Edellinen | Seuraava |
Minkä keräilijä luonnolleen mahtaa. Hän keräilee. Batman-sarjasta ei ole äskettäin kuulunut mitään, joten Eaglemoss ehkä on lakannut pommittamasta mainossähköpostilla uusien numeroiden johdosta. En silti anna Enkuille anteeksi sitä että olen jäänyt ilman JBA -mallia #75.
Bond-aiheisia postimerkkejä on kyllä maailmalla ilmestynyt, mutta en ole niitä vielä löytänyt kirjaston vanhoista poistetuista Zumstein -postimerkkiluetteloista. Ehkä ne Bond-merkit ovat liian uusia mahtuakseen vanhoihin luetteloihin. Ainakin elokuvien 50-vuotispäivää on muistettu Enkuissa postimerkeillä.
Olen päättänyt olla nationalisti. Suomalaisen sotilaan historia (kirja vuodelta 2011) on mielenkiintoista vaikka emme ehkä mitään James Bondeja olekaan olleet. Kirjakaupan alennusmyyntikirjat täytyy lukea erikoisen tarkkaan, joten olen parhaani yrittänyt.
Topeliuksen Maamme kirja on minulle lapsuudesta tuttu näky Jalasjärven Alavallin kansakoululta. Johtajaopettaja Marttilan vintillä oli 1960-luvun lopulla mainittava joukko - ilmeisesti käytöstä poistettuja - huonokuntoisia, ahkerasti luettuja eksemplaareja. Tosin ne olivat formaatiltaan aivan erilaisia kuin oheinen Rauman Kaupunginkirjaston poistokirja jossa on isoja kuvia.
|
Ruotsalainen Sveriges Monarker (Staffan Duhs, 1986) valottaa Suomen Sotaan (alkoi 1808 ja johti irtautumiseen Ruotsista) liittyvän kuningas Kustaa IV Aadolfin kohtaloa ja Suomessa siitä 1800-luvun lopulla vallalla ollutta tulkintaa.
Kustaa IV Aadolf eli vuosina 1778 - 1837 ja hallitsi Ruotsin kuninkaana 1792 - 1809. Hänet syrjäytettiin vallankaappauksessa.
Statskuppen mot Gustaf IV Adolf var enligt då gällande missgärningsbalk liktydig med kvalificerat landsförräderi för vilket straffet var förlust av liv, gods och ära. För att rättfärdiga denna gärning ansåg den nya regimen det nödvändigt att sprida påståenden om att kungen var vansinnig.
Myös Runebergin Vänrikki Stoolin / Stålin tarinat kuului Marttilan vintin repertuaariin lukuisina pienehköinä yksilöinä. Ruotsalaisten mukaan se levitti riemumiellä vallankaappaajien valheellista versiota Ruotsin hullusta kuninkaasta.
Lögnpropagandans litterärt mest fullödiga avspegling äterfinns i Johan Ludvig Runebergs "Fänrik Ståhls sägner". I dikten "Konungen" framställs Gustav IV Adolf - utan varje verklighetsbakgrund - som en dåre som klär sig i Carl XI:s uniform i förhoppningen att därigenom vända krigslyckan.
Suomessa sodan häviön syy on haluttu löytää huollon puutteista, mutta Staffan Duhs ei kainostele nostaa esiin erään meillä perinteisesti arvostetun nimen:
Samtidigt utmålas den pessimistiske och inkompetente kuppgeneralen Adlerkreutz, - stabsschef vid finska armén och en av de huvudansvariga för den misslyckade krigsinsatsen - som en hjälte.
Maamme kirja ei anna Ruotsin kuninkaasta mairittelevaa kuvaa. Suomessa Kustaa IV Aadolf haluttiin nähdä hölmönä. Ilmeisesti tämä on lahden toiselta puolelta peräisin olevaa propagandaa, vallankaappaajien suojakseen levittämää sumuverhoa.
|
Kuninkaan tarinan loppuosa on enimmäkseen murheellinen. Hän oli kuitenkin Ruotsin laillinen kuningas. Ehkä ei valtiomiehistä suurin, mutta ei myöskään kapinallisten mustaaman maineensa veroinen.
Kustaa IV Aadolf joutui pakenemaan maasta ja matkustelemaan maailmalla. Hän oli liian ylpeä kerjäämään armoa.
Faktaa on että vallankaappaajat nousivat kapinaan maan laillista hallitsijaa vastaan, joten pakkohan heidän oli jotakin tarinaa suojakseen kehittää, elleivät halunneet päättää päiviään mestauslavalla. Sen hätävalheen me suomalaiset nöyrästi vedimme henkeemme.
StarWars -shakkinappuloiden sarja jatkuu ja luo luottamusta maailmamme selviytymiseen kriiseistä.
Tosin Han Solo näyttää suhteettoman ruskettuneelta prinsessa Leian rinnalla, vaikka varmaankin hänen kuuluukin painollisesti ulkoilmaihmisenä olla melkoisen päivettynyt.
Ihonvärien suurta kontrastia voi yrittää hiukan tasata sijoittamalla ruskettuneen Han Solon kuvan vasempaan reunaan, jossa hän on lähempänä pokkarin salamaa.
Valkoisen kuningattaren arvoisena shakkinappulana Leia pääsee shakkilaudalle valkoisen kuninkaan Luke Skywalkerin vierelle.
|
Mämmilä-sarjakuvakirjat ovat kotimaista kunnalliselämää hauskasti karikatyroivaa populaaritaidetta. Ehdottomasti keräilemisen arvoisia. Niiden juuret ovat peräisin jopa 1980-luvulta.
Olen mietiskellyt josko joskus pystyisin laatimaan 3D-mallin tuosta Mämmilä-sarjakuvien kylästä. Se on sarjakuvissa uskoakseni melko kattavasti dokumentoitu. Ehdottomasti ehkä. Siitä voisi jopa kehkeytyä kaikkien suomalaisten virtuaalinen kotikylä? Paitsi tietysti niiden jotka haluavatkin olla ulkomaalaisia.
Joskus vielä parikymmentä vuotta sitten pidin varmaankin Mämmilä-sarjakuvia typerinä. Nyt ne tuntuvat aivan hienoilta ja arvokkaalta kansanperinteeltä. Niin muuttuu Eskoseni, maailma.
Sarjakuvien piirtäjäksi minusta ei varmaankaan olisi, vaikka niistä kovin pidänkin.