä vastavaloa.


Galleria