| Edellinen | Seuraava |
Lapsuudessani Jalasjärven Alavallin koululla vaikutti vielä 1960-luvun alussa lapseton Marttilan opettajapariskunta. Heillä oli mm. auto, puhelin ja piano, eli voinee sanoa että he edustivat siinä maalaisympäristössä varakkaampaa ja ns. parempaa kansanosaa. He olivat asuneet Alavallin koululla 1920-luvulta lähtien.
Marttiloilla oli melko aikaisin myös TV. Kun olen nuorempana yrittänyt olla jonkinlainen avaruuslentofriikki niin mielelläni ylpeilen sillä että olen pienenä nassikkana Marttiloilla 1960-luvun alkupuolella kyläillessäni pelästynyt erästä varhaista televisioitua avaruusraketin lähtöä niin että putosin jakkaralta lattialle. Tämän ansiosta koen olevani avaruusajan lapsi.
Ehkä hienointa Marttiloilla oli kuitenkin iso palmu "Salissa" pianon vieressä. Rakennusta on sittemmin remontoitu ja tuo "johtajaopettajan" asunto on hävinnyt, mutta palmun paikka oli rakennuksen itäpäässä suunnilleen siinä missä sittemmin tuli olemaan voimistelusali. Palmu oli ainakin pari metriä korkea, sillä se ulottui pienen pojan muistikuvan mukaan lähes kattoon ja huonekorkeus oli silloin vielä aika iso. Tuskin sitä ainakaan kokonaisena Marttilan kuplavolkkarilla on kirkolle viety kun Marttilat lähtivät eläkkeelle. Siellä se kuitenkin oli pianon kanssa, kuten olen siellä Jalasjärven kirkonkylässä vieraillessani voinut todeta.
Nyt minulla on kaksi omaa pientä Kultapalmua ( Chrysalidocarpus lutescens ). Olen niistä äärimmäisen ylpeä. Nämä ovat minulle ensimmäisiä omia viherkasveja ja huonekasveja. Olen toki istuttanut omalle maalle ulos mm. vadelman taimia, mustaherukkapensaita, rusotuomia ja purppuratuomia, tulppaanin sipuleita, (hapan)kirsikkapuun taimia, juhannusruusuja ja syreenejä, mutta sisätiloissa minulla ei ole omia kasveja ennen ollut.
|
Ensimmäiseksi halusin kastella ja kuvata niitä. Kokemattomuuttani toheloin kastelussa ja vielä tällä kypsällä iällä kastelin myös sänkyni muumilakanat. Nyt "kukat" ovat kuitenkin turvallisesti vanhojen mansikkahillopurkkien sisällä, joten enemmät vesivahingot eivät tällä erää uhkaa.
En tiedä miten isoja näistä Kultapalmuista tulee. En itse asiassa tiedä niistä paljon mitään, mutta aion oppia.
Kyllä me nyt kolmistaan täällä pärjäämme, minä ja Kultapalmut. Muihin asuntoni eliöihin kuten pölypunkkeihin ja muihin ötököihin en ole kehittänyt avoimen välitöntä ja lämmintä sosiaalista suhdetta koska ne ovat kutsumattomia vieraita. Hämähäkkejä siedän, koska ne syövät muita ötököitä, mutta ei niidenkään sovi ihan silmille ruveta hyppimään.
Marttiloiden tasoista pianoa minulla ei varmaan koskaan tule olemaan. Nuorempana olen kylläkin kuvitellut osaavani laulaa ja periaatteessa olen alkeellisesta musiikista jossakin määrin kiinnostunut.
Olen jopa kuulunut kansakoulussa nokkahuiluyhtyeeseen. En vaan millään oppinut soittamaan kunnolla eräitä sointuja, joten parempi olisi ollut lähteä kävelemään yhtyeestä kun ystävällinen opettajatar ei hennonnut minua riitasointuineni erottaa.
En osaa laulaa nuoteista. Saapa nähdä voisinko vielä oppia sellaisen taidon. Kitarasta olen joskus haaveillut, mutta eipä ole tullut sellaista hankituksi. Vaatimattomahko sähköinen kosketinsoitin olisi ehkä realistisempi instrumentti. Enhän minä miksikään koko kansan rocktähdeksi ole pyrkimässä, vaan tavoite on vaan soitella ja laulella jollakin entisen keskikoulun alaluokkien vaativuustasolla. Sillä olisi minulle henkilökohtaista merkitystä, vaikka se ei kaikkia maailmankaikkeuden mysteerejä ratkaisisikaan. En voi pelastaa maailmaa musiikin opettelullani, mutta eipä se ole sen tarkoituskaan. Maailmaa ei edes voi pelastaa, vaikka elokuvissa niin väitetäänkin.
Martti Marttilalle olen varmaan kateellinen. Olisin halunnut elää hänen elämänsä, noin 40 vuotta Alavallissa. Maaseutu oli silloin vielä voimissaan. Olemme vähän sukuakin. Mikä näköalapaikka maailman tapahtumiin se olisi ollutkaan esim. vuosina 1930 - 1960. Miten paljon siinä olisikaan pystynyt katselemaan tähtisumuja, tähtiä ja planeettoja. No joo, oli hänellä varmaan muutakin tekemistä.
Olisin halunnut elää Martti Marttilan elämän, vaikka hän ontuikin toista jalkaansa. Muistan miten hän lähes konkaten onnahdellen juoksi Volsulleen pihan poikki kolikot taskussa helisten. Minä leikin silloin alle kouluikäisenä hiekkakasalla lipputangon juurella. Mutta Kultapalmut kasvavat, se hiukan lohduttaa.
StarWars-shakkinappuloiden rintamalla mestari Obi-Wan Kenobi on saapunut tukemaan valkoisen voimia ihmiskasvoillaan ja lasermiekallaan. Laudan nappuloiden keräily ei ole vielä edes puolessa välissä - numeron 13 myötä on vain 14 nappulaa 32:sta.
Kuvassa sarjan ihmiskasvoisemmat nappulat seikkailevat Tefal-keittiökaluston päällä. Tuo ranskalainen Valintatalon keräilykalusto ehkä futuristisuutensa ansiosta soveltuu sci-fi-tarinan toimijoiden taustaksi.
Komeita nappuloita, mutta shakkia näillä ei vaan raaski pelata. Ne ovat shakkinappuloiksi liian hienoja ja monimutkaisia. Nappuloiden kuuluu mielestäni olla vain sen pelin helppoja symboleita ja ulkonäöltään suhteellisen pelkistettyjä, yksinkertaisia.
Vanhan kameran kanssa on muuten ollut hiukan vaikeuksia automaattitarkennuksen toiminnan kanssa lähietäisyyksillä, lähinnä objektiivin pisimmällä polttovälillä. Monet salamalla otetut sisäkuvat ovat jääneet epäteräviksi. Johtuneeko tuo vain hämäristä sisätiloista vai onkohan edessä pian kuvauskaluston vaihto?
Kun omistaa jostakin pienoismallin, tuntuu kuin melkein omistaisi oikeankin. Ja ovathan pienoismallit kiinnostavia vaikka niitä ei voisikaan omistaa. Maailma valitettavasti on liian iso ja kompleksinen että sen voisi omistaa edes pienoismalleina.
Minun kärsivällisyyteni vaan ei riitä pienoismallien rakenteluun. Pienoismallilehtiä on silti mukava selailla ja katsella mitä eturivin harrastajat saavat aikaan.
Toinen nuorempi suomalainen pienoismallilehti on nimeltään Mallix. Täytyy sekin tässä yhteydessä mainita, tasapuolisuuden vuoksi. Olen ostanut joitakin irtonumeroita. En asetu kummankaan lehden puolelle toista enemmän. Molempi parempi. Toivottavasti vähäväkisessä maassamme on tilaa molemmille.
Rauman kaupunginkirjaston lukusalista on muuten tänä vuonna saanut ihan oikean näköisen kuitin kun on ostanut poistettuja lehtiä. Sikäli näyttää siltä että jutussa 195 kuvatut hienot värilliset "kuitit" ovat jääneet historiaan.
|
Billie Holiday oli suosittu amerikkalainen jazz-laulajatar, voisi kai sanoa että Ella Fitzgeraldin ohella. Hän kuoli kun olin ihan pieni poika, joten tosiaikaisia kokemuksia minulla ei hänestä ole.
Äidilläni oli tapana nimittää näitä puolineekereiksi, varmaankin kaikella kunnioituksella.
Joku ruotsalainen yritti vääntää vitsiä tuosta nimestä (billig ...), mutta minä en sellaiseen alennu.
Laulajattaresta on tehty vallan sarjakuvakirja, joka teko tarjoaa meikäläisellekin kadun miehelle mahdollisuuden tutustua hänen uraansa, josta ei tragiikkaa puuttune. Elämä ei ole reilu.
En nykyisenä "rasismihysterian" aikana enää yllättyisi vaikka joku pitäisi "rasismina" sitäkin että puolineekeristä tehdään musta-valkoinen sarjakuva.
Lauluääni hänellä oli mielestäni kohtalaisen miellyttävä, mutta epäilemättä paljon parempi kuin minulla.
Turkua ja turkulaisuutta voi pitää jossakin mielessä huvittavana. Yleinen Turkua vähättelevä katsantokanta kaiketi on pääkaupunkiseutupainotteinen.
|
Helsingistä katsoen kaikki suomalaisuus on naurettavaa. "Toijalan takana ei ole enää mitään". Toisesta suunnasta, Toijalan tältä puolelta katsoen asia saattaa tosin näyttäytyä ihan vastaavalla tavalla. Oikeitten ihmisten maailman loppuu Toijalaan, sen takana on vain Helsinki, jota läheskään kaikki suomalaiset eivät koe omakseen.
Minun lähtökohtani turkulaisuudella vitsailuun ei kuitenkaan ole tyyliltään helsinkiläinen. Minun näkökantani on se että veljeni ja kaksi veljenpoikaa asuvat Turussa. Niinpä heille täytyy vinoilla.
No, oikeasti onhan Turku toki aivan kelpo kaupunki, melkein yhtä hyvä kuin Tampere, jossa useimmat suomalaiset tutkimuksen mukaan haluaisivat asua.
Turusta puheen ollen ei voi olla mainitsematta Vares-elokuvia. Vaikka minulle se alkuperäinen pyöreäposkinen näyttelijä olisi kyllä kelvannut aivan yhtä hyvin.
Vares on mielestäni jonkinlainen antisankari. Hän ei ole mikään timantinkova James Bond. Vareksen selviytyminen perustuu lähinnä hyvään tuuriin. Tosin onhan Bondillakin monasti ollut uskomattoman hyvä onni matkassa, sillä niin vaarallisessa ammatissa ei muuten kovinkaan kauan pysyisi hengissä.
Muilta osin meikäläisen keräilijän ja hamsterin elämä lie soljunut eteenpäin melko sujuvasti viime aikoina.
|
... vaikka talous onkin hunningolla.
... Mitä nyt vähän verottaja haluaa periä pääomaveroa muutamasta tuhannen euron myyntivoitosta jonka se katsoo minulle syntyneen kun pakon edessä, selkä talouden seinä vasten olen myynyt suvun rakkaan maapalan yli verotusarvon vaikkakin alle markkinahintojen. Minusta se oli kylläkin tappiota eikä voittoa.
Virkamiehet eivät elä tällä planeetalla. Virkamies on ihmisen pahin vihollinen. Ihmettelenpä miten kukaan ihminen voi vajota niin alas että ryhtyy verovirkailijaksi! Ottaisivat varmaan mielellään minulta pois myös tämän mahdollisuuden julkaista netissä, mutta siihenpä eivät pysty, läl-läl-lää.
|
Kirjat ja erikoisesti vanhat kirjat tarjoavat hienoja näköaloja historiaamme ja kulttuuriimme.
Ranskankieliset kirjat ovat Raumalla melko harvinaisia, mutta niitäkin joskus näkee. En kylläkään osaa ranskaa niin hyvin että pystyisin niitä lukemaan.
Ja kas, Savosta on jo 1600-luvulla lähtenyt tuhansittain suomalaisia asumaan Ruotsin metsiin. Juuri kukaan ei siellä ole puhunut tai ymmärtänyt suomea enää liki pariinsataan vuoteen, mutta suomalais-peräistä paikannimistöä on siellä vielä jäljellä.
Keksin hyvän tuoteidean pienoismalleista innostuneelle yrittäjälle: Pieni poliisinpukuinen sauli-niinistö-woodoo-nukke ja runsaanpuoleinen setti sadistisen teräviä neuloja.
Paljonko Sauli maksaa veroa? Pyöreän nollan.
Niinistö-woodoo-nukkeen pottuuntuneet veronmaksajat voisivat pistellä neuloja koettuaan virkamiesmielivaltaa tai esim. maksettuaan perintöveroa suvun omaisuudesta (josta vero jo on aiemmin maksettu moninkerroin) tai maksaessaan pääomaveroa "voitosta" joka heille muka on syntynyt kun ovat joutuneet myymään omaisuuttaan hinnalla joka ylittää "verotusarvon". Verotusarvolla ei ole mitään tekemistä omaisuuden todellisen markkina-arvon kanssa. Mistä voi ostaa maata niin halvalla kuin mitä on sen "verotusarvo" - ei mistään!
Sielultaan pikimustat virkamiehet harjoittakoot huonoa hallintotapaansa pahantahtoisen halunsa mukaan. Vaikka olenkin puilla paljailla, kirjojeni keskellä tunnen itseni rikkaammaksi kuin kuningas. Ja lisäksi minulla on kaksi palmua. Voiko kukaan odottaa elämältä enemmän.
|
Ulkopaikkakuntalaisille täytynee perustella miksi juuri Reino Salo on valittu erääksi persoonaksi ylläoleviin näytteisiin. Hollming Oy:n vuorineuvos Reino Salo oli vielä esim. 1980-luvulla tärkeä tekijä raumalaisessa telakkateollisuudessa. Sellaista telakkaahan ei tosin enää ole olemassa.
